mitä juttelette omien

Ja juomme sitä lasista iltasilla ennen nukkumaanmenoa.Lapsetkin juovat ja kehuvat hyväksi.

että jälkiruuat ei ole enään muodissa? Meillä ainakin on lähes aina jotain jälkiruokaa. Mä nyt sit taas pidän sitä ihan luonnollisena.
Se tietty voi olla,että nekin muuttuneet. Mutta kyllä minä maitokiisseliä keittelen. Ja hyvää se onkin pakastemarjojen kanssa.

joka talvi.
Me asuimme kaupungissa kerrostalossa, mutta huonosti rakennetussa talossa oli eristeet mitä sattui, eikä raaskittu kunnolla edes lämmittää.
Vaatteetkin oli nykyisiin verrattuna kovin heppoiset. Sukkanauhaliivit ja sukat ja hameet talvellakin. Damaskit mulla oli sitten siinä päällimmäisinä ja kenkien päällä vain päällyskengät.
Varpaita paleli aina. Silti leikittiin kaiket päivät ulkona.
Laskettiin mäkeä, hiihdettiin, tehtiin lumilinnoja ja lumiukkoja. Paistettiin lumilinnassa kynttilänliekillä makkaraa.
Talossa ja lähipiirissä asui paljon lapsia, joten kavereita riitti.
Ihme juttu muuten, tuli noista täistä ja lutikoista mieleen, että sillon ei ollut kellään täitä. Eikä mitään muitakaan loisia.
Naapurin pojalla oli kerran matoja, mutta sekin oli todella erikoista. Plajon vaatimattomimmissa oloissa elettiin ja harvemmin peseydyttiin, meilläkin tuli sisälle vain kylmä vesi, mutta loisia ei kellään ollut. Siksi ihmetyttääkin, että mistä nämä nykyiset epidemiat saavat alkunsa.
Ilmeisesti, en ole rasisti, mutta olen kuullut, että alkeellisista oloista kotoisin olevat maahanmuuttajat olisivat tuoneet niitä tullessaan ja toisen väittämän mukaan venäläiset, esim. lapin hiihtokeskuksiin, joista sitten hiihtolomalaisten mukana ovat levinneet ympäri Suomea.

Leikeistä muistan, että porukalla leikittiin ainakin nelkkiä, polttopalloa, 12 tikkua laudalla, kuurupiiloa ja isompana sitten pesäpalloa.
Talvisin "varastettiin" talonmiehen iso kelkka ja sillä mentiin laskemaan isolla porukalla mäkiä ja hauskaa oli. Sulassa sovussa voitiin kaikki yhdessä leikkiä, eikä ketään haukuttu tai jätetty ulkopuolelle. Vieläkin on lämmin tunnelma, kun sattuu tapaamaan niitä meidän talon lapsia.
Kotiäidit istuivat kesäisin pihalla leikkaamassa matonkuteita tai jotain muita käsitöitä ja samalla pitivät komentoa koko talon lapsille.
Talonmies myös kuritti ohimennessään lapsia, jos näki pahanteossa. Kaikki huolehtivat kaikista, eikä yhdelläkään äidillä tullut mieleen mennä sanomaan, että mun lasta älä komenna äläkä ojenna.

Sisälle vesi tuli hanasta keittiössä, sellainen puolipyöreä viemärin vesihana/kraana, tämä oli todella harvinaista vielä 1950-luvulla.Lämmin tiski vesi haettiin ämpärillä karjakeittiöltä.

Pikkula jossa paperina keskeltä halkaistu puhelin luettelo. Helsingin alueen luettelo oli heti jo niin paksu että siitä riitti lähes vuoden pyyhkimiseen, muuten oli sanomalehteä.
Kakan päälle piti aina ripotella turvepehkoa, ei haissut ja piti tuotoksen ilmavana.
Koulun jälkeen piti heti kantaa kaksi telineellistä puita sisälle. Illalla oli huoneiden lämmitys minun työni.

Reikäleivät olivat katossa orressa. Äiti leipoi myös vaaleaa leipää oli hiivaleipä ohraleipä ja Oulun limppu joka oli setsuurin tyylistä.
Ruokia olivat: Hernesoppa, klimppisoppa joka seurasi aina lihakeittoa, ruispuolukka puuro, ohraperunapuuro, pannukakku, pullalaatikko, punajuurikastike, kanamunakastike, perunat läskisoosi, marja- ja omenakiisselit.

T-K

savupirtistä kirjoitti:

Sisälle vesi tuli hanasta keittiössä, sellainen puolipyöreä viemärin vesihana/kraana, tämä oli todella harvinaista vielä 1950-luvulla.Lämmin tiski vesi haettiin ämpärillä karjakeittiöltä.

Pikkula jossa paperina keskeltä halkaistu puhelin luettelo. Helsingin alueen luettelo oli heti jo niin paksu että siitä riitti lähes vuoden pyyhkimiseen, muuten oli sanomalehteä.
Kakan päälle piti aina ripotella turvepehkoa, ei haissut ja piti tuotoksen ilmavana.
Koulun jälkeen piti heti kantaa kaksi telineellistä puita sisälle. Illalla oli huoneiden lämmitys minun työni.

Reikäleivät olivat katossa orressa. Äiti leipoi myös vaaleaa leipää oli hiivaleipä ohraleipä ja Oulun limppu joka oli setsuurin tyylistä.
Ruokia olivat: Hernesoppa, klimppisoppa joka seurasi aina lihakeittoa, ruispuolukka puuro, ohraperunapuuro, pannukakku, pullalaatikko, punajuurikastike, kanamunakastike, perunat läskisoosi, marja- ja omenakiisselit.

T-K

Lue lisää

Tuvan ainoat kalusteet olivat; hetekat niillä alasängyillä, pirttikalusto, keinutuoli, Radio joka oli seinävierus penkillä joka oli kiinteä, peili ja hattuhylly naulakko. Yhtä seinää peitti ponttilauta kaapisto, jossa olivat kaikki vaatteet ja liinavaatteet.
Mitään omia tavaroita ei ollut, omatila oli koulukassi jossa säilytettiin läksykirjat muita ei saanut kotiin tuoda.
Keittiössä oli leivinuuni, hella ja sähköhella, tupakaappi, talonpoikaisastiakaappi, neliöpöytä (toimi työpöytänäkin) neljä tuolia.

Lattioilla oli äidin kutomat riepumatot. Tupa ja keittiö olivat lasten asumustilat, äidin ja isän huoneeseen sai mennä vain siivoamaan ja lämmittämään.
Talo oli luonnonkivillä ja lattian alle mentiin luukusta, joka oli tuvan lattiassa. Lämmin tuli vasta kun lumi satoi ja sitä lapioitiin kivijalka tiiviisti tukkoon tuuli ei päässyt enää lattian alle.
Tuvassa oli talvella 8 -12 astetta lämmintä, jalkoja ei voinut pitää lattialla vaan aina penkillä tai pöydän kesituki parrulla.

Koulussa leikittiin; kippaa, neljää maalia, Mustaa Pekkaa, karttua, polttopalloa, puutyhriä, narua ja ruutua hypittiin, viimeinen pari uunista ulos, erilaisia käsien taputuskuvioita joissa nopein voitti ja Tuuliskaa.

Koulun jälkeen oli mentävä juosten kotiin, äiti katsoi kellosta ja jos epäili olleen jossain sai risua tai tukkapöllön.

Ilta ruuanlaitto oli minun työ lämmityksen lisäksi, äiti oli navetassa ja vanhemmat sisarukset menivät aina mukaan. Meillä oli lypsykone, muuten vain taloissa joissa oli yli 10 lehmää, meillä oli 6 lehmää.

Tilan alueelta ei saanut poistua, eikä koulukavereita saanut tuoda kotiin.
Kylän tyttökerhoon ei päässyt eikä partioon.

T-K

mumi kirjoitti:

joka talvi.
Me asuimme kaupungissa kerrostalossa, mutta huonosti rakennetussa talossa oli eristeet mitä sattui, eikä raaskittu kunnolla edes lämmittää.
Vaatteetkin oli nykyisiin verrattuna kovin heppoiset. Sukkanauhaliivit ja sukat ja hameet talvellakin. Damaskit mulla oli sitten siinä päällimmäisinä ja kenkien päällä vain päällyskengät.
Varpaita paleli aina. Silti leikittiin kaiket päivät ulkona.
Laskettiin mäkeä, hiihdettiin, tehtiin lumilinnoja ja lumiukkoja. Paistettiin lumilinnassa kynttilänliekillä makkaraa.
Talossa ja lähipiirissä asui paljon lapsia, joten kavereita riitti.
Ihme juttu muuten, tuli noista täistä ja lutikoista mieleen, että sillon ei ollut kellään täitä. Eikä mitään muitakaan loisia.
Naapurin pojalla oli kerran matoja, mutta sekin oli todella erikoista. Plajon vaatimattomimmissa oloissa elettiin ja harvemmin peseydyttiin, meilläkin tuli sisälle vain kylmä vesi, mutta loisia ei kellään ollut. Siksi ihmetyttääkin, että mistä nämä nykyiset epidemiat saavat alkunsa.
Ilmeisesti, en ole rasisti, mutta olen kuullut, että alkeellisista oloista kotoisin olevat maahanmuuttajat olisivat tuoneet niitä tullessaan ja toisen väittämän mukaan venäläiset, esim. lapin hiihtokeskuksiin, joista sitten hiihtolomalaisten mukana ovat levinneet ympäri Suomea.

Leikeistä muistan, että porukalla leikittiin ainakin nelkkiä, polttopalloa, 12 tikkua laudalla, kuurupiiloa ja isompana sitten pesäpalloa.
Talvisin "varastettiin" talonmiehen iso kelkka ja sillä mentiin laskemaan isolla porukalla mäkiä ja hauskaa oli. Sulassa sovussa voitiin kaikki yhdessä leikkiä, eikä ketään haukuttu tai jätetty ulkopuolelle. Vieläkin on lämmin tunnelma, kun sattuu tapaamaan niitä meidän talon lapsia.
Kotiäidit istuivat kesäisin pihalla leikkaamassa matonkuteita tai jotain muita käsitöitä ja samalla pitivät komentoa koko talon lapsille.
Talonmies myös kuritti ohimennessään lapsia, jos näki pahanteossa. Kaikki huolehtivat kaikista, eikä yhdelläkään äidillä tullut mieleen mennä sanomaan, että mun lasta älä komenna äläkä ojenna.

Lue lisää

”Ihme juttu muuten, tuli noista täistä ja lutikoista mieleen, että silloin ei ollut kellään täitä. Eikä mitään muitakaan loisia.
Naapurin pojalla oli kerran matoja, mutta sekin oli todella erikoista. Paljon vaatimattomimmissa oloissa elettiin ja harvemmin peseydyttiin, meilläkin tuli sisälle vain kylmä vesi, mutta loisia ei kellään ollut.”

Tuo ei pidä paikkaansa ja sen todistaa historia.
Ennen peseydyttiin saunassa n. kerran viikossa, jollei ollut joka työ, joka vaati saunan lämmityksen jotta sai peseydyttyä.

”Siksi ihmetyttääkin, että mistä nämä nykyiset epidemiat saavat alkunsa.
Ilmeisesti, en ole rasisti, mutta olen kuullut, että alkeellisista oloista kotoisin olevat maahanmuuttajat olisivat tuoneet niitä tullessaan ja toisen väittämän mukaan venäläiset, esim. lapin hiihtokeskuksiin, joista sitten hiihtolomalaisten mukana ovat levinneet ympäri Suomea.”

Tekstiäsi lukiessa tulee mieleen Harlekiini kumpi on oma persoonasi?
Teillä mumi on hyviä juttuja, mutta taitavat olla teoriaa; särkyneen sydämen unelmaa ja toiveita. Hiipuva sammuva päämärätön ja osoitteeton rakkaus.


Joskus elämä on hyvin yksioikoista.
Istuin kerran kahvilassa pöytääni tuli mies n. 64-70 v.
Hänellä oli tarve keskustella, oli jäänyt juuri leskeksi. Puheet kertoivat kaipuusta edesmenneeseen puolisoon, joka oli hoitanut huoltanut tehnyt kaiken kodin ja miehen puolesta eteen ja vuoksi.
Siivoaminen ja lääkitys olivat suurin huolensa. Tytär asui muualla eikä siis voinut käydä kovin usein. Poikia oli kolme, mutta pojat eivät osaa tai ymmärrä auttaa isää.
Tuli mieleen siinä on ”uusavuton” leski joka oli tyttärensä heitteille jättämä.
Naiset, naiset,,,
Sitten mies sanoi jotain joka herätti mietteitä,, vieläkin…
”Olen onnellinen mies, minua on rakastettu elämäni aikana paljon”
Spontaanina tuli mieleeni; minä olen saanut elämässäni rakastaa paljon.

Tosin en ole tyypillinen nainen; rakkaus on minulle, suhde, kontakti ja yhteiset asiat, työt ja tekemiset. Lapsiini ja jälkeen tulevassa sukupolvessa on rakkaus ennen kaikkea läheisyys fyysisestikin, iloa jakaa kasvu ja kehitys, sekä tukea sitä toivomaani suuntaan.
Iäkkäänä, lapsen tuoksu ja uusien asioiden nimeäminen ja löytäminen on kuin matka ihmeisiin.

paikka elämässä kirjoitti:

”Ihme juttu muuten, tuli noista täistä ja lutikoista mieleen, että silloin ei ollut kellään täitä. Eikä mitään muitakaan loisia.
Naapurin pojalla oli kerran matoja, mutta sekin oli todella erikoista. Paljon vaatimattomimmissa oloissa elettiin ja harvemmin peseydyttiin, meilläkin tuli sisälle vain kylmä vesi, mutta loisia ei kellään ollut.”

Tuo ei pidä paikkaansa ja sen todistaa historia.
Ennen peseydyttiin saunassa n. kerran viikossa, jollei ollut joka työ, joka vaati saunan lämmityksen jotta sai peseydyttyä.

”Siksi ihmetyttääkin, että mistä nämä nykyiset epidemiat saavat alkunsa.
Ilmeisesti, en ole rasisti, mutta olen kuullut, että alkeellisista oloista kotoisin olevat maahanmuuttajat olisivat tuoneet niitä tullessaan ja toisen väittämän mukaan venäläiset, esim. lapin hiihtokeskuksiin, joista sitten hiihtolomalaisten mukana ovat levinneet ympäri Suomea.”

Tekstiäsi lukiessa tulee mieleen Harlekiini kumpi on oma persoonasi?
Teillä mumi on hyviä juttuja, mutta taitavat olla teoriaa; särkyneen sydämen unelmaa ja toiveita. Hiipuva sammuva päämärätön ja osoitteeton rakkaus.


Joskus elämä on hyvin yksioikoista.
Istuin kerran kahvilassa pöytääni tuli mies n. 64-70 v.
Hänellä oli tarve keskustella, oli jäänyt juuri leskeksi. Puheet kertoivat kaipuusta edesmenneeseen puolisoon, joka oli hoitanut huoltanut tehnyt kaiken kodin ja miehen puolesta eteen ja vuoksi.
Siivoaminen ja lääkitys olivat suurin huolensa. Tytär asui muualla eikä siis voinut käydä kovin usein. Poikia oli kolme, mutta pojat eivät osaa tai ymmärrä auttaa isää.
Tuli mieleen siinä on ”uusavuton” leski joka oli tyttärensä heitteille jättämä.
Naiset, naiset,,,
Sitten mies sanoi jotain joka herätti mietteitä,, vieläkin…
”Olen onnellinen mies, minua on rakastettu elämäni aikana paljon”
Spontaanina tuli mieleeni; minä olen saanut elämässäni rakastaa paljon.

Tosin en ole tyypillinen nainen; rakkaus on minulle, suhde, kontakti ja yhteiset asiat, työt ja tekemiset. Lapsiini ja jälkeen tulevassa sukupolvessa on rakkaus ennen kaikkea läheisyys fyysisestikin, iloa jakaa kasvu ja kehitys, sekä tukea sitä toivomaani suuntaan.
Iäkkäänä, lapsen tuoksu ja uusien asioiden nimeäminen ja löytäminen on kuin matka ihmeisiin.

Lue lisää

minun lapsuudessani ei lähipiirissä, siis naapurustossa tai tuttavi8lla kenelläkään ollut koskaan täitä eikä muitakaan loisia.
Ei ollut koskaan kouluissa täivaroituksia, kuten nykyään.
täistä puhuttiin aina menneessä aikamuodossa, että sodan aikana niitä oli ollut samoin muita ötököitä, mutta minun lapsuuteni aikana ainakin kaupungeissa niistä oli päästy eroon. Samoin poikana lapsuudessa, vasta 80-luvun loppupuolella alkoi kuulua täiuutisia.
Ei siis ole mitään utopiaa.
Toiseksi, miten ihmeessä tulit tuollaiseen päätelmään kohdallani, että mulla olisi särkynyt sydän, eikä kohteita rakkaudelleni.
Minulla on ihana mies, aivan tuossa vieressä, kaksi omaa rakasta aikuista lasta, kolme rakastettavaa sijoitettua nuorta ja kaksi lapsenlasta, joita saan rakastaa ja saan heiltä vastarakkautta. Mistä sydämeni olisi särkynyt ja miksi?
Olen omasta mielestäni viettänyt hyvän elämän joka tuntuu iän myötä vain paranevan.
Muutamia vuosia tässä välissä tosin sairastelin ja olin heikossa kunnossa, elämänhaluni kokonaan menettäneenä, mutta nyt näen senkin asian siten, että siitä oppi paljon ja olen pystynyt ymmärtämään muita masentuneita ja joitakin jopa tukemaan ja auttamaan. Eli sekään ei ollut turhaa, kokemus, vaikka ikävä sellainen.
Joidenkin mielestä olen välillä, ehkä yli-innostunut, mutta se johtuu vain siitä, että jaksaan taas rakastaa elämää ja olen kuin saanut kaiken takaisin monin kertaisesti, siis sen kyvyn nauttia ja tuntea kaikki ihana ympärilläni, kuten nuo lapset.
Miksi takerruit kertomuksestani minun persoonaani? Se ei ollut keskustelun tarkoitus vaan muistella menneitä ja omaa lapsuutta ja nuoruutta. Siitä et maininnut mitään.
Näin keskustelu lähtee taas aivan väärille uomille.
Jokaisen muistot on omia, et voi toisten muistoja ja elettyä elämää mennä oman mielesi mukaan muttelemaan.
Tämän keskustelun tarkoitus oli juuri puhua asioista ja tapahtumista ihmisten elämässä, ei hekilöistä itsestään tai mitään analyyseja kirjoittajista.

savupirtistä kirjoitti:

Sisälle vesi tuli hanasta keittiössä, sellainen puolipyöreä viemärin vesihana/kraana, tämä oli todella harvinaista vielä 1950-luvulla.Lämmin tiski vesi haettiin ämpärillä karjakeittiöltä.

Pikkula jossa paperina keskeltä halkaistu puhelin luettelo. Helsingin alueen luettelo oli heti jo niin paksu että siitä riitti lähes vuoden pyyhkimiseen, muuten oli sanomalehteä.
Kakan päälle piti aina ripotella turvepehkoa, ei haissut ja piti tuotoksen ilmavana.
Koulun jälkeen piti heti kantaa kaksi telineellistä puita sisälle. Illalla oli huoneiden lämmitys minun työni.

Reikäleivät olivat katossa orressa. Äiti leipoi myös vaaleaa leipää oli hiivaleipä ohraleipä ja Oulun limppu joka oli setsuurin tyylistä.
Ruokia olivat: Hernesoppa, klimppisoppa joka seurasi aina lihakeittoa, ruispuolukka puuro, ohraperunapuuro, pannukakku, pullalaatikko, punajuurikastike, kanamunakastike, perunat läskisoosi, marja- ja omenakiisselit.

T-K

Lue lisää

eilen illalla issekseen noita jälkiruokia ja mieleeni tuli tuo "pirinä", eli luultavastai sama, kuin teillä pullalaatikko.
Oliko se sellasta, mihin laitettiin maidossa liotetut kuivat pullan ja leivän kannikat, meillä laitettiin siihen myös hapanleipää sekaan ja sitten muistaakseni siinä oli puolukkahilloa välissä ja syötiin vaniljakastikkeen, tai ihan vain sokerin ja maidon kanssa.
Miten toi punajuurikastike teillä tehtiin? Oletko itse tehnyt sitä vielä?
Meillä oli myös kesän herkkuna, kesäkeitt ja valkokastike mihin oli pilkottu sipulin varsia, tai ruohosipulia sekaan, hmm njam. Teen sitä kalan kanssa edelleen.
Silakka- ja sillilaatikkoa oli myös usein ja sen kanssa vedellä laimennettua etikkaa, hyvää sekin.

mumi kirjoitti:

eilen illalla issekseen noita jälkiruokia ja mieleeni tuli tuo "pirinä", eli luultavastai sama, kuin teillä pullalaatikko.
Oliko se sellasta, mihin laitettiin maidossa liotetut kuivat pullan ja leivän kannikat, meillä laitettiin siihen myös hapanleipää sekaan ja sitten muistaakseni siinä oli puolukkahilloa välissä ja syötiin vaniljakastikkeen, tai ihan vain sokerin ja maidon kanssa.
Miten toi punajuurikastike teillä tehtiin? Oletko itse tehnyt sitä vielä?
Meillä oli myös kesän herkkuna, kesäkeitt ja valkokastike mihin oli pilkottu sipulin varsia, tai ruohosipulia sekaan, hmm njam. Teen sitä kalan kanssa edelleen.
Silakka- ja sillilaatikkoa oli myös usein ja sen kanssa vedellä laimennettua etikkaa, hyvää sekin.

Lue lisää

Joo multa unohtui monia ruokia.
Sipattikastike ( palvikinkkua ja sipulia maitokastikkeessa eli valkokastikkeessa)
Silakkalaatikko
Kaalilaatikko
Porkkanalaatikko
Makaronilaatikko oli aina leipomispäivänä
“Pirinä” oli tuota pullalaatikkoa ja hillona oli muitakin karviaishillo mansikkahillo tai mitä oli
Punajuuri kastike: oli raaka punajuuri leikattiin siivuiksi jotka kypsennettiin pannussa ja siihen tehtiin sakea valkokastike väri oli ihanan vaaleanpunaista.
Uuni lahna tai hiilloskala sai seurakseen joko kananmunakastikkeen tai punajuurikastikkeen.
Äidin kalakukko oli nyljetyt Ahvenet ladottuna alumiiniseen vuokaan siinä päällä muutama siivu sianlihaa ja leipomisen jälkeen uunin hautumaan. Sitä leikattiin siivuina joko leivälle tai keitettyjen perunoiden ja tuon edellä mainitun kastikkeen kanssa.

Sunnuntaina oli aina oma ruokansa joko lihapullat tai spagetti ja jauhelihakastike niitä ei syöty muulloin.
Meillä oli aina aamupäiväkahvi ja iltapäivä tee ja niillä oli aina pulla ja kahvikakkua äiti piti leipomisesta ja kait syömisestä hänellä oli paino indeksi 50. (joskus syyti mukula laumaansa hirveästä pulla menekistä, sitten selvisi äiti syö pullan ihan itse) Leipä ja peruna oli säännöstelemätön ravinto, muu ravinto oli “kortilla“, mutta ei nähty nälkää, liha ja juusto olivat isän ruokaa. (Lapset eivät olleet ylipainoisia isä ja äiti olivat yli satakiloisia kumpikin)

Lauantain oli aina saunapäivä ja alusvaateet vaihdettiin silloin.
Silloin myös siivottiin, matot ulos ja lattiat pyyhittiin, se oli tyttöjen työ.
Oli vaalean punaiset paitaliivit, joissa sukkanauhat joihin kiinnitettiin sukat nappilenkillä. Ne olivat ihan irrallaan sukan varressa ja se pujotettiin solkeen niin että suka oli siinä välissä. (vaikea selittää tiedättekö?)
Ainoat jalkineet olivat monot ja kumisaappaat.
Kesällä kumitossut joita ei saanut pitää kuin juhlissa.
Muuten kuljettiin paljain jaloin. “Jalkapohja kasvaa uutta, kenkä ei sanoi isä.”
Possu oli joka kesäinen kasvatti ja syksyllä se purkitettiin, seuraavan talven ruuaksi.
T-K

taisivat olla kirjoitti:

Joo multa unohtui monia ruokia.
Sipattikastike ( palvikinkkua ja sipulia maitokastikkeessa eli valkokastikkeessa)
Silakkalaatikko
Kaalilaatikko
Porkkanalaatikko
Makaronilaatikko oli aina leipomispäivänä
“Pirinä” oli tuota pullalaatikkoa ja hillona oli muitakin karviaishillo mansikkahillo tai mitä oli
Punajuuri kastike: oli raaka punajuuri leikattiin siivuiksi jotka kypsennettiin pannussa ja siihen tehtiin sakea valkokastike väri oli ihanan vaaleanpunaista.
Uuni lahna tai hiilloskala sai seurakseen joko kananmunakastikkeen tai punajuurikastikkeen.
Äidin kalakukko oli nyljetyt Ahvenet ladottuna alumiiniseen vuokaan siinä päällä muutama siivu sianlihaa ja leipomisen jälkeen uunin hautumaan. Sitä leikattiin siivuina joko leivälle tai keitettyjen perunoiden ja tuon edellä mainitun kastikkeen kanssa.

Sunnuntaina oli aina oma ruokansa joko lihapullat tai spagetti ja jauhelihakastike niitä ei syöty muulloin.
Meillä oli aina aamupäiväkahvi ja iltapäivä tee ja niillä oli aina pulla ja kahvikakkua äiti piti leipomisesta ja kait syömisestä hänellä oli paino indeksi 50. (joskus syyti mukula laumaansa hirveästä pulla menekistä, sitten selvisi äiti syö pullan ihan itse) Leipä ja peruna oli säännöstelemätön ravinto, muu ravinto oli “kortilla“, mutta ei nähty nälkää, liha ja juusto olivat isän ruokaa. (Lapset eivät olleet ylipainoisia isä ja äiti olivat yli satakiloisia kumpikin)

Lauantain oli aina saunapäivä ja alusvaateet vaihdettiin silloin.
Silloin myös siivottiin, matot ulos ja lattiat pyyhittiin, se oli tyttöjen työ.
Oli vaalean punaiset paitaliivit, joissa sukkanauhat joihin kiinnitettiin sukat nappilenkillä. Ne olivat ihan irrallaan sukan varressa ja se pujotettiin solkeen niin että suka oli siinä välissä. (vaikea selittää tiedättekö?)
Ainoat jalkineet olivat monot ja kumisaappaat.
Kesällä kumitossut joita ei saanut pitää kuin juhlissa.
Muuten kuljettiin paljain jaloin. “Jalkapohja kasvaa uutta, kenkä ei sanoi isä.”
Possu oli joka kesäinen kasvatti ja syksyllä se purkitettiin, seuraavan talven ruuaksi.
T-K

Lue lisää

Eikä sunnuntainakaan ollut vapaata juoksevista töistä, jotka veivät määrä ajan ja olivat kellon sidottuja tehtävästä ajan kohdasta.


Kouluun piti viedä 3 L puolukoita/oppilas, joka syksy.
Meidän perheestä se oli 30 L, se oli äidille liikaa. Hän laski ruokalistalla olleet marjapuurot ja oli vakuuttunut, ettei marjoja syötetä lapsille.

Meillä oli kauppapuutarha ja kasvihuoneet, se tiesi ettei varsinasta aikaa leikkimiseen ollut, kaikilla oli määrätyöt jotka oli hoidettava ilman kehotusta. Isä oli myös mehiläistuottaja, joten työtä oli kesäisin aamusta iltaan leikkiaikaa ei ollut.
Ainoa syy miksi saimme kunnolla selkäämme, oli väärin tehty työ, ei koskaan luistettu tai tekemätön.
Kesämökkiläinen Erkki Ojanen, muuan radiotoimittaja, ihaili aina perhettämme. Olimme hänen mielestään kuin muurahaisia, aina työntouhussa, ulkopuolisen ymmärtämättä mitä teemme ja minne menemme. Hän teki perheyrityksestä radio kuunteleman, joskus viisikymmen- luvun puolessa välissä.
Kerran yksi kesävieras sanoi isälle; ettei lapset ole jatkuvaa työvoimaa ja uhkasi lastensuojeluviranomaisilla. Saimme silloin puoli päivää vapaata ja mennä uimaan työaikana.
T-K

taisivat olla kirjoitti:

Joo multa unohtui monia ruokia.
Sipattikastike ( palvikinkkua ja sipulia maitokastikkeessa eli valkokastikkeessa)
Silakkalaatikko
Kaalilaatikko
Porkkanalaatikko
Makaronilaatikko oli aina leipomispäivänä
“Pirinä” oli tuota pullalaatikkoa ja hillona oli muitakin karviaishillo mansikkahillo tai mitä oli
Punajuuri kastike: oli raaka punajuuri leikattiin siivuiksi jotka kypsennettiin pannussa ja siihen tehtiin sakea valkokastike väri oli ihanan vaaleanpunaista.
Uuni lahna tai hiilloskala sai seurakseen joko kananmunakastikkeen tai punajuurikastikkeen.
Äidin kalakukko oli nyljetyt Ahvenet ladottuna alumiiniseen vuokaan siinä päällä muutama siivu sianlihaa ja leipomisen jälkeen uunin hautumaan. Sitä leikattiin siivuina joko leivälle tai keitettyjen perunoiden ja tuon edellä mainitun kastikkeen kanssa.

Sunnuntaina oli aina oma ruokansa joko lihapullat tai spagetti ja jauhelihakastike niitä ei syöty muulloin.
Meillä oli aina aamupäiväkahvi ja iltapäivä tee ja niillä oli aina pulla ja kahvikakkua äiti piti leipomisesta ja kait syömisestä hänellä oli paino indeksi 50. (joskus syyti mukula laumaansa hirveästä pulla menekistä, sitten selvisi äiti syö pullan ihan itse) Leipä ja peruna oli säännöstelemätön ravinto, muu ravinto oli “kortilla“, mutta ei nähty nälkää, liha ja juusto olivat isän ruokaa. (Lapset eivät olleet ylipainoisia isä ja äiti olivat yli satakiloisia kumpikin)

Lauantain oli aina saunapäivä ja alusvaateet vaihdettiin silloin.
Silloin myös siivottiin, matot ulos ja lattiat pyyhittiin, se oli tyttöjen työ.
Oli vaalean punaiset paitaliivit, joissa sukkanauhat joihin kiinnitettiin sukat nappilenkillä. Ne olivat ihan irrallaan sukan varressa ja se pujotettiin solkeen niin että suka oli siinä välissä. (vaikea selittää tiedättekö?)
Ainoat jalkineet olivat monot ja kumisaappaat.
Kesällä kumitossut joita ei saanut pitää kuin juhlissa.
Muuten kuljettiin paljain jaloin. “Jalkapohja kasvaa uutta, kenkä ei sanoi isä.”
Possu oli joka kesäinen kasvatti ja syksyllä se purkitettiin, seuraavan talven ruuaksi.
T-K

Lue lisää

monia omiakain muistoja.
Sipattikastike, ah, muistin sen kyllä, mutta ajattelin, ettei ehkä muut tiedä mitä se on ja jätin pois.
Ihan samoja ruokia oli meilläkin.
Ne "ihanat" vaaleanpunaiset sukkanauhaliivit tosiaan.
Ne oli vielä olevinaan hienot, ha,haa.
silloin käytettiin myös aluspaitoja, joita sain lahjoiksi, sellasia pitsi juttuja.
Taidat olla suunnilleen samaa ikäluokkaa, koska moni asia tuntuu olleen samoin teillä, paitsi, et iso ero siinä, että asuin koko lapsuuteni kaupungissa.
Noista leikeistä mitä aikasemmin selitit tunnistin myös monia.
Jotkut oli aivan outoja, mutta varmaan joka paikkakunnalla oli omat erikoisuutensa.
Yritin muistella miten sitä seinäpalloa pelattiin.
Muistin viitosiin asti, mutta oliko ne viitoset, että taputettiin käsiä ja kuutosissa kaksi kertaa kädet yhteen.
Ysit oli ainakin, että heitettiin palloa jalan alta ja kympit, että piti pyörähtää.
Muistatteko vielä niitä loruja mitä silloin oli, kuten entten, tentten teelika mentten, viisaat sukset lammet loo, akka putos avantoo, ukko veti sen sieltä pois jne.
Omille lapsenlapsille voisi noita juttuja siirtää perinne tietona.
Mun mummo kertoi myös omasta elämästään, joka oli aivan erilaista, siitäkin syystä, että hän oli varakkaasta perheestä, oli piiat ja pyykkärit.
Samoin äiti oli lapsuutensa viettänyt hyvin suojattua elämää, palvelusväen passattavana, kunnes isänsä kuoli ja kaikki romahti.
Niitä tarinoita oli sen oman köyhyyden keskellä lapsen tosi vaikea ymmärtää. Kiehtovia tarinat kuitenkin olivat, aivan kuin satua.

työaikamme oli 10 tuntia kirjoitti:

Eikä sunnuntainakaan ollut vapaata juoksevista töistä, jotka veivät määrä ajan ja olivat kellon sidottuja tehtävästä ajan kohdasta.


Kouluun piti viedä 3 L puolukoita/oppilas, joka syksy.
Meidän perheestä se oli 30 L, se oli äidille liikaa. Hän laski ruokalistalla olleet marjapuurot ja oli vakuuttunut, ettei marjoja syötetä lapsille.

Meillä oli kauppapuutarha ja kasvihuoneet, se tiesi ettei varsinasta aikaa leikkimiseen ollut, kaikilla oli määrätyöt jotka oli hoidettava ilman kehotusta. Isä oli myös mehiläistuottaja, joten työtä oli kesäisin aamusta iltaan leikkiaikaa ei ollut.
Ainoa syy miksi saimme kunnolla selkäämme, oli väärin tehty työ, ei koskaan luistettu tai tekemätön.
Kesämökkiläinen Erkki Ojanen, muuan radiotoimittaja, ihaili aina perhettämme. Olimme hänen mielestään kuin muurahaisia, aina työntouhussa, ulkopuolisen ymmärtämättä mitä teemme ja minne menemme. Hän teki perheyrityksestä radio kuunteleman, joskus viisikymmen- luvun puolessa välissä.
Kerran yksi kesävieras sanoi isälle; ettei lapset ole jatkuvaa työvoimaa ja uhkasi lastensuojeluviranomaisilla. Saimme silloin puoli päivää vapaata ja mennä uimaan työaikana.
T-K

Lue lisää

onpas teillä ollut tosi rankkaa.
Minäkin jouduin vahtimaan ja hoitamaan siskojani, mutta silti ehdin harrastaa. Kävin kolmessa, joskus neljässäkin eri pyhäkoulussa ja seurakunnan tyttökerhossa ja naisvoimistelijoissa, kävin pianotunneilla ja esiintymässä kaikissa kissanristiäisissä neljä vuotiaasta lähtien.
Kaupunginorkesterin konserteissa myös kävin veljeni kanssa ehkä kerran kuussa.
Leikkiäkin ehdittiin, usein vain piti keskeyttää, kun pikkusiskot olivat heränneet päiväunilta.
Te olette siis ihan tehneet töitä, kuin ulkop. työntekijät omassa yrityksessä.
No rahaahan se varmaan perheelle tiesi.
Mulla oli äiti vuorotöissä ja mummo oli kotimiehenä.
Ai niin mietin sun ikää, olen itse syntynyt -49

mumi kirjoitti:

onpas teillä ollut tosi rankkaa.
Minäkin jouduin vahtimaan ja hoitamaan siskojani, mutta silti ehdin harrastaa. Kävin kolmessa, joskus neljässäkin eri pyhäkoulussa ja seurakunnan tyttökerhossa ja naisvoimistelijoissa, kävin pianotunneilla ja esiintymässä kaikissa kissanristiäisissä neljä vuotiaasta lähtien.
Kaupunginorkesterin konserteissa myös kävin veljeni kanssa ehkä kerran kuussa.
Leikkiäkin ehdittiin, usein vain piti keskeyttää, kun pikkusiskot olivat heränneet päiväunilta.
Te olette siis ihan tehneet töitä, kuin ulkop. työntekijät omassa yrityksessä.
No rahaahan se varmaan perheelle tiesi.
Mulla oli äiti vuorotöissä ja mummo oli kotimiehenä.
Ai niin mietin sun ikää, olen itse syntynyt -49

Lue lisää

Sinähän olet elänyt, kuin kuninkaallinen! Mutta tiedä, että lasten esiintyminen artistina on myös lapsityövoiman hyväksikäyttöä.

isovanhempi kirjoitti:

Sinähän olet elänyt, kuin kuninkaallinen! Mutta tiedä, että lasten esiintyminen artistina on myös lapsityövoiman hyväksikäyttöä.

kuten tiedät, niin eipä sellaisesta meidän lapsuudessa mitään puhuttu, kuin lapsityövoima.
Kyllä ne esiintymiset oli sieltä kevyemmästä päästä, mitä piti tehdä.
En edes tiedä kuinka pieni/nuori olin, kun piti käydä kaupasta koko ison perheen ruoat hakemassa. Muistan vain, että kun kannoin viiden litran maitokannua, niin käsiä ei voinut pitää suorana, tai muuten se kannu olis osunut maahan ja käteen koski pirusti, kun se oli niin painava.
Kymmen vuotiaasta leivoin meillä aina pullatkin.
Tiskaamiset ja siivoamiset, siskojen hoitaminen ym.ym.
Olin myös kysytty lapsenvahti naapurienkin lapsille, kun äidit halus päästä rimpsalle.
Minä vahdin heidän lapsiaan jo alta kymmenvuotiaana.
Olin kyllä huomattavasti aikuismaisempi, kuin nyky lapset. Kuukautisetkin alkoi jo 11 v.
Koska olin vanhin, niin minulta edellytettiin aina vastuunottamista ja mun piti ymmärtää ja olla järkevä.
Kerrankin, kun pikkusiskot karkasivat minulta leikkikentälle, niin minä sain siitä selkääni.

mumi kirjoitti:

onpas teillä ollut tosi rankkaa.
Minäkin jouduin vahtimaan ja hoitamaan siskojani, mutta silti ehdin harrastaa. Kävin kolmessa, joskus neljässäkin eri pyhäkoulussa ja seurakunnan tyttökerhossa ja naisvoimistelijoissa, kävin pianotunneilla ja esiintymässä kaikissa kissanristiäisissä neljä vuotiaasta lähtien.
Kaupunginorkesterin konserteissa myös kävin veljeni kanssa ehkä kerran kuussa.
Leikkiäkin ehdittiin, usein vain piti keskeyttää, kun pikkusiskot olivat heränneet päiväunilta.
Te olette siis ihan tehneet töitä, kuin ulkop. työntekijät omassa yrityksessä.
No rahaahan se varmaan perheelle tiesi.
Mulla oli äiti vuorotöissä ja mummo oli kotimiehenä.
Ai niin mietin sun ikää, olen itse syntynyt -49

Lue lisää

Minä olen syntynyt -48. Pienempien siskosten hoitoa en edes maininnut. Yksi ensimmäisen koulupäiväni muistoista on äidin kiukku, kun lähdin koko päiväksi ja pikkusisko 3,5v. ja veli 5v. jäivät ilman perään katsojaa.
Tullessani koulusta kotiin äiti huusi kaikki on tekemättä siellä vaan vetelehdit tästä lähin tulet kotiin vikkelään.
En ymmärtänyt koko asiaa, luulin jättäneeni tekemättä jotain koulussa ja oli vihainen opettajalle, kun ei käskenyt tehdä tai sanonut mitä minun pitää tehdä..
Piikominen alkoi, hae; perunoita, puita, vie laskiämpäri, hae tiskivesi jne.
Minulla oli kolme vanhempaa sisarusta, mutta he eivät suostuneet juoksutettaviksi. Tuo on pitkä syys- seuraus tarina
Kyllä meillä oli piika ja kaksi renkiä, mutta kun lapset kykeni työhön heidät sanottiin irti. Vanhemmat kertoivat siksi on lapsia, että on työvoima omasta takaa, kauppapuutarhan tarkoitus oli pitää lapset kotona työssä, myös aikuisina.
Noo eivät vanhemmat päätä lastensa elämää. Kaksi vanhempaa siskosta hankkiutui raskaaksi ja muuttivat avioliittoon. Minua kaksi vuotta vanhempi kieltäytyi työstä hän itki ja oksensi, mutta ei tehnyt. Minun tulevaisuuteni oli vanhapiika tytär joka hoitaa vanhempansa.

Kotikyläni oli kaksi värinen Valkoiset kartano talolliset ja Punaiset kartanon alustalaiset ja pien talolliset. Jako oli niin voimakas, että myös lasten leikkeihin vaikutti väri.( oli kommari-Antti ja punikki-Heikki äpärä-Jouko ja monet muut)
Täällä pohjan tähden alla voisi kirjoittaa myös lapsen näkökulmasta siinä vaikuttaisi enemmän luonteet kuin omaisuus. Myös pyrkimys kasvattamaan katsomaan maailmaa toisen silmin ja hiljaa havahtuminen aikuinen ei ole lyhyesti sanoen ”Jumala Kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja.”

hyvin suurelta osaa kirjoitti:

Minä olen syntynyt -48. Pienempien siskosten hoitoa en edes maininnut. Yksi ensimmäisen koulupäiväni muistoista on äidin kiukku, kun lähdin koko päiväksi ja pikkusisko 3,5v. ja veli 5v. jäivät ilman perään katsojaa.
Tullessani koulusta kotiin äiti huusi kaikki on tekemättä siellä vaan vetelehdit tästä lähin tulet kotiin vikkelään.
En ymmärtänyt koko asiaa, luulin jättäneeni tekemättä jotain koulussa ja oli vihainen opettajalle, kun ei käskenyt tehdä tai sanonut mitä minun pitää tehdä..
Piikominen alkoi, hae; perunoita, puita, vie laskiämpäri, hae tiskivesi jne.
Minulla oli kolme vanhempaa sisarusta, mutta he eivät suostuneet juoksutettaviksi. Tuo on pitkä syys- seuraus tarina
Kyllä meillä oli piika ja kaksi renkiä, mutta kun lapset kykeni työhön heidät sanottiin irti. Vanhemmat kertoivat siksi on lapsia, että on työvoima omasta takaa, kauppapuutarhan tarkoitus oli pitää lapset kotona työssä, myös aikuisina.
Noo eivät vanhemmat päätä lastensa elämää. Kaksi vanhempaa siskosta hankkiutui raskaaksi ja muuttivat avioliittoon. Minua kaksi vuotta vanhempi kieltäytyi työstä hän itki ja oksensi, mutta ei tehnyt. Minun tulevaisuuteni oli vanhapiika tytär joka hoitaa vanhempansa.

Kotikyläni oli kaksi värinen Valkoiset kartano talolliset ja Punaiset kartanon alustalaiset ja pien talolliset. Jako oli niin voimakas, että myös lasten leikkeihin vaikutti väri.( oli kommari-Antti ja punikki-Heikki äpärä-Jouko ja monet muut)
Täällä pohjan tähden alla voisi kirjoittaa myös lapsen näkökulmasta siinä vaikuttaisi enemmän luonteet kuin omaisuus. Myös pyrkimys kasvattamaan katsomaan maailmaa toisen silmin ja hiljaa havahtuminen aikuinen ei ole lyhyesti sanoen ”Jumala Kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja.”

Lue lisää

miten voi elämä olla erilaista samaan aikaan lapsuuttaan viettäneillä, aivan riippuen siitäkin missä päin maata on asunut.
Valtavia eroja näyttää olevan yhä edelleen esim. pohjoisen ja etelän välillä ja tietysti maaseudun ja kaupunkien. Perheiden elämä on aivan erilaista.
Pohjanmaa, taitaa olla aivan oma maansa, jossa omat lait ja säädökset vallitsevat ja uskonto taitaa olla päällimmäisenä vaikuttamassa.
Siellä ei taideta helpolla perinteistä ja perinteisestä ajatustyylistä luopuakaan.

hyvin suurelta osaa kirjoitti:

Minä olen syntynyt -48. Pienempien siskosten hoitoa en edes maininnut. Yksi ensimmäisen koulupäiväni muistoista on äidin kiukku, kun lähdin koko päiväksi ja pikkusisko 3,5v. ja veli 5v. jäivät ilman perään katsojaa.
Tullessani koulusta kotiin äiti huusi kaikki on tekemättä siellä vaan vetelehdit tästä lähin tulet kotiin vikkelään.
En ymmärtänyt koko asiaa, luulin jättäneeni tekemättä jotain koulussa ja oli vihainen opettajalle, kun ei käskenyt tehdä tai sanonut mitä minun pitää tehdä..
Piikominen alkoi, hae; perunoita, puita, vie laskiämpäri, hae tiskivesi jne.
Minulla oli kolme vanhempaa sisarusta, mutta he eivät suostuneet juoksutettaviksi. Tuo on pitkä syys- seuraus tarina
Kyllä meillä oli piika ja kaksi renkiä, mutta kun lapset kykeni työhön heidät sanottiin irti. Vanhemmat kertoivat siksi on lapsia, että on työvoima omasta takaa, kauppapuutarhan tarkoitus oli pitää lapset kotona työssä, myös aikuisina.
Noo eivät vanhemmat päätä lastensa elämää. Kaksi vanhempaa siskosta hankkiutui raskaaksi ja muuttivat avioliittoon. Minua kaksi vuotta vanhempi kieltäytyi työstä hän itki ja oksensi, mutta ei tehnyt. Minun tulevaisuuteni oli vanhapiika tytär joka hoitaa vanhempansa.

Kotikyläni oli kaksi värinen Valkoiset kartano talolliset ja Punaiset kartanon alustalaiset ja pien talolliset. Jako oli niin voimakas, että myös lasten leikkeihin vaikutti väri.( oli kommari-Antti ja punikki-Heikki äpärä-Jouko ja monet muut)
Täällä pohjan tähden alla voisi kirjoittaa myös lapsen näkökulmasta siinä vaikuttaisi enemmän luonteet kuin omaisuus. Myös pyrkimys kasvattamaan katsomaan maailmaa toisen silmin ja hiljaa havahtuminen aikuinen ei ole lyhyesti sanoen ”Jumala Kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja.”

Lue lisää

Kirjoitat totta. Me sinua paljon nuoremmatkin olemme orjuutettu lapsena työssä. Sama orjuutus vaan yritetään uudestaan aloittaa nyt lasten ja lastenlasten toimesta. mitään arvoa ei olla koskaan saatu. Itse hoidin myös maalla kun asuin kaikki pienemmät sisarukseni vanhimmastapäästä kun olin.Ja kauppa-apulaiseksi menin 15vanhana ja lauantait oli myös töitä.Aina on pitänyt työtä vaan tehdä ja aina on alistajia elämänvarrella ollut.Kun se omatahto ja personallisuus tuhottiin kun hakattiin ja pieksettiin lapsena.Mistään ei tule korvauksia ja kukaan ei joudu tilille lasten massa pahoinpitelyistä ja lapsityövoimaan pakottajana.rikastuivat ja vaurastuivat vaan ja heidän jälkeläisiä taitaa nämäkin nykyiset alistajat ja kiusaajat olla.

mumi kirjoitti:

monia omiakain muistoja.
Sipattikastike, ah, muistin sen kyllä, mutta ajattelin, ettei ehkä muut tiedä mitä se on ja jätin pois.
Ihan samoja ruokia oli meilläkin.
Ne "ihanat" vaaleanpunaiset sukkanauhaliivit tosiaan.
Ne oli vielä olevinaan hienot, ha,haa.
silloin käytettiin myös aluspaitoja, joita sain lahjoiksi, sellasia pitsi juttuja.
Taidat olla suunnilleen samaa ikäluokkaa, koska moni asia tuntuu olleen samoin teillä, paitsi, et iso ero siinä, että asuin koko lapsuuteni kaupungissa.
Noista leikeistä mitä aikasemmin selitit tunnistin myös monia.
Jotkut oli aivan outoja, mutta varmaan joka paikkakunnalla oli omat erikoisuutensa.
Yritin muistella miten sitä seinäpalloa pelattiin.
Muistin viitosiin asti, mutta oliko ne viitoset, että taputettiin käsiä ja kuutosissa kaksi kertaa kädet yhteen.
Ysit oli ainakin, että heitettiin palloa jalan alta ja kympit, että piti pyörähtää.
Muistatteko vielä niitä loruja mitä silloin oli, kuten entten, tentten teelika mentten, viisaat sukset lammet loo, akka putos avantoo, ukko veti sen sieltä pois jne.
Omille lapsenlapsille voisi noita juttuja siirtää perinne tietona.
Mun mummo kertoi myös omasta elämästään, joka oli aivan erilaista, siitäkin syystä, että hän oli varakkaasta perheestä, oli piiat ja pyykkärit.
Samoin äiti oli lapsuutensa viettänyt hyvin suojattua elämää, palvelusväen passattavana, kunnes isänsä kuoli ja kaikki romahti.
Niitä tarinoita oli sen oman köyhyyden keskellä lapsen tosi vaikea ymmärtää. Kiehtovia tarinat kuitenkin olivat, aivan kuin satua.

Lue lisää

Äitini oli alun alkaen kaupunkilaistyttö ja oli käynyt Tampereen talous koulun 1935 se oli todella harvinaista niihin aikoihin. Äidin huoltaja uskoi äidin pärjäävän paremmin naimamarkkinoilla, kun on huushollikoulu suoritettuna. Äiti oli todella hyvä leipuri ja ruuan laittaja, mutta siivoamista ei tehnyt, se oli ensin piikojen sitten tyttöjen työ.
Myös minun äiti oli ollut varakas, maatila ostettiin hänen rahoillaan ja siihen loppui varallisuus. Äitini paikkasi rintaliivinsäkin, isä ei antanut rahaa. Lapsilisällä ostettiin lasten ja äidin vaatteet, sekin oli tappelun tulos isä yritti saada lapsilisät itselleen. Äiti sai nyrkkiä joka maksupäivä, siihen kunnes raha oli käytetty.
Tuo oli aika tavallista, joissain perheissä surua tuotti pontikan keitto ja monet muut silloin tavalliset kotipuuhat.
Suuremmin ei perheemme ollut toisenlainen, kaikki koulussa oleva lapset olivat kesätöissä kartanon mailla. Talolliset omillaan. Vain kesävieraat leikkivät ja uivat kaikki päivät.
Selkäänsä saivat kaikki, eri syistä, jopa kylä poliisi hakkasi mukulansa niin, että kakkasivat ja pissasivat hakkaamisen aikana housunsa. Jotkut lapset joutuivat viettämään öitä ja viikonloppuja tallissa tai navetassa, koska perheessä juotiin ja tapeltiin.
Aina on olemassa useampi historia ja yksi on lasten näkökulma.
Aikuiset tiesivät toisenlaisista asioita (sota Saksa ja helluntai herätys). Minä itkin yhdessä Niemisten lasten, joita oli neljä, pelkoa hätää ja palelemista tallin ylisillä. Opettajien oli pakko nähdä se, lapset olivat likaisia ja hiukset sekaisin, niissä oli heiniä. Aikuisille ei kuitenkaan näistä kerrottu. Keksimme että lapset veivät tallin ylisille piiloon valmiiksi säkkejä ja menivät niiden sisälle heiniin oli vähän lämpysempää ja heinät eivät raapineet niin paljon.

Koulussa ryhmä leikeissä saivat olla kaikki, mutta pari ja pien ryhmä leikit, joissa 2-4 henkeä olivat värivalintaa. Syyksi kerrottiin: ”Äiti/isä on sanonut en saa leikkiä ”väri” kanssa.” Olin ainoa rajalla oleva, ei omaisuutta, mutta aatteita isällä oli. En siis kelvannut/päässyt kumpaankaan ryhmään, siksi kait opin katsomaan asiat kolmannesta näkökulmasta.

Aikuiset ovat monelle 50-60-luvun kasvatille antaneet vähän kaunista tai kivaa muisteltavaa. Lapsen mieli löytää se muualta, tilasta jonne aikuisilla ei ole pääsyä.

Isäni oli kaiketi tuo nykyään niin kuuluisa Narsistinen luonne. Äitini toden näköisesti masokisti.

kesävieraat leikkivät kirjoitti:

Äitini oli alun alkaen kaupunkilaistyttö ja oli käynyt Tampereen talous koulun 1935 se oli todella harvinaista niihin aikoihin. Äidin huoltaja uskoi äidin pärjäävän paremmin naimamarkkinoilla, kun on huushollikoulu suoritettuna. Äiti oli todella hyvä leipuri ja ruuan laittaja, mutta siivoamista ei tehnyt, se oli ensin piikojen sitten tyttöjen työ.
Myös minun äiti oli ollut varakas, maatila ostettiin hänen rahoillaan ja siihen loppui varallisuus. Äitini paikkasi rintaliivinsäkin, isä ei antanut rahaa. Lapsilisällä ostettiin lasten ja äidin vaatteet, sekin oli tappelun tulos isä yritti saada lapsilisät itselleen. Äiti sai nyrkkiä joka maksupäivä, siihen kunnes raha oli käytetty.
Tuo oli aika tavallista, joissain perheissä surua tuotti pontikan keitto ja monet muut silloin tavalliset kotipuuhat.
Suuremmin ei perheemme ollut toisenlainen, kaikki koulussa oleva lapset olivat kesätöissä kartanon mailla. Talolliset omillaan. Vain kesävieraat leikkivät ja uivat kaikki päivät.
Selkäänsä saivat kaikki, eri syistä, jopa kylä poliisi hakkasi mukulansa niin, että kakkasivat ja pissasivat hakkaamisen aikana housunsa. Jotkut lapset joutuivat viettämään öitä ja viikonloppuja tallissa tai navetassa, koska perheessä juotiin ja tapeltiin.
Aina on olemassa useampi historia ja yksi on lasten näkökulma.
Aikuiset tiesivät toisenlaisista asioita (sota Saksa ja helluntai herätys). Minä itkin yhdessä Niemisten lasten, joita oli neljä, pelkoa hätää ja palelemista tallin ylisillä. Opettajien oli pakko nähdä se, lapset olivat likaisia ja hiukset sekaisin, niissä oli heiniä. Aikuisille ei kuitenkaan näistä kerrottu. Keksimme että lapset veivät tallin ylisille piiloon valmiiksi säkkejä ja menivät niiden sisälle heiniin oli vähän lämpysempää ja heinät eivät raapineet niin paljon.

Koulussa ryhmä leikeissä saivat olla kaikki, mutta pari ja pien ryhmä leikit, joissa 2-4 henkeä olivat värivalintaa. Syyksi kerrottiin: ”Äiti/isä on sanonut en saa leikkiä ”väri” kanssa.” Olin ainoa rajalla oleva, ei omaisuutta, mutta aatteita isällä oli. En siis kelvannut/päässyt kumpaankaan ryhmään, siksi kait opin katsomaan asiat kolmannesta näkökulmasta.

Aikuiset ovat monelle 50-60-luvun kasvatille antaneet vähän kaunista tai kivaa muisteltavaa. Lapsen mieli löytää se muualta, tilasta jonne aikuisilla ei ole pääsyä.

Isäni oli kaiketi tuo nykyään niin kuuluisa Narsistinen luonne. Äitini toden näköisesti masokisti.

Lue lisää

Puhumattakaan kaikesta hoidotta jättämisestä.kaikenlaisia rampoja ja sairaita oli jokapuolella. Sotainvaliideja, poliovammaisia yms. sokeita ja kuuroja.kerjäläisiä linja-auto ja rautatie-asemilla.Lapsien korvatulehdukset, puhkeavat korvat.murtumia ja sydäntautiset.Pikkukylistä ei viety lapsia lääkäreihin vaan itse yritettiin hoidella.Muistan ne Helsingin rautatieaseman kerjäläiset koko ikäni.ne kyttäsivät jos joku jätti leivänpalan lautaselle nappasivat jätteet.

mumi kirjoitti:

miten voi elämä olla erilaista samaan aikaan lapsuuttaan viettäneillä, aivan riippuen siitäkin missä päin maata on asunut.
Valtavia eroja näyttää olevan yhä edelleen esim. pohjoisen ja etelän välillä ja tietysti maaseudun ja kaupunkien. Perheiden elämä on aivan erilaista.
Pohjanmaa, taitaa olla aivan oma maansa, jossa omat lait ja säädökset vallitsevat ja uskonto taitaa olla päällimmäisenä vaikuttamassa.
Siellä ei taideta helpolla perinteistä ja perinteisestä ajatustyylistä luopuakaan.

Lue lisää

pääkallon paikalla Helsinkiin.

Siksi oli WC-paperina Helsingin puhelin luettelo alue oli 09..

Ihmiset ovat ihmiskunnan pohja ja perusta, ei maa tai maantiede.

Varallisuus on luotu työllä, vain se tuottaa lisäarvon. No nykyään enemmän kauppa, se on toisen polven varallisuutta alkupääoma kasvatettiin toisten työllä.

yksi mummi kans kirjoitti:

Puhumattakaan kaikesta hoidotta jättämisestä.kaikenlaisia rampoja ja sairaita oli jokapuolella. Sotainvaliideja, poliovammaisia yms. sokeita ja kuuroja.kerjäläisiä linja-auto ja rautatie-asemilla.Lapsien korvatulehdukset, puhkeavat korvat.murtumia ja sydäntautiset.Pikkukylistä ei viety lapsia lääkäreihin vaan itse yritettiin hoidella.Muistan ne Helsingin rautatieaseman kerjäläiset koko ikäni.ne kyttäsivät jos joku jätti leivänpalan lautaselle nappasivat jätteet.

Lue lisää

Marja-Leena Mikkola:
Raskaspuuvilla.
Kirjan haastattelut on tehnyt Marja-Leena Mikkola ovat vuosilta 1970-1971.
Siinä on isovanhemman sukupolven arkea, uudessa yhteisössä kaupungissa ensimmäisenä sukupolvena.


Maalla oli eläinlääkärit koska kyse oli tuotantoeläimistä, mutta ihmislääkäreitä ei ollut. Ilman esim. Arvo Ylppöä ei elämää kunnioitettaisi vieläkään.

yksi mummi kans kirjoitti:

Kirjoitat totta. Me sinua paljon nuoremmatkin olemme orjuutettu lapsena työssä. Sama orjuutus vaan yritetään uudestaan aloittaa nyt lasten ja lastenlasten toimesta. mitään arvoa ei olla koskaan saatu. Itse hoidin myös maalla kun asuin kaikki pienemmät sisarukseni vanhimmastapäästä kun olin.Ja kauppa-apulaiseksi menin 15vanhana ja lauantait oli myös töitä.Aina on pitänyt työtä vaan tehdä ja aina on alistajia elämänvarrella ollut.Kun se omatahto ja personallisuus tuhottiin kun hakattiin ja pieksettiin lapsena.Mistään ei tule korvauksia ja kukaan ei joudu tilille lasten massa pahoinpitelyistä ja lapsityövoimaan pakottajana.rikastuivat ja vaurastuivat vaan ja heidän jälkeläisiä taitaa nämäkin nykyiset alistajat ja kiusaajat olla.

Lue lisää

Ajattelimme etteivät aikuiset ymmärrä, kun ovat vieneet toisiaan saunan taa.

Tarinat olivat aikuisten ja heillä oli lain voimainen oikeus, murhiin kidutuksiin ja hyljeksimisiin.
Aikuisten arkielämä tuki ja todisti; aikuiset ihmiset sotivat murhaava ja kiduttavat.
Sanaa empatia tai sympatia ei kait tunnettu kansan keskuudessa tai se oli heikkoutta.

sinne kirjoitti:

pääkallon paikalla Helsinkiin.

Siksi oli WC-paperina Helsingin puhelin luettelo alue oli 09..

Ihmiset ovat ihmiskunnan pohja ja perusta, ei maa tai maantiede.

Varallisuus on luotu työllä, vain se tuottaa lisäarvon. No nykyään enemmän kauppa, se on toisen polven varallisuutta alkupääoma kasvatettiin toisten työllä.

Lue lisää

sekaisin, kun ei ole nimimerkkejä kirjottajilla.
Vaikea seurata, kuka kertoi mitäkin.
Mutta jatketaas.
Muistatteko vielä aikaa, kun puhelimia oli harvassa ja kaukopuhelut oli käsivälitteisiä, jotka piti tilata valtion puhelimesta?
Äitini oli työssä sellaisessa isohkossa puhelinkeskuksessa ja sitä kautta minäkin pääsin ensin kesätöihin 15-16 vuotiaana ja koulun loputtua tein sijaisuuksia siellä. tykkäsin siitä työstä.
Joka päivä vaihtui vuoro. Jos tänään oli 7 -13, huomenna 13-19.00 ja 8-14 seuraava 14-20. jne.
N. kerran kuussa sattui yövuoro.
Meillä oli talon ainoa puhelin, siis meidän rapussa ainut. Toisessa rapussa oli vain talonmiehellä.
Talkkari ei antanut puhelintaan yleiseen käyttöön, joten kaikki kävivät meiltä soittamassa ja antoivat meidän puhelinnumeron yhteystietoihinsa ja tuttavilleen.
Meille sitten aina soittivat ja me lapset haimme naapureita puhelimeen.
Meidän talossa talonmiespariskunta piti yleistä saunaa, jossa kävi paitsi talon ihmiset, niin koko lähitienoon ihmiset peseytymässä.
Sieltä sai sitten ostaa myös limskaa ja pilsneritä. Opin jo pienestä pitäen tarjoamaan selänpesuapua sitä tarvitseville. Minä jo kymmenvuotiaasta käytin myös siskoni saunassa.
Huolehdin heidän pesunsa ja että oli puhtaat vaatteet alitta saunan jälkeen jne.
Siellä saunassa oli myös ihana tuoksu, kun vihtoivat ja sauna oli aina hyvin pestynä lipeällä. Sinkkiämpärit kolisivat kivistä alustaa vasten korvia huumaavasti. Yksi suihkukin siellä oli, missä otettiin loppuhuuhtelu.
Kouluun mulla oli matkaa ehkä 50 m. eli melkein vieressä asuttiin, mutta silti melkein joka aamu myöhästyin koulusta, kun mummo nukkui rokuliin, eikä herättänyt.
Ovet oli jo lukossa, niin jouduin huutamaan ikkunan alla opettejaa avaamaan. Menin luokkaan ja pyysin anteeksi, niin lopulta aina opettaja jo keskeytti todeten, juu, juu, annetaan mummolle anteeksi. Hän tunsi mummoni jostain omalta kouluajaltaan.

lukemaan kirjoitti:

Marja-Leena Mikkola:
Raskaspuuvilla.
Kirjan haastattelut on tehnyt Marja-Leena Mikkola ovat vuosilta 1970-1971.
Siinä on isovanhemman sukupolven arkea, uudessa yhteisössä kaupungissa ensimmäisenä sukupolvena.


Maalla oli eläinlääkärit koska kyse oli tuotantoeläimistä, mutta ihmislääkäreitä ei ollut. Ilman esim. Arvo Ylppöä ei elämää kunnioitettaisi vieläkään.

Lue lisää

Hyvä. Taidanpa lainata sellaisen kirjastosta. Ja maaseudulla oli vielä minun lapsuudessani, vaivaisukkoja ja hyyryläisiä.ne vaivaisukot 8yleensä sotainvalideja) ajelivat (ne kellä oli sellaisia)itse askarreltuilla invaliidipyörillä ja kaupustelivat lankarullia ja muuta pikkutavaraa.niiden puheista ei tahtonut saada selvää ja ne huutelivat kummallisesti. Niitä kiusattiin ja pilkattiin yeisesti. hyvät ihmiset joita toki oli säälivät ja ostivat aina jonkun lankarullan hyväsydämmisyyttään. Vanhuksia pidettiin kotona hyyryläisenä makaamassa nurkassa ja rykivät ja kähivät sairauksissaan ja sinne ne kuolivatkin, tai saunaan.Toki vanhainkotejkin oli ja niitä pelkäsi kaikki vanhukset kun se oli vaivaishuoltoa ja ilmeisesti hoidon taso samaa luokkaa kuin hyyryläisellä siellä tuvan nurkassa(tai vielä huonompaa, kun sinne ei kerran haluttu.) Sairaat ja vammaiset lapset ilmeisesti jätettiin ruokkimatta ja hyssyteltiin hiljaisiksi.Siitä johtuu sana hyssyttelykin.

mumi kirjoitti:

minun lapsuudessani ei lähipiirissä, siis naapurustossa tai tuttavi8lla kenelläkään ollut koskaan täitä eikä muitakaan loisia.
Ei ollut koskaan kouluissa täivaroituksia, kuten nykyään.
täistä puhuttiin aina menneessä aikamuodossa, että sodan aikana niitä oli ollut samoin muita ötököitä, mutta minun lapsuuteni aikana ainakin kaupungeissa niistä oli päästy eroon. Samoin poikana lapsuudessa, vasta 80-luvun loppupuolella alkoi kuulua täiuutisia.
Ei siis ole mitään utopiaa.
Toiseksi, miten ihmeessä tulit tuollaiseen päätelmään kohdallani, että mulla olisi särkynyt sydän, eikä kohteita rakkaudelleni.
Minulla on ihana mies, aivan tuossa vieressä, kaksi omaa rakasta aikuista lasta, kolme rakastettavaa sijoitettua nuorta ja kaksi lapsenlasta, joita saan rakastaa ja saan heiltä vastarakkautta. Mistä sydämeni olisi särkynyt ja miksi?
Olen omasta mielestäni viettänyt hyvän elämän joka tuntuu iän myötä vain paranevan.
Muutamia vuosia tässä välissä tosin sairastelin ja olin heikossa kunnossa, elämänhaluni kokonaan menettäneenä, mutta nyt näen senkin asian siten, että siitä oppi paljon ja olen pystynyt ymmärtämään muita masentuneita ja joitakin jopa tukemaan ja auttamaan. Eli sekään ei ollut turhaa, kokemus, vaikka ikävä sellainen.
Joidenkin mielestä olen välillä, ehkä yli-innostunut, mutta se johtuu vain siitä, että jaksaan taas rakastaa elämää ja olen kuin saanut kaiken takaisin monin kertaisesti, siis sen kyvyn nauttia ja tuntea kaikki ihana ympärilläni, kuten nuo lapset.
Miksi takerruit kertomuksestani minun persoonaani? Se ei ollut keskustelun tarkoitus vaan muistella menneitä ja omaa lapsuutta ja nuoruutta. Siitä et maininnut mitään.
Näin keskustelu lähtee taas aivan väärille uomille.
Jokaisen muistot on omia, et voi toisten muistoja ja elettyä elämää mennä oman mielesi mukaan muttelemaan.
Tämän keskustelun tarkoitus oli juuri puhua asioista ja tapahtumista ihmisten elämässä, ei hekilöistä itsestään tai mitään analyyseja kirjoittajista.

Lue lisää

”Jokaisen muistot on omia, et voi toisten muistoja ja elettyä elämää mennä oman mielesi mukaan muuttelemaan.
Tämän keskustelun tarkoitus oli juuri puhua asioista ja tapahtumista ihmisten elämässä, ei hekilöistä itsestään tai mitään analyyseja kirjoittajista.”
Tuo siis koskee?
Muiden muistelot voi leimeta katkeruudeksi?

Tämä on Jukka Kuoppamäen laulu ja minusta kuvaa elämää kokonaisuutena.

Vanhaa viiniä
On rakkautemme niin kuin vanha viini, yhtä hyvää yhtä polttavaa,
kun tien oot löytänyt mun unelmiini, et sieltä enää poistua sä saa.
Vaik’ kyyneleitä kuivattiin me monta ei ne koskaan hukkaan vuotaneet,
ne kasvattivat kahta onnetonta, on hyvää vain ne meille tuottaneet.
Viini paranee kun se vanhenee tunteet syvenee, kun ne kirvelee
vastatuulet nää jotka kestetään meitä vahvistaa se tiedetään.
Viini paranee kun se vanhenee kasvaa rakkaus vaikka rakoilee
kaikki anteeksi näin kun me annetaan,
Tietä eteenpäin jatketaan.


On rakkautemme niin kuin Espan puisto, siellä kukat monet kasvaa saa,
kun kesästä on jäljellä vain muisto, se mielessämme yhä kukoistaa.
Kun viini hehkuu illoin pikarissa sulle maljan, näin mä kohotan
oot kuningatar mun sä unelmisa, sun kanssas valtakunnan omistan.
Viini paranee kun se vanhenee tunteet syvenee, kun ne kirvelee
vastatuulet nää jotka kestetään meitä vahvistaa se tiedetään.
Viini paranee kun se vanhenee kasvaa rakkaus vaikka rakoilee
kaikki anteeksi näin kun me annetaan, tietä eteenpäin jatketaan.

mumi kirjoitti:

onpas teillä ollut tosi rankkaa.
Minäkin jouduin vahtimaan ja hoitamaan siskojani, mutta silti ehdin harrastaa. Kävin kolmessa, joskus neljässäkin eri pyhäkoulussa ja seurakunnan tyttökerhossa ja naisvoimistelijoissa, kävin pianotunneilla ja esiintymässä kaikissa kissanristiäisissä neljä vuotiaasta lähtien.
Kaupunginorkesterin konserteissa myös kävin veljeni kanssa ehkä kerran kuussa.
Leikkiäkin ehdittiin, usein vain piti keskeyttää, kun pikkusiskot olivat heränneet päiväunilta.
Te olette siis ihan tehneet töitä, kuin ulkop. työntekijät omassa yrityksessä.
No rahaahan se varmaan perheelle tiesi.
Mulla oli äiti vuorotöissä ja mummo oli kotimiehenä.
Ai niin mietin sun ikää, olen itse syntynyt -49

Lue lisää

Mumi siis säätää mitä muut kirjottavat
Aika kummallinen tämä vastaus.
Jos ei voi kertoa lapsenlapsilleenkaan siitä mitä teki, mistä mumi halusi kerrottavan?

Toiseksi vanhin sisareni sairastu psyykkisesti asiaa enteili “ihana mummola tarinat” omalle lapselleen.
Hän kertoi lapselleen mummulasta olevan ihmeellinen kellari, josta aina löytää limpsaa. Siskon lapsuuden rengit ja piiat palvelivat (viimeinen sanottiin ylös kun olin ensimmäisellä luokalla kansakoulussa tämä sisko minua 3,5 v.) talonväkeä?
Silloin en voinut käsittää juttuja ja tarinoita, sairaus puhkesi hitaasti ensin oli luonteen muutokset. Olimme samassa työpaikassa, sisko kertoili työkavereille monen päivän sukujuhlista ja menestyneistä ja rikkaista sukulaisista. Hän nappasi sukulaisiksi Tv julkkiksen ja erään poliitikon aivan kummallisilla sukuselityksillä. Tehtaan tyttöihin tarinat menivät kuin häkä päähän, kuin vanhat Suomi-filmit Tauno Paloineen ja Ansa Ikosineen.
Äidin suku oli mummu ja eno, eikä pahemmin kyläilty, isä ei ollut pidetty vävy. Eno viimein pisti isän järjestyksen: nosti kauluksista ilmaan ja ilmoitti: “Yksikin tytön hakkaaminen ja saat omaa lääkettäsi. En antanut sitä ala ikäisenä tähän rääkättäväksi. Mukuloita teet joka vuosi, muiden hylkäämään asumukseen. Vei likan rahat ja kaikkien hylkäämässä mörskässä pidät, aina mahapystyssä.”

Isän suku oli isojentalojen isäntiä ja emäntiä, mutta isän perhettä ei kutsuttu sukujuhliin. Syy on tiedossa, samasta syystä isä ei perinyt kotitilaa vaikka oli esikoinen. Isän ainoa serkkutyttö piti yhteyttä, kunnes joutui itse maksamaan häälahjansa. Isä oli käskenyt ostamaan mieleisen ruoka-astiaston, sanonut maksavansa sen mummun kanssa puoliksi. Mummu maksoi oman puolikkaansa, isä ei koskaan omaansa. Tämän serkku kertoi itse häveten, aikuisena itse hänen luonaan käydessäni ja kysellessäni miksei suku pidä yhteyttä eikä kyläillä.

Emme itse pitäneet työpäiviämme rankkoina. Meillä ei ollut vertailu kohtaa ja kaikki kylän lapset olivat saman lailla töissä, vain kesävieraiden lapset oleilivat, jopa pitkästyivät oloonsa.
Tietysti otimme ihan mielellämme iltapäivä vapaa uintiin, kun kesävieraiden äiti vaati sitä.
Mutta ymmärsimme, myös heidän ostamiensa, tuotteiden kasvavan vain työllä. Kesävieraiden lapset kävivät usein kerjäämässä meitä mukaansa leikkimään. Kaupunkilasten oli vaikeaa saada aikansa kulumaan, vanhempansa kävivät mökiltä/huvilalta töissä päivät.

Täytyy kuitenkin ihmetellä millä mumin perhe maksoi, nuo mumi kultaiset lapsuus muistot? Pianotunnit olivat masullisia samoin maksoivat seurojen jäsenyydet. Kaupungin orkesterin konsertit olivat myös maksullisia. Noita harrasti myös kesävieraiden lapset, niistä kertoilu oli enemmän sitä leveilyn makuista; oppi ei mennyt vanhempien haluamalla tavalla perille harjoitus ei lapsia kiinnostanut.


”Mulla oli äiti vuorotöissä ja mummo oli kotimiehenä.”

Tuosta osaa kyllä päätellä, eipä jäänyt pahemmin elämisen lisäksi hassaus rahaa. Äidit eivät olleet Hyväpalkkaisissa vuorotöissä.
Samoin, jos rahaa olisi ollut olisi lapsille palkattu lastenhoitaja.

Itse olin palkkatyöläisenä tehtaassa vuodesta 1966, jokainen siellä töissä oleva äiti oli sydän kylmänä miten lapset tulevat toimeen keskenään. Onko ketään aikuista avuksi, jos sattuu tapaturma. Kerrattiin mitä oli jätetty syötäväksi, kuinka oli neuvottu ruuan lämmitys ja kehotettu laittaan ruuat lopuksi kylmä komeroon ja leivät laatikkoon ettei kuivu…

Laki kuntien velvollisuudesta järjestää jokaiselle lapselle päivähoitopaikka tuli vasta 1972, eikä laki heti toteutunut käytännössä. Samoin ensin oli hoitopaikka tehtaantyöläisen palkkaan nähden kallis, työssä olosta ei ollut pahemmin apua perheen taloudelle. Silti iloitsi nuorien rouvien kanssa siitä, että lapset oli turvallisempaa jättää työssä oloajaksi. Esikoisen sain itse 1975 aivan toisella laidalla Suomea.
Äitini kutsui Hienohelmaksi ja Herrantertuksi henkilöistä, jotka olivat jutuissaan hienoja rikkaita ja kauniita. Tehtaalaiset sanoivat Hienopieruiksi, sävy erona kuulen ilkeyteen vivahtavan ironian.

Totuus ei ole katkeruutta ja työstä lapsuudessa opin asioita, joita en mistään muualta olisi oppinut.
“Todellisen rikkauden määrittää maailmassa se, miten me sen näemme, ja miten toimimme.”
Kotona kävi asiakkaita ja piipahti kyläläisiä juttu tuokioilla, asuimme keskellä kylää. Isän neuvoa kysyi moni isäntä, kun tuli ongelmia. Isä oli käynyt maamieskoulun ja äiti talouskoulun, kummasti niiden tietoja arvostettiin.

voi herranterttu kirjoitti:

Mumi siis säätää mitä muut kirjottavat
Aika kummallinen tämä vastaus.
Jos ei voi kertoa lapsenlapsilleenkaan siitä mitä teki, mistä mumi halusi kerrottavan?

Toiseksi vanhin sisareni sairastu psyykkisesti asiaa enteili “ihana mummola tarinat” omalle lapselleen.
Hän kertoi lapselleen mummulasta olevan ihmeellinen kellari, josta aina löytää limpsaa. Siskon lapsuuden rengit ja piiat palvelivat (viimeinen sanottiin ylös kun olin ensimmäisellä luokalla kansakoulussa tämä sisko minua 3,5 v.) talonväkeä?
Silloin en voinut käsittää juttuja ja tarinoita, sairaus puhkesi hitaasti ensin oli luonteen muutokset. Olimme samassa työpaikassa, sisko kertoili työkavereille monen päivän sukujuhlista ja menestyneistä ja rikkaista sukulaisista. Hän nappasi sukulaisiksi Tv julkkiksen ja erään poliitikon aivan kummallisilla sukuselityksillä. Tehtaan tyttöihin tarinat menivät kuin häkä päähän, kuin vanhat Suomi-filmit Tauno Paloineen ja Ansa Ikosineen.
Äidin suku oli mummu ja eno, eikä pahemmin kyläilty, isä ei ollut pidetty vävy. Eno viimein pisti isän järjestyksen: nosti kauluksista ilmaan ja ilmoitti: “Yksikin tytön hakkaaminen ja saat omaa lääkettäsi. En antanut sitä ala ikäisenä tähän rääkättäväksi. Mukuloita teet joka vuosi, muiden hylkäämään asumukseen. Vei likan rahat ja kaikkien hylkäämässä mörskässä pidät, aina mahapystyssä.”

Isän suku oli isojentalojen isäntiä ja emäntiä, mutta isän perhettä ei kutsuttu sukujuhliin. Syy on tiedossa, samasta syystä isä ei perinyt kotitilaa vaikka oli esikoinen. Isän ainoa serkkutyttö piti yhteyttä, kunnes joutui itse maksamaan häälahjansa. Isä oli käskenyt ostamaan mieleisen ruoka-astiaston, sanonut maksavansa sen mummun kanssa puoliksi. Mummu maksoi oman puolikkaansa, isä ei koskaan omaansa. Tämän serkku kertoi itse häveten, aikuisena itse hänen luonaan käydessäni ja kysellessäni miksei suku pidä yhteyttä eikä kyläillä.

Emme itse pitäneet työpäiviämme rankkoina. Meillä ei ollut vertailu kohtaa ja kaikki kylän lapset olivat saman lailla töissä, vain kesävieraiden lapset oleilivat, jopa pitkästyivät oloonsa.
Tietysti otimme ihan mielellämme iltapäivä vapaa uintiin, kun kesävieraiden äiti vaati sitä.
Mutta ymmärsimme, myös heidän ostamiensa, tuotteiden kasvavan vain työllä. Kesävieraiden lapset kävivät usein kerjäämässä meitä mukaansa leikkimään. Kaupunkilasten oli vaikeaa saada aikansa kulumaan, vanhempansa kävivät mökiltä/huvilalta töissä päivät.

Täytyy kuitenkin ihmetellä millä mumin perhe maksoi, nuo mumi kultaiset lapsuus muistot? Pianotunnit olivat masullisia samoin maksoivat seurojen jäsenyydet. Kaupungin orkesterin konsertit olivat myös maksullisia. Noita harrasti myös kesävieraiden lapset, niistä kertoilu oli enemmän sitä leveilyn makuista; oppi ei mennyt vanhempien haluamalla tavalla perille harjoitus ei lapsia kiinnostanut.


”Mulla oli äiti vuorotöissä ja mummo oli kotimiehenä.”

Tuosta osaa kyllä päätellä, eipä jäänyt pahemmin elämisen lisäksi hassaus rahaa. Äidit eivät olleet Hyväpalkkaisissa vuorotöissä.
Samoin, jos rahaa olisi ollut olisi lapsille palkattu lastenhoitaja.

Itse olin palkkatyöläisenä tehtaassa vuodesta 1966, jokainen siellä töissä oleva äiti oli sydän kylmänä miten lapset tulevat toimeen keskenään. Onko ketään aikuista avuksi, jos sattuu tapaturma. Kerrattiin mitä oli jätetty syötäväksi, kuinka oli neuvottu ruuan lämmitys ja kehotettu laittaan ruuat lopuksi kylmä komeroon ja leivät laatikkoon ettei kuivu…

Laki kuntien velvollisuudesta järjestää jokaiselle lapselle päivähoitopaikka tuli vasta 1972, eikä laki heti toteutunut käytännössä. Samoin ensin oli hoitopaikka tehtaantyöläisen palkkaan nähden kallis, työssä olosta ei ollut pahemmin apua perheen taloudelle. Silti iloitsi nuorien rouvien kanssa siitä, että lapset oli turvallisempaa jättää työssä oloajaksi. Esikoisen sain itse 1975 aivan toisella laidalla Suomea.
Äitini kutsui Hienohelmaksi ja Herrantertuksi henkilöistä, jotka olivat jutuissaan hienoja rikkaita ja kauniita. Tehtaalaiset sanoivat Hienopieruiksi, sävy erona kuulen ilkeyteen vivahtavan ironian.

Totuus ei ole katkeruutta ja työstä lapsuudessa opin asioita, joita en mistään muualta olisi oppinut.
“Todellisen rikkauden määrittää maailmassa se, miten me sen näemme, ja miten toimimme.”
Kotona kävi asiakkaita ja piipahti kyläläisiä juttu tuokioilla, asuimme keskellä kylää. Isän neuvoa kysyi moni isäntä, kun tuli ongelmia. Isä oli käynyt maamieskoulun ja äiti talouskoulun, kummasti niiden tietoja arvostettiin.

Lue lisää

en tiedä eroa palkkatasossa silloisessa tehdastyössä naisilla, tai sitten missä äitini oli Valtion puhelimessa, siis vuorotyössä, tehtaasta en maininnut mitään. Veikkaan kuitenkin, että ehkä hivenen paremmin palkattua oli puhelunvälitys, koska siinä vaadittiin jonkun verran kielitaitoa ja koulutaustaa. En siitä sotiaan tiedä, tämä on vain oletus.
Sen tiedän, ettei äitini palkkakaan mikään huima ollut, mutta siihen aikaan valtiolla ei kovin suuria eroja ollut mies/nais.palkoissa. Ainakin valtio oli ainut, jolla myös naisen ansioista kertyi miehelle eläkettä, siis silloin.
Sitä en todella tiedä, että millä ne musiikkiopiston maksut maksettiin, koska tuntuu, että tosi köyhiä oltiin. Jonkun verran äidin eno vaimoineen lapsettomina ja varakkaina, mun kummeina saattoivat avittaa, en tiedä, ei niistä lapsille koskaan puhuttu.
Joka tapauksessa kävin pianotunneilla ja veljeni viulutunneilla ja esiinnyimme paljon myös yhdessä. Nuoremmat siskonikin yrittelivät viulua ja pianoa, mutta heillä ei riittänyt kiinnostusta jatkaa.
Luulen, että se naisvoimistelijoiden järjestämä tyttöjen voimistelu koululla oli maksuton, en muista.
Musiikkiopistolta saimme vapaaliput konsertteihin ja niitä oli melkein pakko käyttää, se kuului musiikkikasvatukseen.
Mitä ihmeellistä siinä oli, että äiti oli töissä ja mummo hoiti meitä silläaikaa?
Me asuimme itseasiassa mummon kotona, siis äiti meni naimisiin ja isäni muutti vain heille.
Siinä sitten asuskeltiin, äiti, isä, mummo ja eno.
Lapsia ehti tulla jo neljä, ennenkuin muutimme isompaan asuntoon 5 h ja keittiö, aivan ihana koti.
Sinnekin muutti mummo mukana. Me vastaavasti hoidimme sitten mummoa, kun hän oli vanha ja huono.
Ei jätetty yksin, eikä laitettu laitokseen. Kotona sai kuolla, omassa sängyssä.
Meillä oli aina myös enon tytär, meidän ainut serkkumme. 11-vuotiaana hän muutti meille äitinsä pyynnöstä kokonaan, mummosta tuli huoltaja, koska äidin uusi mies ei ymmärtänyt lapsia ollenkaan ja kotona oli vaikeaa.

mumi kirjoitti:

en tiedä eroa palkkatasossa silloisessa tehdastyössä naisilla, tai sitten missä äitini oli Valtion puhelimessa, siis vuorotyössä, tehtaasta en maininnut mitään. Veikkaan kuitenkin, että ehkä hivenen paremmin palkattua oli puhelunvälitys, koska siinä vaadittiin jonkun verran kielitaitoa ja koulutaustaa. En siitä sotiaan tiedä, tämä on vain oletus.
Sen tiedän, ettei äitini palkkakaan mikään huima ollut, mutta siihen aikaan valtiolla ei kovin suuria eroja ollut mies/nais.palkoissa. Ainakin valtio oli ainut, jolla myös naisen ansioista kertyi miehelle eläkettä, siis silloin.
Sitä en todella tiedä, että millä ne musiikkiopiston maksut maksettiin, koska tuntuu, että tosi köyhiä oltiin. Jonkun verran äidin eno vaimoineen lapsettomina ja varakkaina, mun kummeina saattoivat avittaa, en tiedä, ei niistä lapsille koskaan puhuttu.
Joka tapauksessa kävin pianotunneilla ja veljeni viulutunneilla ja esiinnyimme paljon myös yhdessä. Nuoremmat siskonikin yrittelivät viulua ja pianoa, mutta heillä ei riittänyt kiinnostusta jatkaa.
Luulen, että se naisvoimistelijoiden järjestämä tyttöjen voimistelu koululla oli maksuton, en muista.
Musiikkiopistolta saimme vapaaliput konsertteihin ja niitä oli melkein pakko käyttää, se kuului musiikkikasvatukseen.
Mitä ihmeellistä siinä oli, että äiti oli töissä ja mummo hoiti meitä silläaikaa?
Me asuimme itseasiassa mummon kotona, siis äiti meni naimisiin ja isäni muutti vain heille.
Siinä sitten asuskeltiin, äiti, isä, mummo ja eno.
Lapsia ehti tulla jo neljä, ennenkuin muutimme isompaan asuntoon 5 h ja keittiö, aivan ihana koti.
Sinnekin muutti mummo mukana. Me vastaavasti hoidimme sitten mummoa, kun hän oli vanha ja huono.
Ei jätetty yksin, eikä laitettu laitokseen. Kotona sai kuolla, omassa sängyssä.
Meillä oli aina myös enon tytär, meidän ainut serkkumme. 11-vuotiaana hän muutti meille äitinsä pyynnöstä kokonaan, mummosta tuli huoltaja, koska äidin uusi mies ei ymmärtänyt lapsia ollenkaan ja kotona oli vaikeaa.

Lue lisää

en millään pahalla tarkottanut, vaan olen oikeesti ihan surullinen, että muutamilla on noin ikäviä muistoja omasta lapsuudestaan.
Kuvittelin, että ihmisillä olisi tullut vain mieleen leikit ja muut mukavat jutut.
Ei kait niitä voi tulla, jos ei ole paljon leikkimään päässyt ja mielen täyttää niin moni ikävä muisto lapsuudesta.
Sellaista perintöä ei ole kiva omille lapsenlapsilleen siirtää, ei ainakaan kovin pienille.
Jokaisella on ollut omanlainen lapsuus ja jokainen luonnollisesti tise kertoo, sen minkä haluaa, en ole rajoittamassa ketään missään.
Olin vain oikeesti hämmästynyt, kun oli vielä useampikin surullinen lapsuusmuisto.
Tulen siis myös itse sellaisesta surulliseksi, kun huomaan toisten surun, tai kuulen ikävistä kokemuksista.
Olen itse saanut viettää ilmeisesti hyvinkin suojattua lapsuutta.
Mummo oli meidän pelastus, että meillä oli aina turva hänessä, koskaan ei oltu yksin.
Sen ovat kaikki myöntäneet ja siitä olemme mummolle ikuisesti kiitollisia, muuten ei tiedä missä oltais.

voi herranterttu kirjoitti:

Mumi siis säätää mitä muut kirjottavat
Aika kummallinen tämä vastaus.
Jos ei voi kertoa lapsenlapsilleenkaan siitä mitä teki, mistä mumi halusi kerrottavan?

Toiseksi vanhin sisareni sairastu psyykkisesti asiaa enteili “ihana mummola tarinat” omalle lapselleen.
Hän kertoi lapselleen mummulasta olevan ihmeellinen kellari, josta aina löytää limpsaa. Siskon lapsuuden rengit ja piiat palvelivat (viimeinen sanottiin ylös kun olin ensimmäisellä luokalla kansakoulussa tämä sisko minua 3,5 v.) talonväkeä?
Silloin en voinut käsittää juttuja ja tarinoita, sairaus puhkesi hitaasti ensin oli luonteen muutokset. Olimme samassa työpaikassa, sisko kertoili työkavereille monen päivän sukujuhlista ja menestyneistä ja rikkaista sukulaisista. Hän nappasi sukulaisiksi Tv julkkiksen ja erään poliitikon aivan kummallisilla sukuselityksillä. Tehtaan tyttöihin tarinat menivät kuin häkä päähän, kuin vanhat Suomi-filmit Tauno Paloineen ja Ansa Ikosineen.
Äidin suku oli mummu ja eno, eikä pahemmin kyläilty, isä ei ollut pidetty vävy. Eno viimein pisti isän järjestyksen: nosti kauluksista ilmaan ja ilmoitti: “Yksikin tytön hakkaaminen ja saat omaa lääkettäsi. En antanut sitä ala ikäisenä tähän rääkättäväksi. Mukuloita teet joka vuosi, muiden hylkäämään asumukseen. Vei likan rahat ja kaikkien hylkäämässä mörskässä pidät, aina mahapystyssä.”

Isän suku oli isojentalojen isäntiä ja emäntiä, mutta isän perhettä ei kutsuttu sukujuhliin. Syy on tiedossa, samasta syystä isä ei perinyt kotitilaa vaikka oli esikoinen. Isän ainoa serkkutyttö piti yhteyttä, kunnes joutui itse maksamaan häälahjansa. Isä oli käskenyt ostamaan mieleisen ruoka-astiaston, sanonut maksavansa sen mummun kanssa puoliksi. Mummu maksoi oman puolikkaansa, isä ei koskaan omaansa. Tämän serkku kertoi itse häveten, aikuisena itse hänen luonaan käydessäni ja kysellessäni miksei suku pidä yhteyttä eikä kyläillä.

Emme itse pitäneet työpäiviämme rankkoina. Meillä ei ollut vertailu kohtaa ja kaikki kylän lapset olivat saman lailla töissä, vain kesävieraiden lapset oleilivat, jopa pitkästyivät oloonsa.
Tietysti otimme ihan mielellämme iltapäivä vapaa uintiin, kun kesävieraiden äiti vaati sitä.
Mutta ymmärsimme, myös heidän ostamiensa, tuotteiden kasvavan vain työllä. Kesävieraiden lapset kävivät usein kerjäämässä meitä mukaansa leikkimään. Kaupunkilasten oli vaikeaa saada aikansa kulumaan, vanhempansa kävivät mökiltä/huvilalta töissä päivät.

Täytyy kuitenkin ihmetellä millä mumin perhe maksoi, nuo mumi kultaiset lapsuus muistot? Pianotunnit olivat masullisia samoin maksoivat seurojen jäsenyydet. Kaupungin orkesterin konsertit olivat myös maksullisia. Noita harrasti myös kesävieraiden lapset, niistä kertoilu oli enemmän sitä leveilyn makuista; oppi ei mennyt vanhempien haluamalla tavalla perille harjoitus ei lapsia kiinnostanut.


”Mulla oli äiti vuorotöissä ja mummo oli kotimiehenä.”

Tuosta osaa kyllä päätellä, eipä jäänyt pahemmin elämisen lisäksi hassaus rahaa. Äidit eivät olleet Hyväpalkkaisissa vuorotöissä.
Samoin, jos rahaa olisi ollut olisi lapsille palkattu lastenhoitaja.

Itse olin palkkatyöläisenä tehtaassa vuodesta 1966, jokainen siellä töissä oleva äiti oli sydän kylmänä miten lapset tulevat toimeen keskenään. Onko ketään aikuista avuksi, jos sattuu tapaturma. Kerrattiin mitä oli jätetty syötäväksi, kuinka oli neuvottu ruuan lämmitys ja kehotettu laittaan ruuat lopuksi kylmä komeroon ja leivät laatikkoon ettei kuivu…

Laki kuntien velvollisuudesta järjestää jokaiselle lapselle päivähoitopaikka tuli vasta 1972, eikä laki heti toteutunut käytännössä. Samoin ensin oli hoitopaikka tehtaantyöläisen palkkaan nähden kallis, työssä olosta ei ollut pahemmin apua perheen taloudelle. Silti iloitsi nuorien rouvien kanssa siitä, että lapset oli turvallisempaa jättää työssä oloajaksi. Esikoisen sain itse 1975 aivan toisella laidalla Suomea.
Äitini kutsui Hienohelmaksi ja Herrantertuksi henkilöistä, jotka olivat jutuissaan hienoja rikkaita ja kauniita. Tehtaalaiset sanoivat Hienopieruiksi, sävy erona kuulen ilkeyteen vivahtavan ironian.

Totuus ei ole katkeruutta ja työstä lapsuudessa opin asioita, joita en mistään muualta olisi oppinut.
“Todellisen rikkauden määrittää maailmassa se, miten me sen näemme, ja miten toimimme.”
Kotona kävi asiakkaita ja piipahti kyläläisiä juttu tuokioilla, asuimme keskellä kylää. Isän neuvoa kysyi moni isäntä, kun tuli ongelmia. Isä oli käynyt maamieskoulun ja äiti talouskoulun, kummasti niiden tietoja arvostettiin.

Lue lisää

Niinpä, kun pyytää toista kertomaan muistoista, ei se tarkoita että pyytäisi valehtelemaan. Ei ole katkeruutta pystyä kertomaan ikävistäkin muistoistaan, ahdistusta on se jos ei niitä muka muista ja myös se jos toinen kovista kokemuksistaan kertoo, ei pysty niitä kuuntelemaan.

Aina ennen on käsketty olla hiljaa ja ei saanut kertoa sellaista vääryyttä, mitä on joutunut kokemaan. Mutta mumin pitäisi ymmärtää, että nyt nykyaikana saa puhua jo kaikista pahoistakin asioista ja kokemuksistaan. Enää ei tarvitse vaieta.

Miten muuten sellainen ihminen voi hoitaa sosiaalisissa ongelmissa olevia nuoria, jos kieltäytyy kuuntelemasta tai lukemasta toisen raskaita ja kovia kokemuksia. Hänenkin sijoituslapsensa joutuvat ilmeisesti tukahduttamaan kaikki ikävät muistonsa ja valehtelemaan olosuhteistaan, kun hoitaja ei pysty omalta ahdistukseltaan niitä kuuntelemaan tai lukemaan jos lapset kouluesseessään haluaisivat kirjoittaa.

Itse muistan surulla kolmea koulukaveriani, kun heiltä kuoli äidit. Oli muuten jostain syystä aika tavallista, että nuorehkot naiset menehtyivät rintasyöpään. Kova oli kokemus niillä jopa alle kymmenvuotiailla tytöillä, jotka joutuivat ottamaan äidin paikan ja alkoivat huolehtia kokonaan pienistä sisaruksistaan ja koko karjasta ja kodista.Monet pienet lapset, imeväiset ja sylilapset, myytiin Tanskaan ja Ruotsiin adoptiolapsiksi.Omistan vanhoja sanomalehtiä joissa on jokaisessa ainakin kymmenen ilmoitusta joissa onnettomat äidit haluavat antaa lapsia adoptioon, kun eivät pysty niitä itse huolehtimaan.Ja lehdessä, jopa yhtä vain viisi vuotiasta poikalasta, tarjotaan taloon rengiksi.

Konsertista ei oltu koskaan kuultukaan ja elokuvia mitä näytettiin kirkonkylällä, kävi katsomassa vain työssäkäyvät aikuiset, siis esim. opettajat, pankinjohtaja ja kanttori rouvineen.

Muita ystävieni kovia lapsuuden kokemuksia oli hukkumiskuolemat ja tulipalot.Lapsia ei hoidettu eikä huollettu joten niitä tapahtui usein.

Itse olen menestynyt elämässäni kaikesta huolimatta tai kovista kokemuksistani johtuen suhteellisen hyvin.

mummi myöskin kirjoitti:

Niinpä, kun pyytää toista kertomaan muistoista, ei se tarkoita että pyytäisi valehtelemaan. Ei ole katkeruutta pystyä kertomaan ikävistäkin muistoistaan, ahdistusta on se jos ei niitä muka muista ja myös se jos toinen kovista kokemuksistaan kertoo, ei pysty niitä kuuntelemaan.

Aina ennen on käsketty olla hiljaa ja ei saanut kertoa sellaista vääryyttä, mitä on joutunut kokemaan. Mutta mumin pitäisi ymmärtää, että nyt nykyaikana saa puhua jo kaikista pahoistakin asioista ja kokemuksistaan. Enää ei tarvitse vaieta.

Miten muuten sellainen ihminen voi hoitaa sosiaalisissa ongelmissa olevia nuoria, jos kieltäytyy kuuntelemasta tai lukemasta toisen raskaita ja kovia kokemuksia. Hänenkin sijoituslapsensa joutuvat ilmeisesti tukahduttamaan kaikki ikävät muistonsa ja valehtelemaan olosuhteistaan, kun hoitaja ei pysty omalta ahdistukseltaan niitä kuuntelemaan tai lukemaan jos lapset kouluesseessään haluaisivat kirjoittaa.

Itse muistan surulla kolmea koulukaveriani, kun heiltä kuoli äidit. Oli muuten jostain syystä aika tavallista, että nuorehkot naiset menehtyivät rintasyöpään. Kova oli kokemus niillä jopa alle kymmenvuotiailla tytöillä, jotka joutuivat ottamaan äidin paikan ja alkoivat huolehtia kokonaan pienistä sisaruksistaan ja koko karjasta ja kodista.Monet pienet lapset, imeväiset ja sylilapset, myytiin Tanskaan ja Ruotsiin adoptiolapsiksi.Omistan vanhoja sanomalehtiä joissa on jokaisessa ainakin kymmenen ilmoitusta joissa onnettomat äidit haluavat antaa lapsia adoptioon, kun eivät pysty niitä itse huolehtimaan.Ja lehdessä, jopa yhtä vain viisi vuotiasta poikalasta, tarjotaan taloon rengiksi.

Konsertista ei oltu koskaan kuultukaan ja elokuvia mitä näytettiin kirkonkylällä, kävi katsomassa vain työssäkäyvät aikuiset, siis esim. opettajat, pankinjohtaja ja kanttori rouvineen.

Muita ystävieni kovia lapsuuden kokemuksia oli hukkumiskuolemat ja tulipalot.Lapsia ei hoidettu eikä huollettu joten niitä tapahtui usein.

Itse olen menestynyt elämässäni kaikesta huolimatta tai kovista kokemuksistani johtuen suhteellisen hyvin.

Lue lisää

enkä kiellä muistelemasta ikäviä. Kuten tuolla alempana sanoinkin olen ilmeisesti itse viettänyt kovinkin suojattua lapsuutta, eikä tiedossani ollut kenenkään kohdalla tuollaisia kohtaloita, mitä täällä on kuvattu.
Kaikilla oli suhtkoht normaalia perhe-elämää.
Kaupungeissa ja kaupunkien laitama-alueilla ehkä elämä oli jossain määrin helpompaa, kuin syrjäisillä maaseutualuelilla.
En tiedä, miten missäkin mutta ei noin surkeasti ollut kenelläkään mun tuntemilla lapsilla.
Olen siis kirjottanut sen miten olen kokenut, olen
vain yllättynyt, että noin ikäviä lapsuusmuistoja ihmisillä on. Kait sen on jotenkin ymmärtänyt, että paljon ankeampaa elämää on jotkut viettäneet, mutta silti luulin, että ei enää meidän ikäluokassa. Luulin väärin, vain sitä voin pyytää anteeksi, en ole tiennyt, enkä ymmärtänyt.
Kiitos teidän kertomustenne, nyt tiedän, en enää luule. Silti olen surullinen teidän puolestanne.
Onneksi ilmeisesti olette omassa elämässänne pärjänneet suhteelisen hyvin, "huonoista eväistä" huolimatta.
Aivan kaikki sympatiani ovat teidän puolellanne.

mumi kirjoitti:

enkä kiellä muistelemasta ikäviä. Kuten tuolla alempana sanoinkin olen ilmeisesti itse viettänyt kovinkin suojattua lapsuutta, eikä tiedossani ollut kenenkään kohdalla tuollaisia kohtaloita, mitä täällä on kuvattu.
Kaikilla oli suhtkoht normaalia perhe-elämää.
Kaupungeissa ja kaupunkien laitama-alueilla ehkä elämä oli jossain määrin helpompaa, kuin syrjäisillä maaseutualuelilla.
En tiedä, miten missäkin mutta ei noin surkeasti ollut kenelläkään mun tuntemilla lapsilla.
Olen siis kirjottanut sen miten olen kokenut, olen
vain yllättynyt, että noin ikäviä lapsuusmuistoja ihmisillä on. Kait sen on jotenkin ymmärtänyt, että paljon ankeampaa elämää on jotkut viettäneet, mutta silti luulin, että ei enää meidän ikäluokassa. Luulin väärin, vain sitä voin pyytää anteeksi, en ole tiennyt, enkä ymmärtänyt.
Kiitos teidän kertomustenne, nyt tiedän, en enää luule. Silti olen surullinen teidän puolestanne.
Onneksi ilmeisesti olette omassa elämässänne pärjänneet suhteelisen hyvin, "huonoista eväistä" huolimatta.
Aivan kaikki sympatiani ovat teidän puolellanne.

Lue lisää

Ne "eväät" ovat monella kurjuutta kokeneella paljon paremmat, kun ne "eväät" mitä saadaan konsertista ja pianotunnilta.

samalta kirjoitti:

Ne "eväät" ovat monella kurjuutta kokeneella paljon paremmat, kun ne "eväät" mitä saadaan konsertista ja pianotunnilta.

hyvä niin. En halua vertailla kenenkään "eväitä", tai aliarvioida ketään kokemustensa vuoksi, tai myöskään yliarvioida ketään.
Tiedän jo tähän ikään ehtineenä, että jokaisella on omat huonot puolensa ja hyvät ominaisuutensa, samoin on elämän suhteen hyvää ja huonoa. Ne on henkilökohtaisia asioita, joihin ei ulkopuolinen voi ottaa kantaa. Jokainen itse tietää mitä on kokenut ja miten. Mitä on kokemuksistaan oppinut jne.
Sellaista elämä on.
Uskon karman lakiin ja ajattelenkin usein, että pitäis yrittää tämä elämä elää niin, ettei seuraavassa joutuis tämän elämän virheistä kauheesti kärsimään, että pääsisi jo vähän helpommalla.
Ehkä olen jo edellisessä elämässä jotain osannut oikeinkin tehdä, kun ei kovin kovia ole joutunut kokemaan ja saanut tilaisuuden auttaa myös muita, etenkin lapsia.
Lapsista olen aina pitänyt. Hoidin koko pihan lapset aina, kun olin pihalla. Äidit luottivat minuun ja saattoivat vain huikata, että vahdi sinä nyt niitä jonkun aikaa, me kävästään kaupungilla.
Minähän sitte hoidin.
Kahtena kesänä pidin koulua pienille, joka päivä, meidän eteisessä. Opetin leikkejä ja lauluja.
Lapset piirtelivät ja kait jotain liikuntaakin oli. Siinä oli kymmenkunta lasta ja joka päivä siis n. pari tuntia lapset olivat mun koulussa.
Äidit oli tosi tyytyväisiä, kun saivat sen ajan vapaaksi. Kesän päätyttyä pidettiin päättäjäiset ja mun äiti osti limskaa , keksejä ja jotain karkkeja päättäjäisjuhlaan. Sitten jaoin vielä todistukset kaikille. Lapset kutsuivat minua pari vuotta opettajaksi. Muutenkin turvautuivat usein minuun, koska olin isompi. Selvittelin pienten välisiä riitoja pihalla. Lapset jostain syystä luottivat minuun ja minä "rakastin" niitä. Vieläkin muistan miten ihania ne olivat.
Taitavat olla itsekin jo moni isovanhempia.

mumi kirjoitti:

hyvä niin. En halua vertailla kenenkään "eväitä", tai aliarvioida ketään kokemustensa vuoksi, tai myöskään yliarvioida ketään.
Tiedän jo tähän ikään ehtineenä, että jokaisella on omat huonot puolensa ja hyvät ominaisuutensa, samoin on elämän suhteen hyvää ja huonoa. Ne on henkilökohtaisia asioita, joihin ei ulkopuolinen voi ottaa kantaa. Jokainen itse tietää mitä on kokenut ja miten. Mitä on kokemuksistaan oppinut jne.
Sellaista elämä on.
Uskon karman lakiin ja ajattelenkin usein, että pitäis yrittää tämä elämä elää niin, ettei seuraavassa joutuis tämän elämän virheistä kauheesti kärsimään, että pääsisi jo vähän helpommalla.
Ehkä olen jo edellisessä elämässä jotain osannut oikeinkin tehdä, kun ei kovin kovia ole joutunut kokemaan ja saanut tilaisuuden auttaa myös muita, etenkin lapsia.
Lapsista olen aina pitänyt. Hoidin koko pihan lapset aina, kun olin pihalla. Äidit luottivat minuun ja saattoivat vain huikata, että vahdi sinä nyt niitä jonkun aikaa, me kävästään kaupungilla.
Minähän sitte hoidin.
Kahtena kesänä pidin koulua pienille, joka päivä, meidän eteisessä. Opetin leikkejä ja lauluja.
Lapset piirtelivät ja kait jotain liikuntaakin oli. Siinä oli kymmenkunta lasta ja joka päivä siis n. pari tuntia lapset olivat mun koulussa.
Äidit oli tosi tyytyväisiä, kun saivat sen ajan vapaaksi. Kesän päätyttyä pidettiin päättäjäiset ja mun äiti osti limskaa , keksejä ja jotain karkkeja päättäjäisjuhlaan. Sitten jaoin vielä todistukset kaikille. Lapset kutsuivat minua pari vuotta opettajaksi. Muutenkin turvautuivat usein minuun, koska olin isompi. Selvittelin pienten välisiä riitoja pihalla. Lapset jostain syystä luottivat minuun ja minä "rakastin" niitä. Vieläkin muistan miten ihania ne olivat.
Taitavat olla itsekin jo moni isovanhempia.

Lue lisää

Mumi on elänyt elämänsä silmät ja korvat kiinni.Jos elit kaupungissa, et ole mitenkään voinut olla törmäämättä invaliidikerjäläisiin poliovammaisiin ja sotainvalideihin, jos yleisillä linja-autoilla kuljit. Te ette sitten antaneet ilmeisesti leipäpalastakaan. Myös lapsia ja nuoria oli halvaantuneita. Vai oliko sulla yksityinen autonkuljettaja.

mumille kirjoitti:

Mumi on elänyt elämänsä silmät ja korvat kiinni.Jos elit kaupungissa, et ole mitenkään voinut olla törmäämättä invaliidikerjäläisiin poliovammaisiin ja sotainvalideihin, jos yleisillä linja-autoilla kuljit. Te ette sitten antaneet ilmeisesti leipäpalastakaan. Myös lapsia ja nuoria oli halvaantuneita. Vai oliko sulla yksityinen autonkuljettaja.

Lue lisää

kuljettiin, mutta en muista oikeesti, kuin yhden invalidin, joka kävi terottamassa veitsiä ja siten sai kai elantonsa.
Meidän talon alakerrassa oli sokeain verstas ja siellä käytiin aina juttelemassa ja katsomassa, kun teikivät rottinkiesineitä ja kalusteita.
Meillä kävi myös sokea pianonvirittäjä, joka oli mummon tuttu. Lauloivat samassa kirkkokuorossa. Kova vitsailemaan se mies ja puhui vitsaillen sokeudestaan.
Nämä ihmiset olivat syntymästään sokeita saman perheen lapsia ja heillä oli myös sokeat puolisot.
Asuin kaupungissa, mutta esikaupunkialueella, enkä todella muista, että siellä montaakaan vammaista olisi ollut. Yhdessä talossa asui kehitysvammainen lapsi, joka vain makasi sängyssä ja kävimme häntäkin katsomassa. Muistan vain sen, että lapsen äiti kulki koko ajan lehden kanssa ja tappoi kärpäsiä, joita siellä asunnossa oli paljon.
Ai niin asuihan siinä samassa talossa vielä yksi sokea poikakin, mutta me lapset suhtauduimme aivan normaalisti häneenkin.
Pultsareita sen sijaan oli paljon ja jatkuvasti. Kodittomat pyrkivät aina vintin tasanteelle yöksi nukkumaan. Me lapset niitä pelkäsimme, vaikka melko harmittomia taisivat olla.
Meidän talossa asui yhtäaikaa neljäkin poliisia perheineen.
Poliisien pojat oli kovimpia pahantekijöitä.
Mietin just niitä ihmisiä, keiden kanssa lähinnä oltiin päivittäin tekemisissä, siis oman talon väkeä, niin poliiseja siis oli, pari opettajaa, pari, kolme leskirouvaa, yksi ruokakauppias, merikapteenin perhe, ravintoloitsija, posteljooni,
siinä mitä tiesin ja muistan. Ainoastaan yhden perheen isä joi. He asuivat n. 25 neliön asunnossa. Äiti, isä ja kolme lasta.
Heillä oli hyvin värikästä se elämä. Perheen isä oli viinaan ja naisiin menevä ja olikin rattijuoppoudesta kait parikin kertaa pakkotyössä.
Kun ukko tuli kännissä kotiin, niin vaimo ei laskenut häntä "huoneeseen", kuten sanoi, koska ukolla oli tapana paskoa sohvalle.
Siispä hän vietti usein yönsä oven takana rappukäytävässä. Heillä järjestettiin myös usein päivätansseja, siinä pienessä asunnossa.
Todella värikästä elämää. Siinä sitten talon naisilla riitti juorun aiheita.
Valtaosalla oli äiti kotona ja vain isät töissä, jotka kiltisti toivat tilipussinsa kotiin.
Siis aivan tavallisia perheitä etupäässä. Ei ryypätty eikä tapeltu.
Kaikki mahdolliset taudit kyllä lapsena läpikäytiin, siis rokot: vesi, tuli, vihuri, tuhka ja sitten sikotauti ja minä vielä sairastin hinkuyskänkin ja jouduin sen takia olemaan pois koulusta ekaluokalla puolisen vuotta.
Korvasärkyjä mulla oli jatkuvasti, mutta ei niistä koskaan lääkäriin menty.
Nyt on niin, että en todella ole monia invaliideja nähnyt, tai sitten mulla on vain valikoiva muisti.

sotavamma kirjoitti:

Ajattelimme etteivät aikuiset ymmärrä, kun ovat vieneet toisiaan saunan taa.

Tarinat olivat aikuisten ja heillä oli lain voimainen oikeus, murhiin kidutuksiin ja hyljeksimisiin.
Aikuisten arkielämä tuki ja todisti; aikuiset ihmiset sotivat murhaava ja kiduttavat.
Sanaa empatia tai sympatia ei kait tunnettu kansan keskuudessa tai se oli heikkoutta.

Lue lisää

”Mene itseesi ja muista käyneesi.”

”Katkeruus on vähän kun ottaisit myrkkyä ja odotat että toinen kuolee. Siitä on ihmisille itselleen enemmän haittaa kuin katkeruuden kohteelle."

Taivutaan kun taivutetaan

”Vanha tammi seisoi paikallaan yli sata vuotta,
mutta kaatui viimein myrskyssä. Puu romahti
jokeen ja ajelehti virran mukana kunnes takertui
rantakaislikkoon. Kaatunut jättiläinen kysyi
hämmästyneenä kaisloilta: ”Kuinka te olette
selviytyneet myrskystä, joka oli liikaa jopa
minulle, mahtavalle tammelle?”

Kaislat vastasivat: ”Kaikkien elinvuosiesi ajan
olet itsepintaisesti vastustanut tuulia. Olet ollut
niin ylpeä voimistasi, ettet ole suostunut antamaan
yhtään periksi. Me sen sijaan emme ole koskaan
vastustaneet tuulia, vaan taipuneet niiden mukana.
Tunnustamme tuulen ylivoiman. Mitä kovemmin se
puhaltaa, sitä syvempään me kumarramme.”

Me lapsityövoima olimme kaisloja

AJATUS
Se, mitä on takanamme ja mitä edessämme.
ei merkitse juuri mitään verrattuna siihen,
mitä on sisällämme.

Elämä on 10-prosenttisesti sitä miten elää
ja 90-prosenttisesti sitä miten sen ottaa.

mumi kirjoitti:

onpas teillä ollut tosi rankkaa.
Minäkin jouduin vahtimaan ja hoitamaan siskojani, mutta silti ehdin harrastaa. Kävin kolmessa, joskus neljässäkin eri pyhäkoulussa ja seurakunnan tyttökerhossa ja naisvoimistelijoissa, kävin pianotunneilla ja esiintymässä kaikissa kissanristiäisissä neljä vuotiaasta lähtien.
Kaupunginorkesterin konserteissa myös kävin veljeni kanssa ehkä kerran kuussa.
Leikkiäkin ehdittiin, usein vain piti keskeyttää, kun pikkusiskot olivat heränneet päiväunilta.
Te olette siis ihan tehneet töitä, kuin ulkop. työntekijät omassa yrityksessä.
No rahaahan se varmaan perheelle tiesi.
Mulla oli äiti vuorotöissä ja mummo oli kotimiehenä.
Ai niin mietin sun ikää, olen itse syntynyt -49

Lue lisää

Esikoiseni syntyi -75 hän on ensimmäisen polven kaupunkilainen. Sain kerran vierailleelta ystävältäni komposti multaa, kukkien mullan vaihto aikana. Esikoinen oli tuliaisesta ihmeissään, hän oli tuolloin 5-6 v.

Aloin vaihtamaan kukkiin multaa, hän katseli innoissaan, mutta kun aloin avata tuliaissäkkejä ja taloushanskat käsissä käsitellä työssä multaa, lapsonen oli kauhuissaan: “Mitä tuo on Yäk ykä”.

Kerroin, että tämä on todella hyvää komposti multaa, samanlaista on pellot ja kaikki multa. Mullassa pelloilla kasvaa perunat ja kaikki mitä syömme. Esikoinen ilmoitti: “En syö perunoita enää ikinä, jos ne kasvaa tuollaisessa.”

Minua hymyilytti.
Muistin kumminsa luona maalla vierailleen pikkutytön 1950-luvun lopusta, hän ei suostunut juomaan maitoa, koska se tuli lehmästä ja maistui kummalle.
Kummi täti haki tyttöä varten maidon kaupasta. Täti kertoili asiasta kaupalla; ihailen tyttöä, jolla oli niin tarkka maku, ettei saanut huijattua tarjoamalla kotimaitoa siirtämälle sitä kaupanpulloon.
Tyttö oli ahkera vieras navetassa, vaikka siellä haju oli aivan kamala tytön mielestä. Isot lehmät pelottivat, vasikan juotto kokeilu jossa käsi annettiin maitoämpärissä vasikan imettäväksi sai tytön kauhuun. Muiden naureskellessa asialle, tyttö vaati päästä kotiin kaupunkiin, loppukesässä ei tyttö suostunut tulemaan maalle.
Tällä erilaisella kulttuurilla oli maantieteellistä eroa n. 55km.

lasten historiassa. kirjoitti:

Esikoiseni syntyi -75 hän on ensimmäisen polven kaupunkilainen. Sain kerran vierailleelta ystävältäni komposti multaa, kukkien mullan vaihto aikana. Esikoinen oli tuliaisesta ihmeissään, hän oli tuolloin 5-6 v.

Aloin vaihtamaan kukkiin multaa, hän katseli innoissaan, mutta kun aloin avata tuliaissäkkejä ja taloushanskat käsissä käsitellä työssä multaa, lapsonen oli kauhuissaan: “Mitä tuo on Yäk ykä”.

Kerroin, että tämä on todella hyvää komposti multaa, samanlaista on pellot ja kaikki multa. Mullassa pelloilla kasvaa perunat ja kaikki mitä syömme. Esikoinen ilmoitti: “En syö perunoita enää ikinä, jos ne kasvaa tuollaisessa.”

Minua hymyilytti.
Muistin kumminsa luona maalla vierailleen pikkutytön 1950-luvun lopusta, hän ei suostunut juomaan maitoa, koska se tuli lehmästä ja maistui kummalle.
Kummi täti haki tyttöä varten maidon kaupasta. Täti kertoili asiasta kaupalla; ihailen tyttöä, jolla oli niin tarkka maku, ettei saanut huijattua tarjoamalla kotimaitoa siirtämälle sitä kaupanpulloon.
Tyttö oli ahkera vieras navetassa, vaikka siellä haju oli aivan kamala tytön mielestä. Isot lehmät pelottivat, vasikan juotto kokeilu jossa käsi annettiin maitoämpärissä vasikan imettäväksi sai tytön kauhuun. Muiden naureskellessa asialle, tyttö vaati päästä kotiin kaupunkiin, loppukesässä ei tyttö suostunut tulemaan maalle.
Tällä erilaisella kulttuurilla oli maantieteellistä eroa n. 55km.

Lue lisää

Äidin serkku kävi rouvineen 1950-luvulla meillä ahkeraan syömässä toivat joskus myös heille tulleet vieraat tullessaan.
Keskustelut kulkivat aina serkun Rouvan mielestä kauheaan navetan hajuun. Rouva oli raivoisaan, kun kuumalla ilmalla piti sulkea auton ikkunoita, aina kun tiesi tulevansa maatalon kohdalle, jossa joko lehmiä tai sikoja.
Rouva piti aina selviönä, saavansa mukaansa maitoa, toi jopa astian mukanaan, tämä oikeus kuului myös mukana tuoduille vieraille. Syksyllä tuli kessujen ja pussien kanssa, käyden läpi kaikki mitä talossa kasvatettiin ja kaikkea oli saatava mukaan. Äidin leipoma leipä oli myös aina saatava mukaan, siitä äiti alkoi valittamaan isälle “En jaksa leipoa niin paljon muutenkin on leivottava serkun käydessä ihan oma satsinsa serkkua ja jopa hänen vieraitaan varten.
Viimein isä ilmoitti; Tuotteet kasvavat maasta, mutta eivät ilman työtä. Sato on perheen työ ja tulo, jos niitä haluaa sopii tulla talkoisiin kylvön ja korjaamisen aikana. Vieraisilla voi ja saa käydä, mutta tuotteet eivät ole Luojan lahjana jaossa.
Äidin serkku oli jo toisen polven kaupunkilainen, vierailut olivat aina yksipuolisia. Rouva oli todella ilkeä; meissä ei ollut mitään hyvää: vaatteet, ulkonäkö, talo, piha, jopa ruoka jota toi vieraansakin syömään.
Tuliaisia ei enää annettu, ei edes pyynnöllä. Ostamaan serkku ei suostunut, sanoi maalaisten oleva ahneita.

Muutaman kerran kävi ja puheet olivat pelkää rutinaa: paljonko tila tuottaa, mihin hintaa tuotteet myydään jne.
Isä kyllästyi jatkuvaan kalvamiseen: Eikös se ole niin, että vuoroin vieraissa käydään? Herra serkku on tervetullut seuraavalle vierailulle, kun meidän perhe on ensin käynyt vieraisilla kaupungissa.

Sitten olivat linjat kuumina soittelivat, koska voivat tulla kylään. Äiti ensin kierteli ettei nyt käy on työt ja mitä milloinkin.. Lopulta sanoi isä on yhä sitä mieltä että vuoroin vieraissa käydään. Oli syksy ja lahti. Serkku ajoi taasen perheineen pihaan, oli ollut ohi ajamassa. Isä sanoi äidille, ennekuin ehtivät sisään; mitään ei tarjota ei edes kahvia. Serkku kyseli onko lahti jo ollut onko lihaa viety palviin pikkuserkut tulivat autosta kessut käsissään...
Nyt on pakko lähteä asioille kaupunkiin / keskustaan, voi kertoa lisää jos jotakuta kiinnostaa

haiseva landepaukku kirjoitti:

Äidin serkku kävi rouvineen 1950-luvulla meillä ahkeraan syömässä toivat joskus myös heille tulleet vieraat tullessaan.
Keskustelut kulkivat aina serkun Rouvan mielestä kauheaan navetan hajuun. Rouva oli raivoisaan, kun kuumalla ilmalla piti sulkea auton ikkunoita, aina kun tiesi tulevansa maatalon kohdalle, jossa joko lehmiä tai sikoja.
Rouva piti aina selviönä, saavansa mukaansa maitoa, toi jopa astian mukanaan, tämä oikeus kuului myös mukana tuoduille vieraille. Syksyllä tuli kessujen ja pussien kanssa, käyden läpi kaikki mitä talossa kasvatettiin ja kaikkea oli saatava mukaan. Äidin leipoma leipä oli myös aina saatava mukaan, siitä äiti alkoi valittamaan isälle “En jaksa leipoa niin paljon muutenkin on leivottava serkun käydessä ihan oma satsinsa serkkua ja jopa hänen vieraitaan varten.
Viimein isä ilmoitti; Tuotteet kasvavat maasta, mutta eivät ilman työtä. Sato on perheen työ ja tulo, jos niitä haluaa sopii tulla talkoisiin kylvön ja korjaamisen aikana. Vieraisilla voi ja saa käydä, mutta tuotteet eivät ole Luojan lahjana jaossa.
Äidin serkku oli jo toisen polven kaupunkilainen, vierailut olivat aina yksipuolisia. Rouva oli todella ilkeä; meissä ei ollut mitään hyvää: vaatteet, ulkonäkö, talo, piha, jopa ruoka jota toi vieraansakin syömään.
Tuliaisia ei enää annettu, ei edes pyynnöllä. Ostamaan serkku ei suostunut, sanoi maalaisten oleva ahneita.

Muutaman kerran kävi ja puheet olivat pelkää rutinaa: paljonko tila tuottaa, mihin hintaa tuotteet myydään jne.
Isä kyllästyi jatkuvaan kalvamiseen: Eikös se ole niin, että vuoroin vieraissa käydään? Herra serkku on tervetullut seuraavalle vierailulle, kun meidän perhe on ensin käynyt vieraisilla kaupungissa.

Sitten olivat linjat kuumina soittelivat, koska voivat tulla kylään. Äiti ensin kierteli ettei nyt käy on työt ja mitä milloinkin.. Lopulta sanoi isä on yhä sitä mieltä että vuoroin vieraissa käydään. Oli syksy ja lahti. Serkku ajoi taasen perheineen pihaan, oli ollut ohi ajamassa. Isä sanoi äidille, ennekuin ehtivät sisään; mitään ei tarjota ei edes kahvia. Serkku kyseli onko lahti jo ollut onko lihaa viety palviin pikkuserkut tulivat autosta kessut käsissään...
Nyt on pakko lähteä asioille kaupunkiin / keskustaan, voi kertoa lisää jos jotakuta kiinnostaa

Lue lisää

Kaupunkilaisserkku siis ajoi pihaan perheineen. Ilman kutsua tai etukäteen kysymistä sopiiko tulla. Nämä ilmoittelut ja kyselyt olivat olleet aina ensi siksi, että isä tietää käydä myös viinakaupassa. Heta-rouva oli kovasti viinasten perään ja paleli niin kamalasti talon rämässä, että aina oli lämmikettä saatava.
Heta- rouva oli todella terävä kielinen, kaikki kävi aina läpi, kun viimein lähtivät kotiinsa, joku meistä aina itki pahaa mieltä Hetan kynsimisestä.

Yhdellä kertaa ei meillä ollut yhtään viinasta ja se sai Hetan ylittämään jopa itsensä, ilkeydessä piikittelyssä ja haukkumisessa.

Talo oli kylmä lato ei edes ihmisasumus, joka puolella haisi navetta ja ruoka oli aina samaa, eikös äidin talouskoulussa opetettu tekemään kuin yhtä ruokaa. Harva on saanut käydä taloudenhoitoa varten koulua, mutta tekee sentään useampaa ruoka lajia. Lapset olivat huonosti puettuja ja kovaäänisiä, eivät tunnu osaavan edes seurustelun alkeita juostaan ympäriinsä, vaikka talossa on vieraita.

Äiti peitteli Heta-rouvan korituoliin, jossa oli lampaantalja. Haki hänelle villatakkinsa ja peitteen jaloille. Ruoka syytökseen sanoi hieman häpeillen; olen aina laittanut parasta mitä talosta löytyy, ei meillä syödä arkena näin hyvin. Lapset nyt hakevat ja vievät, meillä on ruoan säilytys monessa paikassa; viileä eteinen kellari ja kylmäallas maitokylmiössä. Vieraiden olo ei myöskään poista arkityötä, joka on tehtävä tässä samalla. Vaatteet ovat ihan varallisuuden mukaa ja uudet hankitaan kun vanhat ovat rikki. Hienosteluun, tai huvin vuoksi vaihtoon ei meillä vaateita ole. Täällä tulee huudettua, koska talo on iso, eikä aina näe missä puhuteltava on. Siitä ei kukaan ole häiriintynyt, naapuritkin ovat sen verran kaukana. Lapset taitavat vähän pelätä teitä hienoja kaupunkilaisia, eivätkä osaa puhua kaupungin asioista.

Äiti soitti Dagmari-tädille ja kysyi olisiko tällä lainata Martinia tai Vermuutia pulloa, kun serkun ja vaimo tulivat kylään ja Rouva on vilustunut. Dagmarin- setä ajoi kylän taxia ja toi pullon lainaksi autolla.
Hän katseli Heta-rouvaa tuolissa peiteltynä ja mutisi; tuo kuppari on aina jotain vailla.

haiseva Landepaukku kirjoitti:

Kaupunkilaisserkku siis ajoi pihaan perheineen. Ilman kutsua tai etukäteen kysymistä sopiiko tulla. Nämä ilmoittelut ja kyselyt olivat olleet aina ensi siksi, että isä tietää käydä myös viinakaupassa. Heta-rouva oli kovasti viinasten perään ja paleli niin kamalasti talon rämässä, että aina oli lämmikettä saatava.
Heta- rouva oli todella terävä kielinen, kaikki kävi aina läpi, kun viimein lähtivät kotiinsa, joku meistä aina itki pahaa mieltä Hetan kynsimisestä.

Yhdellä kertaa ei meillä ollut yhtään viinasta ja se sai Hetan ylittämään jopa itsensä, ilkeydessä piikittelyssä ja haukkumisessa.

Talo oli kylmä lato ei edes ihmisasumus, joka puolella haisi navetta ja ruoka oli aina samaa, eikös äidin talouskoulussa opetettu tekemään kuin yhtä ruokaa. Harva on saanut käydä taloudenhoitoa varten koulua, mutta tekee sentään useampaa ruoka lajia. Lapset olivat huonosti puettuja ja kovaäänisiä, eivät tunnu osaavan edes seurustelun alkeita juostaan ympäriinsä, vaikka talossa on vieraita.

Äiti peitteli Heta-rouvan korituoliin, jossa oli lampaantalja. Haki hänelle villatakkinsa ja peitteen jaloille. Ruoka syytökseen sanoi hieman häpeillen; olen aina laittanut parasta mitä talosta löytyy, ei meillä syödä arkena näin hyvin. Lapset nyt hakevat ja vievät, meillä on ruoan säilytys monessa paikassa; viileä eteinen kellari ja kylmäallas maitokylmiössä. Vieraiden olo ei myöskään poista arkityötä, joka on tehtävä tässä samalla. Vaatteet ovat ihan varallisuuden mukaa ja uudet hankitaan kun vanhat ovat rikki. Hienosteluun, tai huvin vuoksi vaihtoon ei meillä vaateita ole. Täällä tulee huudettua, koska talo on iso, eikä aina näe missä puhuteltava on. Siitä ei kukaan ole häiriintynyt, naapuritkin ovat sen verran kaukana. Lapset taitavat vähän pelätä teitä hienoja kaupunkilaisia, eivätkä osaa puhua kaupungin asioista.

Äiti soitti Dagmari-tädille ja kysyi olisiko tällä lainata Martinia tai Vermuutia pulloa, kun serkun ja vaimo tulivat kylään ja Rouva on vilustunut. Dagmarin- setä ajoi kylän taxia ja toi pullon lainaksi autolla.
Hän katseli Heta-rouvaa tuolissa peiteltynä ja mutisi; tuo kuppari on aina jotain vailla.

Lue lisää

Oltiin siis tilanteessa, jossa kaupunkilaisille ilmoitettiin meillä ei ole vastaanottoa ennen kuin on vasta vierailtu. Heta-rouva tuohtui; kyllä isä käy kylässä aina, kun käy torilla kaupungissa. Isä oli todella hämmästyneennäköinen; niin jos tuotteita on jäänyt olen poikennut tuomaan, ettei tarvitse kuljetella.
Isä oli todella hämmästyneen näköinen; edes kahvi kupposta et ole tarjonnut. Äidille sanoi mennessään; taitaa olla Vihtori enemmän kuin oikeassa, se on sinun sukuasi pidä hyvänäsi.
Isä lähti ulos, hetken perästä lähti traktorilla koti isoa tietä, arvelin kalaan ratsulle.
Tuli pitkä tauko vierailuissa, emme kyllä kaivaneet näitä vieraita, kyllä kaupunkilaiset joskus soittivat. Kerran sitten pikkuserkkumme Aarne soitti, pyytäen päästä vaikka kalaan isän kanssa. Pikkuserkut olivat näihin aikoihin iältään Aila 4-7v. ja Arto 14-17v. isä ja äiti olivat aivan hämmästyneitä; jaa Arto kalaan. Arto kulki aina kädet housujen taskussa, kun maalla on niin likaista, istu tuvassa samassa paikassa koko vierailun. Ja ehti kysyä useamman kerran heti ruokailun jälkeen; Koska lähdetään. Hänellä oli hienot vaatteet valkoinen paita ja rusetti kaulassa. Artolla oli laihat käsivarret ja suhteettoman isot kädet, pieni pää ja kaljapullohartiat näin vanhin sisko kuvasi Arton yhden vierailun jälkeen. Arto oli koko vierailun hokenut kuinka landepaukut haisevat ovat tyhmiä ja typeriä…
No ei Artoa kutsuttu isän kanssa kalaan. Minä sanoin isälle; tulkoon vaan soutumaan verkkoa, kait tuo sen osaa soutaa kun me tyhmät landepaukutkin..

haiseva Landepaukku kirjoitti:

Kaupunkilaisserkku siis ajoi pihaan perheineen. Ilman kutsua tai etukäteen kysymistä sopiiko tulla. Nämä ilmoittelut ja kyselyt olivat olleet aina ensi siksi, että isä tietää käydä myös viinakaupassa. Heta-rouva oli kovasti viinasten perään ja paleli niin kamalasti talon rämässä, että aina oli lämmikettä saatava.
Heta- rouva oli todella terävä kielinen, kaikki kävi aina läpi, kun viimein lähtivät kotiinsa, joku meistä aina itki pahaa mieltä Hetan kynsimisestä.

Yhdellä kertaa ei meillä ollut yhtään viinasta ja se sai Hetan ylittämään jopa itsensä, ilkeydessä piikittelyssä ja haukkumisessa.

Talo oli kylmä lato ei edes ihmisasumus, joka puolella haisi navetta ja ruoka oli aina samaa, eikös äidin talouskoulussa opetettu tekemään kuin yhtä ruokaa. Harva on saanut käydä taloudenhoitoa varten koulua, mutta tekee sentään useampaa ruoka lajia. Lapset olivat huonosti puettuja ja kovaäänisiä, eivät tunnu osaavan edes seurustelun alkeita juostaan ympäriinsä, vaikka talossa on vieraita.

Äiti peitteli Heta-rouvan korituoliin, jossa oli lampaantalja. Haki hänelle villatakkinsa ja peitteen jaloille. Ruoka syytökseen sanoi hieman häpeillen; olen aina laittanut parasta mitä talosta löytyy, ei meillä syödä arkena näin hyvin. Lapset nyt hakevat ja vievät, meillä on ruoan säilytys monessa paikassa; viileä eteinen kellari ja kylmäallas maitokylmiössä. Vieraiden olo ei myöskään poista arkityötä, joka on tehtävä tässä samalla. Vaatteet ovat ihan varallisuuden mukaa ja uudet hankitaan kun vanhat ovat rikki. Hienosteluun, tai huvin vuoksi vaihtoon ei meillä vaateita ole. Täällä tulee huudettua, koska talo on iso, eikä aina näe missä puhuteltava on. Siitä ei kukaan ole häiriintynyt, naapuritkin ovat sen verran kaukana. Lapset taitavat vähän pelätä teitä hienoja kaupunkilaisia, eivätkä osaa puhua kaupungin asioista.

Äiti soitti Dagmari-tädille ja kysyi olisiko tällä lainata Martinia tai Vermuutia pulloa, kun serkun ja vaimo tulivat kylään ja Rouva on vilustunut. Dagmarin- setä ajoi kylän taxia ja toi pullon lainaksi autolla.
Hän katseli Heta-rouvaa tuolissa peiteltynä ja mutisi; tuo kuppari on aina jotain vailla.

Lue lisää

Aikaa en osaa sano, mutta sitten tuli perheelle kutsu kaupunkiin kylään.
Vanhin sisko jäisi kotimieheksi ja muut alkoivat valmistautumaan kyläilyyn kaupungissa. Oli kesä.

Aamu meni jännityksessä ja arkityöt hoidettiin vauhdilla.
Äiti oli lämmittänyt koko padan täynnä lämmintä vettä ja komensi kaikki pesulle. Käykää kaikki ensi pikkulassa ja yrittäkää tehdä kakat. Itse silitti kansallispukujen essuja ja puseroita.
Leikimme tutut leiki, ensin pestiin toinen jalka, sitten pidettiin pestyä ja pesemätöntä rinnan ja kyseltiin; kumman ottaisit. Oli hauskaa, iloinen nauru kihersi pakaroilla, oli pakko sikistää pakaroita jotta kikerrys hiljeni.

Ruoka oli valmiina. Äiti oli laittanut makaronilaatikkoa jälkiruuaksi oli pannukakkua ja kehotti syömään kunnolla, ollaan vasta illalla kotona.

Isällä oli liituraita pukunsa ja äidillä musta jakkupuku jossa oli pieniä valkoisia pilkkuja koko puvussa. Äiti oli punannut huulensa ja haisi hajuvedeltä. Pikkusisko pääsi isän ja äidin kanssa hyttiin, muut lavalle tuvan penkki oli istuimeksi.
Isä sanoi; lavalla ei saa kuljettaa ihmisiä, jos poliisi pysäyttää menkää laatikkoon ja olette niin hiljaa ettei teitä huomata. Painan tyyttää, jos huomaan poliisit, pitäkää itsekin huolta. Lavalla oli jyvälaatikko kyljellään, laatikossa olivat saranat kannessa, joka oli sitten kuin ovi.

Äiti kehotti varomaan, etteivät puvut sotkeudu, valkoiset essut laitettaisiin vasta perillä. Tuuli heilutti kansallispukujen hiusnauhoja ja matka taittui kivaa vauhtia. Sopu säilyi oli oltava tarkkana penkki liikkui välillä, vaikka istuimme sillä kun kanat orrella, kolme tyttöä kansallispuvussa ja veli jolla oli tummansininen samettinen merimiespuku päällään.

Oltiin käyty kaupungissa ennenkin Korkeasaaressa, isot talot olivat jotenkin kylmän ja harmaan näköisiä. Serkut asuivat talossa, jossa oli viisi kerrosta. Oli aivan hämmästynyt, ilmankos ovat niin leuhkia, meillä ei ole kuin lattialuukun alunen ja vintti.
Äiti sanoi; ei ne koko taloa asu, kaupungissa asutaan monta perhettä samassa talossa. Talo oli meluisa, ovien aukaisu ja kiinni meno sai koko rappukäytävän kolisemaan melkoisella paukkeella.
Talon sisällä oli hissi joka oli ensi tuttavuus…
Serkut asuivat neljännessä kerroksessa.
Asunto oli oikea ihmetys…
Pieni eteinen, emme meinanneet mahtua kaikki sisään niin että asunnon ulko-oven sai kiinni. Sitten oli keittiö jossa pikkuinen pöytä ja kaksi tuolia.
Huone, jossa Tv iso laikanlinna, se oli Ansu-sedän. Aila piano, seinällä hyllyssä Arton viulu ja pöytä jonka ympärillä oli kuusi tuolia.
Toinen huone jossa kaksi sänkyä vierekkäin ja kummallakin yöpöytä jolla lamput. Lattiat ja huonekalut olivat lakattuja ja pinta kiilsi kauniisti. (meillä on maalatut lattiat ja huonekalut)
Seinät olivat aika tyhjiä, ne olivat maatut ei tapettia, Tv huoneessa oli seinäkello, mattoja ei ollut kuin eteisessä oven edessä.
Oli pakko kurkistaa sänkyjen alle, missä on Ailan ja Arton sängyt niitä ei ollut?
Heta tarjosi kuivaa pitkopullaa ja Marie keksejä, aikuisille kahvia ja lapset saivat menua joka oli pahaa ( johtui vedestä kertoi isä myöhemmin kotona) ei vain kehdannut jättää juomatta.
Olin todella ihmeissäni:
Kyselin; missä teidän muut huoneet ovat?
Missä Ailan ja Arton sängyt ovat?
Missä te istutte kun katsotte tuota Tv, ei tuohon tuoliin kaikki mahdu.

Heta- rouva oli vihaisen näköinen. Aila suuttui veljelle, joka aikoi mennä Wc;hen pissille; ette saa mennä sinne. Veli sanoi täytyy sitten mennä ulos ja lähti ovesta, pikkusisko kipitti perään. Tuli pian ovikelloa soittaen sisään ja sanoi veli pissii rapujen viereen.
Heta- rouva alkoi meuhkaamaan; Herran Jestas! jos joku näki ja huomaa olette täällä vieraina.
No miksette sanoneet minne saa mennä Aila ei päästänyt vessaan. Aila oli nolon näköisenä.
Kysyin Heta- rouvalta miksi teillä on noin iso peili eteisessä?
Meillä on aika pieni peili tuvassa, äidin kampauspöytäpeili on iso?
Heta-rouva sanoi katsovansa peiliin, kun on pukeutunut ja lähtee ulos.
Miten katsot, jos et näe, katsoisit tarkempaan.
Sanot meitä rumiksi ja äitiä lihavaksi.
Äidillä on nätti naama, vaikka se on lihava, ei se ole raskaana.
Äiti sanoi ettei tätikään ole, mutta siitä ei saa puhua mitään.
Mikä tuo haju on, joka tulee ikkunasta ei ainakaan haise lehmälle.
Sanoit isää ikäväksi, kun se taputtelee, et varmaan pidä isästä muut pitävät isästä.
Ansu-setä kaivoi sitä tätiä, joka oli meillä teidän kanssa, jalkovälistä.
Sitä tätiä harmitti, sitten ihan suututti; kun huomasi minun katselevan.
Ansu-setää vähän kait hävetti, kun huomasi minun nähneen.
Meidän isä ei taputtele ketään, jos joku olisi paikalla, äiti sanoo että se taputtelee.
Mistä täällä te olette niin ylpeitä?
Tuosta yhdestä pehmustetusta tuolistako?
Kuka teistä saa istus siinä iltaisin?
Tuo kylmäkaappi on kyllä vähän hyvä, mutta meidän ruuat eivät siihen mahtuisi.
Nukutteko te kaikki tuossa samassa sängyssä, kun ei täällä ole muita sänkyjä?
Täällä haisee pahalle, ulkona ja sisällä.
Tädin turkkisi haisee niin, että tulee pääkipu aina kun olet sen kanssa meillä, vaikka se olisi vain naulakossa se haisee pahalle. Isä kyllä selitti sen naftaliini joka säilyttää turkin..
Meillä on koulun lukukirjassa kertomus kaupunkilaishiirestä ja maalaishiirestä. Missä ne kaupunkilaiskissat ovat, jos ne menee ulos osaako ne väistää noita autoja, vai väistävätkö autot kissoja?
Meillä on nyt kuusi kissaa, kaikki ovat hyviä hiiri kissoja, ei ehdi hiiret karkuun, kissat on sitä vasten että ne syö hiiret pois.

Kotona äiti ja isä olivat hyvin hiljaisia. Lopulta isä sanoi äidille “Sitä niittää mitä kylvää, eikös niin ole. Heta korjasi omaa satoaan ei tyttö ollut esimerkkiään pahempi.”

Näitä minä kerron lapsenlapsille ja luen myös sadun kaupunkilaishiiri ja maalaishiiri.

mumi kirjoitti:

en millään pahalla tarkottanut, vaan olen oikeesti ihan surullinen, että muutamilla on noin ikäviä muistoja omasta lapsuudestaan.
Kuvittelin, että ihmisillä olisi tullut vain mieleen leikit ja muut mukavat jutut.
Ei kait niitä voi tulla, jos ei ole paljon leikkimään päässyt ja mielen täyttää niin moni ikävä muisto lapsuudesta.
Sellaista perintöä ei ole kiva omille lapsenlapsilleen siirtää, ei ainakaan kovin pienille.
Jokaisella on ollut omanlainen lapsuus ja jokainen luonnollisesti tise kertoo, sen minkä haluaa, en ole rajoittamassa ketään missään.
Olin vain oikeesti hämmästynyt, kun oli vielä useampikin surullinen lapsuusmuisto.
Tulen siis myös itse sellaisesta surulliseksi, kun huomaan toisten surun, tai kuulen ikävistä kokemuksista.
Olen itse saanut viettää ilmeisesti hyvinkin suojattua lapsuutta.
Mummo oli meidän pelastus, että meillä oli aina turva hänessä, koskaan ei oltu yksin.
Sen ovat kaikki myöntäneet ja siitä olemme mummolle ikuisesti kiitollisia, muuten ei tiedä missä oltais.

Lue lisää

Lapsista tiedetään, että he unohtavat ikävät sanat ja teot. Väite lapset ovat sopeutuvia, sopii hänelle joka ei halua kunnioitta toista ihmistä, eikä ainakaan lasta. Tekojen ja sanojen aikaan saamat tuntee, se sijaan säilyvät alitajuisesti. Heta-rouva kummittelee ystävä valinnoissa, nuo ystävyydet ovat varsin lyhyt aikaisia, kun oikea karva paljastuu.
Tuon ymmärtäminen on ollut melkein elämän mittainen työ. Ystävä ei käytä toista oman imagonsa ja itse tuntonsa kohottamiseen. Heta-rouvia maailmassa riittää, toisten huonommuus on heidän itsetuntonsa salaisuus.
Aikanaan tajusin ettei Heta- rouvat ole itsenäisiä ja vahvoja ihmisiä vaan ilkeilyn taa piiloutuvia ressukoita. Heta-rouvat ovat Rouvia isolla Rllä, heitä ei ole olemassa kuin heijastuksena tai toisen peilikuvana. Puolisoina he ovat lähinnä Kuristaja viikunapuita.


Työ maalla oli aivan erilaista, kuin lasten työ tehtaissa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapsityö
Uskon että sanonta ”Työ tekijäänsä kiittää”, on saanut alkunsa maanviljelystä ja ruoan kasvatuksesta. Jopa lapsi ymmärsi työn ja sen tuloksen yhteyden. Työ ei ole jättänyt mitään ikävää mieleen, enemmän tutui ikävältä kesävieraiden kerjääminen mukaansa leikkimään. Kesävieraiden lapset olivat vähän kuin heitteillä, vanhemmat kävivät töissä kaupungissa, he saivat tulla toimen parhaansa mukaan.

Onni elämässä muodostuu monista pienistä asioista.
Herätä omassa sängyssä virkeäni ja terveenä uuden päivän odotukseen.
Vasta siivottu koti ja puhtaat lakanat, käydä suihkussa ja pujahtaa siten lakanoiden väliin.
Istuskelu saunan jälkeen pellavatakissa TV edessä juoden teetä.
Nyt viime viikolla pesemäni ikkunat ja vaihdetut kevät kauden verhot.
Kotikukkani joihin vaihdoin mullat ja nyt näkyy uusi kasvu.
Jopa odotettavissa oleva teatteri ilta ystävän kanssa.
Mummun kulta nuppu on, ainainen ilon aihe.
Poikani hyvä valinta puolisokseen Miniäni on maailman paras miniä ja äiti lapsenlapselleni.

perusta puutarha kirjoitti:

Lapsista tiedetään, että he unohtavat ikävät sanat ja teot. Väite lapset ovat sopeutuvia, sopii hänelle joka ei halua kunnioitta toista ihmistä, eikä ainakaan lasta. Tekojen ja sanojen aikaan saamat tuntee, se sijaan säilyvät alitajuisesti. Heta-rouva kummittelee ystävä valinnoissa, nuo ystävyydet ovat varsin lyhyt aikaisia, kun oikea karva paljastuu.
Tuon ymmärtäminen on ollut melkein elämän mittainen työ. Ystävä ei käytä toista oman imagonsa ja itse tuntonsa kohottamiseen. Heta-rouvia maailmassa riittää, toisten huonommuus on heidän itsetuntonsa salaisuus.
Aikanaan tajusin ettei Heta- rouvat ole itsenäisiä ja vahvoja ihmisiä vaan ilkeilyn taa piiloutuvia ressukoita. Heta-rouvat ovat Rouvia isolla Rllä, heitä ei ole olemassa kuin heijastuksena tai toisen peilikuvana. Puolisoina he ovat lähinnä Kuristaja viikunapuita.


Työ maalla oli aivan erilaista, kuin lasten työ tehtaissa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapsityö
Uskon että sanonta ”Työ tekijäänsä kiittää”, on saanut alkunsa maanviljelystä ja ruoan kasvatuksesta. Jopa lapsi ymmärsi työn ja sen tuloksen yhteyden. Työ ei ole jättänyt mitään ikävää mieleen, enemmän tutui ikävältä kesävieraiden kerjääminen mukaansa leikkimään. Kesävieraiden lapset olivat vähän kuin heitteillä, vanhemmat kävivät töissä kaupungissa, he saivat tulla toimen parhaansa mukaan.

Onni elämässä muodostuu monista pienistä asioista.
Herätä omassa sängyssä virkeäni ja terveenä uuden päivän odotukseen.
Vasta siivottu koti ja puhtaat lakanat, käydä suihkussa ja pujahtaa siten lakanoiden väliin.
Istuskelu saunan jälkeen pellavatakissa TV edessä juoden teetä.
Nyt viime viikolla pesemäni ikkunat ja vaihdetut kevät kauden verhot.
Kotikukkani joihin vaihdoin mullat ja nyt näkyy uusi kasvu.
Jopa odotettavissa oleva teatteri ilta ystävän kanssa.
Mummun kulta nuppu on, ainainen ilon aihe.
Poikani hyvä valinta puolisokseen Miniäni on maailman paras miniä ja äiti lapsenlapselleni.

Lue lisää

elämässä sen oleellisen.
Olet tasapainossa ja sinut itsesi kanssa.
Olet oppinut huomaamaan, että toisen tyhmyys ja ilkeys ei ole sinun ongelmasi, vaan sen joka tyhmä on.
Osaat rakastaa ja saat varmasti myös vastarakkautta.
Miten asiat kukin kokee on hyvin paljon omasta asenteesta kiinni. toinen ei näe mitään hyvää missään, eikä kenessäkään ja aina löytyy valittamisen aihetta.
toinen osaa nauttia pienistäkin asioista ja arvostaa sitä mikä mikä omassa elämässä on hyvää ja oikein.
Mukavaa elämää sinulle edelleen.

Hän oli syntynyt 1885.

Taidat olla myöhässä omakohtaisista kertomuksista, mutta ehkä joitain kuultuja joku tietää ne vaan ovat niitä kuulopuheita. :(

oli karalan evakko kirjoitti:

Hän oli syntynyt 1885.

Taidat olla myöhässä omakohtaisista kertomuksista, mutta ehkä joitain kuultuja joku tietää ne vaan ovat niitä kuulopuheita. :(

Hei!
Mikään ei korvaa lapsen juttutuokioita isovanhempien kanssa. Minusta ainakin oli todella jännää kuulla lapsena mummun ja vaarin tarinoita vanhoista ajoista. Olen nyt 34v ja tunnen olevani etuoikeutettu kun tiedän vanhoja asioita meidän suvusta.
Ja lapsen kannalta kyse on varmaan myös siitä kiireettömyyden tunteesta. Siitä että mummu tai vaari ehtii istua ja rupatella lapsen kanssa eikä ole kiirettä minnekkään. Isovanhemmat ovat katoava voimavara ja heidän arvonsa kannattaa oivaltaa ennenkuin on myöhäistä!

Pienen tytön äiti kirjoitti:

Hei!
Mikään ei korvaa lapsen juttutuokioita isovanhempien kanssa. Minusta ainakin oli todella jännää kuulla lapsena mummun ja vaarin tarinoita vanhoista ajoista. Olen nyt 34v ja tunnen olevani etuoikeutettu kun tiedän vanhoja asioita meidän suvusta.
Ja lapsen kannalta kyse on varmaan myös siitä kiireettömyyden tunteesta. Siitä että mummu tai vaari ehtii istua ja rupatella lapsen kanssa eikä ole kiirettä minnekkään. Isovanhemmat ovat katoava voimavara ja heidän arvonsa kannattaa oivaltaa ennenkuin on myöhäistä!

Lue lisää

Juu kyllä on isovanhemmus monella hukassa! Olen seurannut monen isovanhemman toimia ja täytyy sanoa, että monet nykyvanhukset ovat melkein kiireisempiä matkusteluineen ja kylpyläreissuineen kuin lapsensa, joten ei jää lapsenlapsille juurikaan aikaa. Valitettavan monet ovat myös alkoholisoituneita tai muuten mieleltään katkeria tai sairaita etteivät ole sopivaa seuraa pienille lapsille.

muuttunut.. kirjoitti:

Juu kyllä on isovanhemmus monella hukassa! Olen seurannut monen isovanhemman toimia ja täytyy sanoa, että monet nykyvanhukset ovat melkein kiireisempiä matkusteluineen ja kylpyläreissuineen kuin lapsensa, joten ei jää lapsenlapsille juurikaan aikaa. Valitettavan monet ovat myös alkoholisoituneita tai muuten mieleltään katkeria tai sairaita etteivät ole sopivaa seuraa pienille lapsille.

Lue lisää

Täytyy ihmetellä tuota luuloasi.
Ensi synnyttäjän ikä on noussut ja on yli 29 vuotta joten kyllä ensi mummukin on huomattavasti vanhempi kuin oma mummunsa oli.
Minä oli 59v. ensi mummu.
Asunto ja opintovelka piti mummut perheineen tiukkaan kotosalla joten nuorena perheellisenä ei paljon matkusteltu.

Siinäkö se on, nyt pännii vanhempien matkat, kuin ei lapsena koko perhe matkustellut ja nyt mummu hassaa rahansa itsensä.

Eläkettä saa täysi määräisenä 60 % eläkepäätöksen voimaan tulo aikana.
Heti seuraavana vuonna eläkeläinen putoaa kärryiltä ja korotus on 1-2,5% luokkaa palkkojen taasen 10 % molemmin puoli.
"
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html
“Keskimääräiset tulot vuonna 2005 olivat 21 025 € tulonsaajaa kohti,
miehillä 24 692 € ja naisilla 17 577 €.”

http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_sosiaaliturva.html
”Eläkkeensaajien keskieläke vuonna 2006 oli 1 114 €/kk,
miehillä 1 276 € ja naisilla 991 €.”
(lainasin nuo muualta tiedon tarkastin)"

On se pahalainen niin väärin, kun mummut huolettomina matkustelee. Ei sido 48 tuntinen työviikko kotityöt ja lainan lyhennykset.

Ne todella luulee seuraavan sukupolven kykenevän hoitamaan perheensä ja taloutensa.

Kaupunkilaismummujen olisi todella ymmärrettävä: heillä on velvollisuus jakaa lastenhoito ja talous huolet lastensa kanssa.
Ei eläköityminen ole mikään vastuu vapaus, perhe on aina suurperhe
ja mummut ovat aina hoitaneet lapsenlapset asuen samassa taloudessa. :)))))

oli karalan evakko kirjoitti:

Hän oli syntynyt 1885.

Taidat olla myöhässä omakohtaisista kertomuksista, mutta ehkä joitain kuultuja joku tietää ne vaan ovat niitä kuulopuheita. :(

syntyi v.1900 Vuoksenrannassa. Sen verran olen kuullut evakkomatkasta, että olisivat joutuneet Elisenvaaran pommitukseen jos eivät olisi myöhästyneet junasta. Onnekas myöhästyminen!!!!

muuttunut.. kirjoitti:

Juu kyllä on isovanhemmus monella hukassa! Olen seurannut monen isovanhemman toimia ja täytyy sanoa, että monet nykyvanhukset ovat melkein kiireisempiä matkusteluineen ja kylpyläreissuineen kuin lapsensa, joten ei jää lapsenlapsille juurikaan aikaa. Valitettavan monet ovat myös alkoholisoituneita tai muuten mieleltään katkeria tai sairaita etteivät ole sopivaa seuraa pienille lapsille.

Lue lisää

http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioero

”Nykyisin noin puolet suomalaisista aviopareista eroaa. Eroavien osuuden ohella avioerojen kokonaismäärä lisääntyy myös. Vuonna 2000 keskimääräinen avioliitto kesti 12 vuotta, kun vuonna 2005 se kesti enää 11 vuotta.
1960-luvulla avioliitoista eroon päättyi kolmasosa ja 1970-luvulla noin 40 prosenttia.”

peiliin kirjoitti:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioero

”Nykyisin noin puolet suomalaisista aviopareista eroaa. Eroavien osuuden ohella avioerojen kokonaismäärä lisääntyy myös. Vuonna 2000 keskimääräinen avioliitto kesti 12 vuotta, kun vuonna 2005 se kesti enää 11 vuotta.
1960-luvulla avioliitoista eroon päättyi kolmasosa ja 1970-luvulla noin 40 prosenttia.”

Lue lisää

alkup.aiheeseen nuo peiliin katsomiset ja tilastotiedot?
Jos ei sulla ole mitään muistoja toisille jaettavaksi, niin pitääkö sotkea keskustelu väärille urille?
Jos haluat keskustella avioeroista ym. mieltäsi kiinnostavista aiheista, niin ole ystävällinen ja aloita oma keskustelu aiheesta.
Pidetään tämä nyt voin muisteloille varattuna.
Olisi kiva kuulla myös jotain hauskoja juttuja, mitä varmasti jokaisen lapsuuteen on mahtunut.
Aika surullisia muistoja yllättävän monella, oikein hämmästyin.
Katkeruutta on jäänyt niin paljon, ettei edes vuodet ole tehneet tehtäväänsä, eikä päässeet kultaamaan muistoja.
Varmasti jokainen muistaa kuitenkin ne ihanat lämpimät kesät ja lumiset talvet.
Eihän meidän lapsuudessa ollut tällästä, eihän.
Todellisesti kyllä oli. Olen kuunnellut radioasta noita 50-vuotta sitten, niin ihan samanlaisia ilmoja ollut jo silloin ja joskus jopa päivälleen samanlaista säätä.

mumi kirjoitti:

alkup.aiheeseen nuo peiliin katsomiset ja tilastotiedot?
Jos ei sulla ole mitään muistoja toisille jaettavaksi, niin pitääkö sotkea keskustelu väärille urille?
Jos haluat keskustella avioeroista ym. mieltäsi kiinnostavista aiheista, niin ole ystävällinen ja aloita oma keskustelu aiheesta.
Pidetään tämä nyt voin muisteloille varattuna.
Olisi kiva kuulla myös jotain hauskoja juttuja, mitä varmasti jokaisen lapsuuteen on mahtunut.
Aika surullisia muistoja yllättävän monella, oikein hämmästyin.
Katkeruutta on jäänyt niin paljon, ettei edes vuodet ole tehneet tehtäväänsä, eikä päässeet kultaamaan muistoja.
Varmasti jokainen muistaa kuitenkin ne ihanat lämpimät kesät ja lumiset talvet.
Eihän meidän lapsuudessa ollut tällästä, eihän.
Todellisesti kyllä oli. Olen kuunnellut radioasta noita 50-vuotta sitten, niin ihan samanlaisia ilmoja ollut jo silloin ja joskus jopa päivälleen samanlaista säätä.

Lue lisää

Se on sinun mielikuvitustasi. Jos sinulla itselläsi on ollut vain hauskaa ja sinua ei ole pieksetty ja sulla on ollut ihana lapsuus, ja olet saanut tehdä vain hauskoja töitä, niin millä oikeudella nimittelet toisten aitoja ja rehellisiä muistoja katkeriksi? Ei ne ole muistoja jos valehtelee totuuden paremmaksi mitä on ollut, totuus ei ole katkeruutta.

Sinä täällä pilaat, aitoja muistoja väittelemällä katkeriksi. Voi olla että joillain ei ole olemassakaan mitään ihania muistoja koko lapsuudestaan. Silloinhan se on vain pelkkää totuutta. Miksi muuten mielestäsi pitäisi valehdella, ettei sinulle tule paha mieli vai miksi? Ja paljonkohan silloin itse valehtele?

mumi kirjoitti:

alkup.aiheeseen nuo peiliin katsomiset ja tilastotiedot?
Jos ei sulla ole mitään muistoja toisille jaettavaksi, niin pitääkö sotkea keskustelu väärille urille?
Jos haluat keskustella avioeroista ym. mieltäsi kiinnostavista aiheista, niin ole ystävällinen ja aloita oma keskustelu aiheesta.
Pidetään tämä nyt voin muisteloille varattuna.
Olisi kiva kuulla myös jotain hauskoja juttuja, mitä varmasti jokaisen lapsuuteen on mahtunut.
Aika surullisia muistoja yllättävän monella, oikein hämmästyin.
Katkeruutta on jäänyt niin paljon, ettei edes vuodet ole tehneet tehtäväänsä, eikä päässeet kultaamaan muistoja.
Varmasti jokainen muistaa kuitenkin ne ihanat lämpimät kesät ja lumiset talvet.
Eihän meidän lapsuudessa ollut tällästä, eihän.
Todellisesti kyllä oli. Olen kuunnellut radioasta noita 50-vuotta sitten, niin ihan samanlaisia ilmoja ollut jo silloin ja joskus jopa päivälleen samanlaista säätä.

Lue lisää

vastaus oli isovanhemmuus hukassa syytökseen ja ainakin minä se ymmärrän.

mumi kirjoitti:

alkup.aiheeseen nuo peiliin katsomiset ja tilastotiedot?
Jos ei sulla ole mitään muistoja toisille jaettavaksi, niin pitääkö sotkea keskustelu väärille urille?
Jos haluat keskustella avioeroista ym. mieltäsi kiinnostavista aiheista, niin ole ystävällinen ja aloita oma keskustelu aiheesta.
Pidetään tämä nyt voin muisteloille varattuna.
Olisi kiva kuulla myös jotain hauskoja juttuja, mitä varmasti jokaisen lapsuuteen on mahtunut.
Aika surullisia muistoja yllättävän monella, oikein hämmästyin.
Katkeruutta on jäänyt niin paljon, ettei edes vuodet ole tehneet tehtäväänsä, eikä päässeet kultaamaan muistoja.
Varmasti jokainen muistaa kuitenkin ne ihanat lämpimät kesät ja lumiset talvet.
Eihän meidän lapsuudessa ollut tällästä, eihän.
Todellisesti kyllä oli. Olen kuunnellut radioasta noita 50-vuotta sitten, niin ihan samanlaisia ilmoja ollut jo silloin ja joskus jopa päivälleen samanlaista säätä.

Lue lisää

”Aika surullisia muistoja yllättävän monella, oikein hämmästyin.
Katkeruutta on jäänyt niin paljon, ettei edes vuodet ole tehneet tehtäväänsä, eikä päässeet kultaamaan muistoja.

Varmasti jokainen muistaa kuitenkin ne ihanat lämpimät kesät ja lumiset talvet.
Eihän meidän lapsuudessa ollut tällästä, eihän.
Todellisesti kyllä oli.
Olen kuunnellut radioasta noita 50-vuotta sitten, niin ihan samanlaisia ilmoja ollut jo silloin ja joskus jopa päivälleen samanlaista säätä”

Tuolla itse vastasi itsellesi.

Minusta tuntuu; että katkeruus on todella kaukana siitä, että pystyy kertomaan ikävätkin asiat kaunistelematta niitä, ihan totuuden mukaisena.

Jokainen 1940-1960 luvulla elänyt, tietää ne taloudelliset ja yhteiskunnalliset mahdollisuudet ja tilaisuudet joita tarjolla oli.

Olet sitten Hienopieru tai Hienohelma.

elämä ja unelmat kirjoitti:

”Aika surullisia muistoja yllättävän monella, oikein hämmästyin.
Katkeruutta on jäänyt niin paljon, ettei edes vuodet ole tehneet tehtäväänsä, eikä päässeet kultaamaan muistoja.

Varmasti jokainen muistaa kuitenkin ne ihanat lämpimät kesät ja lumiset talvet.
Eihän meidän lapsuudessa ollut tällästä, eihän.
Todellisesti kyllä oli.
Olen kuunnellut radioasta noita 50-vuotta sitten, niin ihan samanlaisia ilmoja ollut jo silloin ja joskus jopa päivälleen samanlaista säätä”

Tuolla itse vastasi itsellesi.

Minusta tuntuu; että katkeruus on todella kaukana siitä, että pystyy kertomaan ikävätkin asiat kaunistelematta niitä, ihan totuuden mukaisena.

Jokainen 1940-1960 luvulla elänyt, tietää ne taloudelliset ja yhteiskunnalliset mahdollisuudet ja tilaisuudet joita tarjolla oli.

Olet sitten Hienopieru tai Hienohelma.

Lue lisää

alkuperäisestä aiheesta.
Minun persoonani analysointi ei ollut keskustelun aiheena edelleenkään.
Täällä on todella vaikeaa pysyä asiassa, kun jotkut keskustelutaidottomat juuttuvat joka pisteeseen ja pilkkuun ja rupeavat saivartelemaan ja muuttamaan keskustelut aivan muuksi, kuin mitä piti.
Tekisi mieli sanoa ruma sana niin ku se on.

elämä ja unelmat kirjoitti:

”Aika surullisia muistoja yllättävän monella, oikein hämmästyin.
Katkeruutta on jäänyt niin paljon, ettei edes vuodet ole tehneet tehtäväänsä, eikä päässeet kultaamaan muistoja.

Varmasti jokainen muistaa kuitenkin ne ihanat lämpimät kesät ja lumiset talvet.
Eihän meidän lapsuudessa ollut tällästä, eihän.
Todellisesti kyllä oli.
Olen kuunnellut radioasta noita 50-vuotta sitten, niin ihan samanlaisia ilmoja ollut jo silloin ja joskus jopa päivälleen samanlaista säätä”

Tuolla itse vastasi itsellesi.

Minusta tuntuu; että katkeruus on todella kaukana siitä, että pystyy kertomaan ikävätkin asiat kaunistelematta niitä, ihan totuuden mukaisena.

Jokainen 1940-1960 luvulla elänyt, tietää ne taloudelliset ja yhteiskunnalliset mahdollisuudet ja tilaisuudet joita tarjolla oli.

Olet sitten Hienopieru tai Hienohelma.

Lue lisää

ettei tänne tarvita mitään mimiöitä pilaamaan keskusteluja, kun mummota osaavat ihan itse toistensa silmiin nokkia, et silleen,
hyvä, hyvä oikein maliiesimerkit....

mumi kirjoitti:

ettei tänne tarvita mitään mimiöitä pilaamaan keskusteluja, kun mummota osaavat ihan itse toistensa silmiin nokkia, et silleen,
hyvä, hyvä oikein maliiesimerkit....

Mumista on tullut netti kummajainen, pitää säätää muitten juttuja, jos vastaavat toisilleen, niin se on rikos…
Nuo portaat ovat siksi, että voi vastata muuhunkin kuin alkuperäiseen viestiin. Pitämällä selaimesi yhden viestin kerrallaan näytössä, et ole pakotettu lukemaan muille tarkoitettuja viestejä.
Voit siis säättä sen mitä luet ;)

(*¥*) kirjoitti:

Mumista on tullut netti kummajainen, pitää säätää muitten juttuja, jos vastaavat toisilleen, niin se on rikos…
Nuo portaat ovat siksi, että voi vastata muuhunkin kuin alkuperäiseen viestiin. Pitämällä selaimesi yhden viestin kerrallaan näytössä, et ole pakotettu lukemaan muille tarkoitettuja viestejä.
Voit siis säättä sen mitä luet ;)

Lue lisää

ai, että ei ole pakko lukea kaikkia vastauksia, eikä vastata kaikille?

Tiedän myös sen, ettei minua kukaan pakota tulemaan koko palstalle.
Olinkin pitkään välillä pois ja nyt olen tässä seuraillut jonkin aikaa miten jutut täällä kehittyy, mutta pettyneenä pitää todeta, ettei kehity yhtään mihinkään.
Joku aina keksii ruveta riitelemään, vaikka pilkun paikasta.
Kitkeriä ja katkeria ihmisiä tuntuu täällä riittävän. Vieläpä niin, ettei kukaan muukaan saisi olla tyytyväinen mihinkään.
Turha näköjään toivoa, että ketään keskustelutaitoista/haluista täältä löytyisi.
Unohtakaa kaikki mitä olen sanonut, tsaukki!

on muistissa, niitähän myydään edelleen. Ei vain maistu samalta kuin ennen.
Rex-kakkua syötiin silloin mun lapsuudessa, kun siitä tuli ihan muoti-ilmiö. niin varmaan joka kodissa.
Olen nytkin vielä tehnyt sitä muutamita kertoja.
Ehkä pari kuukautta sitten viimeksi.
Harmi vaan, ettei niitä rex-keksejä enää saa mistään.
Lidlistä ostettiin sellasia neliön muotoisia keksejä, mutta maku ei ole oikea.
Kyllä niistäkin sai, muttei samanlaista.
Miehen kotimaasta ollaan tuotu yksiä keksejä, jotka on lähinnä samanlaisia, kuin ne rex-keksit.
Pitäisikö ihan adressi laittaa, rex-keksien palauttamiseksi.
Siinä olisi helppo resepti tarjota myös nykyäideille, kun ei edes uunia tarvita.
Nyt olen minäkin muistellut etupäässä ruokia ja tuoksuja, mutta muistatteko radio-ohjelmat?
Markus-setä ja lauantain toivotut ja sitten oli se jännityskuunnelma Pekka Lipponen ja olikos se Kalle-Kustaa Korkki?
Korva kiinni radiossa piti kuunnella, kun oli meteliä huoneessa, muuten ei kuullut kunnolla.

mumi kirjoitti:

on muistissa, niitähän myydään edelleen. Ei vain maistu samalta kuin ennen.
Rex-kakkua syötiin silloin mun lapsuudessa, kun siitä tuli ihan muoti-ilmiö. niin varmaan joka kodissa.
Olen nytkin vielä tehnyt sitä muutamita kertoja.
Ehkä pari kuukautta sitten viimeksi.
Harmi vaan, ettei niitä rex-keksejä enää saa mistään.
Lidlistä ostettiin sellasia neliön muotoisia keksejä, mutta maku ei ole oikea.
Kyllä niistäkin sai, muttei samanlaista.
Miehen kotimaasta ollaan tuotu yksiä keksejä, jotka on lähinnä samanlaisia, kuin ne rex-keksit.
Pitäisikö ihan adressi laittaa, rex-keksien palauttamiseksi.
Siinä olisi helppo resepti tarjota myös nykyäideille, kun ei edes uunia tarvita.
Nyt olen minäkin muistellut etupäässä ruokia ja tuoksuja, mutta muistatteko radio-ohjelmat?
Markus-setä ja lauantain toivotut ja sitten oli se jännityskuunnelma Pekka Lipponen ja olikos se Kalle-Kustaa Korkki?
Korva kiinni radiossa piti kuunnella, kun oli meteliä huoneessa, muuten ei kuullut kunnolla.

Lue lisää

Pool Koks joka vihelsi alussa.
Meillä oli kaikki hiiren hiljaa ja kuunneltiin kaikki radion vieressä.

Muistaako kuka suklaatikkareita jotka maksoivat 10 penniä.
Laku - Pekka maksoi 5 penniä kuten Rix-Raxkin keksit olivat tosi hyviä.
Ajattelin: isona ostan niitä kahvipöytään. Tarjolle laittaessa otan paperit pois, laitan jalalliseen lautaseen ja pitsiliinan alle.
Eskimo oli 15 penniä ja suklaa puikko 20 penniä.
Kylä kauppa myi kaikkea Hevosen valjaista - kotitakkeihin
Kaikki oli irtomyyntiä jauhot kauraryynit kahvi jne. Kauppias siivutti leikkeleet ja hiiva oli isoissa paloissa, josta leikattiin karhunlangalla paloja. Kauppias kasvatti, myös sikoja ja myi sitten tuotoksensa lihana.

Kaupan edessä oli iso ja pitkä parru, johon hevoset kiinnitettiin suitsistaan. Työmiehet ostivat Hampparin väärää ja söivät sitä kotiin ajaessaan hevoskärryillä.
Kotiin tuli Viikko-lehti ja Seura olivat hyvin samanlaisia lapsen näkökulmasta. Maaseudun Tulevaisuus oli lähes pyhä.
Taloissa kierteli huonekalu myyjät, Pohjan maalta, kuorma autossa oli kalut ja kauppa tehtiin käteisellä tavara oli siinä.
Mustalaiset liikkuivat hevoskaravaaneissa, letkassa oli 3- 8 rattaallista koirat juoksivat karavaanin mukana. Heidän tavoistaan ja käytöksestään riitti aina juttua, mitä villimpiä joskus…

10 penniä oli taivas kirjoitti:

Muistaako kuka suklaatikkareita jotka maksoivat 10 penniä.
Laku - Pekka maksoi 5 penniä kuten Rix-Raxkin keksit olivat tosi hyviä.
Ajattelin: isona ostan niitä kahvipöytään. Tarjolle laittaessa otan paperit pois, laitan jalalliseen lautaseen ja pitsiliinan alle.
Eskimo oli 15 penniä ja suklaa puikko 20 penniä.
Kylä kauppa myi kaikkea Hevosen valjaista - kotitakkeihin
Kaikki oli irtomyyntiä jauhot kauraryynit kahvi jne. Kauppias siivutti leikkeleet ja hiiva oli isoissa paloissa, josta leikattiin karhunlangalla paloja. Kauppias kasvatti, myös sikoja ja myi sitten tuotoksensa lihana.

Kaupan edessä oli iso ja pitkä parru, johon hevoset kiinnitettiin suitsistaan. Työmiehet ostivat Hampparin väärää ja söivät sitä kotiin ajaessaan hevoskärryillä.
Kotiin tuli Viikko-lehti ja Seura olivat hyvin samanlaisia lapsen näkökulmasta. Maaseudun Tulevaisuus oli lähes pyhä.
Taloissa kierteli huonekalu myyjät, Pohjan maalta, kuorma autossa oli kalut ja kauppa tehtiin käteisellä tavara oli siinä.
Mustalaiset liikkuivat hevoskaravaaneissa, letkassa oli 3- 8 rattaallista koirat juoksivat karavaanin mukana. Heidän tavoistaan ja käytöksestään riitti aina juttua, mitä villimpiä joskus…

Lue lisää

isona tarjolle, ilman paperia?

mumi kirjoitti:

isona tarjolle, ilman paperia?

enää. Tavalliset Voffelit eivät maistu Rix-Rax sille...
Siinä oli ihanaa suklaata välikerroksissa, ne olivat paksuja.
Rapeita, mutta eivät murentuneet.

Miten leikitte noita taputusleikkejä?
Meillä siinä ei ollut sääntöä ja hallitsevampi voitti.

myydä kirjoitti:

enää. Tavalliset Voffelit eivät maistu Rix-Rax sille...
Siinä oli ihanaa suklaata välikerroksissa, ne olivat paksuja.
Rapeita, mutta eivät murentuneet.

Miten leikitte noita taputusleikkejä?
Meillä siinä ei ollut sääntöä ja hallitsevampi voitti.

Lue lisää

ettei enää myydä, mutta jos olis vaikka myyty vielä silloin, kun sinusta tuli "iso".
Leikilläni kysyin kuitenkin.
Minusta se oli hauska juttu, siis toi, että miten sitä lapsena ajattelee, mitä sitte isona tekee ja kun on iso, niin huomaa, että ei enää kiinnostakaan, tai muuten vaan kaikki on muuttunut.
Muistan ne vohvelit hyvin ja oikeessa olet, ei sellasia enää saa, ne oli myös mun makuun.

isä kantoi kylän laiskimman miehentitteliä ylpeänä.

SF-sankari Lapatossu oli ahkera ja huumorin tajuinen, sekä hyvätahtoinen tossukka.

ole paha kirjoitti:

isä kantoi kylän laiskimman miehentitteliä ylpeänä.

SF-sankari Lapatossu oli ahkera ja huumorin tajuinen, sekä hyvätahtoinen tossukka.

Enpäs ole ennen kuullutkaan kuinka ihminen on ahkera laiska, perin erikoinen adjektiivi

outoa kirjoitti:

Enpäs ole ennen kuullutkaan kuinka ihminen on ahkera laiska, perin erikoinen adjektiivi

"Minnes laiskalla kiire, ellei maata"

Määrittele sana katkera.

Mielestäni se on turha muotisana, jota käytetään iäkkäämpien ihmisten halventamiseksi.

Olen sitä mieltä,että se joka näitä muistelijoita katkeraksi tulkitsee, syyllistää turhaan kirjoittajaa. Ja samalla hän tuo julki oman naivin suhtautumistapansa, sillä silloin hän odottaa, vaikeista kokemuksista kertovan kirjoittajan lisäävän muisteloihinsa selviytymistarinan tai jotain muuta positiivista.

Voimmehan aloittaa uuden ketjun, missä muistelemme erikseen, kuinka selvisimme vaikeista kohtaloistamme ja kuinka ne ovat meitä kasvattaneet....

Muistot voidaan kertoa asioina ja faktoin siis totuutena ja niistä ikävistäkin kokemuksista hyvää ja positiivista tähän hetkeen seuranneet asiat, voidaan käsitellä ihan erillisinä tapahtumina. Mielestäni hyvin paljon selkeämpääkin.

totuus? kirjoitti:

Määrittele sana katkera.

Mielestäni se on turha muotisana, jota käytetään iäkkäämpien ihmisten halventamiseksi.

Olen sitä mieltä,että se joka näitä muistelijoita katkeraksi tulkitsee, syyllistää turhaan kirjoittajaa. Ja samalla hän tuo julki oman naivin suhtautumistapansa, sillä silloin hän odottaa, vaikeista kokemuksista kertovan kirjoittajan lisäävän muisteloihinsa selviytymistarinan tai jotain muuta positiivista.

Voimmehan aloittaa uuden ketjun, missä muistelemme erikseen, kuinka selvisimme vaikeista kohtaloistamme ja kuinka ne ovat meitä kasvattaneet....

Muistot voidaan kertoa asioina ja faktoin siis totuutena ja niistä ikävistäkin kokemuksista hyvää ja positiivista tähän hetkeen seuranneet asiat, voidaan käsitellä ihan erillisinä tapahtumina. Mielestäni hyvin paljon selkeämpääkin.

Lue lisää

maailma on
Kirjoittanut: muuttunut.. 1.3.2008 klo 01.47

Juu kyllä on isovanhemmus monella hukassa! Olen seurannut monen isovanhemman toimia ja täytyy sanoa, että monet nykyvanhukset ovat melkein kiireisempiä matkusteluineen ja kylpyläreissuineen kuin lapsensa, joten ei jää lapsenlapsille juurikaan aikaa. Valitettavan monet ovat myös alkoholisoituneita tai muuten mieleltään katkeria tai sairaita etteivät ole sopivaa seuraa pienille
(tuskin kovin iäkäs n. alle 40v.)


katkeruus?
Kirjoittanut: .... 1.3.2008 klo 13.40

Se on sinun mielikuvitustasi. Jos sinulla itselläsi on ollut vain hauskaa ja sinua ei ole pieksetty ja sulla on ollut ihana lapsuus, ja olet saanut tehdä vain hauskoja töitä, niin millä oikeudella nimittelet toisten aitoja ja rehellisiä muistoja katkeriksi? Ei ne ole muistoja jos valehtelee totuuden paremmaksi mitä on ollut, totuus ei ole katkeruutta.

Sinä täällä pilaat, aitoja muistoja väittelemällä katkeriksi. Voi olla että joillain ei ole olemassakaan mitään ihania muistoja koko lapsuudestaan. Silloinhan se on vain pelkkää totuutta. Miksi muuten mielestäsi pitäisi valehdella, ettei sinulle tule paha mieli vai miksi? Ja paljonkohan silloin itse valehtele?

Mutta onhan sitä oikeus ja vapaus kirjoittaa, myös kitkerästä katkeruudesta.

totuus? kirjoitti:

Määrittele sana katkera.

Mielestäni se on turha muotisana, jota käytetään iäkkäämpien ihmisten halventamiseksi.

Olen sitä mieltä,että se joka näitä muistelijoita katkeraksi tulkitsee, syyllistää turhaan kirjoittajaa. Ja samalla hän tuo julki oman naivin suhtautumistapansa, sillä silloin hän odottaa, vaikeista kokemuksista kertovan kirjoittajan lisäävän muisteloihinsa selviytymistarinan tai jotain muuta positiivista.

Voimmehan aloittaa uuden ketjun, missä muistelemme erikseen, kuinka selvisimme vaikeista kohtaloistamme ja kuinka ne ovat meitä kasvattaneet....

Muistot voidaan kertoa asioina ja faktoin siis totuutena ja niistä ikävistäkin kokemuksista hyvää ja positiivista tähän hetkeen seuranneet asiat, voidaan käsitellä ihan erillisinä tapahtumina. Mielestäni hyvin paljon selkeämpääkin.

Lue lisää

ymmärrämme "katkera"-sanan eri tavalla eri puolilla Suomea.
Katkera, ei ole mulle mitenkään haukkumasana, tai negatiivinen siinä mielessä merkitykseltään.
Lähinnä merkitykseltään sellainen, että ihminen on syvästi surullinen siitä mitä on joutunut kokemaan, eikä pysty unohtamaan tai antamaan anteeksi ja on myös tavallaan pettynyt. Tai nyt tiedän, hän kokee jotkut hänelle tapahtuneet asiat todella epäoikeuden mukaisiksi.
Miten muut tuon sanan ymmärrätte/tulkitsette.
Minusta se vain kuvaa mielialaa jonkun suhteen.

mumi kirjoitti:

ymmärrämme "katkera"-sanan eri tavalla eri puolilla Suomea.
Katkera, ei ole mulle mitenkään haukkumasana, tai negatiivinen siinä mielessä merkitykseltään.
Lähinnä merkitykseltään sellainen, että ihminen on syvästi surullinen siitä mitä on joutunut kokemaan, eikä pysty unohtamaan tai antamaan anteeksi ja on myös tavallaan pettynyt. Tai nyt tiedän, hän kokee jotkut hänelle tapahtuneet asiat todella epäoikeuden mukaisiksi.
Miten muut tuon sanan ymmärrätte/tulkitsette.
Minusta se vain kuvaa mielialaa jonkun suhteen.

Lue lisää

siitä riepumatosta meni?

Elämässä on suruja ja iloja, ne kuuluvat elämään.

Ehkä nämä katkeruudeksi korvamerkitsevät, saava siitä jotain itselleen.

Tasapaksu, aina iloinen elämä olisi todella tylsää ja ikävää.

se laulu kirjoitti:

siitä riepumatosta meni?

Elämässä on suruja ja iloja, ne kuuluvat elämään.

Ehkä nämä katkeruudeksi korvamerkitsevät, saava siitä jotain itselleen.

Tasapaksu, aina iloinen elämä olisi todella tylsää ja ikävää.

Lue lisää

että ilman niitä tummia raitoja, ei ne kirkkaatkaan yhtä kirkkailta näyttäisi. Eikös siinä laulussa jotenkin näin todettu?

mumi kirjoitti:

ymmärrämme "katkera"-sanan eri tavalla eri puolilla Suomea.
Katkera, ei ole mulle mitenkään haukkumasana, tai negatiivinen siinä mielessä merkitykseltään.
Lähinnä merkitykseltään sellainen, että ihminen on syvästi surullinen siitä mitä on joutunut kokemaan, eikä pysty unohtamaan tai antamaan anteeksi ja on myös tavallaan pettynyt. Tai nyt tiedän, hän kokee jotkut hänelle tapahtuneet asiat todella epäoikeuden mukaisiksi.
Miten muut tuon sanan ymmärrätte/tulkitsette.
Minusta se vain kuvaa mielialaa jonkun suhteen.

Lue lisää

hanki sementtiä, upota sanasi siihen ja käy kippaamassa valtamereen.

totuus? kirjoitti:

Määrittele sana katkera.

Mielestäni se on turha muotisana, jota käytetään iäkkäämpien ihmisten halventamiseksi.

Olen sitä mieltä,että se joka näitä muistelijoita katkeraksi tulkitsee, syyllistää turhaan kirjoittajaa. Ja samalla hän tuo julki oman naivin suhtautumistapansa, sillä silloin hän odottaa, vaikeista kokemuksista kertovan kirjoittajan lisäävän muisteloihinsa selviytymistarinan tai jotain muuta positiivista.

Voimmehan aloittaa uuden ketjun, missä muistelemme erikseen, kuinka selvisimme vaikeista kohtaloistamme ja kuinka ne ovat meitä kasvattaneet....

Muistot voidaan kertoa asioina ja faktoin siis totuutena ja niistä ikävistäkin kokemuksista hyvää ja positiivista tähän hetkeen seuranneet asiat, voidaan käsitellä ihan erillisinä tapahtumina. Mielestäni hyvin paljon selkeämpääkin.

Lue lisää

http://www.mielenterveys-taimi.fi/mielekas/2000_2/25.htm
Kaksisuuntainen mielialahäiriö - arvioitua yleisempi mielenterveyden ongelma nykyajassa.

”Muutamia vuosia tässä välissä tosin sairastelin ja olin heikossa kunnossa, elämänhaluni kokonaan menettäneenä, ”

”Ilmeisesti, en ole rasisti, mutta olen kuullut, että alkeellisista oloista kotoisin olevat maahanmuuttajat olisivat tuoneet niitä tullessaan ja toisen väittämän mukaan venäläiset”


Olen vakuuttunut siitä että nimimerkki mumi tarinat ovat kootut kertomukset koko naapuruston elämästä. Kaikissa mumi tarinoissa on selkeä piirre: sairauteen nimeltä Maanisdepressiivinen mielialahäiriö, oma sisareni sairastu siihen.
Hänellä on tuo hyvä mielikuvitus kausi ja masentuneisuus ja saamattomuus joka korjataan lääkityksellä.
Ilmeisesti tarinoista saa voimaa jaksaa menneen elämän köyhyys ja raskaus. Valikoiva ja kultaava muisti aikuisena kutoo uuden todellisuuden pelastaa jaksamisen.
Sisko käänsi myös kaikki kivat ja ihanat tapahtumat tapahtuneen juuri hänelle. Meitä on yhdeksän sarja vaikka kaikki muistavat hieman erilailla silti tiedämme koska sisko on sairas ja tarinat tukevat vain mielenterveyttä.

lääkitys elämän aikainen kirjoitti:

http://www.mielenterveys-taimi.fi/mielekas/2000_2/25.htm
Kaksisuuntainen mielialahäiriö - arvioitua yleisempi mielenterveyden ongelma nykyajassa.

”Muutamia vuosia tässä välissä tosin sairastelin ja olin heikossa kunnossa, elämänhaluni kokonaan menettäneenä, ”

”Ilmeisesti, en ole rasisti, mutta olen kuullut, että alkeellisista oloista kotoisin olevat maahanmuuttajat olisivat tuoneet niitä tullessaan ja toisen väittämän mukaan venäläiset”


Olen vakuuttunut siitä että nimimerkki mumi tarinat ovat kootut kertomukset koko naapuruston elämästä. Kaikissa mumi tarinoissa on selkeä piirre: sairauteen nimeltä Maanisdepressiivinen mielialahäiriö, oma sisareni sairastu siihen.
Hänellä on tuo hyvä mielikuvitus kausi ja masentuneisuus ja saamattomuus joka korjataan lääkityksellä.
Ilmeisesti tarinoista saa voimaa jaksaa menneen elämän köyhyys ja raskaus. Valikoiva ja kultaava muisti aikuisena kutoo uuden todellisuuden pelastaa jaksamisen.
Sisko käänsi myös kaikki kivat ja ihanat tapahtumat tapahtuneen juuri hänelle. Meitä on yhdeksän sarja vaikka kaikki muistavat hieman erilailla silti tiedämme koska sisko on sairas ja tarinat tukevat vain mielenterveyttä.

Lue lisää

pahasti navan alle.
Tuollainen ihmisen diagnosointi sairaaksi, ihan maallikolta ja vain palvelemaan omia tarkoitusperiä, osoittaa vain sen, että itsellä taitaa olla noita kyseisiä ongelmia, sitähän teillä on ihan suvussa.
Burn out, ei ole mielen pysyvä sairaus, vaan stressistä johtuva tilapäinen masennustila, jota ei edes saa lääkkeillä hoitaa, vaan ainoastaan terapialla.
Tuosta mitä sanoit, voisi nostaa kunnianloukkaussyytteen. Jatka vaan, niin laitan poliisit perääsi ja katsotaan sitten kuka on mieleltään sairas ja miten.
Ilman mitään lääkärin koulutusta, väittäisin, että tuollaiset tempaukset eivät ole terveitä ja tuolla yrität nostaa itsesi niin paljon toisten yläpuolelle, ettei tasollesi yllä kukaan.
Alennat kaikki kirjoittajat täällä itsesi alapuolelle diagnooseillasi. Se ei ole normaalia käyttäytymistä, sorry vaan. Ihmeellistä sairasta ylemmyydentuntoa.

määritteesi kirjoitti:

hanki sementtiä, upota sanasi siihen ja käy kippaamassa valtamereen.

määritteesi kyseiselle sanalle?
Määrittele paremmin ja niin, että muutkin sen ymmärtää. Jos olet tietävinäsi, niin valista muitakin, hopi, hopi.

lääkitys elämän aikainen kirjoitti:

http://www.mielenterveys-taimi.fi/mielekas/2000_2/25.htm
Kaksisuuntainen mielialahäiriö - arvioitua yleisempi mielenterveyden ongelma nykyajassa.

”Muutamia vuosia tässä välissä tosin sairastelin ja olin heikossa kunnossa, elämänhaluni kokonaan menettäneenä, ”

”Ilmeisesti, en ole rasisti, mutta olen kuullut, että alkeellisista oloista kotoisin olevat maahanmuuttajat olisivat tuoneet niitä tullessaan ja toisen väittämän mukaan venäläiset”


Olen vakuuttunut siitä että nimimerkki mumi tarinat ovat kootut kertomukset koko naapuruston elämästä. Kaikissa mumi tarinoissa on selkeä piirre: sairauteen nimeltä Maanisdepressiivinen mielialahäiriö, oma sisareni sairastu siihen.
Hänellä on tuo hyvä mielikuvitus kausi ja masentuneisuus ja saamattomuus joka korjataan lääkityksellä.
Ilmeisesti tarinoista saa voimaa jaksaa menneen elämän köyhyys ja raskaus. Valikoiva ja kultaava muisti aikuisena kutoo uuden todellisuuden pelastaa jaksamisen.
Sisko käänsi myös kaikki kivat ja ihanat tapahtumat tapahtuneen juuri hänelle. Meitä on yhdeksän sarja vaikka kaikki muistavat hieman erilailla silti tiedämme koska sisko on sairas ja tarinat tukevat vain mielenterveyttä.

Lue lisää

kuinka saat jatkaa täällä tuolla tyylilläsi.
Yrität leimata kaikki positiivisesti ajattelevat ihmiset mieleltään sairaiksi.
Miksi ei palstan valvoja puutu näihin pilkkakirjoituksiisi?
Missä ja mikä on valvojan moraali?
Tässäkin oli tarkoitus muistella omaa lapsuutta ja sen aikaisia tapahtumia, joita voisi kertoa omille lapsenlapsille.
Sinä vääristät kaiken hyvän ja kauniin rumaksi ja katkeraksi, mutta se ei riitä, sinun pitää vielä tehdä siitä ihmisestäkin sairas, kenenllä on hyviä muistoja omasta lapsuudesta.
Koite ymmärtää, ettei ole minun syytäni, että sulla on ollut surkea lapsuus. En ole voinut siihen mitenkään vaikuttaa.

mumi kirjoitti:

kuinka saat jatkaa täällä tuolla tyylilläsi.
Yrität leimata kaikki positiivisesti ajattelevat ihmiset mieleltään sairaiksi.
Miksi ei palstan valvoja puutu näihin pilkkakirjoituksiisi?
Missä ja mikä on valvojan moraali?
Tässäkin oli tarkoitus muistella omaa lapsuutta ja sen aikaisia tapahtumia, joita voisi kertoa omille lapsenlapsille.
Sinä vääristät kaiken hyvän ja kauniin rumaksi ja katkeraksi, mutta se ei riitä, sinun pitää vielä tehdä siitä ihmisestäkin sairas, kenenllä on hyviä muistoja omasta lapsuudesta.
Koite ymmärtää, ettei ole minun syytäni, että sulla on ollut surkea lapsuus. En ole voinut siihen mitenkään vaikuttaa.

Lue lisää

että samaa nimimerkkkiä ei kannata käyttää, eika varsinkaan olla kirjautuneena, pikkuhiljaa saat kaikkien vihat niskaasi, heti, kun kirjoitat yhdenkin sanan, joka ei toista miellytä.

Lukijat muistavat ja luulevat tuntevasi sinut, sitten voikin rauhassa ristiinnaulita tutun kirjoittajan ja tehdä kunnon syntipukki hänestä asiaan kuin asiaan.

Minä olen mieluiten hiljaa tai ilman nimimerkkiä, tällä palstalla, sillä ihmisten ilkeydellä ei tunnu olevan rajaa. Aivan käsittämätöntä, ajatelkaas nyt hetkinen, puhutteko tavallisestikkin noin, vai onko jotain patoutumia, kun pitää tulla joka keskusteluun diagnosoimaaan hulluiksi ja mielisairaiksi porukkaa, jos mielipide ei olekaan sama kuin muilla.

Nautitteko tästä toisten loukkaamisesta todella, suosittelisin menemään sitten vain itse sinne hoitoon.

Olen itse miniä, äiti ja puoliso. Joten varmaankaan en saisi tänne edes kirjoittaa :))

Omat muistoni mummosta ja vaarista ovat niin rakkaita ja kalliita, että en haluaisi edes niistä täällä kirjoittaa, kun ne kuitenkin painetaan täällä lokaan. Haluaisin että minun lapseni joskus muistaisivat samalla lämmöllä omia isovanhempiaan.

On niin paljon jo käytännön asioita, joita olen heiltä oppinut... ne opit seuraavat minua joka päivä arki elämässäni...

mumi kirjoitti:

pahasti navan alle.
Tuollainen ihmisen diagnosointi sairaaksi, ihan maallikolta ja vain palvelemaan omia tarkoitusperiä, osoittaa vain sen, että itsellä taitaa olla noita kyseisiä ongelmia, sitähän teillä on ihan suvussa.
Burn out, ei ole mielen pysyvä sairaus, vaan stressistä johtuva tilapäinen masennustila, jota ei edes saa lääkkeillä hoitaa, vaan ainoastaan terapialla.
Tuosta mitä sanoit, voisi nostaa kunnianloukkaussyytteen. Jatka vaan, niin laitan poliisit perääsi ja katsotaan sitten kuka on mieleltään sairas ja miten.
Ilman mitään lääkärin koulutusta, väittäisin, että tuollaiset tempaukset eivät ole terveitä ja tuolla yrität nostaa itsesi niin paljon toisten yläpuolelle, ettei tasollesi yllä kukaan.
Alennat kaikki kirjoittajat täällä itsesi alapuolelle diagnooseillasi. Se ei ole normaalia käyttäytymistä, sorry vaan. Ihmeellistä sairasta ylemmyydentuntoa.

Lue lisää

Jopa lasteni epäonnistumisiakin myötäelin-ja yritin auttaa.-Turhaan.
Nyt tajuan,että minua tavallaan käytettiin hyväksi.-Olen lakannut huolehtimasta kaikkien asioista ja keskityn vain itseeni,Ja lepään.
Enkä tunne syyllisyyttä,että olen vihdoinkin
ruennut ajattelemaan enemmän itseäni.

vaihtuva nimimerkki ;) kirjoitti:

että samaa nimimerkkkiä ei kannata käyttää, eika varsinkaan olla kirjautuneena, pikkuhiljaa saat kaikkien vihat niskaasi, heti, kun kirjoitat yhdenkin sanan, joka ei toista miellytä.

Lukijat muistavat ja luulevat tuntevasi sinut, sitten voikin rauhassa ristiinnaulita tutun kirjoittajan ja tehdä kunnon syntipukki hänestä asiaan kuin asiaan.

Minä olen mieluiten hiljaa tai ilman nimimerkkiä, tällä palstalla, sillä ihmisten ilkeydellä ei tunnu olevan rajaa. Aivan käsittämätöntä, ajatelkaas nyt hetkinen, puhutteko tavallisestikkin noin, vai onko jotain patoutumia, kun pitää tulla joka keskusteluun diagnosoimaaan hulluiksi ja mielisairaiksi porukkaa, jos mielipide ei olekaan sama kuin muilla.

Nautitteko tästä toisten loukkaamisesta todella, suosittelisin menemään sitten vain itse sinne hoitoon.

Olen itse miniä, äiti ja puoliso. Joten varmaankaan en saisi tänne edes kirjoittaa :))

Omat muistoni mummosta ja vaarista ovat niin rakkaita ja kalliita, että en haluaisi edes niistä täällä kirjoittaa, kun ne kuitenkin painetaan täällä lokaan. Haluaisin että minun lapseni joskus muistaisivat samalla lämmöllä omia isovanhempiaan.

On niin paljon jo käytännön asioita, joita olen heiltä oppinut... ne opit seuraavat minua joka päivä arki elämässäni...

Lue lisää

nuorempi henkilö ymmärtää minun kirjoituksiani.
Kiitos sinulle, kannanotostasi.
Taidan olla liian nuori/ teräväjärkinen tälle palstalle, kun en mitenkään pärjää näissä sekoiluissa ja ne jotka tekstiäni ymmärtävät, ovat järestään nuorempaa porukkaa, he, heh.
Pitää vissiin unohtaa koko mummo porukka ja siirtyä miniä puolelle.

määritteesi kirjoitti:

hanki sementtiä, upota sanasi siihen ja käy kippaamassa valtamereen.

Joillain ihmisillä on valtavan voimakas sellainen kuin kateuden tunne. Se hallitsee elämää niin paljon, että jopa toisten kauhukokemuksetkin, esim. pelko, vilu, nälkä, hätä, kipu, tuska... aiheuttavat äärimmäistä kateutta. Kauheaa kateutta, kun joku toinen on saanut jotain mistä itse onkin jäänyt paitsi. Sillä mitä se jokin on mitä ei ollut saanut, ei ole merkitystä. Ei mitään väliä onko se jokin aineellista, henkistä, kokemuksia, elämyksiä, muistoja...Vain kateus merkitsee.

Katkeruus on kateellisten ihmisten käyttämä sana sellaisesta tunteesta, joita ei ole itse saanut jostain syystä kokea.

...... kirjoitti:

Joillain ihmisillä on valtavan voimakas sellainen kuin kateuden tunne. Se hallitsee elämää niin paljon, että jopa toisten kauhukokemuksetkin, esim. pelko, vilu, nälkä, hätä, kipu, tuska... aiheuttavat äärimmäistä kateutta. Kauheaa kateutta, kun joku toinen on saanut jotain mistä itse onkin jäänyt paitsi. Sillä mitä se jokin on mitä ei ollut saanut, ei ole merkitystä. Ei mitään väliä onko se jokin aineellista, henkistä, kokemuksia, elämyksiä, muistoja...Vain kateus merkitsee.

Katkeruus on kateellisten ihmisten käyttämä sana sellaisesta tunteesta, joita ei ole itse saanut jostain syystä kokea.

Lue lisää

jopa sinulta.

mumi kirjoitti:

nuorempi henkilö ymmärtää minun kirjoituksiani.
Kiitos sinulle, kannanotostasi.
Taidan olla liian nuori/ teräväjärkinen tälle palstalle, kun en mitenkään pärjää näissä sekoiluissa ja ne jotka tekstiäni ymmärtävät, ovat järestään nuorempaa porukkaa, he, heh.
Pitää vissiin unohtaa koko mummo porukka ja siirtyä miniä puolelle.

Lue lisää

Sammakko Ensimmäinen Suuri
– Huh, tuolta hän tulee! Metsälammen väki kuiskasi hätäisenä.
– Kuka tulee?
– Iso sammakko tietysti. Hän on niin hirveän pelottava. Hänen suuret silmänsä mulkoilevat ankarina, ja hän on niin ylenkatseellinen ja varma, että ihan pelosta vapisemme.
Pienet suohyttyset lensivät äkkiä tiehensä. Hyvähän niiden oli, toista oli muiden joilla ei ollut siipiä. Iilimadot painuivat yhä syvempään liejuun. Iso sammakko hyppäsi pitkin loikkauksin keskelle lammen suurinta heinäturvetta ja karjaisi:
– Tavalllisesti sanotaan päivää, kun arvokkaammat tulevat. Täällä vain puikitaan pakoon!
Etana, joka ryömi lahonneen puun kyljessä, yritti hätäpäissään tervehtiä kaikkien sääntöjen mukaan. Kaikki muut olivat pujahtaneet sopivasti pois näkösältä.
– Minä olen tämän lammen hallitsija ja minun nimeni on Sammakko Ensimmäinen Suuri.
– Sammakko Suuri Ensimmäinen, takerteli Etana.
– Et sinä ymmärrä mitään! karjui Sammakko ja lähti hyppimään eteenpäin.
Mutta lammen väkeä ei niin vain nujerrettu. He pelkäsivät sammakkoa, muta takanapäin he antoivat hänelle nimen Sammakko Ensimmäinen TÄRKEÄ.
Heitä harmitti kovin, että se saattoi heidät aina vapisemaan, ja he päättivät monta kertaa nujertaa sen. ”Mokomakin tärkeä, ja mahtava olento.”
Mutta kun sammakko sitten hyppäsi heidän keskelleen, se sai ilokseen kokea, että kaikki jälleen vapisivat ja luikkivat pakoon. Siinähän se valta olikin. Se haki korvausta siitä, että sitä ei ollut valittu hallitukseen eikä eduskuntaan - ei edes sammakkojen laulukuoron! Se oli kerran hakenut Metsälammen Huvitoimikunnan toiminnanjohtajanvirkaan, mutta ei sitä ollut otettu siihenkään. Kaikkien näiden epäonnistumisien jälkeen siitä oli tullut mahtava, ja se ilmoitti olevansa hallitsija.
Näin jatkui lammen elämä siihen päivään, jolloin Juorulintu istui puun oksalle ja nauroi heille kaikille.
– Että viitsittekin! Ettekö tiedä, miten hänen laitansa oikein on? Minäpä kerron teille. Sammakko Ensimmäinen tärkeä on oikeastaan suuri tohvelisankari. Sen vaimo on nimeltään Eeva Rupikonna, tiedättehän: sen suuren suon kuuluisan Rupikonnan tytär. Eevaa harmittaa, että tuli otetuksi tuo nahjus mieheksi ja että pitää asua tässä lammessa. Se on komentanut Sammakkoa rakentamaan huvilan aivan erilleen muista, koska se ei halua nähdä teitä ketään. Siellä Eeva hoitaa kauneuttaan. Näkisittepä, miten Sammakko Ensimmäinen Tärkeä käy, kun se alkaa hyppiä kotiaan kohti! Täällä se kulkee vatsa pystyssä ja puhkuu komeuttaan, mutta hyppiessään kotiinpäin se laihtuu laihtumistaan. Lopulta se on ryppyinen ja surkea, kun se lähestyy huvilaansa. Heti se saa kuulla kunniansa ja sen pitää ruveta juoksemaan vaimonsa asioilla, laittaa ruoat, siivota talo, silittää puserot ja passata rouvaansa kaikin puolin. Sen ääni on hiljainen ja käheä, ja se änkyttää epävarmana. Sellainen on teidän sankarinne.
Raikuva nauru täytti koko lammen ympäristön. Pieni väki pääsi pahasta painajaisesta, hyttyset palasivat kaikessa rauhassa lennoiltaan eikä iilimadot turhaan tunkeutunut syvään mutaan.
Sammakko-parka, sanot sinä.
Niin, kyllä se onkin parka, kun sen täytyy saada valtaa näyttelemällä mahtavaa. Mutta sinunkin on hyvä muistaa, että mitkään asiat maailmassa eivät ole lähempänä toisiaan kuin itsevarma ja epävarma. Jos satut näkemään vaikka Neiti Itsevarman tai Herra Itsevarman, voit olla varma. että todellisuudessa näet Neiti Epävarman ja Herra Epävarman. Ellei näin ole asian laita, tule kertomaan minulle! (1952)

koska huolehdin liikaa kaik... kirjoitti:

Jopa lasteni epäonnistumisiakin myötäelin-ja yritin auttaa.-Turhaan.
Nyt tajuan,että minua tavallaan käytettiin hyväksi.-Olen lakannut huolehtimasta kaikkien asioista ja keskityn vain itseeni,Ja lepään.
Enkä tunne syyllisyyttä,että olen vihdoinkin
ruennut ajattelemaan enemmän itseäni.

Lue lisää

Lääkärin vastaanotolle tuli uusi potilas, joka oli silmin nähden murheellinen.

Potilas kertoi lääkärille; Elämä tuntuu raskaalta, mikään ei kiinnosta, missään ei ole mitään mieltä. Olen elämässäni paljon kokenut ja nähnyt, mistään en lyödä tai koe enää iloa.
Kyllä olen terve, perhe on terve, talousasiat ovat hyvin, on hyvä työpaikka ja hyvät suhteet kaikkiin.
Mutta, aamuisin ei jaksaisi sängystä nousta, en tunne mistään iloa, ei niin mitään toivoa hyvästä mielestä.

Lääkäri ehdotteli monenlaista: ulkoile (joo, minä lenkkeilen säännöllisesti),
hanki koira (meillä on),
matkusta jonnekin (vasta tultiin ulkomaan matkalta),
hanki uusi harrastus, tarkasta ruokavalio, asunnon vaihto jne. Mutta kaikkea potilas oli kokeillut, eikä mikään auttanut.

Vaikea tapaus, lääkärikin mietti, sitten hän muisti:
”Meillähän on kaupungissa parhaillaan maankuulu sirkus! Siellä on aivan loistava Sirkuspelle, hän jos kuka saa yleisön hyvälle mielelle! Menkää ihmeessä katsomaan häntä, toista yhtä nerokasta hauskuuttajaa ette ole nähneet! Viisaus, iloisuus, myönteisyys ja syvällisyys ovat kaiken esiintymisensä, huumorinsa, sekä sketsiensä pohjana.”
Potilas huokaisi ja vajosi kuin entistäkin murheellisemmaksi, hiljaa Hän sopersi: ”Minä olen se Pelle.”
Elämäni on kuin kehä. Ensin on pyyntö sen täyttää, pienivaatimus se saa täytettyä, vaatimus kasvaa ja laajenee, tekee parhaansa täyttääkseen vaatimuksen ja aina kun saa vaatimuksen täytettyä vaatimus kasvaa lisää.
Tekevän ja osaavan pyytäminen on helppoa, osaava tekee ensin ilosta, pyynnöt vain muuttuvat suuremmiksi ja suuremmiksi..

Aika outoa, että jos noin pienistä, siis muutamasta lauseesta, jotka ovat toisten ihmisten kokemia lapsuudenmuistoja alkaa oma henkinen kantti pettää siten että hermostuu ja aloittaa hervottoman syyttelyn ja herjan, niin miten sitten, jos niitä muistoja vasta oikein alettaisiin kertomaan.

Nuo olivat vasta ihmisten pieniä avauksia kauhukammioihinsa, pintaraapaisua. Niin miten sitten käy, kun kerrotaan hiemankin enemmän kokemuksistaan, heikkohermoisimmille.

.... kirjoitti:

Aika outoa, että jos noin pienistä, siis muutamasta lauseesta, jotka ovat toisten ihmisten kokemia lapsuudenmuistoja alkaa oma henkinen kantti pettää siten että hermostuu ja aloittaa hervottoman syyttelyn ja herjan, niin miten sitten, jos niitä muistoja vasta oikein alettaisiin kertomaan.

Nuo olivat vasta ihmisten pieniä avauksia kauhukammioihinsa, pintaraapaisua. Niin miten sitten käy, kun kerrotaan hiemankin enemmän kokemuksistaan, heikkohermoisimmille.

Lue lisää

haluaisit kertoa lapsenlapsillesi.
Tarkoitus oli puhua siitä, mitä kertoisi lastenlapsille ja mitä kivaa voisi heille siirtää edes mielenkiintoisina kuvina tai leikkeinä edelleen.

lapsuusmuistoja kirjoitti:

haluaisit kertoa lapsenlapsillesi.
Tarkoitus oli puhua siitä, mitä kertoisi lastenlapsille ja mitä kivaa voisi heille siirtää edes mielenkiintoisina kuvina tai leikkeinä edelleen.

Lue lisää

Katsoohan ne telkkaristakin väkivaltaa ja ihan itsekin tietsikka peleissä lyövät ja tappavat toisiaan. Niin miten ei elävästä elämästä voisi kertoa. Kyllä mitään niin väkivaltaista kertomusta ei mummo voi keksiä mielikuvituksissaankaan, kuin mitä ne ovat jo nähneet ja kokeneet. Ja monet lapset ihan omassa elävässä elämässäänkin. Mä ainakin kerron kaikki justiinsa niin kuin on ollut. Ja myöskin paljastan kaikki ne selviytymiskeinonikin millä niistä kokemuksista selvisin.

lapsuusmuistoja kirjoitti:

haluaisit kertoa lapsenlapsillesi.
Tarkoitus oli puhua siitä, mitä kertoisi lastenlapsille ja mitä kivaa voisi heille siirtää edes mielenkiintoisina kuvina tai leikkeinä edelleen.

Lue lisää

tarinat
ja
muistot ovat kaksi aivan eri asiaa.

mumi kirjoitti:

nuorempi henkilö ymmärtää minun kirjoituksiani.
Kiitos sinulle, kannanotostasi.
Taidan olla liian nuori/ teräväjärkinen tälle palstalle, kun en mitenkään pärjää näissä sekoiluissa ja ne jotka tekstiäni ymmärtävät, ovat järestään nuorempaa porukkaa, he, heh.
Pitää vissiin unohtaa koko mummo porukka ja siirtyä miniä puolelle.

Lue lisää

"Kerrotteko heille koskaan minkälaista oli, kun itse olitte lapsia."

Olisit sitten eritellyt mitä KETJUUSI SAA kirjoittaa.
Tosin tämä on julkinen kirjoittelu paikka.

MILLAISTA OLI: tuo on mielestäni kaikki; asumisesta, vaatteisiin, koulu, läksyt, harrastukset, perhe, sisarus välit, kaverit JA TYÖ.

Olet kyllä melkoinen häirikkö mumi.

mumi kirjoitti:

pahasti navan alle.
Tuollainen ihmisen diagnosointi sairaaksi, ihan maallikolta ja vain palvelemaan omia tarkoitusperiä, osoittaa vain sen, että itsellä taitaa olla noita kyseisiä ongelmia, sitähän teillä on ihan suvussa.
Burn out, ei ole mielen pysyvä sairaus, vaan stressistä johtuva tilapäinen masennustila, jota ei edes saa lääkkeillä hoitaa, vaan ainoastaan terapialla.
Tuosta mitä sanoit, voisi nostaa kunnianloukkaussyytteen. Jatka vaan, niin laitan poliisit perääsi ja katsotaan sitten kuka on mieleltään sairas ja miten.
Ilman mitään lääkärin koulutusta, väittäisin, että tuollaiset tempaukset eivät ole terveitä ja tuolla yrität nostaa itsesi niin paljon toisten yläpuolelle, ettei tasollesi yllä kukaan.
Alennat kaikki kirjoittajat täällä itsesi alapuolelle diagnooseillasi. Se ei ole normaalia käyttäytymistä, sorry vaan. Ihmeellistä sairasta ylemmyydentuntoa.

Lue lisää

ja rähiseminen on naurettavaa.

Villit nimimerkit, siis ei rekisteröity kirjoittelevat sikinsoki ja yksi menettää täysin hermonsa.
Tämä meni hirtesi huumoriksi.

Tietysti voisit funtsia tuota omaa suhtautumistasi.
Onko työnteosta puhuminen katkeraa? Työn teko oli maalla aivan tavallista/normaalia joka lapsella.

Nimimerkki mumi aloitti katkeraksi nimittelyn keskustelussa ja alkoi “murehtia” muiden elämän kitkeryyttä, katkeruutta ja kamaluutta…

: - ))))))

uhkailu kirjoitti:

ja rähiseminen on naurettavaa.

Villit nimimerkit, siis ei rekisteröity kirjoittelevat sikinsoki ja yksi menettää täysin hermonsa.
Tämä meni hirtesi huumoriksi.

Tietysti voisit funtsia tuota omaa suhtautumistasi.
Onko työnteosta puhuminen katkeraa? Työn teko oli maalla aivan tavallista/normaalia joka lapsella.

Nimimerkki mumi aloitti katkeraksi nimittelyn keskustelussa ja alkoi “murehtia” muiden elämän kitkeryyttä, katkeruutta ja kamaluutta…

: - ))))))

Lue lisää

ettei toiset osaa lukea, eikä ymmärrä mitään, että sun pitää selitellä.

...... kirjoitti:

Joillain ihmisillä on valtavan voimakas sellainen kuin kateuden tunne. Se hallitsee elämää niin paljon, että jopa toisten kauhukokemuksetkin, esim. pelko, vilu, nälkä, hätä, kipu, tuska... aiheuttavat äärimmäistä kateutta. Kauheaa kateutta, kun joku toinen on saanut jotain mistä itse onkin jäänyt paitsi. Sillä mitä se jokin on mitä ei ollut saanut, ei ole merkitystä. Ei mitään väliä onko se jokin aineellista, henkistä, kokemuksia, elämyksiä, muistoja...Vain kateus merkitsee.

Katkeruus on kateellisten ihmisten käyttämä sana sellaisesta tunteesta, joita ei ole itse saanut jostain syystä kokea.

Lue lisää

lapsuudesta ole katkeria, niin mitä ne on?
Iloisiako? Ihania? Hauskoja? Siis mitä?

kurjasta kirjoitti:

lapsuudesta ole katkeria, niin mitä ne on?
Iloisiako? Ihania? Hauskoja? Siis mitä?

Voin valaista sinua jos kykenet ymmärtämään jotain. Erittäin vaikeat olosuhteet joissa ihminen lapsena joutuu elämään, eivät aiheuta mitään tunteita aikuiseksi kasvaneessa lapsessa. Ei edes sinussa, jos olisit samoja kokenut, vaikka mitä ylevää kuvittelisit ja luulisit itsestäsi.

kurjasta kirjoitti:

lapsuudesta ole katkeria, niin mitä ne on?
Iloisiako? Ihania? Hauskoja? Siis mitä?

muiden muistot ja jutut?

lopeta jo kirjoitti:

tarinat
ja
muistot ovat kaksi aivan eri asiaa.

mitä ihmeen saivartelua tämä on? jokainen määrittää itse omat muistonsa ja tarinansa

lääkitys elämän aikainen kirjoitti:

http://www.mielenterveys-taimi.fi/mielekas/2000_2/25.htm
Kaksisuuntainen mielialahäiriö - arvioitua yleisempi mielenterveyden ongelma nykyajassa.

”Muutamia vuosia tässä välissä tosin sairastelin ja olin heikossa kunnossa, elämänhaluni kokonaan menettäneenä, ”

”Ilmeisesti, en ole rasisti, mutta olen kuullut, että alkeellisista oloista kotoisin olevat maahanmuuttajat olisivat tuoneet niitä tullessaan ja toisen väittämän mukaan venäläiset”


Olen vakuuttunut siitä että nimimerkki mumi tarinat ovat kootut kertomukset koko naapuruston elämästä. Kaikissa mumi tarinoissa on selkeä piirre: sairauteen nimeltä Maanisdepressiivinen mielialahäiriö, oma sisareni sairastu siihen.
Hänellä on tuo hyvä mielikuvitus kausi ja masentuneisuus ja saamattomuus joka korjataan lääkityksellä.
Ilmeisesti tarinoista saa voimaa jaksaa menneen elämän köyhyys ja raskaus. Valikoiva ja kultaava muisti aikuisena kutoo uuden todellisuuden pelastaa jaksamisen.
Sisko käänsi myös kaikki kivat ja ihanat tapahtumat tapahtuneen juuri hänelle. Meitä on yhdeksän sarja vaikka kaikki muistavat hieman erilailla silti tiedämme koska sisko on sairas ja tarinat tukevat vain mielenterveyttä.

Lue lisää

ei kannata samastaa itseään/siskoaan liikaa nimimerkki mumiin. Mumi vaikuttaa kirjoitustensa perusteella harvinaisen tervejärkiseltä, mutta tuo sinun harrastamasi diagnoosien heittely netissä on aika sumeaa. Halvennat mielenterveystyötä. Ja pitäisikö siskosikaan siitä, että hänen sairaudestaan levittelet tietoja täällä netissä?

tuo olin avaus kirjoitti:

"Kerrotteko heille koskaan minkälaista oli, kun itse olitte lapsia."

Olisit sitten eritellyt mitä KETJUUSI SAA kirjoittaa.
Tosin tämä on julkinen kirjoittelu paikka.

MILLAISTA OLI: tuo on mielestäni kaikki; asumisesta, vaatteisiin, koulu, läksyt, harrastukset, perhe, sisarus välit, kaverit JA TYÖ.

Olet kyllä melkoinen häirikkö mumi.

Lue lisää

Mumi avasi hyvän keskustelun, jonka tosin eräät häiriköt yrittävät sinnikkäästi pilata.

itsen ja muiden välille kirjoitti:

ei kannata samastaa itseään/siskoaan liikaa nimimerkki mumiin. Mumi vaikuttaa kirjoitustensa perusteella harvinaisen tervejärkiseltä, mutta tuo sinun harrastamasi diagnoosien heittely netissä on aika sumeaa. Halvennat mielenterveystyötä. Ja pitäisikö siskosikaan siitä, että hänen sairaudestaan levittelet tietoja täällä netissä?

Lue lisää

jospa hiemen ajattelisit mitä suustas suollat.

Jonkun nimimerkin sisko eikä saisi mitään mainita.
Onkos sulla Onnen Päivät Ruusunen

Pyhä yksinkertaisuus kirjoitti:

jospa hiemen ajattelisit mitä suustas suollat.

Jonkun nimimerkin sisko eikä saisi mitään mainita.
Onkos sulla Onnen Päivät Ruusunen

Yleensä en vaivaudu vastaamaan tuon tasoisiin yritelmiin, mutta jos kerran asialla on "pyhä yksinkertaisuus", niin väännetäänpä rautalangasta: Sisko (tai muu läheinen) voi tunnistaa tutun kirjoitustyylin, nettilinkkivinkin jne. Näissä keskusteluissa vakiokävijät alkaa näköjään tunnistaa eri nimimerkeilläkin esiintyviä samaksi henkilöksi kirjoitustyylistä ja mielipiteistä, vaikka ovat ihan vieraita ihmisiä, sen huomaa vastauksista, joissa reagoidaan jonkun aiempaan viestiin.

osuiko arkaan paikkaan?

ei niin yksinkertaista kirjoitti:

Yleensä en vaivaudu vastaamaan tuon tasoisiin yritelmiin, mutta jos kerran asialla on "pyhä yksinkertaisuus", niin väännetäänpä rautalangasta: Sisko (tai muu läheinen) voi tunnistaa tutun kirjoitustyylin, nettilinkkivinkin jne. Näissä keskusteluissa vakiokävijät alkaa näköjään tunnistaa eri nimimerkeilläkin esiintyviä samaksi henkilöksi kirjoitustyylistä ja mielipiteistä, vaikka ovat ihan vieraita ihmisiä, sen huomaa vastauksista, joissa reagoidaan jonkun aiempaan viestiin.

osuiko arkaan paikkaan?

Lue lisää

voivat myös luulla tunnistavansa, vaikka eivät oikeasti tunnistaisikaan. Olen saanut joskus vastauksen kuin olisin vastuussa ihan jonkun toisen kirjoituksista. Mutta sama voi silti koitua "siskon" haitaksi, jonkun muun sisko voi luulla että hänestä kirjoitetaan, ja se tuntuu pahalta. Nuo sairaudet on arkaluontoisia asioita... jos ei kirjoita rakentavassa hengessä, kannattaa ehkä kirjoittaa vain omista sairauksistaan.

mutta kuitenkin... kirjoitti:

voivat myös luulla tunnistavansa, vaikka eivät oikeasti tunnistaisikaan. Olen saanut joskus vastauksen kuin olisin vastuussa ihan jonkun toisen kirjoituksista. Mutta sama voi silti koitua "siskon" haitaksi, jonkun muun sisko voi luulla että hänestä kirjoitetaan, ja se tuntuu pahalta. Nuo sairaudet on arkaluontoisia asioita... jos ei kirjoita rakentavassa hengessä, kannattaa ehkä kirjoittaa vain omista sairauksistaan.

Lue lisää

enemmän tutuu siltä että ounastelu osui oikeaan.

Ei mikään sairaus ole häpeä
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=43
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=91
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=1
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=160

Kun perheessä tai ystävissä/tuttavissa on sairastuneita, varmasti tietää sairaudesta enenemän, kun moni jolla ei ole lähipiirissä samanlaista.

Usko silloin jokainen lähimmäinen perehtyvän alatietoon.
Mielenterveys ongelmat ovat nykyään suurin syy jäädä esim. eläkkeelle.
Niistä olisi puhuttava, enemmän jolloin sairastuminen huomattaisiin ja hoidot voitaisiin alkaa.

o yksinkertaisuus O kirjoitti:

enemmän tutuu siltä että ounastelu osui oikeaan.

Ei mikään sairaus ole häpeä
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=43
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=91
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=1
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=160

Kun perheessä tai ystävissä/tuttavissa on sairastuneita, varmasti tietää sairaudesta enenemän, kun moni jolla ei ole lähipiirissä samanlaista.

Usko silloin jokainen lähimmäinen perehtyvän alatietoon.
Mielenterveys ongelmat ovat nykyään suurin syy jäädä esim. eläkkeelle.
Niistä olisi puhuttava, enemmän jolloin sairastuminen huomattaisiin ja hoidot voitaisiin alkaa.

Lue lisää

...mutta siskonsa sairauden esille nostamalla ja sitä kautta "asiantuntijaa" esittämällä toisia nettikirjoittajia sairaaksi leimaaminen on aika typerää ja rumaa, eikö vain?

samaa mieltä siitä.... kirjoitti:

...mutta siskonsa sairauden esille nostamalla ja sitä kautta "asiantuntijaa" esittämällä toisia nettikirjoittajia sairaaksi leimaaminen on aika typerää ja rumaa, eikö vain?

Lue lisää

et todella ymmärrä lukemaasi.

Onhan täällä monta muutakin mielenkiintoista. Vai onko mumi moninikkinen, taitaapipas olla myös useissa persoonissakin.

yks mielipide kirjoitti:

Onhan täällä monta muutakin mielenkiintoista. Vai onko mumi moninikkinen, taitaapipas olla myös useissa persoonissakin.

kiinnostavia juttuja, mutta ihmetyttää minuakin miksi nimimerkki "mumi" saa niin paljon epäasiallisia ja huonoja vastauksia, vaikka kirjoittaa ihan järkevästi?

muitakin kirjoitti:

kiinnostavia juttuja, mutta ihmetyttää minuakin miksi nimimerkki "mumi" saa niin paljon epäasiallisia ja huonoja vastauksia, vaikka kirjoittaa ihan järkevästi?

Samaa minäkin ihmettelen, mutta hän onkin yksi harvoista, kuka uskaltaa olla sama nimimerkki. Ei täällä yksikään loanheittäjä ainakaan vakio nimimerkkiä käytä.

Mitään keskustelua ei oikeasti synny, kun jotkut ottavat asiakseen keskittyä loukkaamiseen ja mielenterveyspotilaaksi haukkumisiin pelkästään toisen erilaisen kokemuksen tai mielipiteen perusteella.

Omituista porukkaa täällä pyörii :-O

valois* kirjoitti:

Samaa minäkin ihmettelen, mutta hän onkin yksi harvoista, kuka uskaltaa olla sama nimimerkki. Ei täällä yksikään loanheittäjä ainakaan vakio nimimerkkiä käytä.

Mitään keskustelua ei oikeasti synny, kun jotkut ottavat asiakseen keskittyä loukkaamiseen ja mielenterveyspotilaaksi haukkumisiin pelkästään toisen erilaisen kokemuksen tai mielipiteen perusteella.

Omituista porukkaa täällä pyörii :-O

Lue lisää

teille kaikille saamastani "tuesta".
Olin jo menettää toivoni koko palstan kanssa, kun oli niin hiljasta, joten ajattelin, että kaikki keskusteluhaluiset/taitoiset ovat jo kaikonneet täältä ja loput ovat samalla solvausten kannalla.
Alotin ton muisteloteeman ihan siksi, että siihen ei ainakaan sitten paljon parjatut miniät pääse sekaantumaan, koska he eivät olleet edes vielä silloin syntyneet. Myös siksi, että meillä olisi saattanut olla paljon yhteistä muisteltavaa elämän menosta ennen. Siitä olisi voinut saada aiheen, joka ei suoraan koskettaisi ketään, vaan kaikki muistavat samat esim. radio-ohjelmat, puhelimen käytöt, kauppojen erilaisuuden, lapsuudenaikaset leikit ja ruoat tietysti.
Yllättäin tämäkin meni sitten vääntämiseksi, kellä on ollut parempi/huonompi lapsuus ja kuka muistaa omat muistonsa ihan väärin jne. kuten olette voineet lukea.
Pieleen siis meni sekin yritys.

muitakin kirjoitti:

kiinnostavia juttuja, mutta ihmetyttää minuakin miksi nimimerkki "mumi" saa niin paljon epäasiallisia ja huonoja vastauksia, vaikka kirjoittaa ihan järkevästi?

Tyylihän on; herran jumala, turpa kiinni, ei noin kauheita saa muistella, oi teitä raukkoja.

Ajattelemattomasti kirjoitti:

Tyylihän on; herran jumala, turpa kiinni, ei noin kauheita saa muistella, oi teitä raukkoja.

Niin, Suomessa on sentään sananvapaus vielä. Ja mumi ei voi mitenkään päättää kenenkään toisten muistoista, mitä niistä kirjoittaja itse muistaa ja kertoo. Jokainen kyllä ymmärtää että asioissa on myöskin hyvä ja myöskin huono puoli, mutta miksi pitäisi kaikista ikävistä asioista vaieta, vain yhden mumin takia. Täällä on monta muutakin jotka haluaisi tietää miten ne Suomen historiankirjat ovat oikeasi. Heikompiosasethan eivät ennen olleet edes luku ja kirjoitustaitoisia, joten heidän asiansa on ennen voitu vääristellä, mutta se ei päde enää. Me olemme piirtein kaikki luku ja kirjoitus taitoisia nykyään, että turha yrittää sensuroida.

suomessa kirjoitti:

Niin, Suomessa on sentään sananvapaus vielä. Ja mumi ei voi mitenkään päättää kenenkään toisten muistoista, mitä niistä kirjoittaja itse muistaa ja kertoo. Jokainen kyllä ymmärtää että asioissa on myöskin hyvä ja myöskin huono puoli, mutta miksi pitäisi kaikista ikävistä asioista vaieta, vain yhden mumin takia. Täällä on monta muutakin jotka haluaisi tietää miten ne Suomen historiankirjat ovat oikeasi. Heikompiosasethan eivät ennen olleet edes luku ja kirjoitustaitoisia, joten heidän asiansa on ennen voitu vääristellä, mutta se ei päde enää. Me olemme piirtein kaikki luku ja kirjoitus taitoisia nykyään, että turha yrittää sensuroida.

Lue lisää

vaan samaan malliin, mutta jätä minut juttujesi ulkopuolelle.
Miksi vain sinulla on oikeus muistella ja väität muiden ei ikävät muistot vääriksi?
Sulla on sun muistot, mulla omani.

mumi kirjoitti:

vaan samaan malliin, mutta jätä minut juttujesi ulkopuolelle.
Miksi vain sinulla on oikeus muistella ja väität muiden ei ikävät muistot vääriksi?
Sulla on sun muistot, mulla omani.

Lue lisää

Itse sinä se olet haukkunut, eks muistakaan enää, tietysti siitä on jo monta päivää. Dementiakin vielä, ei sulla ole helppoa. Niin ne unohtuu kaikki sinulta, ikävät lapsuusmuistot ja toisten haukkumisetkin, samallalailla.

mumi kirjoitti:

vaan samaan malliin, mutta jätä minut juttujesi ulkopuolelle.
Miksi vain sinulla on oikeus muistella ja väität muiden ei ikävät muistot vääriksi?
Sulla on sun muistot, mulla omani.

Lue lisää

keskustella, jos ymmärtäisit lukemasi, etkä vääntelisi toisten kirjoituksia oman mielesi mukaan.
Miksi puhut jostain toisten haukkumisista vastauksessasi, kun en maininnut kenenkään haukkumisista yhtään mitään?

mumi kirjoitti:

keskustella, jos ymmärtäisit lukemasi, etkä vääntelisi toisten kirjoituksia oman mielesi mukaan.
Miksi puhut jostain toisten haukkumisista vastauksessasi, kun en maininnut kenenkään haukkumisista yhtään mitään?

Lue lisää

Ota ne harhalääkkeesi ja mene nukkumaan. Minä en puhu mitään täällä minä kirjoitan. Me olemme jokainen oman tietsikan ääressä ja kommunikoimme vain kirjoittamalla ja lukemalla. Ja äänet mitä sinä taas kuulet ovat harhoja. Ihan niitä samoja mitä sulla on ollut aina silloin tällöin. Toistan, et voi kuulla puhetta minulta.

neuvo sulle kirjoitti:

Ota ne harhalääkkeesi ja mene nukkumaan. Minä en puhu mitään täällä minä kirjoitan. Me olemme jokainen oman tietsikan ääressä ja kommunikoimme vain kirjoittamalla ja lukemalla. Ja äänet mitä sinä taas kuulet ovat harhoja. Ihan niitä samoja mitä sulla on ollut aina silloin tällöin. Toistan, et voi kuulla puhetta minulta.

Lue lisää

Miten jaksat pyörittää tuota samaa kelaa taas?

Nuo samat tyhjät ja kummalliset fraasit olen lukenut monta kertaa aiemminkin.

Taitaa hoitua näppärästi leikkaa-liimaa työnä nuo viestit, joita tehtailet yhä uudestaan. Mutta onko niissä mitään mieltä?

Vinkiksi: Ks samalla palstalla oleva keskustelun aloitus "DIAGNOOSIT".

...uskomatonta..... kirjoitti:

Miten jaksat pyörittää tuota samaa kelaa taas?

Nuo samat tyhjät ja kummalliset fraasit olen lukenut monta kertaa aiemminkin.

Taitaa hoitua näppärästi leikkaa-liimaa työnä nuo viestit, joita tehtailet yhä uudestaan. Mutta onko niissä mitään mieltä?

Vinkiksi: Ks samalla palstalla oleva keskustelun aloitus "DIAGNOOSIT".

Lue lisää

Enpä pyöritä kelaakaan, vain kirjoittelen. En ole leikannut enkä liimannutkaan. Tietokoneellani kirjoittelen niin kuin sinäkin. Vai mitä luulet itse tekeväsi?

.... kirjoitti:

Enpä pyöritä kelaakaan, vain kirjoittelen. En ole leikannut enkä liimannutkaan. Tietokoneellani kirjoittelen niin kuin sinäkin. Vai mitä luulet itse tekeväsi?

ketään ei kiinnosta sun tekemiset ja simppelit näsäviisastelut, tämä on keskustelupalsta, jossa juttujen pitäisi jotenkin edetä eikä toistaa itseään.

juttusi? kirjoitti:

ketään ei kiinnosta sun tekemiset ja simppelit näsäviisastelut, tämä on keskustelupalsta, jossa juttujen pitäisi jotenkin edetä eikä toistaa itseään.

Hieno juttu jos harhasi ovat nyt poissa ja äänet häipyneet ja ymmärrät missä me itse kukin olemme, siis netissä.

oivallettu kirjoitti:

Hieno juttu jos harhasi ovat nyt poissa ja äänet häipyneet ja ymmärrät missä me itse kukin olemme, siis netissä.

jos ei mitään muuta liiku mielessä. Parempaa jatkoa sinulle, toivotan.

ja säälittävää kirjoitti:

jos ei mitään muuta liiku mielessä. Parempaa jatkoa sinulle, toivotan.

Ja miten tiedät mitä minun mielessäni liikkuu, ettei vaan sinulla olisi taas niitä ajatustenlukuharhojakin.

ja säälittävää kirjoitti:

jos ei mitään muuta liiku mielessä. Parempaa jatkoa sinulle, toivotan.

Ja vielä, hyvää yötä kulta, yritä nyt vaan rauhoittua ja nuku hyvin. Kirjoitellaan taas huomenna jooko.