Koko talousjärjestelmä olisi uusittava; nykyinen on keinottelua varten luotu systeemi. Ajatellaant pelkää talouskasvua; se nähdään "pyhänä asiana" asiana, velvoitteena.
Todellisuudessa talousteorioista puuttuvat ekologiset näkökulmat; miten resurssit riittävät, kierrätys laskelmat, luontoa säästävien tekniikoiden käyttö jne.
Liian kauan ovat talousteoreetikot saarnanneet talouskasvusta ja kiihkoilleet sen välttämättömyydestä; pitää tehdä tulosta ja tehostaa toimintaa! Muuten ei kannata...
Tämä kaikki on aivan turhaa hapatusta, ja raha-ahneiden tahojen orjapiiskurimaista pahantahtoisuutta.
Omistajat omistavat työvoiman ja sanelevat ehdot; työntekijä on orja. Sen sijaan että häntä ruoskittaisiin hänelle annetaan potkut. (Luonnossa tämä vastaa hylkäämistä.)
Se että meitä ei ruoskita ja kahlita koneisiin on tietenkin pientä edistystä. Sitä voi kuitenkin sanoa itsestään selväksi edistykseksi.
Selviö ei kuitenkaan ole se että tuottavuuden ei tarvitse olla maksimissa jotta esim. tehdas olisi kannattava.
Itseasiassa koko käsite, "kannattavuus", on kieroutunut ihmeellisellä tavalla; mikä ei enää tunnu kannattavalta?
Koska ihmiset päättävät ettei jotakin asiaa kannata enää tehdä?
Jonkinlainen "kannattavuus toleranssi" on tipahtanut aivan mahdottoman alhaiseksi.
Tällaisen käyttäytymisen mielekkyys pitää kyseenalaistaa!
Nykyään tiedetään enemmän kuin koskaan tekojemme seurauksista. Pitäisi olla entistä tarkempi mitä teemme ja miten sen teemme. Se tarkoittaa periaatteessa sitä että ihmisille olisi erittäin paljon töitä. Laadunvalvonnassa, jätteiden käsittelyssä ja kierrätyksessä.
Em. toimet luovat uskomattomat mahdollisuudet työllistää ihmisiä mitä erilaisimpiin tehtäviin - kaikille löytyisi jotakin.
Mikä estää kehityksen? Onko järjestelmään pesiytynyt rakennetyöttömyys? Voisiko olla niin että päättäjät ovat korruptoituneita?
Mikäli ovat, niin millä tavalla?
Jos heitä ei lahjota suoraan, niin miten talousvaikuttajat onnistuvat ohjailemaan päätöksentekijöitä.
Vastaus ei ole se että ne ovat järkeviä tekoja. Eivät ne ole. Ne voivat toki tuntua siltä; mikäli tarkastelee asiaa nykyisten talousteorioiden valossa jossa ahneus on legitimoitua. Mikäli näin ei ole, niin miten on mahdollista että esim. sähkönhinta nousee mutta Fortumin johtoporras on maan parhaiten palkattua, ja nauttii parhaista optioista. (500 miljooona euroa.) Miten valtiovalta on puuttunut tilanteeseen? Se levittelee käsiään! Miksi? Kuka voitelee, ja miten?
Voisiko hämärät palkankorotukset puolin ja toisin selittää asiaa?
(Esim. Annamme tukemme mikäli sallitte optio-järjestelymme tms.
- Itse voitte nostaa omat palkkionne lainpuitteissa, ei kansalaiset pysty sitä estämään tai vastustamaan.
Me emme puutu asiaan, mikäli teette saman palveluksen. Jne.)
Jotain hämärää on tekeillä. Sen verran tiedän että nykyinen Fortumin johtoporras on ravannut Arkadianmäellä vuosikymmeniä...
Millaisia ihmisiä ovat ne jotka tulevat ja käyttävät paikallisia ihmisiä hetken hyväkseen, saastuttavat ympäristön pilalle - jatkavat toisessa paikassa. (Biologiassa sitä kutsutaan Virukseksi, joka aiheuttaa tulehduksen).
On outoa miten tuottajat saavat "pelastajan" leiman; otsikot huutavat "Pelastaako jokin tehdas tietyn paikan" tms.
Onko journalismin taso todellakin laskenut näin alas, laatu heikentynyt vai ovatko journalistit jo niin tiukassa lieassa että heidän on pakko kirjoitta niin kuin johtoporras sanelee? Saneleeko se jo totuuksia?
Rahan perässä juokseminen on mennyt niin pitkälle että nykyään ajatellaan ensiksi rahaa, ja sitten vasta muuta.
Omasta suustanikin olen kuullut väittämiä, jotka jälkikäteen saavat niskakarvani pystyyn.
On erittäin helppoa piiloutua hyöty ajattelun taakse. Tässä voisi todeta että silloin voi unohtaa armon; oikeus toteutukoot!
Millä oikeudella muuten omistamme jotain?
Rehellisesti sanottuna koko käsite on täysin keinotekoinen, sillä ei ole todellisuuspohjaa.
Kuitenkin se on niin vahva käsite että olemme keksineet erilaisia Instituutioita sitä ylläpitämään.
Väitän että oikeusfilosofia on kehittynyt omistusoikeus- asioiden pohdiskelusta; tämä on vaan hypoteesini.
Vaikuttaa siltä että yhteiskunta pyörii omistusasioiden ympärillä, niinhän se on aina tehnyt. Miksi sallimme sen?
Mitä vaihtoehtoja meillä on ? Hyvin monta.
Ei tarvitse ottaa kommunismia esille tässä vaiheessa.
Itseasiassa se on jo vanha juttu. Se pitäisi pikkuhiljaa unohtaa; se joko toimii tai ei.
Aivan yhdentekevää.
Siihen ei kannata taantua takaisin.
Ainoa keino päästä eteenpäin on luopua politikoinnista.
Mitä tämä tarkoittaa? Niin hassulta kun se kuulostaa, niin ihminen tulee toimeen pelkillä arkipäiväisillä päätöksillään; arkijärjellään.
Emme enää tarvitse politikointia! (ehkä sitä ei ole koskaan tarvittukkaan, mutta tietyt ihmiset ovat kaupanneet idean hyvin taitavasti.)
Se on aina ollut keinottelua.
Todettakoon että tiede on vienyt mahdollisuutemme jo niin pitkälle että poliitikosta on tullut liian "vaarallinen" hahmo; jonkinlainen sählääjä - esim. rapakon takainen johtohahmo.
Yksikään ihminen ei pysty näkemään päätöksiemme ja tekojemme seurauksia. Ei edes hallitukset.
- Nationalismin aika on pikkuhiljaa ohi.
Ihmiskunnan pitää yhdistyä rauhan nimessä, ei kilpailun.
Enemmän Lennonia ja vähemmän politikointia, kilpailua, uskontoja ja keinottelua.
Jos lama tulee, niin se on poliittisen järjestelmämme epäonnistumisen indikaattori; omien tekojemme seurausta.
Me sallimme epäonnistuneen järjestelmän. Siten olemme vastuussa sen aiheuttamista seurauksista.
Annammeko voittojemme vain valua hukkaan?
Todellisuudessa talousteorioista puuttuvat ekologiset näkökulmat; miten resurssit riittävät, kierrätys laskelmat, luontoa säästävien tekniikoiden käyttö jne.
Liian kauan ovat talousteoreetikot saarnanneet talouskasvusta ja kiihkoilleet sen välttämättömyydestä; pitää tehdä tulosta ja tehostaa toimintaa! Muuten ei kannata...
Tämä kaikki on aivan turhaa hapatusta, ja raha-ahneiden tahojen orjapiiskurimaista pahantahtoisuutta.
Omistajat omistavat työvoiman ja sanelevat ehdot; työntekijä on orja. Sen sijaan että häntä ruoskittaisiin hänelle annetaan potkut. (Luonnossa tämä vastaa hylkäämistä.)
Se että meitä ei ruoskita ja kahlita koneisiin on tietenkin pientä edistystä. Sitä voi kuitenkin sanoa itsestään selväksi edistykseksi.
Selviö ei kuitenkaan ole se että tuottavuuden ei tarvitse olla maksimissa jotta esim. tehdas olisi kannattava.
Itseasiassa koko käsite, "kannattavuus", on kieroutunut ihmeellisellä tavalla; mikä ei enää tunnu kannattavalta?
Koska ihmiset päättävät ettei jotakin asiaa kannata enää tehdä?
Jonkinlainen "kannattavuus toleranssi" on tipahtanut aivan mahdottoman alhaiseksi.
Tällaisen käyttäytymisen mielekkyys pitää kyseenalaistaa!
Nykyään tiedetään enemmän kuin koskaan tekojemme seurauksista. Pitäisi olla entistä tarkempi mitä teemme ja miten sen teemme. Se tarkoittaa periaatteessa sitä että ihmisille olisi erittäin paljon töitä. Laadunvalvonnassa, jätteiden käsittelyssä ja kierrätyksessä.
Em. toimet luovat uskomattomat mahdollisuudet työllistää ihmisiä mitä erilaisimpiin tehtäviin - kaikille löytyisi jotakin.
Mikä estää kehityksen? Onko järjestelmään pesiytynyt rakennetyöttömyys? Voisiko olla niin että päättäjät ovat korruptoituneita?
Mikäli ovat, niin millä tavalla?
Jos heitä ei lahjota suoraan, niin miten talousvaikuttajat onnistuvat ohjailemaan päätöksentekijöitä.
Vastaus ei ole se että ne ovat järkeviä tekoja. Eivät ne ole. Ne voivat toki tuntua siltä; mikäli tarkastelee asiaa nykyisten talousteorioiden valossa jossa ahneus on legitimoitua. Mikäli näin ei ole, niin miten on mahdollista että esim. sähkönhinta nousee mutta Fortumin johtoporras on maan parhaiten palkattua, ja nauttii parhaista optioista. (500 miljooona euroa.) Miten valtiovalta on puuttunut tilanteeseen? Se levittelee käsiään! Miksi? Kuka voitelee, ja miten?
Voisiko hämärät palkankorotukset puolin ja toisin selittää asiaa?
(Esim. Annamme tukemme mikäli sallitte optio-järjestelymme tms.
- Itse voitte nostaa omat palkkionne lainpuitteissa, ei kansalaiset pysty sitä estämään tai vastustamaan.
Me emme puutu asiaan, mikäli teette saman palveluksen. Jne.)
Jotain hämärää on tekeillä. Sen verran tiedän että nykyinen Fortumin johtoporras on ravannut Arkadianmäellä vuosikymmeniä...
Millaisia ihmisiä ovat ne jotka tulevat ja käyttävät paikallisia ihmisiä hetken hyväkseen, saastuttavat ympäristön pilalle - jatkavat toisessa paikassa. (Biologiassa sitä kutsutaan Virukseksi, joka aiheuttaa tulehduksen).
On outoa miten tuottajat saavat "pelastajan" leiman; otsikot huutavat "Pelastaako jokin tehdas tietyn paikan" tms.
Onko journalismin taso todellakin laskenut näin alas, laatu heikentynyt vai ovatko journalistit jo niin tiukassa lieassa että heidän on pakko kirjoitta niin kuin johtoporras sanelee? Saneleeko se jo totuuksia?
Rahan perässä juokseminen on mennyt niin pitkälle että nykyään ajatellaan ensiksi rahaa, ja sitten vasta muuta.
Omasta suustanikin olen kuullut väittämiä, jotka jälkikäteen saavat niskakarvani pystyyn.
On erittäin helppoa piiloutua hyöty ajattelun taakse. Tässä voisi todeta että silloin voi unohtaa armon; oikeus toteutukoot!
Millä oikeudella muuten omistamme jotain?
Rehellisesti sanottuna koko käsite on täysin keinotekoinen, sillä ei ole todellisuuspohjaa.
Kuitenkin se on niin vahva käsite että olemme keksineet erilaisia Instituutioita sitä ylläpitämään.
Väitän että oikeusfilosofia on kehittynyt omistusoikeus- asioiden pohdiskelusta; tämä on vaan hypoteesini.
Vaikuttaa siltä että yhteiskunta pyörii omistusasioiden ympärillä, niinhän se on aina tehnyt. Miksi sallimme sen?
Mitä vaihtoehtoja meillä on ? Hyvin monta.
Ei tarvitse ottaa kommunismia esille tässä vaiheessa.
Itseasiassa se on jo vanha juttu. Se pitäisi pikkuhiljaa unohtaa; se joko toimii tai ei.
Aivan yhdentekevää.
Siihen ei kannata taantua takaisin.
Ainoa keino päästä eteenpäin on luopua politikoinnista.
Mitä tämä tarkoittaa? Niin hassulta kun se kuulostaa, niin ihminen tulee toimeen pelkillä arkipäiväisillä päätöksillään; arkijärjellään.
Emme enää tarvitse politikointia! (ehkä sitä ei ole koskaan tarvittukkaan, mutta tietyt ihmiset ovat kaupanneet idean hyvin taitavasti.)
Se on aina ollut keinottelua.
Todettakoon että tiede on vienyt mahdollisuutemme jo niin pitkälle että poliitikosta on tullut liian "vaarallinen" hahmo; jonkinlainen sählääjä - esim. rapakon takainen johtohahmo.
Yksikään ihminen ei pysty näkemään päätöksiemme ja tekojemme seurauksia. Ei edes hallitukset.
- Nationalismin aika on pikkuhiljaa ohi.
Ihmiskunnan pitää yhdistyä rauhan nimessä, ei kilpailun.
Enemmän Lennonia ja vähemmän politikointia, kilpailua, uskontoja ja keinottelua.
Jos lama tulee, niin se on poliittisen järjestelmämme epäonnistumisen indikaattori; omien tekojemme seurausta.
Me sallimme epäonnistuneen järjestelmän. Siten olemme vastuussa sen aiheuttamista seurauksista.
Annammeko voittojemme vain valua hukkaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen osittain samaa mieltä.Kukahan muuten vedättää taloutta kasvamaan.Eikös vaan vasemmistoiset liitot jotka vaativat jo kaksinumeroisia palkankorotuksia.Kyllä suomalainen demokratiatalous toimisi paljon paremmin mikäli vasurit ei olisi niin ahneita rahan perään.Katsopa vaan eikö vasurijohtajat sano että palkat joustaa vaan ylöspäin.Jos palkankorotukset olisi alhaisemmat kaikki hyötyisivät siitä.Missä on sinun oma järkisi.Onko päässäsi punaset lasit.Ota ne pois.
nyt nauratti.
>mikäli vasurit ei olisi niin ahneita>
> Rikkaimpien tulot nousivat 172 prosenttia>
http://hirvasnoro.blogspot.com/2007/11/rikkaimpien-tulot-nousivat-172.html
>Suomalaisen työn tuloksena syntyneistä voitoista jo puolet maksettiin osinkoina omistajille vuosina 2002-2003. 1990-luvulla osinkojen osuus oli keskimäärin 40 prosenttia.
Ennen lamaa yritysten liikevoitto oli alle 2 miljardia euroa vuodessa, vuonna 2000 se oli noussut yli 10 miljardiin. 2000-luvulla talouskasvu hidastui, mutta Pitkäsen uusimpien tilastojen mukaan osingonjako ei. Vuosina 1990-2003 osinkoja maksettiin keskimäärin 40 prosenttia tilikauden voitosta. Vuosina 2002 ja 2003 osinkoihin meni jo puolet voitoista. Vielä 1990-luvulla teollisuus maksoi hieman enemmän veroja kuin osinkoja. Nyt osingot ylittävät verot.>
http://hirvasnoro.blogspot.com/2005/04/mihin-katosi-kultamuna.html
siellä varmaan täytyisi käydä optikolla, Amerikkalaiset eläkeyhtiöt ja muut osinkoja saavat, jotka omistavat suomailaisia yhtiöitä vaativat koko ajan suurempaa tuottoa...
>Missä on sinun oma järkisi>
Hyvää pointtia, ja kohtalaisen ajankohtaistakin, ehkäpä.
"Eksponentiaalinen rajoittamaton kasvu näennäisen rajoittamattomassa mutta rajatussa tilassa ei ole mahdollinen". Noin yksinkertaisesti asia on todettu jossakin 70-luvun vanhassa, mutta yhä kierrätyskelpoisessa lukion oppikirjassa,jonka roskiksesta löysin. Tuota ylläolevaa teoriaa voinee verrata myös täpötäyteen märkäpaiseeseen tai eksponentiaalisesti täyteen puhallettavaan ilmapalloon, ikuisia fraaseja tosin jo molemmat, ja loppuunkaluttuja.
Eli siis voiko yhteiskuntajärjestelmämme ja taloutemme perustua pelkästään jatkuvaan talouden kasvuun? Ehkä, ehkä ei. Nykytiedon valossa se on kuitenkin selkeästi ainoa mahdollisuus jatkaa siedettävää elämää ja välttämätöntä maksimoitua kuluttamista.
Voivatko ympäristömme ja luonnonvaramme sopeutua ikuisesti jatkuvan kasvun periaatteeseen? Joku viisas on kai todennut, etä luonnonvarat ovat
e h k ä rajalliset ja jopa Luonnon sietokykykin voi olla rajallinen, joten siis ei ehkä välttämättä voi.
Jossakin yhteiskuntaopin tunnilla jollekin tutulleni oli kuulemma opetettu, että "elämme energiankulutusyhteiskunnassa", ja koko tämä tämänhetkinen talousjärjestelmämmekin perustuu tuohon oppiin, siis järjestelmämme on kulutusyhteiskunta, ja itse olemme kuluttajia, joiden pääasiallinen ja tärkein tehtävä on juuri yhteisen hyvinvoinnin nimissä kuluttaa maksimoidusti. Eli jos on nyt niin muodikasta kyseenalaistaa näitä hyviksi ja toimiviksi todettuja oppeja, niin tulisiko pyrkiä kääntämään tuotakin asiaa hieman toisin päin, siis olisiko mitään järkeä ryhtyä pyrkimään kohti energiansäästöyhteiskuntaa, ja kaiken turhan kulutuksen välttämistä? Äkkiä ajateltuna luulisi tuolloin syntyvän jonkinlaista säästöä siitäkin, ja säästäminenhän voi olla nouseva trendi sekin.
Kyllä tässä aiheessa riittäisi puitavaa moneen Suomen nousevan uuden älymystön keskusteluiltamaan ja melko monelle valtakunnan vessanseinällekin. Paljon helpommalla pääsemme, kun jaksamme toivoa, että voi kun ei vaan tulisi se lama, ja voi kun jatkuisi ikuisesti se ah niin ihana talouskasvu.
Niin ja kuunnellaan ennenkaikkea meidän päättäjiämme ja heidän näkemyksiään asiaan liittyen, sieltä ne parhaat näkemykset ja neuvot tietämättömille tulevat, ja ovat aina tähänkin asti tulleet.
tosi hienoa.
-jokujoku-