ihmisen täytyy kestää kovin tarvitsevaa kumppania?
En halua olla omaishoitaja.
En halua olla omaishoitaja.
Kuinka kauan
JoMN
11381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitäs jos sinä itse olisit joskus se tarvitseva
osapuoli,ja kumppanisi ei enää jaksaisi sinua?
kysymys. Kyllä minä ymmärrän sen, että jos ihminen on sairas, hänen täytyy saada hoivaa, mutta näissä mt-jutuissa joskus tuntuu siltä, että vaikka mitä yrittäisi, niin koskaan ei ole hyvä.
Millaista vastausta kaipasit?
kun et kertonut tarkemmin mikä sinut saa moista miettimään.
Taisit kuitenkin kirjoittaa samasta asiasta aiemmin jotakin, joten kommentoin sen perusteella. Jos menee pieleen, unohda koko vastaus.
Tarvitsevuudelle voisi yrittää asettaa rajoja. Sen voisi jopa nähdä yhdenlaisena hyväksikäyttämisenä, jotta rajojen asettaminen tuntuisi itsestä vähän helpommalta. Asian voisi ajatella myös niin, että asetatkin itsellesi rajoja, jotta et olisi niin helposti toisen käytettävissä. Laitat rajat itsesi ympärille itseäsi suojellaksesi, jos niiden asettaminen toiselle tuntuu hankalalta.
Parisuhteessa jatkuva yksipuolinen tarvitsevuus on enemmän tai vähemmän häikäilemätöntä hyväksikäyttöä - mitäpä sitä kaunistelemaan. Tarvitsevuudessa hyväksikäyttö on naamioitu niin, että sitä on vaikea tunnistaa hyväksikäytöksi - puhumattakaan, että sitä olisi helppo vastustaa tuntematta lyövänsä laimin, hylkäävänsä ja suorastaan jättävänsä heitteille.
Normaalistihan parisuhteessa tarvitsevuus on vaihtelevaista ja vastavuoroista, ei ollenkaan niin, että toinen on jatkuvasti 'hoitamisen' kohteena. Molemmilla pitää olla lupa ja mahdollisuus antaa ja saada (tai joskus peräti ottaa), eikä kummankaan tarpeet ole jatkuvasti etusijalla.
Tällaisia kirjoittaessani oletan, ettei nyt ole kysymys mistään sairaudesta, vammaisuudesta, sun muusta, jonka aiheuttamat olosuhteet aiheuttavat sen, että kumppani on jatkuvasti 'tarvitseva'.
ja upposi. Osuit vastauksessasi aivan oikeaan. Kiitos siitä Mirri.
että kysymys on hylätystä lapsesta. Siis muodollisesti hyvästä perheestä, jossa äiti ei itse asiassa ole halunnut lapsia. Nyt olemme tilanteessa , jossa minä tuuraan sitä puuttuvaa äitiä. Sairaus tuntuu olevan ainoa keino saada huomiota.
ja hätkähdyttävä tuo sinun ilmauksesi, että tuuraat puuttuvaa äitiä. Siitähän tällaisissa kuvioissa on kysymys. Pohjimmiltaan kumppani tai puoliso tosiaankin joutuu 'tuuraamaan' hylännyttä äitiä ihmetellessään ja yrittäessään selviytyä aikuisen ihmisen kummallisesta käyttäytymisestä kaikkine tunteenpurkauksineen. Luultavasti auttaa ymmärtämään ja kenties jollakin tasolla myös jaksamaan, jos osaa ajatella noin kuin sinä: että tuuraat (pikkulapselta) puuttuvaa äitiä.
Kyllähän normaalissa ja terveessäkin parisuhteessa tuurataan isiä ja äitejä vaihtelevaisesti ja vastavuoroisesti. Normaalisti aikuinen ihminen putoaa joskus hetkittäin erilaisten kriisien yhteydessä sellaiseen tarvitsevuuteen, että kumppanin on ihan viisasta (tilapäisesti) ottaa vanhemman rooli tukeakseen puolisoaan tämän vaikeiden vaiheiden ylitse. Ja normaalisti parisuhteen molemmat osapuolet pystyvät 'tuuraamaan' vanhempia.
Sinä kuitenkin ilmeisesti 'tuuraat' huolehtivaa äitiä hyvin yksipuolisesti ja jatkuvasti kumppanisi kykenemättä vastavuoroiseen aikuisuuteen. Huono homma, koska parisuhteessa sinulla olisi oikeus ihan samaan: päästä kokemaan aikuiselta ihmiseltä saatua hoitoa ja huolenpitoa - välittämistä. Kukaan ei jaksa vuodesta toiseen sellaista, että joutuu olemaan puolisonsa/kumppaninsa äiti.
kai me kaikki joskus putoamme sellaiseen kuoppaan, että regressoidumme ja tarvitsemme hoivaa. En itsekkään kuvittele olevani niin aikuinen, että en kantaisi mukanani sitä pikkupoikaa, joka olin yksitoistavuotiaana. Olosuhteen vaan olivat silloin niin kovin toisenlaiset.
En voi kertoa tässä koko elämäntarinaani, eikä se ole tämän palstan tarkoituskaan, mutta joskus tuntuu hyvin raskaalta olla jatkuvan poliisivalvonnan alaisena. Mitä sinä teet? Missä olit eilen klo 10.00? Miksi et ole minun käytettävissäni, kun minä kerran olen sairas?
Perheterapeuttimme, joka on psykologi, sanoi, että minä olen kiltti ihminen, mutta puolisoni luonnehdintojen mukaan asia ei ole niin. Mitä hittoa minä teen?
kestää tätä tilannetta ja toivoa että vaimosi
tulisi joskus parempaan kuntoon.
Minun isällä oli syvä masennus ja psykoosi,hän
makasi 5 vuotta sängyssä,vessassa kävi ja syö-
mässä,muuten vaan makasi sängyn pohjalla eikä
tehnyt mitään,ei lukenut tai katsonut TV:täkään.
Pidettiin ensiksi 6 viikkoa mielisairaalassa,sit-
ten kotiutettiin,ei ollut kumminkaan terve,mutta
olirauhallisempi eikä niin harhainen.Ja sen jäl-
keen 5 vuotta makas sängyn pohjalla,mikään ei
kiinnostanut häntä,oli apaattinen ja söi lääkkei-
tä.Ajattelin ettei se ikinä parane,ei kukaan voi
vaan maata sängyssä,kuolee pois ennen aikojaan.
En edes elätellyt toivoa että paranis kun sai-
raus vaan kesti vuodesta toiseen.Siihen vaan tot-
tui että se makas sängyssä eikä tehnyt mitään.
Mutta ihme tapahtui ja isä rupes sitten pikku
hiljaa paranemaan ja virkistymään,mutta 5 vuotta
siinä meni.Ensin rupes kuuntelemaan radioa,sitten
lukemaan ja katsomaan TV:tä ja muutenkin kiinnos-
tumaan elämästä.Nyt on tervehtynyt,ei enää lääki-
tystäkään tarvitse,on ollut jo useamman vuoden
terve.
Niin ettei sunkaan kannata menettää toivoas vai-
mosi parantumisesta,mutta aikaa se voi viedä
ennenkuin paranee.
Vastasin äsken kirjoitukseesi, jossa puhuit palstan vaihdodsta. Sanoin asioita PP:stä ja "peräsuolijengistä", jolla hän luulee hauskuuttavansa palstalaisia. Viesti poistettiin heti, samoin kaikki peräsuolimateriaali, joka oli palstalla. Ehditkö saada viestini? Olisi hyvä tietää.
jos viitsit, voit laittaa sen vaikka tuonne ateisti-palstalle, minulla on siellä aloituksia, joihin voit sen ujuttaa.