Keskusta ja elinkeinoministeri Pekkarinen ovat hyvin vakavan haasteen edessä, sillä Kemijärvi ei ole mikään irrallinen poikkeustapaus. Suomessa pannaan tehtaita kiinni lähivuosina paljon lisää.
Tilalle olisi siis keskustassakin keksittävä jotain muuta kuin kansanliikkeitä huutelemaan eduskuntatalon eteen.
Ensimmäiseksi Pekkarinen ja muut keskustalaiset voisivat lukea tämän, joka sopii myös sosialidemokraattisille mielipidepankeille ja muille idealisteille, jotka lataavat akkujaan "globalisaation vastaiseen" taisteluun.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Nousevat taloudet määräävät maailman kehityksen suunnan/1135234431847
Kun tuon jutun lukee, niin selväksi tulee, että Suomessa on lopetettava aluepoliittinen kärhämöinti ykiopistoista, kjorkeakouluista ja ammattikorkeakouluista saman tien.
Sillä ei ole pienintäkään etusijaa keskustelussa, missä päin Suomea oppilaitokset sojaitsevat tai montako niitä yhteensä on.
Ainoa, mikä ratkaisee on koulutuksen korkea laatu. Sen on oltava meillä Suomessa selvästi korkealuokkaisempaa kuin Intiassa, Kiinassa ja Saudiarabiassa, jonne kansainväliset suuryritykset nyt rahoittavat "think tankkejaan" ja osaamiskeskuksiaan perustamalla ja tukemalla uusia yliopistoja ja korkeakouluja kehittämään uusia innovaatioita kaupallisesti hyödynnettäviksi.
Meillä ei Suomessa ole enää mitään muuta kilpailuvalttia kuin oma osaamisemme. Jos me emme sitä käytä, niin tulevaisuutemme on sopeutua Venäjän Aasian maiden uusrikkaiden teollisuusmiljonäärien eksoottiseksi talviloma-alueeksi.
Siinäkään kisassa tuskin pärjäämme muilla eväillä kuin tarjoamalla lisäkapasiteettia niille, jotka eivät enää Itävallan, Italian, Sveitsin ja Ruotsin Åren talvilomakeskuksiin mahdu.
Oliskohan keskustan ja elinkeinoministeri Pekkarisen aika suhtautua vakavasti koulutusasioihin eikä ryppyillä opetusministeriä vastaan kekkosaikaisin aluepoliittisin argumentein?
Se, että jokaisessa kepumaakunnan kauoungissa on yiopisto, korkeakoulu tai ammattikorkeakoulu ei todellakaan lisää noiden kaupunkien tai alueiden hyvinvointia, jos jäämme jälkeen muu7n maailman koulutuksen laatutasosta sen seurauksena, että ripottelemme koulutuksen pitkin maata kuin haulikolla ammuttuna siksi, että keskusta niin haluaa.
Tilalle olisi siis keskustassakin keksittävä jotain muuta kuin kansanliikkeitä huutelemaan eduskuntatalon eteen.
Ensimmäiseksi Pekkarinen ja muut keskustalaiset voisivat lukea tämän, joka sopii myös sosialidemokraattisille mielipidepankeille ja muille idealisteille, jotka lataavat akkujaan "globalisaation vastaiseen" taisteluun.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Nousevat taloudet määräävät maailman kehityksen suunnan/1135234431847
Kun tuon jutun lukee, niin selväksi tulee, että Suomessa on lopetettava aluepoliittinen kärhämöinti ykiopistoista, kjorkeakouluista ja ammattikorkeakouluista saman tien.
Sillä ei ole pienintäkään etusijaa keskustelussa, missä päin Suomea oppilaitokset sojaitsevat tai montako niitä yhteensä on.
Ainoa, mikä ratkaisee on koulutuksen korkea laatu. Sen on oltava meillä Suomessa selvästi korkealuokkaisempaa kuin Intiassa, Kiinassa ja Saudiarabiassa, jonne kansainväliset suuryritykset nyt rahoittavat "think tankkejaan" ja osaamiskeskuksiaan perustamalla ja tukemalla uusia yliopistoja ja korkeakouluja kehittämään uusia innovaatioita kaupallisesti hyödynnettäviksi.
Meillä ei Suomessa ole enää mitään muuta kilpailuvalttia kuin oma osaamisemme. Jos me emme sitä käytä, niin tulevaisuutemme on sopeutua Venäjän Aasian maiden uusrikkaiden teollisuusmiljonäärien eksoottiseksi talviloma-alueeksi.
Siinäkään kisassa tuskin pärjäämme muilla eväillä kuin tarjoamalla lisäkapasiteettia niille, jotka eivät enää Itävallan, Italian, Sveitsin ja Ruotsin Åren talvilomakeskuksiin mahdu.
Oliskohan keskustan ja elinkeinoministeri Pekkarisen aika suhtautua vakavasti koulutusasioihin eikä ryppyillä opetusministeriä vastaan kekkosaikaisin aluepoliittisin argumentein?
Se, että jokaisessa kepumaakunnan kauoungissa on yiopisto, korkeakoulu tai ammattikorkeakoulu ei todellakaan lisää noiden kaupunkien tai alueiden hyvinvointia, jos jäämme jälkeen muu7n maailman koulutuksen laatutasosta sen seurauksena, että ripottelemme koulutuksen pitkin maata kuin haulikolla ammuttuna siksi, että keskusta niin haluaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Globalisaation voi suhtautua kahdella tavalla, joka sopeutua siihen tai vastustaa sitä. Tähän asti sopeutuminen on ollut Suomelle edullista. Me olemme hyötyneet globalisaatiosta, koska olemme agressiivista vientikansaa. Suomalainen ponnistelee entistä kovemmin ja ylpeämmin, kun hän näkee Nokian kännykän jonkun kuuluisan filmitähden kourassa jossain tunnetussa elokuvassa.
Globalisaation vastustamisellekin löytyy myös perusteet. Tähän astinen globalisaatio on tarkoittanut pitkälle monikansallisen yritysvallan kasvua. Se ei puolestaan ole ollut erityisen kiinnostunut ihmisten ja työväestön hyvinvoinnista, ympäristösuojelusta taikka verojen maksusta. Näiden yritysten yhteiskuntavastuu on ollut paikoin olematonta. Tämä antaa hyvän moraalisen perusteen vastustaa yritysvaltaista globalisaatiota. Siinä riistetään samalla kertaa kehittyvien maiden kansalaisia ja viedään työ kehittyneiden maiden kansalaisilta.
Tulevaisuuden visioita voi olla useammanlaisia. Välttämättä ei ole niin, että globalisaatio jatkaa lineaarista kehitystään samaan suuntaan. Globaali työnjako muuttuu ja se pitemmällä aikavälillä jakaa kansoja voittajiin ja häviäjiin. Valtioina voittajia ovat monet Aasian maat ja häviäjinä ainakin Eurooppa ja Yhdysvallat, ainakin kun tarkastellaan asiaa kansalaistasolla. Yritystasolla länsimaisiakin voittajia lienee paljon, koska markkinat kasvavat. Nämä globaalit voitot eivät vaan enää valukaan länsimaiden kansalaisten hyväksi, vaan jäävät yritysten omistajille ja veroparatiiseihin. Tässä suhteessa on tapahtunut ja tapahtumassa huomattava muutos.
Tulevaa on vaikea ennustaa, mutta silti on perusteita sille, että globalisaatio ehkä myöhemmin väheneekin ja maailma käpertyy jälleen osa-alueiksi. Tähän voi vaikuttaa ilmastomuutoksen eteneminen sekä ehkä vieläkin voimakkaammin öljyn loppuminen, mikä tekee liikkumisen hankalammaksi. Jos liikkumisen kustannukset olennaisesti lisääntyvät, on selvää, että globaali talous tulee kärsimään. Siinä tilanteessa voittajia ovat vahvat talousalueet ja erityisesti ne, joilla on omavaraisuutta raaka-aineissa. Esim. Japanin taloudelle tällainen visio olisi melkoinen katastrofi.
Sopeutumisessa linkin kirjoitus edustaa innovaatio-optimismia. Olin aiemmin itsekkin jokseenkin täysin samalla kannalla, mutta olen sittemmin tullut epäileväiseksi. Kun puhutaan Suomesta meidän tulisi kyetä hahmottamaan sellaisia innovaatiota, joilla on paljon kysyntää. Se on näin pienelle maalle melkoinen haaste. Ainakin siinä pitäisi olla hyvä kristallipallo. Hukkainvestointeja ei saisi tulla, mutta miten välttää sellaiset. On aika kova juttu heittäytyä sen varaan, että koko ajan keksitään jotain sellaista, mitä muut eivät keksi ja ollaan siten aina pikkuisen muita edellä. Luulen, että se on utopiaa.
Jotta se ei olisi utopiaa, pitäisi päästä suurempiin resursseihin. Silloin on kyse koko EU:sta. EU olisi kooltaan sellainen voimatekijä, joka voisi tuottaakin merkittäviä innovaatiota ja silloin me suomalaiset saisimme siitä osamme. Mutta EU on edelleen liitoksissa maatalouspolitiikkaansa. Innovaatioiden sijaan maanmyllerrys ja sen tukeminen nähdään ylivoimaisesti tärkeimpänä asiana. Vaikea on kuvitella, että tässä kohdin tulisi nopeaa muutosta, vaikka Englanti on sellaista jo kovasti vaatinutkin. Olen aika pessimisti sen suhteen, koska tämä maajussipolitiikka on niin vahvoilla Euroopassa.
Suomen osalta oman kilpailukykymme parantamiseksi tulisi tietysti keskittää voimavarat eikä ripotella niitä pitkin maata. Valitettavasti kepulainen mielenlaatu on meillä kaikkein vahvinta koko pohjoisessa Euroopassa. Tässä lukeudumme samaan kastiin eteläisen Euroopan maiden kanssa, missä ei sentään tarvitse viljellä lumen keskellä.
Pitkä juttusi oli pohdittu, mutta sikäli asian vierestä, että globalisaation vastustaminen suomalaisin voimin on ihan sama kuin koettaisimme nyt vastustaa kesän tuloa. Ne päätökset, joista globalisaatio syntyy ja kehittyy, tehdään muualla kuin Suomessa.
Niinpä se, että täällä puhutaan otsat kirkkaina politiikkaa globalisaation vastustamisesta on lähinnä hurskasta hölynpölyä, koska globalisaatio ei ole meidän voimimme millään tavoin vastustettavissa. Tuollaiset puheet eivät siis ole muuta kyuin kaikkein halpahintaisinta poliittista suosion kalastelua, eli populismia.
Mitä koulutukseen tulee, niin ensin on pidettävä huolta koulutuksen tason nostamisesta ja laadun parantamisesta sellaiselle tasolle, että Suomessa koulutettu insinööri, humanisti, taloustieteilijä, teollinen muotoilija, opettaja, lääkäri, sairaanhoitaja, sanomalehden toimittaja... minkä tahansa ammatinharjoittaja... on PAREMMIN perus- ja ammattikoulutettu kuin ne, joita tulee miljoonittain Aasiasta ja lähi-idästä, uusista kasvavista talouksista, jotka satsaavat uutta rikkauttraan myös oman koulutuksensa kehittämiseen.
Vasta sen jälkeen, kun koulutus on kunnossa voimme aloittaa keskustelun siitä onko oikein vai väärin suhtautua innovaatioihin optimistisesti.
Minusta itsestäni tuntuu, että luovuus ja innovatiivisuus ovat suomalaisten viimeinen oljenkorsi globalisoituvassa maailmassa. Niinpä meillä ei nyt olisi ollenkaan varaa inata siitä mikä on yritysten yhteiskuntavastuu tai aluepolitiikan rooli koulutuksessa taikka vastustammeko vai sopeudummeko globalisaatioon.
Tässä on nyt tosi kyseessä, jos ajatellaan maailmaa sellaisena, miksi se muuttuu aivan meistä riippumatta 20-50 vuoden aikana.
Meidän on tehtävä nyt ne päätökset, jotka vaikuttavat asioihin 20 vuoden kuluttua, koska päätösten siirtäminen siirtää myös sitä ajankohtaa milloin vaikutukset etenkin koulutuksen laadussa alkavat näkyä.
entisetkin saavutukset.
Kepulaisille politiikka on vain tukien kahmimista. Sitä on kepulainen koulutuspolitiikkakin, pelkkää hajasijoitusta "meidän kuntaan".
Muusta viis.
Jos kepu saa päättää, Suomi taantuu köyhäläksi.