Mietinpä tuossa kun katselin Pelastajat-ohjelmaa, että mitenkähän nuo pelastus- ja hoitoalan ihmiset mahtavat suhtautua uskoon? Hehän näkevät päivittäin läheltä ihmisten kärsimyksiä ja kuolemaa, niin ja tietysti hyviäkin hetkiä:)
Onko kellään minkäänlaisia kokemuksia/tietoa asiasta? Itse en tunne/tiedä ketään alalla toimivaa...
Kun tarpeeksi näkee kärsimystä niin muuttuukohan oma maailmankuva johonkin suuntaan? Uskoateismi?
Onko kellään minkäänlaisia kokemuksia/tietoa asiasta? Itse en tunne/tiedä ketään alalla toimivaa...
Kun tarpeeksi näkee kärsimystä niin muuttuukohan oma maailmankuva johonkin suuntaan? Uskoateismi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
häviää kuin pieru saharaan...tuntuu että piru ohjaa tietysti Herran siunauksella näitä juttuja maan päällä.
ovat poikkeuksetta kertoneet että heistä tuki kertaheitolla ateisteja.
Samoin eräät suomalaiset piispat ovat olleet ylenmääräisen järkyttyneet tsunamikatastrofista.
Estoniasta tiedän kysymykseesi liittyen sen verran mitä pelastustoimien johtaja kertoi; papit ja jeesushihhulit (hän ei käyttänyt eksakstisti tuota termiä) menettivät toimintakykynsä koska ristiriita heidän mielihyväsatunsa jumalan ja todellisuuden välillä oli liikaa.
...missä?
Helsingin Sanomien laaja 10-vuotisjuttu aiheesta.
Siinä oli haastateltu merkittävä osa elossa selvinneistä ja ainoa yhdistävä asia oli juuri tuo taikauskon mielettömyyden noteeraaminen.
kun risti ja raamattu ei auta niin heilutellaan käsiä? Uskomatonta! Eikös ne aina kuitenkin ole kriisin sattuessa, joka puolella "sielunhoitoaan" tuputtamassa...
Itse luotan ainakin psykiatriaan:)
Oisko se niin että "tosiuskovat" eivät ole elämässään kokeneet tarpeeksi "pahoja" tilanteita, kun hyytyy hädän edessä?
En kyennyt löytämään sitä HS:n nettisivuilta hakiessani hakusanalla Estonia.
kuukausi- tai viikkoliitteessä ja varmaankin syys-lokakuun vaihteessa 2004
Artikkelia ei löytynyt HS:n sivuilta.
se ei silti muuta sitä tosiasiaa että estonia teki pelastuneista ateisteja.
...että siinä artikkelissa tuskin haastateltiin kaikkia 160 pelastunutta.
Vaimoni on hoitajana vanhusten palvelutalossa ja siellä "lähtijöiden" siivessä.
Enempää kertomatta voin vain sanoa että on iso ero siinä, miten lähtee uskovainen, synnin tekijä tai tavan tallaaja.
se uskova vaimosi ei anna ateisteille kipulääkettä, mutta uskoville antaa.
Uskovat pitäis seuloa tuollaisista hommista kokonaan pois.
sanotaanpa näin... kaikkein tekopyhimmät ja kärsimyksiin välinpitämättömimmin suhtautuvat joita koskaan olen tavannut ovat juuri hoitoalalla työskentelevät uskovat. eivät kaikki, oikeasti paikallaan olevia ja empaattisiakin olen tavannut ja arvostan paljon heidän panostaan.
mutta nämä kamalimmat joille ei tunnu millään mahtuvan kaaliin ettei hätää kärsivää juuri auta, saati lohduta, ns. auttajan usko jumalan suunnitelmaan ja armoon.
kokemusta löytyy ensihoitajan hommista ja ongelmanuorten parista työskentelevistä.
tosin enpä tunne uskovia juuri muuten kuin työelämästä, jostain syystä taitavat vältellä mua..
tosiaan että uskovat voivat suhtautua välinpitämättömästi kärsimykseen? Eikös sen pitänyt olla aivan päinvastoin, kun rakkaudesta aina paasaavat täälläkin...
Olin kyllä ajatellut maailman muuttuvan juuri noin, kuten kerroitte Estoniasta selvinneistä. Tarpeeksi pahaa kun tapahtuu, niin miten siinä voi enää uskoa johonkin yliluonnoliseen rakastavaan olentoon?
Täytyypä tutustua tuohon Hesariin, jos löydän kyseisen numeron, meille kun sitä ei ole tilattu, kun asustellaan vähän kauempana pääkaupungistamme:)