Pulun uudet vaatteet

Minä tulin juuri pilkiltä,kolmen päivän keikka heitettiin.

Kirjoittelen joskus runopalstoille. Proosaruno on vaikea laji.Netissä sen tekee vaikeaksi netin tapa aloittaa rivi aina vasemmalta samasta kohtaa.Proosarunossa painotukset tapahtuvat toisin.

Loppusoinnullisen runon tunnus on tietysti loppusointu,alkusoinnullisen alkusointu.
Ensimmäisessä säkeessä olet ymmärtääkseni pyrkinyt yhteen ja toisessa toiseen. Kolmannessa olet jo unohtanut ne molemmat.
Mieleen tulee tässä ihan muu kun loistaa kuu ja suukin mutristuu. Sydänkin tässä ihan räytyy,läytyy,sanoa se täytyy.

Te olette naurettava. Sen vielä sietäisin ja nimimerkkini käyttämisen,mutta runon raiskaamista en. Äidinkieltään pahoinpitelevät paskiaiset ovat oikeastaan kotoisin kannaksen toiselta puolelta.

Pilkkaruno tehdään näin. Sen kaava on helppo oppia,se ei kuitenkaan ole helppo.Koettakaa itse.
Limerick on viisirivinen. Sen ensimmäinen rivi päättyy erisnimeen ja on siksi isolla kirjaimella alkava.
Toinen rivi on tavutukselta samanmittainen ja loppusoinnussa ensimmäisen kanssa.
Kolmas ja neljäs rivi ovat loppusoinnullisia toistensa kanssa mutta pyrkivät ikäänkuin Kalevala-mitan tapaan murtosäkeeseen. Muuten pilkkaruno olisi tautologinen.
Viides säe on loppusoinnussa kahden ensimmäisen kanssa.

Voinko kertoa sen sinulle Limerickinä?

Ensimmäiseen riviin laitat nimen Limerick.
Runon ajatuksen keksi Irlannissa muuan Dick.
Jos runon rakennetta halventaa,
halventaja viedään saunan taa
ja se on meille muille ihan shick.


Kirjoittamastasi yhdeksänrivisestä hirvityksestäkin olisi tullut ymmärrettävä Limerickinä. Olisit voinut tehdä sen vaikka näin.

Sinisulka,oma Pulusein
vaatteistasi puolet vein.
Loputkin mä vielä vaadin,
ottiperhon niistä laadin.
Tehdään pesä yksintein.


Elä hyvä veli raiskaa äidinkieltäsi ainakaan minun nimissäni.


Äänestää pittää - ei Kokoomusta.
Miksipä kannattaa taantumusta.
Uskoa pittää kerralla,
suomalaisella herralla
on päässä ämpärikaupalla kusta.