Traagiset elämänkohtalot saavat tilaa myös Kommunismin mustassa kirjassa mutta vain terrorin ja rikosten todisteina aina puuduttavuuteen asti. Ranskalais-itaeurooppalaisen tutkijaryhmän kohuttu tutkimus arvioi kommunismia lähtökohtanaan inhimilliset uhrit, joita perusteltiin utopian toteuttamisella. Näkökulma on kapea mutta kieltämättä tehokas. Tässä on tulos, vaikka kommunistien pyrkimykset olisivat olleet kuinka yleviä. Kommunismin selittämiseen ilmiönä Musta kirja ei paljon eväitä anna.
Tekijät mainitsevat tutkimuksensa väkivaltaisen viime vuosisadan välitilinpäätökseksi. Pyrkimys kaikkien kommunistimaiden mahduttamiseen yksiin kansiin tuo osuuksiin väistämättä epätasaisuutta. Mustan kirjan Neuvostoliittoa koskeva osuus on hyvin dokumentoitua perustutkimusta, jossa todistetaan terrorin metodin isäksi Lenin. Tämä ei ole uusi tutkimustulos, mutta sitä ei liene aikaisemmin yhtä vakuuttavasti esitetty suomeksi. Yhä sosialismia liputtavien maiden kohdalla tutkijat ovat joutuneet tyytymään toisen käden lähteisiin ja emigranttien kertomuksiin, mitä ei vielä kannattaisi kutsua tutkimukseksi - jo senkin takia, että Neuvostoliiton tapauksessa kommunismin tuhot ovat osoittautuneet pakolaisten aikanaan kertomaa pahemmiksi.
Musta kirja on eri kielillä ilmestyttyään herättänyt paljon keskustelua ja kysymyksiä. Suomessa ovat älähtäneet ne, jotka kommunismin nimissä yhä tekevät politiikkaa, tutkijat ja journalistit, jotka ovat arvioineet teoksen tulkintojen kestävyyttä, sekä jokamiehet (niin, lähinnä miehet), jotka ovat pohtineet yksittäisten rivikommunistien syyllisyyden tematiikkaa. Kirjan voimakkaasti kantaa ottavien esipuheiden takia keskustelu on levinnyt alueille, joita kirjassa ei ensinkään tutkita. Fasismin ja kommunismin rinnastaminen olisi mielekkäämpää, jos kirjassa olisi luku Saksasta, maasta, jossa vallankumouksen piti marxilaisen luokkateorian mukaan puhjeta.
Puhuttelevinta Mustassa kirjassa on se, miten vähän kommunistidiktatuurit kautta viime vuosisadan ovat kunnioittaneet ihmishenkeä. Rationaalisuuteen, tieteeseen ja suunnitteluun vetoamalla saatiin aikaan mittaamatonta tuhoa. Terroria käytettiin tietoisesti omaa kansaa, jopa puoluejäseniä vastaan. Kirja syyllistää kommunistisen ideologian ja puolueet sen toteuttajina käytännössä. Tekijöiden suuri sanoma lukijoille lienee, että vallankumoukselliset ja nopeat muutokset yhteiskuntajärjestelmissä johtavat yksipuoluediktatuuriin. Mutta millaiseksi muotoutuu se länsimainen demokratia, jolle ei enää ole vaihtoehtoa?
Tekijät mainitsevat tutkimuksensa väkivaltaisen viime vuosisadan välitilinpäätökseksi. Pyrkimys kaikkien kommunistimaiden mahduttamiseen yksiin kansiin tuo osuuksiin väistämättä epätasaisuutta. Mustan kirjan Neuvostoliittoa koskeva osuus on hyvin dokumentoitua perustutkimusta, jossa todistetaan terrorin metodin isäksi Lenin. Tämä ei ole uusi tutkimustulos, mutta sitä ei liene aikaisemmin yhtä vakuuttavasti esitetty suomeksi. Yhä sosialismia liputtavien maiden kohdalla tutkijat ovat joutuneet tyytymään toisen käden lähteisiin ja emigranttien kertomuksiin, mitä ei vielä kannattaisi kutsua tutkimukseksi - jo senkin takia, että Neuvostoliiton tapauksessa kommunismin tuhot ovat osoittautuneet pakolaisten aikanaan kertomaa pahemmiksi.
Musta kirja on eri kielillä ilmestyttyään herättänyt paljon keskustelua ja kysymyksiä. Suomessa ovat älähtäneet ne, jotka kommunismin nimissä yhä tekevät politiikkaa, tutkijat ja journalistit, jotka ovat arvioineet teoksen tulkintojen kestävyyttä, sekä jokamiehet (niin, lähinnä miehet), jotka ovat pohtineet yksittäisten rivikommunistien syyllisyyden tematiikkaa. Kirjan voimakkaasti kantaa ottavien esipuheiden takia keskustelu on levinnyt alueille, joita kirjassa ei ensinkään tutkita. Fasismin ja kommunismin rinnastaminen olisi mielekkäämpää, jos kirjassa olisi luku Saksasta, maasta, jossa vallankumouksen piti marxilaisen luokkateorian mukaan puhjeta.
Puhuttelevinta Mustassa kirjassa on se, miten vähän kommunistidiktatuurit kautta viime vuosisadan ovat kunnioittaneet ihmishenkeä. Rationaalisuuteen, tieteeseen ja suunnitteluun vetoamalla saatiin aikaan mittaamatonta tuhoa. Terroria käytettiin tietoisesti omaa kansaa, jopa puoluejäseniä vastaan. Kirja syyllistää kommunistisen ideologian ja puolueet sen toteuttajina käytännössä. Tekijöiden suuri sanoma lukijoille lienee, että vallankumoukselliset ja nopeat muutokset yhteiskuntajärjestelmissä johtavat yksipuoluediktatuuriin. Mutta millaiseksi muotoutuu se länsimainen demokratia, jolle ei enää ole vaihtoehtoa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.