Tässähän olisi hyvä teema. Sovitaanko että heitetään argumentteja puolesta ja vastaan mutta ilman "kielipoliittisia" näkokohtia. Onnistuuko?
Minä aloitan: Säilyy ainakin tämän vaalikauden. RKP ei esittänyt halltustyöskentelylle reunaehtoja tai ukaaseja. Niin kauan kun suurimmat puolueet ovat tasavahvoja tarvitaan vaankielipuolueita. RKP on kokenut ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Muilla pienillä puolueilla (Vas, Krist, Persu) on taipumus hirttäytyä turhiin ykityiskohtiin.
Minä aloitan: Säilyy ainakin tämän vaalikauden. RKP ei esittänyt halltustyöskentelylle reunaehtoja tai ukaaseja. Niin kauan kun suurimmat puolueet ovat tasavahvoja tarvitaan vaankielipuolueita. RKP on kokenut ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Muilla pienillä puolueilla (Vas, Krist, Persu) on taipumus hirttäytyä turhiin ykityiskohtiin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
RKP:stä, tästä ruotsalaisesta kielipuolueesta ja sen politiikasta on mahdotonta käydä kovin kattavaa keskustelua, jos kielipolitiikasta, puolueen lempilapsesta ei saa kesksutella.
Äkkiseltään ei tule mieleen yhtäkään RKP:n puolueena tekemää kannanottoa - siis kielipolitiikan ulkopuolelta, joka olisi kiinnostavuudellaan ja merkittävyydellään ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksen.
En koe kielipoliitista keskutelua kiusalliseksi. Mutta täällä harrastettavien kielipoliittisten julstusten vivahdeton toisaminen on uuvuttavaa.
Mielstäni olisi raikasta puhua foorumin teemasta joskus sotkematta siihen kielipoliittisia perversioita.
"Äkkiseltään ei tule mieleen yhtäkään RKP:n puolueena tekemää kannanottoa - siis kielipolitiikan ulkopuolelta, joka olisi kiinnostavuudellaan ja merkittävyydellään ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksen."
RKP oli ensimmäinen puolue joka nosti ympäristöasiat ohjelmaansa. Tämä oli kauan ennen vihreän liito esiasteiden syntymistä.
RKP:ä oli aikanaan ryhmä joka äänekkäästi vastusti Kekkosen perustuslain hengen vastaisia toimia 1972. Ryhmä erkani sittemmin omaksi puolueeksi - perustuslaillinen kansanpuolue.
Muistaakseni RKP:n vastustus Sipoo-hankkeessa ylitti kynnyksen, eikä siinä kielipolitiikka ollut kuin vastapuolen tekosyissä.
Ennen vaaleja RKP oli hanakammin poistamassa perintöveroa. Vaikka kyse oli uuden puheenmjohtajan pönkittämiskampanja niin kyllähän se uutiskynnyksen ylitti.
RKP:n kielipoliittisten intohimojen saavuttamana.
Jokin aika sitten yhdessä näistä YLE:n lukuisista ajankohtaisohjelmista otettiin esille se, kuinka RKP:lle Sipoon tapaus on mitä suurimmassa määrin juuri kielikysymys.
Se että Sipoo on ruotsikielisempi kuin muut paikkakunnat tuskin on politiikan aikaansaannos. Ja koska se on sitä niin RKP:ä on vahva edustus kunnassa. Muuta kielipolitiikka tuohon ei sitten sisällykään.
Sipoossa kaikki poliitikot ja 90% kuntalaisista (kielestä riippumatta) vastustivat.
Ajankohtaisohjelma oli siis "ankkalammikko", jonne haetaan yksi puoltaja ja yksi vastustaja juttelemaan eri aiheista. Silloin aihe oli kielikysymysten kytkentä politiikkaan ja "kriittiselle" puolelle pestattiin Soini.
Hän kiltisti sitten lateli niitä latteuksia joilla lähinä Kokoomus on yrittänyt peitellä vaalipiirinsä kasvattamista alueille jossa on kokoomusäänestäjän profiilia täyttäviä kansalaisia. Miksi Kokoomus ei lähde pohjoiseen Vantaalle metropoliaan laajentamaan?
Nyt stadi on kusessa kun on liikaa alueita joita samanaikaisesti pitäisi kehittää ja rakentaa. Taitaa Sipoo jäädä erämaaksi vielä kauan. Mutta äänestäjät - ja veronmaksajat - sentään saatiin.
Vaan A-plus tai a-studio tai joku vastaava, missä RKP:lle irvailtiin Sipoo-asiassa. Samassa yhteydessä Wallinilta esitettiin kysymyksiä koskien RKP:n asemaa ikuisena hallituspuolueena.
"Se että Sipoo on ruotsikielisempi kuin muut paikkakunnat tuskin on politiikan aikaansaannos."
Kunnallistasolla RKP on kautta aikojen ni´menomaan pyrkinyt ja myös onnistunut vaikuttamaan siihen, että "pyhä ruotsinkielinen maa" pysyy mahdollisimman "puhtaana" ruotsinkielisänä alueena.
Sipoon asia on RKP:lle myös puhtaasti kielipoliittinen kysymys.
HS:ssa oli joskua 1990-luvulla artikkeli Sipoon kuolleista sieluista. Ruotsalaiset olivat kirjoilla Sipoossa vaikka asuivatkin muualla, jotta voitaisiin pitää keinotekoisesti yllä ruotsalaisuusastetta.
Miten on nykyään?
Minulle tuli mieleen ehdotus suomalaisesta nettipokerista ja eikös rkp ollut aika kärjessä perintöverouudistusasiassa?
helsinkiläisille ruotsinkielisille puliukoille asuntoja Sipooseen ja Sipoo säilyi 10 vuotta ruotsinkielienemmistöisenä!
Jokin puolue sitoutuu vaaliohjelmassaan ruotsin kielen vastaisiin toimenpiteisiin (esim. kaksikielisyyden tai pakkoruotsin poisto).
Tämä jokin puolue nousee vaaleissa suurimmaksi puolueeksi, ja muodostaa hallituksen. Silloin RKP ei lähde mukaan.
Mutta jos kaksi seuraavaksi suurintakaan eivät sitoudu ruotsin kielen vastaisiin toimenpiteisiin, ei synny hallitustakaan.
Silloin hallituksen muodostaa seuraavaksi suurin puolue.
Eli vähintään kahden suuren puolueen pitäisi olla kaksikielisyyttä tai pakkoruotsia vastaan. Ja toisen niistä pitäisi olla se kaikkein suurin.
Silloin RKP ei tule hallitukseen.
"Sovitaanko että heitetään argumentteja puolesta ja vastaan mutta ilman "kielipoliittisia" näkokohtia. Onnistuuko? "
Haluatko keskustella rauhoitettujen merimetsojen ampumisesta?
RKP:n hallitusohjelmaan saamat asiat ovat merimetsojen ampuminen ja "ruotsin asemaa ei saa heikentää". Jälkimmäisen uhreiksi joutuivat tohmajärveläiset lapset. 16 lasta jotka olisivat heikentäneet ruotsin asemaa opiskelemalla venäjää. Ruotsin asema on heikko. Hyvin heikko.
Mikähän sai Rkp:n rustaamaan tällaisen virkkeen hallitusneuvotteluihin noin vuosi sitten: "Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei voi hyväksyä hallitusohjelmaa, joka vaarantaisi maamme kaksikielisyyttä ja heikentäisi perustuslaillista oikeutta saada palveluja molemmilla kotimaisilla kielellä tai kansalliskielen asemaa julkisessa hallinnossa."
Olikohan jossakin käynnissä jotakin, joka oli "vaarantamassa maamme kaksikielisyyttä", jotta Rkp:n oli pakko laittaa tuo yllä oleva paperille? Onko paniikki kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että sanat "kaksikielisyys", "molemmat kotimaiset kielet" ja "kansalliskielen asema" oli mahdutettava yhteen virkkeeseen.
Rkp:n muistissa lienee vielä 15.4.2004 hyvin elävänä, jolloin se vaati nimenomaan kieliasiassa valtioneuvoston äänestystä, ja hävisi sen 14-2 äänin? Eihän Rkp silloinkaan "voinut hyväksyä" tehtyä ratkaisua, mutta eivät asialle yhtään mitään mahtaneet. Ei auttanut edes Ruotsin myöhäinen väliintulo (14.3.2007). Jan-Erik Enestam ja Ulla-Maj Wideroos istuivat tietenkin hallituksessa kuin tatit, vaikka puolueelle kaikkein tärkeimmässä asiassa käveltiin sen yli mennen tullen.
Ihan samoin on käynyt Rkp:lle myös nykyisessä hallituksessa. He saavat aivan vapaasti olla hyväksymättä sitä tai tätä, sillä vaikka alle 5 % vähemmistö saakin taas yli 10 % edustuksen valtioneuvostoon, niin 2 ääntä 20:stä ei pysty estämään järkiratkaisujen tekoa. Liioin n. 20 ruotsinkielistä kansanedustajaa eduskunnassa eivät pysty estämään uusien lakien säätämistä tai edes perustuslain muuttamista.
Kyllä se nyt on vientiä RKP:lle kuin litran mitalle Elannossa. Tohmajärven kielivapauden RKP vielä pystyi estämään kokoomuksen opetusministeri Sarkomaan lepsuuden vuoksi. Mutta lisää löylyä on tulossa. "Vi har rätt" voi jatkossa merkitä lähinnä märkää rättiä. No rätti kuin rätt! ;-)
miksi Herra Höpö jatkuvasti unohtaa 18/03/2007? Päivän jolloin kielivihan kannatusta mitattiin ja olemattomaksi todettiin.
Hyvästi Herra Höpö.
Ettei pääse unohtumaan kuka ja mikä Heikki Tala todellisuudessa on.
Tässä lehtiartikkeleita Heikki Talasta
Ilkka Luukkonen, Maaseudun Tulevaisuus:
Minne menet, Suomalaisuuden Liitto?
15.5.2006
Ilkka Luukkonen: "Suomalaisuuden liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen."
Suomalaisuuden Liitto täytti viime viikolla sata vuotta. Järjestö perustettiin aikana, jolloin suomalaisuus oli vastikään keksitty ja hegeliläinen kansallisvaltion ihanne levinnyt tännekin. Perustamispäiväksi valittiin suomalaisuusmies J.V. Snellmanin syntymäpäivä.
Liitto päätti edistää suomen kieltä, kulttuuria ja tiedettä ja saada kansan tuntemaan, että on arvokasta olla suomalainen. Liitossa ovat vaikuttaneet monet nimimiehet, joista vähäisimpiä eivät ole Urho Kekkonen, J.K. Paasikivi, Kustaa Vilkuna ja Juhani Aho.
Näin komeaa taustaa vasten voisi pitää yllättävänä, että liiton vuosipäivä huomioitiin monissa lehdissä korkeintaan pikku-uutisella. Tosin Hufvudstadsbladet haastatteli näyttävästi liiton puheenjohtajaa Heikki Talaa, mutta artikkeli ei ollut kovin ylistävä. Syy lienee se, että ruotsin vastustaminen on Talan johtaman järjestön missio.
Suomenmaa-lehti juhlisti liiton vuosipäivää julkaisemalla liiton entisen pääsihteerin Kai Huovinmaan kirjoituksen, jossa tämä haukkui vanhan järjestönsä lyttyyn.
Huovinmaan mielestä Suomalaisuuden Liiton toiminta on merkityksetöntä ja ällöttävää puuhastelua, jonka ytimessä on ruotsinkielisiin kohdistuva syrjintä eli ”sekoilu kielirasismeineen”.
Huovinmaa muistuttaa liiton hienosta historiasta. Liiton liepeiltä ovat saaneet alkunsa Suomen Kulttuurirahasto, tiedeakatemia ja Väestöliitto, minkä lisäksi suomalaista kirjallisuutta on tuettu merkittävästi.
Nykyään toimintaa ohjaavat vanhentuneet näkemykset, Huovinmaa toteaa. Hän luonnehtii liiton nykyistä johtoa värikkäin sanankääntein.
”Nyt ’Suomalaisuuden Liittoa’ voi kuvata resiinaksi, jossa hiipuvaa vauhtia louskuttaa pari pesäpallofilosofia rohdinpaita päällään ja väinämöispäähineet päässään. Resiina on heinittyneellä sivu- eli pistoraiteella, ja sen päässä näkyy viimeinen ja resiinan lopullisesti pysäyttävä puinen stoppari.”
Huovinmaa ansaitsisi kielenkäytöstään Suomalaisuuspalkinnon. Sitä hänelle ei valitettavasti enää voida myöntää – Suomalaisuuden Liitto on lopettanut palkinnon jakamisen.
On helppo olla Huovinmaan kanssa samaa mieltä Suomalaisuuden Liiton toiminnasta. Kymmeniä vuosia jatkuneen sivistyksellisen taipaleen jälkeen liitosta on tullut nationalistien puuhanurkka, jonka näkyvä toiminta näyttää rajoittuvan ruotsin kielen vastustamiseen.
Liitolle tekee mieli esittää pari tarkentavaa kysymystä. Eikö suomen kielen asemalle ole monin verroin vaarallisempaa, että virkamies- ja kaupankäyntikieleksi on vakiintumassa englanti? Nyt tehdään siis vapaaehtoisesti sama, mitä Venäjä yritti sata vuotta sitten väkisin, vain eri kielellä.
Toiseksi, jos Suomi syrjii kielivähemmistöään, miten se voi EU:ssa vaatia itselleen mitään vähemmistöoikeuksia?
Suomalaisuuden Liitto saattaisi vastata tähän, että ongelma ratkeaa eroamalla EU:sta. Arvelu perustuu siihen, että liiton hallituksessa istuvat perussuomalainen Jussi Niinistö ja sitoutumaton perussuomalainen Jarmo Mero. Heidän puolueensa on tunnetusti voimakkaan EU-kriittinen.
Jos perussuomalaiset jatkavat maihinnousuaan tähän vanhaan sivistysjärjestöön, nähdään ehkä päivä, jolloin Suomalaisuuden Liiton nimeksi vaihdetaan Perussuomalaisuuden Liitto.
Ihmisillä on taipumus kiintyä kotiseutuunsa ja kieleensä ja pitää niitä arvokkaina. Joku voi löytää suomalaisuudesta myös yksityiskohtaisempia piirteitä, siis jotain absoluuttisen hyvää, joka näyttää saavan alkunsa Suomesta tai suomalaisesta traditiosta. Ne asiat voivat olla tällaisia: Väinö Linnan kuvaus kovennettua seisovista sotilaista, Jari Litmasen pallosilmä, kuivahkon kankaan männikkö toisen harvennuksen jälkeen, Tuomari Nurmion Punainen planeetta, Punkaharju, Remeskylän palvikinkku tai Martti Suosalon roolityöt.
Useimpien kansallistunne rakentuukin etupäässä myönteisten seikkojen varaan. Heidän lisäkseen on joitakin, onneksi vain muutamia, joiden mielestä suomalaisuuden ydin on kantaa kaunaa ruotsinkielisiä kohtaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanomalehti Karjalaisen pääkirjoitustoimittaja Helena Tahvanainen:
Suomalaisuutta ei saa varata vain suomenkielisiä varten
Suomalaisuuden liitto on minun mielessäni ollut aina kielenmukaisten uusien sukunimien suosittelija ja oikeiden liputustapojen vaalija. Olen ollut sinisilmäinen ja naiivi.
Pääsiäisen alla työpöydälleni päätyi liiton lehti Suomen mieli. Ryhdyin lukemaan sitä, sanoisinko, puhtain ja avoimin sydämin. Mutta silmäni revähtivät sepposen selälleen.
Hurjempaa kiihotusta kansanryhmää vastaan en ole nähnyt edes skinien muinoisissa monisteentekeleissä.
Minulle suomalaisuus on ollut aina sitä, mitä ruotsiksi kuvataan sanalla finländare: Suomessa asuvien ihmisten suomalaisuutta riippumatta siitä, mitä kieltä he puhuvat.
Suomenkieliset, ruotsinkieliset, saamenkieliset, romanikieliset, nykyisin myös moninaisten muiden kielten puhujat, joilla on Suomen kansalaisuus - ja joiltakin se saattaa jopa puuttua, sillä byrokratia voi olla joskus vielä ihmismieltäkin hitaampi. Niin sydän kuin elämäntilanne saattavat hitsata ihmisen suomalaiseksi ennen kuin virallinen todistus siitä saadaan allekirjoitettua.
Mutta Suomalaisuuden liitolle suomalaisuus on rajattu pois ainakin ruotsinkielisiltä kansalaisilta.
Tai ainakin everstiluutnantti evp. Kauko Sipponen kirjoittaa: Kun toivottavasti pian saamme eduskuntaan sellaisen enemmistön, jolla on kykyä ymmärtää myös suomenkielisen enemmistön etu, voidaan yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä poistaa ruotsinkielisen vähemmistömme kaikki erikoisoikeudet ja palauttaa Ahvenanmaalle voimaan Suomen laki.
Sipposen kirjoitus on otsikoitu osuvasti: Pakkoruotsi - Suomen talouden salakavala syöpä
Suomalaisuuden liittoa piinaa patologinen kauna ja viha ruotsin kieltä ja sen opettamista kohtaan. Siitä voisi olla hyvin lyhyt askel vihaan ruotsin kieltä puhuvia kohtaan, jos eläisimme epävakaammassa yhteiskunnassa ja epävarmemmassa maailmanajassa - niin kuin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneessä.
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala vakuuttaa, että pakkoruotsi saadaan pois Suomen kouluista. Liiton lehti onkin kauhistuttavan innostunut siitä, että ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa ollaan poistamassa. Samalla se oikoo mutkia suoriksi uutisoidessaan ja kommentoidessaan lukiolaisten mielenosoituksia ylioppilastutkintojärjestelmän muuttamiseksi.
Suomen mielen pääkirjoituksessa Tala kirjoittaa: Maaliskuun 16. vuonna 2004 jää historiaan nuorison tahdonvoimasta. Kymmenet tuhannet lukiolaiset järjestivät silloin valtakunnallisen mielenosoituksen. Nuoriso on jälleen kerran noussut vaatimaan perusteltuja oikeuksiaan.
Toivottavasti olen oikeassa uskoessani, että valtaosalle mieltään osoittaneista lukiolaisista ei tullut mieleenkään, että heidän mielenilmaustaan käytettäisiin sellaisen propagandan astinlautana, jonka avoimena tavoitteena on syrjäyttää ruotsia äidinkielenään puhuvien suomalaisten perustuslailliset oikeudet.
Oikeudet, joista suomenkielisille ei ole mitään haittaa ja Suomelle lopulta pelkkää hyötyä.
Vuoteen 2002 asti Suomalaisuuden liitto sai toimintaansa valtionapua. Talan sanojen mukaan valtionavun likvidoi ministeri Ville Itälä (kok.). Olisi skandaali, jos hän ei olisi niin tehnyt.
Suomalaisuuden liitto sai 100 000 veronmaksajien euroa nimivalistukseen ja toiset 100 000 euroa lippuvalistukseen. (Summat ovat markkoja toim.huom.)
Jäljellä on vielä 1 500 euron avustus valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden järjestämiseen itsenäisyyspäivänä. Tämäkin avustus on ehdottomasti poistettava.
Suomen lippu pitää nostaa salkoon niin, että se hulmuaa kaikille suomalaisille.
------------------------------
16.3.2006:
Suomalaisuuden liiton kannattaisi harkita nimensä muuttamista
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pahoitteli pari päivää sitten haastattelua, joka julkaistiin järjestön Opettaja-lehdessä. Lehti antoi sivuillaan tilaa Suomalaisuuden liiton puheenjohtajalle Heikki Talalle, joka tilaisuuden tullen laukoi ilmoille omat ja liittonsa kielipoliittiset mielipiteet.
Lyhyehkössä haastattelussa tulenarin oli Talan repliikki, jonka pränttääminen lehteen suututti ainakin osan OAJ:n ruotsinkielisistä jäsenistä. Tala puhui "liiton lopullisesta tavoitteesta, virallisesta yhden kielen Suomesta Ahvenanmaata myöten".
Suomessa kaikilla kiinnostuneilla on oikeus kokoontua ajamaan läheiseksi kokemaansa aatetta vaikkapa sellaisessa järjestössä, jonka nimi on Suomalaisuuden liitto. Näitä ihmisiä on joitakin satoja. Järjestö antaa nettisivuillaan ja julkaisuissaan asiallisia ohjeita liputuksesta, mutta on siellä paljon muutakin. Valitettavasti.
Kun liiton kannanottoja on seurannut viime vuosina, ei voi välttää vaikutelmaa, että kohta sata vuotta täyttävän järjestön nimi on epätarkka. Oikeampi olisi Kiihkosuomalaisuuden liitto. Tai: Ruotsin kielen vastaisuuden liitto. Tai vielä pitempänä vaikkakin hiukan kankeana versiona: Ruotsin valtion ja ruotsin kielen, suomenruotsalaisuuden ja kaiken muunkin ruotsalaisuuteen edes hiukan vivahtavien seikkojen vastaisuuden liitto.
Liiton käyttövoimana ei siis ole vain ruotsin kielen virallinen asema Suomessa, vaan se näkee Ruotsin valtionkin entisenä Suomen riistäjänä ja nykyisenä vehkeilijänaapurina. Liiton tuoreessa Suomen mieli -lehdessä puheenjohtaja Tala kirjoittaa:
"Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa."
RKP:n europarlamentaarikkoa Henrik Laxia kutsutaan liiton lehdessä "suomenmaalaiseksi", ei siis suomalaiseksi. Lax puhuu erinomaista suomea, mutta se ei liitolle riitä. Minkähänlaisia syntisäkkejä liitolle mahtavat olla Luodon, Korsnäsin tai Hammarlandin kuntien vanhukset, jotka yksinkertaisesti vain eivät osaa suomea käytännössä lainkaan.
Jos liittoa pitää yrittää kehua, niin onhan se ainakin periaatteissaan tinkimätön, äärimmäisyyksiin asti. Liitto ei ole enää vuoden 2002 jälkeen saanut valtionapua, jonka perusteena oli järjestön puolivirallinen asema liputuskulttuurin ylläpitäjänä. Tuen katkaisun syynä oli, ettei liitto halunnut antaa liputusneuvontaa ruotsin kielellä.
Tinkimättömyyskin on kyllä hiukan kyseenalainen syy kehua, kun muistaa, kuinka pahaa jälkeä kaikenlainen kansalliskiihkoilu ja vähemmistöjä vastaan lietsottu kauna on historian aikana synnyttänyt.
--------------------------------------------------
Mikään ei uhkaa RKP:n asemaa nykyisen hallituksen aikana. Puolueella on vankka asema hallituksen täytepuolueena ja hallitussopua uhkaavat asiat torjutaan suoralta kädeltä. Tästä esimerkkinä Tohmajärveläisten venäjä-aloitteen torppaaminen.
Asia voi muuttua mikäli RKP:n kannatus hiipuu syystä tai toisesta. Tällöin puolue voi väistyä toisen pienpuolueen edestä hallitusneuvotteluissa, mikäli tällöin saadaan suurempi enemmistö. Esimerkkinä voisi käydä vasemmistoliitto SDP:n ja Keskustan punamultahallituksessa ryyditettyinä vihreillä. RKP:n etuna on kyllä eräänlainen "helpon" hallituspuolueen asema.
Eduskunta hajoitetaan ja hallitus vaihtuu pikapuolin.
Ensin on kuitenkin muutettava perustuslakia ja saatava äänikynnys 4 %:iin. Sitten katoaa koko rkp puoluekartalta.
Valmistelut ovat jo pitkällä. Niiden selvillesaamiseksi Kimmo Kiljusen asuntoon murtauduttiin ja häneltä varastettiin kaksi tietokonetta ja jotain muuta joka heitettiin läheiselle pellolle.
Kimmo Kiljusen sohvaan iskettiin puukko varoitukseksi.
Tämän Watergateskandaalin takana ei ollut rebuplikaanit ja Nixon, vaan merkit viittaavat mukaruotsinkielisiin ja rkp:hen.
Viestitin muutama päivä sitten asiasta, mutta en tiennyt kohdetta. Viestini on nyt poistettu kaikkialta Suomi 24:stä. Sekin todistaa että rkp oli asialla.
Kaikkea ne kiihkofennomaanit keksiikin :D