Kuvittele eläväsi ensimmäisen temppelin aikaa. Kuvittele myös vastenmielisyyttä kompromisseja, maailmallisuutta ja pakannallisuuteen mukautumista kohtaan, josta on tullut niin mieletöntä, että ihmiset saattoivat uhrata lapsiaan epäjumalille palvoakseen sitten myöhemmin samana päivänä Herraa pyhäkössä (ks. Hes. 23:39). Kuvittele sitten itsesi elämässä toisen temppelin aikaan ja kuvittele vastenmielisyyttäsi vallitsevaa legalismia kohtaan, joka on niin jäätävää ja äärimmäisyyksiin asti vietyä, että jopa Jeesusta syytettiin lain rikkomisesta (Joh. 5:16). Kummankin skenaarion kohdalla kysymys kuuluu:"Minne sinä menisit?"Takaisin Egyptiin palvomaan kissajumalatar Bastetia? Vai Babyloniin palvomaan Sin-nimistä kuunjumalaa? Antaistko ehkä uhreja (myöhemmällä ajalla) Jupiterille tai liittyisitklö johonkin Caesaria palvovista kulteista? Jos mikään näistä ei tyydyttäisi sisimpäsi kaipausta, yhtenä vaihtoehtona olisi aina astrologia. Sinä olet kuitenkin sinä tänä päivänä, et muinaisina aikoina, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Riippuen teologisesta näkökulmastasi seitsemännen päivän adventistien yhteisö on joko täynnä samaa maailmallisuutta, kompromisseja ja mukautumista mikä koitui Israelin tuhoksi ensimmäisen temppelin aikaan, tai (toiselta kannalta katsottuna) adventtikirkko on yhtä dogmaattinen, ahdasmielinen, legalistinen ja vanhoilinen kuin Israel oli Kristuksen päivinä. Kummankin näkökulman kannattajat kohtaavat kuitenkin saman kysymyksen kuin ne ihmiset, jotka elivät toisella mainituista historiallisista ajanjaksoista. Kysymys kuuluu:"Minnä sinä menisit?" Jos haluat edelleen pyhittää sapattia, teet tyhjäksi noin 99 prosenttia kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Jos et myöskään tuntisi voivasi liittyä yhteisöön, joka opettaa, että kuolemassa sinun kuolematon sielusi liitelee välittömästi taivaan loputtomaan riemuun tai laskeutuu ikuiseen piinaan hornan kuiluun, siinä tapauksessa olet luultavasti eliminoinut 99,9 prosenttia jäljellä olevasta yhdestä prosentista vaihtoehtoja. Paljon ei jää jäljelle. Ehkä Herran tarkoitus olikin, että asia on juuri näin. Ehkä totuus on aina erottunut niin selvästi ja tunnistettavasti, että kun ihmiset kerran löytäväty sen ja oppivat rakastamaan sitä, kilpailijoille tuskin jää tilaa. En tarkoita sitä, että erot adventismin ja muiden protestanttisten uskontojen välillä ovat yhtä suuria kuin erot muinaisen juutalaisuuden ja sitä ympäröivän pakanuuden välillä: sellainen olisi hyökkäävä mielipide. Tarkoitan kuitenkin sitä, että erot adventismin ja näiden muiden kirkkokuntien välillä ovat silti tarpeeksi suuria rajoittaakseen ankarasti jonkun sellaisen henkilön vaihtoehtojen määrää, joka adventtikirkkoon turhatuneena haluaa lähteä ja silti säilyttää jonkun teologisen rehellisyyden. Vaikka ei ollutkaan helppoa tulla seitsemännen päivän adventistiksi, niin nyt kun olen sitä, on helppoa pysyä adventistina. Niin kauan nimittäin kuin pidän kiinni sapatista ja sielun kuolevaisuudesta, todellisuudella ei ole tarjottavana mitaan sellaista, mikä tuntuisi edes jossain määrin houkuttelevalta. Jos olisi olemassa kaikenlaisia sapattia pyhittäviä seurakuntia - jotka opettaisivat että kuolema on ensimmäiseen tai toiseen ylösnousemukseen asti jatkuvaa unta - silloin minulla saattaisi olla ongelma. Sellaisia ei kuitenkaan ole, joten mikä on ongelma? Adventtikirkko on luonnollisesti helppo kohde. Olivatpa ihmiset sitten "oikealla" tai "vasemalla" (tai yhtä hyvin "keskellä"), valittivatpa he sitten liberalismista tai kalkkeutuneesta dogmaattisuudesta keskuudessamme, he löytävät aina jotakin valittamisen, arvostelun ja sättimisen aihetta. (Oletko käyttänyt Internetiä viime aikoina?) Epäilemättä joissakin tapauksissa valitukset, arvostelut ja sättimiset ovat ansaittuja. Joka tapauksessa kysymys kuuluu edelleen:"Minne muualle sinä menisit?"Aivan samalla tavalla kuin totuus raamatullisina aikoina erottui niin selvästi sitä ympäröivää valhetta vasten, niin se tekee nykyäänkin. Katso ympärillesi ja mieti, mitkä ovat vaihtoehtosi. Mitä muualla opetetaan - ikuista kidutusta helvetissä, salaista tempaamista, 200 miljoonan kiinalaisen tunkeutumista Israeliin Harmageddonin taistelussa sekä tietysti sen uskomista, että Jeesus muutti sapatin sunnuntaille. Näen jo sieluni silmin kirjeet, joita posti nyt tuo:"Goldstein (tämän artikkelin alk.per. kirjoittaja), sinä olet kovin ylimielinen. Goldstein sinä olet kovin ahdasmielinen. Goldsten, sinä olet kovin lahkolaiskiihkoinen. Pälä, pälä, pälä... (Saan niin paljon ilkeitä kirjeitä, että otsalohkoni on jo kovettunut kalkkikivimäiseksi.) Ehkä olen kaikkea mainittua ja vielä sitä pahempikin, mutta minun luonteenvirheeni eivät ole tässä asian ydin. Asian ydin on tämä: NIIN KAUAN KUN USKOT, ETTÄ SAPATTI JA KUOLLEIDEN TILA OVAT LIIAN TÄRKEITÄ OPPEJA HYLÄTTÄVÄKSI, SINULLA EI OLE MUITA VAKAVASTI OTETTAVIA VAIHTOEHTOJA KUIN SEITSEMÄNNEN PÄIVÄN ADVENTISITEN YHTEISÖ. YRITÄ NIELLÄ TÄMÄ TOSIASIA. Käytä vaikutusvaltaasi hyvän puolesta....
Niukasti vaihtoehtoja
Nykyaika 9/2008
4176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä adventtikirkossa on paljon hyvää, juuri ko asiat.
Jos vaan ei tarvitsisi hyväksyä kaikkia 28 opinkohtaa ennen kastetta ois ok.
Voihan sitä aina perustaa uuden seurakunnan, jos ei ole näkyvissä muuta vaihtoehtoa.
Toiset seurakunnat kuihtuu ja kuolee kun uusia perustetaan.
Se mikä on Jumalasta kestää!
Onhan Jehovan todistajia, mormooneja yms joita me kristityt pidämme ns harhana.
Varmasti pieni adventisti ryhmittymäkin tulee säilymään, ei välttämättä kuole kokonaan.
Näyttää kyllä siltä että tätä vauhtia ei adventtikirkko koe enää sitä kukoistusta, kun oli 80l. Silloin oli rahaa käytössä. Mihin muuten kadonneet kaikki rahat?
Porukkaa eroo ja uusia ei tule, vai?
aika tulee, kenties on jo. Elämme kuin Nooan päivinä. Kaikesta sen näkee, jumalattomuus sen kun lisääntyy. Kenties elämme jo tuota viimeistä viikkoa Jumalan aikataulussa tämän maailman suhteen. Ei koskaan tähän mennessä ole ajan merkit niin hyvin näkyneet maailman tilassa kuin ne nyt näkyvät. Ilmestyskirjan pasuunat soivat kaiken aikaa(Ilm. 8:6-9:21) ja kuusi sinettiä on jo avattu(Ilm. 6. luku) Vain viimeinen odottaa avaamistaan (Ilm. 8:1).
Nooa rakensi arkkia 120 vuotta, rakensi ja rakensi päivästä toiseen, kenties työllisti ympärillään olevia ja aina kutsui arkkiin.
Eivät tulleet edes silloin, kun näkivät eläinten menevän sinne parittain. Naurua ja vitsailuja vain riitti. Viimeisenä meni Nooa perheineen, eikä vieläkään satanut. Jumala sulki arkin oven ja ulkopuolella alkoivat suuret juhlat Nooan ja arkin kunniaksi.
Viikko kului, mutta sitten alkoi tapahtua ihmeitä. Taivaasta, josta ei koskaan ollut tullut pisaraakaan vettä, alkoi hiljalleen sataa. Lopulta vettä tuli taivaasta 40 päivän ajan. Jo olisi arkkiin tulijoita kiinnostanut pelastus, mutta enää se ei ollut mahdollista. Jumala oli lopullisesti sulkenut oven, eikä enää ollut mahdollista sitä avata, eikä myöskään pelstus ollut enää tarjolla.
Samoin tulee olemaan ajan lopussa, kun ääni taivaassa sanoo:
"Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut, ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." Ilm. 19:6-8
Kun seitsemäs pasuuna soi, Kunnian Kuningas, Jeesus, saapuu(Ilm. 11:15). Silloin jokaisen on oltava valimiina häntä vastaanottamaan, mutta me tiedämme ennustuksen, että näin ei ole. Kaikki eivät silloinkaan ole "pelastuksen arkissa". Monet haluavat silloin vuorien kaatuvan heidän päälleen ja suojelevan heitä Karitsan vihalta.
Akirkon (kuten sanot)=odottajien kukoistus on sama kuin Jumalan lasten lukumäärä tuona päivänä, kun Jeesus tulee. He ovat se kansa, joka odottaa pelastajaansa tulevaksi. Siinä on jäseniä kaikista kansoista, heimoista, sukukunnista ja maista. Silloin ei ole valtiollisia rajoja, ei etnisiä rajoja eikä mikään tämän maailman este voi heitä erottaa Jumalan rakkaudesta. Jumala ottaa heidät täältä kuin kekäleen tulesta temmaten. Tämä on faktaa, joka ei pala edes siinä tulessakaan, joka on tuleva tämän maailman osaksi.
Mitä muuten varoista, joista puhut. Nuo varat ovat katoavaa tavaraa. Omaisuus voidaan ennen tuota päivää ottaa pois, joka euro. Emme tiedä sitäkään, saako edes henkensä säilyttää. Sanotaanhan Ilmestyskirjassan, ettei voi ostaa ei myydä, ellei ota pedon merkkiä.
Ahdistuksen ajat ovat pian käsillä, mutta mitä siitä. Sehän kertoo vain, että Jeesus tulee pian. Kuinka pian, sen tietää vain Jumala yksin. Siispä jäädään odottelemaan tulevia aikoja.
Ei ole enää Salosen säätiön 100 miljoonaa. Kaik on männynnä!