Usein huomaan ihmisten kokevan puolueuskollisuuden suorastaan ehdottomana hyveenä. Minä puolestani väitän, että sen olevan mieluummin pahe kuin hyve.
Pahimmillaan puolueuskollisuus merkitsee jäsenistön ja äänestäjien sitoutumista siihen puolueeseen, jota isovanhemmat, omat vanhemmat kuin myös sitä että kun on kerran itse äänestänyt jotakin puoluetta, niin aina muulloinkin äänestää sitä "hyväksi" valinnaksi joskus todettua kohdetta.
Näin menetellen perinteiden kahlitsema äänestäjä sokaisee itsensä kaikilta poliittisen elämän muutoksilta. Tätä suorastaan kroonista sairautta potevat "puolueuskolliset" takaavat omalla käyttäytymisellään esim. Suomessa nykyään vaikuttavan sdp- kepu- kok kolmikannan jatkuvan valtakauden.
Käytännössä se merkitsee sitä, että kaksi niistä on hallituksessa ja yksi vuorollaan lihomassa suurinpana näennäisoppositiopuolueena.
Kokoonpanolla tuossa vuorottelussa ei ole käytännön politiikan kannalta mitään oleellista merkitystä. Päinvastoin syntyy usein naurettavia tilanteita, kun yhden hallituspuolueen vuoro vaihtuu oppositioasemaksi, alkaakin tämä oppositioasemaan siirtynyt puolue hyökkäämään voimakkaasti niitä päätöksiä vastaan, joita oli vain vähän aikaisemmin itse tekemässä.
Suosittelenkin silmien avaamista ja perehtymään huolella kaikkien puolueiden ohjelmiin ja tekemisiin, varsinkin jos se oma puolue on täysin muuttanut tavoitteitaan äänestäjän tinkimättömän "puolueuskiollisuuden" aikana.
Pahimmillaan puolueuskollisuus merkitsee jäsenistön ja äänestäjien sitoutumista siihen puolueeseen, jota isovanhemmat, omat vanhemmat kuin myös sitä että kun on kerran itse äänestänyt jotakin puoluetta, niin aina muulloinkin äänestää sitä "hyväksi" valinnaksi joskus todettua kohdetta.
Näin menetellen perinteiden kahlitsema äänestäjä sokaisee itsensä kaikilta poliittisen elämän muutoksilta. Tätä suorastaan kroonista sairautta potevat "puolueuskolliset" takaavat omalla käyttäytymisellään esim. Suomessa nykyään vaikuttavan sdp- kepu- kok kolmikannan jatkuvan valtakauden.
Käytännössä se merkitsee sitä, että kaksi niistä on hallituksessa ja yksi vuorollaan lihomassa suurinpana näennäisoppositiopuolueena.
Kokoonpanolla tuossa vuorottelussa ei ole käytännön politiikan kannalta mitään oleellista merkitystä. Päinvastoin syntyy usein naurettavia tilanteita, kun yhden hallituspuolueen vuoro vaihtuu oppositioasemaksi, alkaakin tämä oppositioasemaan siirtynyt puolue hyökkäämään voimakkaasti niitä päätöksiä vastaan, joita oli vain vähän aikaisemmin itse tekemässä.
Suosittelenkin silmien avaamista ja perehtymään huolella kaikkien puolueiden ohjelmiin ja tekemisiin, varsinkin jos se oma puolue on täysin muuttanut tavoitteitaan äänestäjän tinkimättömän "puolueuskiollisuuden" aikana.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Varmaan piskuisten puolueiden kannalta on suositeltavaa että periaatteet on kauppatavaraa.Kaikkihan on nykyään kaupan,yksityiselämä,ihmissuhteet.
Mitä hyötyä on demokratialle tälläisistä pienistä
pienistä puolueista,jossa kilpaillaan räikeydellä johon tekin olette lähteneet veljespuolueenne Sinivalkoisten innoittamana.
Demokratialle riittää kolme suuntausta oikeisto,vasemmisto ja keskusta.
Kolmen blokin sisällä taistelevat erilaiset painotukset,mutta ulos yhdellä mielipiteellä .
SOSdem on hyvä esimerkki sivistyneestä toiminnasta,puheenjohtaja valitaan yhdeksästä ehdokkaasta kohtalaisen demokraattisesti.
Pikkupuolueet ovat yleensä johtajavaltaisia riitelevien, puoluetta jatkuvasti vaihtavien
tuuliviirien temmellyskenttä.
Hyvänä esimerkkinä teidän läheinen,mutta riitaisa yhteistyö Sinivalkoisten kanssa.
Minulle on paras kolme suurta,en halua että Isänmaani on "mäenpääläisten" tuuliviirien johdettavana.
että IPU:lla ei todellakaan ole minkäänlaista yhteistyötä sinivalkoisten kanssa.
, kun et ole asioista selvillä. Allekirjoittanut - eikä kukaan muukaan Sinivalkoisista - ole koskaan tehnyt pienintäkään yhteistyötä IPU:n tai sen edeltäjän Vapaan Suomen Liiton Kanssa. Toki muutamia ipulaisia tunnemme, mutta siinä kaikki.
Eikä näillä näkymin yhteistyötä edes tehdäkään, ainakaan niin kauan, kun IPU:n johdossa on "kravattiherrat ja äärioikeistolaiset Pesonen ja Hakalehto. Emme myskään hyväksy heidän näennästä EU-purnaustaan, (sama Soinilla) mutta tosipaikan tullen tekisivät herrat allensa. Pelkkiä sätkynukkeja sekä suurten puolueiden pussiinpelaajia koko troikka.
Tässä oli vastaus, miksi pidän parhaana kolmen suuren demokratiaa.
En tosiaan halua, että maatani johtavat ylläolevien tapaiset pikkupuolueet ja riitelevät puoluejohtajat.
Tuosta kravattiherroista,ei ne nykyherrat näytä kravattia käyttävän enää.
Olaville näyttää se kravatti olevan tärkeä kuvista päätellen,taitaa parrankin värjätä kravatin sävyn mukaan.
Minusta suurin osa ei välitä puolueuskollisuudesta pätkän vertaa, kuten ei itse puolueistakaan. Mutta jos haluaa olla puolueuskollinen, niin eikö se ole myös demokratian perusoikeuksia.
Älä Kauko kyseenalaista demokratiaa.
Puolueuskollisuus tarkoittamassani merkityksessä on välinpitämättömyyttä ja tietämättömyyttä kuin myös sokeaa uskollisuutta jollekin omalle tai suvun tekemälle aiemmalle valinnalle.
En pane suinkaan pahakseni, mikäli joku ymmärtää puolueuskollisuuden demokratiana.
Sitähän se demokratia on että saa käyttää vapaasti mielipiteitään parhaaksi katsomallaan tavalla. Välinpitämättömyys, aktiivisuus, uskollisuus, kriittisyys.. ne kaikki ovat vain välineitä demokratian toteuttamiseksi. Näiden yhdistelmästä syntyy sekoitus esimerkiksi tuonne meidän kotoiselle Arkadianmäellekin.
Kuvailemallasi tavallahan ihmiset kannatuksensa antavat. Minä halusin avauksellani hieman herätellä vakavaa tai paremminkin pohdiskelevaa keskustelua siitä, että moniko todella vaivautuu harkitsemaan huolella ehdokas- ja nimenomaan puoluevalintaansa vaaleissa sen jälkeen,kun on puoluevalintansa aikoinaan tehnyt.
Ipu:n nyt loppusuoralla olevan korttienkeräyskampanjan aikana on vahvistunut käsitys, että varsin monet ovat maininneet heillä jo olevan puolueen, mutta ovat silti allekirjoittaneet rekisteröitymistä varten heille esitetyn "kannatuskortin", kun ovat saaneet kuulla kortin merkityksestä.
Myös ehdokasasettelulla on äänestyskäyttäytymiseen tietty merkityksensä, mikä ehdokkaiden saannin kannalta on luonnollisesti jossain määrin helpompaa puoluetukea saaville vanhoille puolueille.
Silti on sanottava, ettei täysien listojen saaminen ole helppoa yhdellekään puolueelle.