Jotkut antavat ymmärtää, ettei tarvita muuta kuin uskoa Jeesukseen. "Päästäkseen taivaaseen jokaisen täytyy tehdä vain yksi asia", sanotaan eräässä uskonnollisessa lehtisessä, "nimittäin ottaa Jeesus Kristus vastaan henkilökohtaisena Pelastajanaan, antaa itsensä Hänelle, hyväksyä Hänet Herraksi ja Mestariksi ja avoimesti tunnustaa Hänet sellaiseksi maailman edessä." Niinpä monet uskovat, että me tarvitsemme vain äkillisen, tunnepitoisen kääntymyskokemuksen taataksemme itsellemme ikuisen elämän. Mutta jos keskitymme ainoastaan yhteen perusvaatimukseen pelastuksen saamiseksi jättäen muut huomiotta, se on samaa kuin lukisimme yhden ratkaisevan ehdon sopimuksesta emmekä välittäisi muista.
Jeesukseen uskominen on kyllä ratkaisevan tärkeää pelastuksellemme, mutta muutakin tarvitaan. Jeesus puhui joistakuista, jotka tunnustivat julkisesti uskovansa häneen ja tekivät jopa "voimatekoja" hänen nimessään. Mutta hän ei tuntenut heitä, koska he olivat "laittomuuden tekijöitä" eivätkä tehneet hänen Isänsä tahtoa. (Matteus 7:15–23) Opetuslapsi Jaakob muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää on 'tulla sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi, jotka pettävät itsensä väärällä järkeilyllä'. Hän sanoi myös: "Sinähän uskot, että on yksi Jumala? Teet varsin hyvin. Sen demonitkin uskovat ja vapisevat. – – usko ilman tekoja on kuollut." – Jaakob 1:22; 2:19, 26.
Jotkut kuitenkin väittävät, että ne jotka ovat todella pelastuneita, tekevät kaiken tämän joka tapauksessa. Mutta onko näin tosiaan käytännössä?
Otetaan eräs esimerkki: Mies, joka 'otti Jeesuksen vastaan' ollessaan nuori poika, sanoo: "Ne 'pelastuneet' ihmiset, joita olen tuntenut, eivät tunne mitään suurta tarvetta tutkia Raamattua, koska he ajattelevat heillä olevan jo kaiken sen, mitä tarvitaan pelastukseen."
Tosiaankin koko pelastusasialle on tuottanut huonoa mainetta monien niiden ulkokultaisuus ja epäkristilliset teot, jotka väittävät olevansa pelastettuja.
Monet väittävät silti itsepintaisesti, että Raamattu sanoo: "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä." (Johannes 3:36, Kirkkoraamattu) Sen vuoksi he päättelevät, että kun kerran on ottanut vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajanaan, ei voi enää koskaan eksyä. "Kerran pelastettu, aina pelastettu" on heidän iskulauseensa. Mutta sanooko Raamattu todella niin? Saadaksemme tähän vastauksen meidän täytyy tarkastella kaikkea, mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta. Me emme haluaisi 'pettää itseämme väärällä järkeilyllä' lukemalla vain valikoituja kohtia Jumalan sanasta.
Mitä sitten vaaditaan, jotta pelastuisi?
Tärkein vaatimus on se, jonka apostoli Paavali mainitsi filippiläiselle vanginvartijalle: "Usko Herraan Jeesukseen, niin tulet pelastumaan." (Apostolien teot 16:31) Sydämestä lähtevä arvostus Jeesuksen vuodatettua verta kohtaan on välttämätöntä, jotta meidät pelastettaisiin.
Jeesus sanoi: "Joka USKOO POIKAAN, sillä on ikuinen elämä; joka ei TOTTELE POIKAA, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihan alaisena." (Johannes 3:36)
Mitä Pojan tottelemiseen sisältyy?
Voisitko sinä lukija kertoa tämän meille?
PS. Jehovan todistajien kuullaan toisinaan viittaavan tähän Raamatunlauseeseen: "21 Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan." - 1.Pietarin kirje 2:21 (1. Johanneksen kirje 2:6)
Jeesukseen uskominen on kyllä ratkaisevan tärkeää pelastuksellemme, mutta muutakin tarvitaan. Jeesus puhui joistakuista, jotka tunnustivat julkisesti uskovansa häneen ja tekivät jopa "voimatekoja" hänen nimessään. Mutta hän ei tuntenut heitä, koska he olivat "laittomuuden tekijöitä" eivätkä tehneet hänen Isänsä tahtoa. (Matteus 7:15–23) Opetuslapsi Jaakob muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää on 'tulla sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi, jotka pettävät itsensä väärällä järkeilyllä'. Hän sanoi myös: "Sinähän uskot, että on yksi Jumala? Teet varsin hyvin. Sen demonitkin uskovat ja vapisevat. – – usko ilman tekoja on kuollut." – Jaakob 1:22; 2:19, 26.
Jotkut kuitenkin väittävät, että ne jotka ovat todella pelastuneita, tekevät kaiken tämän joka tapauksessa. Mutta onko näin tosiaan käytännössä?
Otetaan eräs esimerkki: Mies, joka 'otti Jeesuksen vastaan' ollessaan nuori poika, sanoo: "Ne 'pelastuneet' ihmiset, joita olen tuntenut, eivät tunne mitään suurta tarvetta tutkia Raamattua, koska he ajattelevat heillä olevan jo kaiken sen, mitä tarvitaan pelastukseen."
Tosiaankin koko pelastusasialle on tuottanut huonoa mainetta monien niiden ulkokultaisuus ja epäkristilliset teot, jotka väittävät olevansa pelastettuja.
Monet väittävät silti itsepintaisesti, että Raamattu sanoo: "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä." (Johannes 3:36, Kirkkoraamattu) Sen vuoksi he päättelevät, että kun kerran on ottanut vastaan Herran Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajanaan, ei voi enää koskaan eksyä. "Kerran pelastettu, aina pelastettu" on heidän iskulauseensa. Mutta sanooko Raamattu todella niin? Saadaksemme tähän vastauksen meidän täytyy tarkastella kaikkea, mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta. Me emme haluaisi 'pettää itseämme väärällä järkeilyllä' lukemalla vain valikoituja kohtia Jumalan sanasta.
Mitä sitten vaaditaan, jotta pelastuisi?
Tärkein vaatimus on se, jonka apostoli Paavali mainitsi filippiläiselle vanginvartijalle: "Usko Herraan Jeesukseen, niin tulet pelastumaan." (Apostolien teot 16:31) Sydämestä lähtevä arvostus Jeesuksen vuodatettua verta kohtaan on välttämätöntä, jotta meidät pelastettaisiin.
Jeesus sanoi: "Joka USKOO POIKAAN, sillä on ikuinen elämä; joka ei TOTTELE POIKAA, se ei näe elämää, vaan hän pysyy Jumalan vihan alaisena." (Johannes 3:36)
Mitä Pojan tottelemiseen sisältyy?
Voisitko sinä lukija kertoa tämän meille?
PS. Jehovan todistajien kuullaan toisinaan viittaavan tähän Raamatunlauseeseen: "21 Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiin, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne ja jätti teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan." - 1.Pietarin kirje 2:21 (1. Johanneksen kirje 2:6)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomalaisten kristittyjen pääedustaja arkkipiispa Jukka Paarma totesi muutama vuosi sitten lehtihaastattelussa, että ei tarvita MITÄÄN MUUTA kuin usko Jeesuksen kuolemaan ristillä.
Kaikenlaiset hihhuloinnint ja esim. helluntailaisten sekoilut ovat täysin tarpeettomia. Jokainen voi elää kuten parhaakseen katsoo, kunhan kuuluu luterilaiseen lahkoon ja uskoo alussa mainitun asian.
Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, Jeesuksen Kristuksen Golgatan keskimmäisellä ristillä vuodattaman verensä ansiosta. "Sillä armosta te olette pelastetut, ette tekojenne kautta ettei kukaan kerskaisi". Jotkut viittaavat Jaakobin kirjeeen kohtaan, jossa sanotaan, että usko ilman tekoja on kuollut. Niinpä, niin, kun ihminen uskoo Jeesuksen ristillä suorittamaan sovitustyöhön ja syntyy uudesti ylhäältä ja saa Pyhän Hengen, niin tämä Jumalan Henki saa aikaan (uudesti syntymisen jälkeen) ihmisissä erimuotoisia tekoja kuten laupeudentyöt lähimmäisiä kohtaan jne. Siis ensin on pelastuminen ja sitten tulevat teot, jos ovat tullakseen eikä päinvastoin.
Unohdit kertoa sen, että millä tavoin osoitat Kristukselle Jeesukselle tottelevasi Häntä? Muistathan raamatunkohdan, jossa sanotaan,"joka ei tottele Poikaa, pysyy Jumalan vihastuksen alaisena".
joka estää elämästä enään synnissä, kun olemme Jeesuksen elämäämme ottaneet, on Raamatussa, että jos me totuuden tuntoon tultuamme tahallamme teemme syntiä, ei ole toista lunastusta enään meidän synneillemme.
Meidän on oltava Kristuksen kaltaisia elämässämme, että voisimme kirkastaa Kristusta, ei missään tapauksessa pelkkä Jumalan olemassa oloon uskominen meistä kristittyjä tee, Saatanakin sen uskoo, ja pakenee Kristuksen nimeä.
Sitten toinen asia, joka kristityille on annettu, on VALVOKAA, sillä ette tiedä päivää, ettekä hetkeä, kun Jeesus saapuu, jotka eivät ole valmiit ja joilla ei ole Pyhän Hengen öljyä lampussaaan, ei pääse mukaan, kun Jeesus tulee omansa noutamaan, ja ovet suljetaan.
On olemassa hyviä ja pahoja palvelijoita, paha palvelija rupeaa lyömään kanssapalvelioitaan, ja viettämään huonoa elämää, tämän palvelian Herra tulee päivänä, jona hän ei luule.
Kyllä uskovan ihmisen on ELETTÄVÄ sitä uskoa, usko saa aikaan niitä tekoja, samoin kuin rakkaus saa aikaan tekoja.
Kuollutta sellainen rakkauskin on, joka ei saa aikaan mitään tekoja, kun on kerran alttarilla luvannut rakastaa, ja ei koskaan sen jälkeen osoittaisi sitä millään muotoa, se rakkaus voi olla olemassa, mutta se on kuollutta.
Jumala on luvannut maksaa taivaassa palkan siitä mitä me lihassa ollessamme olemme tehneet, joko hyvää tai pahaa.
Kun rukoillen elää, Jumala johdattaa ihmistä, olen sen elämässäni huomannut, sen johdatuksen elämäänsä saa, kun sitä pyytää.
Silloin oppii kuulemaan myös Jumalan ääntä, Raamatussa sanotaan, minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä kuulen heidän äänensä.
Kun ihminen ottaa vastaa Jumalan tarjoaman armolahjan Jeesuksessa Kristuksessa (syntyy uudesti ylhäältä), niin hän saa Pyhän Hengen voiman tulla Jumalan lapseksi. Tämä lapseus pysyy ihmisessä aina lihallisen ruumiin kuolemaan saakka. Vaikka ihminen aina välillä kompuroi hänen asemansa Jumalan lapsena kuitenkin säilyy.
Teen sinulle vastakysymyksen. Mitä vaadittiin Niniven asukkailta, jotta he säästyivät ennustetulta tuholta? Eikö Jumalan armolla ollut suuri osuus?
En jaksa kirjoittaa juttua uudelleen, mutta jos kiinnostaa, pohdittava asia löytyy täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000006366996
Muita keskusteluketjuja täällä:
http://www.geocities.com/uskotoivo2004/keskuste.htm
http://www.geocities.com/uskotoivo2004/