Kuuluuko uhmakkuushäiriö tarkkaavaisuushäiriöön. Epäilemme, että 5- vuotiaalla pojallamme on uhmakkuushäiriö. Mielestämme tämä ei ole normaalia lapsen uhmaa. 5- vuotiaana sanotaan ,että lapsi on parhaassa iässä, mutta meillä tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Uhmakkuus on päivittäistä. Jos meille tulee lapsia leikkimään ja kun heidän tarvitsee lähteä, niin poikamme saa kauhean raivarin, että "ei ne saa lähteä" hän huutaa. Ja muutenkin, kun kielletään jotain ,niin hän ei usko. Mitenköhän tällainen häiriö diagnosoidaan ja mitkä ovat hoitokeinoja? Meillä on pian 5-vuotis neuvola ja ajattelimme ottaa tämän assian esille, kun tämä vaivaa meitä todella paljon.
uhmakkuushäiriö
apuvaa
4
5843
Vastaukset
- saako apua?
Meidän poju sai vasta 10v diagnoosin. Sitä oltiin etsitty jo seitsemän vuotta. Lopulta koulukäytös muuttui niin pahaksi, että poika oli pakko lähettää jakotutkimuksiin.
Eli ei se ainakaan meillä ole ikinä mennyt niin, että pyytämällä olisi mitään apua tai tutkimuksia saanut. Kyllä se lapsen käytös täytyy ensin mennä niin pahaksi, ennenkuin suostuvat tutkimuksiin... - ihmettellen vaan
että kaikki lapsien käyttäytymismallit nykyaikana tulkitaan käyttäytymishäiriöisksi yksi toisensa jälkeen.. mitäpä meille jää jäljelle kun kaikki lapsille normaalit käytökset yksi toisensa jälkeen onkun onkin käyttäytymishäiriötä! Montako lasta tässäkin yhteiskunnassa laitetaan turhaan lääkitykselle nyt ja tulevaisuudessa ?
Hyvin usein asia vaan on niin että vanhemmat vaan on enemmän koulutettuja ja mitä enemmän on tietoa nupissa sitä heikompaa on yleensä asettua tarkastelemaan tilannetta lapsen näkökulmasta.
Usein tilanne jota kuvailit on aivan normaali, harmittaahan se lasta kun äkisti kaverit joutuvat poistumaan.. tämäkin asia on niin helposti hoidettavissa kunhan vain yrittää, toisten lapsien poistumisesta voi tehdä jännän ja vähemmän harmittavan asian.. voitte pitää vaikka ystävä tarra kirjaa lapsille, kun pois lähdetään vaihdetaan tarroja ja kun sitten käydään ystävän luona ja siellä on sama käytäntö niin siitä saa hauskan leikin miten ne tarrat vaihtavat pesää. 5 vuotias on vielä niin kasvukykyinen ja joustava, että pienellä vanhempien yrittämisellä pitäisi kyllä päästä tilanteista sovulla eteenpäin.
Tuntuu vain siltä ettei nykyisin jakseta paneutua jälkikasvuun tai sen hyvinvointiin, vaan liian helpoin syin sysätään lapset kaikenmaailman "käyttäytymishäiriö " terapioihin vaikka se pohjimmainen syy on vanhemmissa joilla ei ole aikaa eikä halua olla lapsiensa kanssa. Pettymys on suuri kun oma lapsi ei olekaan "perfect child " syy ei ole lapsissa vaan vanhemmissa.- Kaksi lasta
Onneksi meillä on nuorempi sisarrus, muuten emme olisi ikinä saaneet kokea normaalia vanhemmuutta. Joillakin ADHD-lapsilla on uhmakkuushäiriö. Jos et usko, niin tuuppa oleileen meidän vanhemman muksun kanssa. Voi olla että, pinnas palaa aika pian. On muuten semmonen kaveri provosoimaan ja uhmaamaan että kusessa oot, ellet oo joku erityiskasvattaja. On ollu todella raskasta 9v.Jos tätä toista lasta ei olis, syyttäis ehkä itseensä kasvattajana, mutta tää toinen on ihan normaali. Tää eka taas, sanoivat jo 3v tarhassa, että heillä on kaikki keinot loppu. Pienryhmässä toisess tarhass meni kaikki ok (mutta kotona ei). Pienluokalla koulussa meni ihan ok, mutta kotona sama helvetti jatkui. Nyt siirretiin tavallisen kokoiselle luokalle: ei kuulemme tuu mitään. kokeista kyllä tulee kymppejä (älykäs kaveri), mutta käytös on uhmakasta, tottelematonta ainttämistä loputtomiin (eli sitä mitä on ollu kotona koko ikänsä). Ja lisäks todettu 5 1/2 adhd-piirteitä mitkä todettu enollaankin: se on periytyvää).
Ihan turhaa lässytystä ettei nykyaikana osata kasvattaa, toiset lapset vaan on "hieman" haastavampia kuin toiset. Ennen vaikeita lapsia on ehkä pahoinpidelty, ett ne olis kunnolla.
Sen vaan sanon ett erityislapsen vanhemmuus on usein todella raskasta ja syyllistäminen tai vähättely ei ainakaan paranna tilannetta. Vertaistuesta voi olla apua. Kieltämättä itsekin laskee joskus vuosia koska siitä ihmisestä "pääsee eroon", varsinkin kun ei ole mitään lähiomaisia tai tuttuja joille vois antaa lapsen sillin tällöin hoitoon kun on itse aivan uupunut. Ei tätä taida tajuta kukaan muu kuin samankaltaisen lapsen vanhempi. - älykkö ;D
Taitaapi nämä "älyvapaat" kirjoitukset olla yhden ja saman kirjoittamia. Taitaa itselläsi olla huono päivä kun tulet tänne meuhkaamaan...kyllähän sitä mielipiteensä saa kertoa, sitä vartenhan tämä palsta on, mutta asialliseen kysymykseen voisi vastata asiallisesti ja nuo iänikuiset kasvatushöpinät voisit kirjoittaa ihan omaan postaukseen!
Ketjun aloittajalle: Puhu ihmeessä asiasta neuvolassa, itse otin asian puheeksi vasta kouluunmenotarkastuksessa kun pidin lasta normaalina kiukkuineen kaikkineen. Lasta alettiin neurologilla tutkimaan useamman kuukauden ajan ja dignoosina ADHD ja autismikirjo. Itse sulattelin tietoa pitkään ja itsesyytöksiäkin tuli, mutta kun jätää nuo ylläolevat "kasvastusammattilaisten" kommentit omaan arvoonsa elämä helpottuu kummasti...
Ja lapsi on ihan yhtä rakas kuin muutkin (ilman erivapauksia), vaikka hänellä onkin NEUROLOGINEN sairaus....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315376- 363711
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833273- 112525
- 292112
- 122047
- 1631876
- 1051352
- 141338
- 1371154