Jeesus Nasaretilainen on kristinuskon keskushenkilö ja kristittyjen tunnustama maailman Vapahtaja. Hän syntyi Palestiinassa, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Betlehemissä Herodes Suuren hallituskautena. Tutkimus on ajoittanut tapahtuman vuosiin 7–4 eKr. Jeesuksen syntymä on 500-luvulla alkaneen kristillisen ajanlaskun lähtökohta. Sitä ennen pakanallinen ajanlasku laskettiin Rooman perustamisesta.
Daavidin suvusta polveutuneen Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on niukasti tietoja. Jeesus asui Galileassa, Nasaretin kaupungissa noin 30-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa hän aloitti julkisen toimintansa, jota kesti kahdesta kolmeen vuotta. Jeesus kutsui seuraansa ensimmäiset 12 opetuslastaan, joista tuli kirkon apostoleja pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Jeesus kuoli Pontius Pilatuksen ollessa Juudean prokuraattorina. Tämä tapahtui noin vuonna 30 jKr.
Jeesus kutsui kansaa kääntymykseen. Hänen julistuksensa pääsisältönä oli Jumalan valtakunnan tuleminen lähelle. Jeesus teki myös tunnustekoja ja ihmeitä ja selvitteli julkisesti välejään fariseusten kanssa.
Temppelin puhdistus, huhut messiaanisesta kapinahankkeesta ja kansan villitsemisestä, syytökset jumalanpilkasta ja Jerusalemiin ratsastaminen kärjistivät tilanteen äärimmilleen. Jeesus vangittiin, juutalainen neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ja samoin teki roomalainen maaherra Pontius Pilatus.
Jeesuksen elämä huipentuu pitkäperjantain ristiinnaulitsemiseen ja sitä seuranneeseen pääsiäisaamun ylösnousemukseen. Jeesuksen taivaaseenastuminen tapahtui 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta (helatorstai). Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit ja sai aikaan sovinnon Jumalan kanssa. Näin hän toi uskoville pelastuksen, kun Kristuksen nimeen kastetut liitetään hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
Jo ensimmäiset kristityt alkoivat pitää Jeesusta Jumalan Poikana, joka oli ollut mukana jo maailmaa luotaessa. Kristinuskon opetus Jumalasta vakiintui kirkon ekumeenisissa, vanhakirkollisissa uskontunnustuksissa kolminaisuusopiksi, jossa Poika on toinen kolmiyhteisen Jumalan persoonista. Jeesuksen eettisiä opetuksia, erityisesti vuorisaarnaa, arvostetaan laajalti myös kristikunnan ulkopuolella.
Antiikin tutkijat pitävät Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä. Jeesuksen elämää ja toimintaa koskevien tietojen päälähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä löytyy mainintoja Jeesuksesta. Antiikin ajan roomalaisista historioitsijoista Tacitus, Suetonius ja Plinius viittaavat Jeesukseen. Lisäksi Jeesus mainitaan juutalais-roomalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoituksissa sekä rabbiinisissa teksteissä. Myös Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kristillisistä lähteistä, ns. apokryfisesta kirjallisuudesta, löytyy tietoa Jeesuksesta.
Jeesus Nasaretilainen on kristinuskon keskushenkilö ja kristittyjen tunnustama maailman Vapahtaja. Hän syntyi Palestiinassa, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Betlehemissä Herodes Suuren hallituskautena. Tutkimus on ajoittanut tapahtuman vuosiin 7–4 eKr. Jeesuksen syntymä on 500-luvulla alkaneen kristillisen ajanlaskun lähtökohta. Sitä ennen pakanallinen ajanlasku laskettiin Rooman perustamisesta.
Daavidin suvusta polveutuneen Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on niukasti tietoja. Jeesus asui Galileassa, Nasaretin kaupungissa noin 30-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa hän aloitti julkisen toimintansa, jota kesti kahdesta kolmeen vuotta. Jeesus kutsui seuraansa ensimmäiset 12 opetuslastaan, joista tuli kirkon apostoleja pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Jeesus kuoli Pontius Pilatuksen ollessa Juudean prokuraattorina. Tämä tapahtui noin vuonna 30 jKr.
Jeesus kutsui kansaa kääntymykseen. Hänen julistuksensa pääsisältönä oli Jumalan valtakunnan tuleminen lähelle. Jeesus teki myös tunnustekoja ja ihmeitä ja selvitteli julkisesti välejään fariseusten kanssa.
Temppelin puhdistus, huhut messiaanisesta kapinahankkeesta ja kansan villitsemisestä, syytökset jumalanpilkasta ja Jerusalemiin ratsastaminen kärjistivät tilanteen äärimmilleen. Jeesus vangittiin, juutalainen neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ja samoin teki roomalainen maaherra Pontius Pilatus.
Jeesuksen elämä huipentuu pitkäperjantain ristiinnaulitsemiseen ja sitä seuranneeseen pääsiäisaamun ylösnousemukseen. Jeesuksen taivaaseenastuminen tapahtui 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta (helatorstai). Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit ja sai aikaan sovinnon Jumalan kanssa. Näin hän toi uskoville pelastuksen, kun Kristuksen nimeen kastetut liitetään hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
Jo ensimmäiset kristityt alkoivat pitää Jeesusta Jumalan Poikana, joka oli ollut mukana jo maailmaa luotaessa. Kristinuskon opetus Jumalasta vakiintui kirkon ekumeenisissa, vanhakirkollisissa uskontunnustuksissa kolminaisuusopiksi, jossa Poika on toinen kolmiyhteisen Jumalan persoonista. Jeesuksen eettisiä opetuksia, erityisesti vuorisaarnaa, arvostetaan laajalti myös kristikunnan ulkopuolella.
Antiikin tutkijat pitävät Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä. Jeesuksen elämää ja toimintaa koskevien tietojen päälähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä löytyy mainintoja Jeesuksesta. Antiikin ajan roomalaisista historioitsijoista Tacitus, Suetonius ja Plinius viittaavat Jeesukseen. Lisäksi Jeesus mainitaan juutalais-roomalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoituksissa sekä rabbiinisissa teksteissä. Myös Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kristillisistä lähteistä, ns. apokryfisesta kirjallisuudesta, löytyy tietoa Jeesuksesta.
Daavidin suvusta polveutuneen Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on niukasti tietoja. Jeesus asui Galileassa, Nasaretin kaupungissa noin 30-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa hän aloitti julkisen toimintansa, jota kesti kahdesta kolmeen vuotta. Jeesus kutsui seuraansa ensimmäiset 12 opetuslastaan, joista tuli kirkon apostoleja pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Jeesus kuoli Pontius Pilatuksen ollessa Juudean prokuraattorina. Tämä tapahtui noin vuonna 30 jKr.
Jeesus kutsui kansaa kääntymykseen. Hänen julistuksensa pääsisältönä oli Jumalan valtakunnan tuleminen lähelle. Jeesus teki myös tunnustekoja ja ihmeitä ja selvitteli julkisesti välejään fariseusten kanssa.
Temppelin puhdistus, huhut messiaanisesta kapinahankkeesta ja kansan villitsemisestä, syytökset jumalanpilkasta ja Jerusalemiin ratsastaminen kärjistivät tilanteen äärimmilleen. Jeesus vangittiin, juutalainen neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ja samoin teki roomalainen maaherra Pontius Pilatus.
Jeesuksen elämä huipentuu pitkäperjantain ristiinnaulitsemiseen ja sitä seuranneeseen pääsiäisaamun ylösnousemukseen. Jeesuksen taivaaseenastuminen tapahtui 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta (helatorstai). Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit ja sai aikaan sovinnon Jumalan kanssa. Näin hän toi uskoville pelastuksen, kun Kristuksen nimeen kastetut liitetään hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
Jo ensimmäiset kristityt alkoivat pitää Jeesusta Jumalan Poikana, joka oli ollut mukana jo maailmaa luotaessa. Kristinuskon opetus Jumalasta vakiintui kirkon ekumeenisissa, vanhakirkollisissa uskontunnustuksissa kolminaisuusopiksi, jossa Poika on toinen kolmiyhteisen Jumalan persoonista. Jeesuksen eettisiä opetuksia, erityisesti vuorisaarnaa, arvostetaan laajalti myös kristikunnan ulkopuolella.
Antiikin tutkijat pitävät Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä. Jeesuksen elämää ja toimintaa koskevien tietojen päälähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä löytyy mainintoja Jeesuksesta. Antiikin ajan roomalaisista historioitsijoista Tacitus, Suetonius ja Plinius viittaavat Jeesukseen. Lisäksi Jeesus mainitaan juutalais-roomalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoituksissa sekä rabbiinisissa teksteissä. Myös Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kristillisistä lähteistä, ns. apokryfisesta kirjallisuudesta, löytyy tietoa Jeesuksesta.
Jeesus Nasaretilainen on kristinuskon keskushenkilö ja kristittyjen tunnustama maailman Vapahtaja. Hän syntyi Palestiinassa, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Betlehemissä Herodes Suuren hallituskautena. Tutkimus on ajoittanut tapahtuman vuosiin 7–4 eKr. Jeesuksen syntymä on 500-luvulla alkaneen kristillisen ajanlaskun lähtökohta. Sitä ennen pakanallinen ajanlasku laskettiin Rooman perustamisesta.
Daavidin suvusta polveutuneen Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on niukasti tietoja. Jeesus asui Galileassa, Nasaretin kaupungissa noin 30-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa hän aloitti julkisen toimintansa, jota kesti kahdesta kolmeen vuotta. Jeesus kutsui seuraansa ensimmäiset 12 opetuslastaan, joista tuli kirkon apostoleja pääsiäisen ja helluntain jälkeen. Jeesus kuoli Pontius Pilatuksen ollessa Juudean prokuraattorina. Tämä tapahtui noin vuonna 30 jKr.
Jeesus kutsui kansaa kääntymykseen. Hänen julistuksensa pääsisältönä oli Jumalan valtakunnan tuleminen lähelle. Jeesus teki myös tunnustekoja ja ihmeitä ja selvitteli julkisesti välejään fariseusten kanssa.
Temppelin puhdistus, huhut messiaanisesta kapinahankkeesta ja kansan villitsemisestä, syytökset jumalanpilkasta ja Jerusalemiin ratsastaminen kärjistivät tilanteen äärimmilleen. Jeesus vangittiin, juutalainen neuvosto tuomitsi hänet kuolemaan ja samoin teki roomalainen maaherra Pontius Pilatus.
Jeesuksen elämä huipentuu pitkäperjantain ristiinnaulitsemiseen ja sitä seuranneeseen pääsiäisaamun ylösnousemukseen. Jeesuksen taivaaseenastuminen tapahtui 40 päivän kuluttua ylösnousemuksesta (helatorstai). Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit ja sai aikaan sovinnon Jumalan kanssa. Näin hän toi uskoville pelastuksen, kun Kristuksen nimeen kastetut liitetään hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
Jo ensimmäiset kristityt alkoivat pitää Jeesusta Jumalan Poikana, joka oli ollut mukana jo maailmaa luotaessa. Kristinuskon opetus Jumalasta vakiintui kirkon ekumeenisissa, vanhakirkollisissa uskontunnustuksissa kolminaisuusopiksi, jossa Poika on toinen kolmiyhteisen Jumalan persoonista. Jeesuksen eettisiä opetuksia, erityisesti vuorisaarnaa, arvostetaan laajalti myös kristikunnan ulkopuolella.
Antiikin tutkijat pitävät Jeesus Nasaretilaista historiallisena henkilönä. Jeesuksen elämää ja toimintaa koskevien tietojen päälähteet ovat Uuden testamentin evankeliumit ja Paavalin kirjeet. Myös Raamatun ulkopuolisista lähteistä löytyy mainintoja Jeesuksesta. Antiikin ajan roomalaisista historioitsijoista Tacitus, Suetonius ja Plinius viittaavat Jeesukseen. Lisäksi Jeesus mainitaan juutalais-roomalaisen historioitsijan Josefus Flaviuksen kirjoituksissa sekä rabbiinisissa teksteissä. Myös Uuden testamentin ulkopuolelle jätetyistä kristillisistä lähteistä, ns. apokryfisesta kirjallisuudesta, löytyy tietoa Jeesuksesta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pilatus todella Juutalaisia ja omia opetuslapsiaan? Ylä Egyptin Koptien ikoneissa on Pontius Pilatus ja hänen Vaimonsa maalattu Pyhimyksiksi. Huijasiko Pontius pilatus todella Juutalaisia ja Jeesuksen seuraajia hävittäen Iskariotin Ruumiin salahautaan. Kuka tietää varman totuuden?