Tuotan pettymyksen niille, jotka otsikkoni perusteella ajattelevat minun ryhtyvän irvailemaan. Niin en tee, vaan olen kerrankin vakavissani ja puhun niin totta kuin todeksi tiedän tai ymmärrän, ja se on totta toisin kuin sillä naispoliitikolla, joka sanoi puhuvansa niin totta kuin osaa.
Tuo naispoliitikko johti puolueensa niukkaakin niukempaan vaalivoittoon, mutta kun hänen käyttämänsä kepulikonstit paljastuivat, hallitus oli jo kriisissä vasta kaksi kuukautta toimittuaan, ja naispääministeri joutui eroamaan ja hänen paikalleen astui siihen saakka varsin tuntematon Vanhanen. Ehkäpä juuri hänen tuntemattomuutensa vuoksi demarit hänet hyväksyivät ja niin hallitus sai jatkaa.
Vaikka eräät kepulaiset ja varsinkin kokoomuslaiset väittivät punamultahallituksen noudattavan pelkkää demaripolitiikkaa, Vanhanen pystyi toimimaan kannattajiensa kannalta tuloksellisesti ja ärsyttämättä muitakaan. Niinpä hänen puolueensa pysyi hallituskauden jälkeenkin suurimpana, hyvin niukasti tosin, mutta suurimpana kuitenkin. Sitten Vanhanen pääsi muodostamaan porvarihallituksen, joka varsinkin demarien ja mielestä toteuttaa porvaripolitiikkaa, joka hermostuttaa myös osaa kepun kannattajista, joiden ääntä puoluesihteeri käyttää, mutta todellisuudessa kuitenkin tämäkin hallitus on hoitanut kepun peruskannattajakunnan etuja paremmin kuin juuri minkään muun väestöryhmämme.
Vaikka Vanhanen on puolueensa puheenjohtajana ”sattumakorpraali” – kepulaisen Timo T.A. Ristimäen mukaan – hän on osoittanut osaavansa politiikan taidon. Hän tajuaa, että politiikassa menestytään kompromissivalmiudella ja joustavuudella, ja omalle peruskannattajakunnalle vähemmän tärkeissä asioissa voidaan puolueen ohjelmissaan esittämistä tavoitteista luopuakin, jos siten edistetään tavoitteisiin pääsyä kaikkein tärkeimmissä asioissa. Omassa puolueessaan näkemästään kokemuksestakin Vanhanen tietää, että politiikassa ei menestytä väyrysmäisellä ”tahtopolitiikalla”; mikään puolue meillä ei ole niin vahva, että saisi tahtonsa läpi, jos öykkärimäisyydellä nostatetaan muiden puolueiden vastustus. Samaan johtaa myös liian ilmeinen kieroilu, joka myös usein on ollut kepun perussyntejä.
Ja kepullehan tärkeintä on sen peruskannattajakunnan, maatalouden harjoittajien asema ja edut. Seuraavaksi tärkeintä sille on muiden syrjä-Suomen asukkaiden näennäiset – useinkaan ei todelliset – edut. Maatalouden harjoittajille pyritään saamaan kaikki, mikä on suinkin mahdollista, mitä asutuskeskusten keräämistä verovaroista irti saadaan. Muille syrjäsuomalaisille sitten kaikki mitä sen jälkeen jäljelle jääneistä liikenee. Asutuskeskusten kehittämisestä – joka olisi parasta koko Suomen kehittämisen kannalta – ei ole niin väliä, niiden asukkaista ei sitäkään vähää.
Vanhasen etevä peli nähtiin monta kertaa jo punamultahallituksen aikana. Hän antoi puolueryhmänsä sisäisen riidan kehittyä siihen pisteeseen, että tarvittiin demarien Heinäluoma välimieheksi, ja siten demarit hallitussovun säilymisen nimissä antoivat kepulle sen tavoitteissa periksi enemmän kuin olivat aikoneetkaan. Vaikka puhuttiin, että demarit olivat itse asiassa johtava hallituspuolue ja että kepu toteutti sdp:n politiikkaa, se oli hämäystä; kyllä kepu omiensa asioiden hoidots huolta piti ja siinä hyvin onnistui muiden kustannuksella.
Samaa on nähty jo muutaman kerran myös tässä porvarihallituksessa. On syytetty – monet kepulaisetkin syyttävät – että hallitus tekee puhdasta kokoomuslaista porvaripolitiikkaa, mutta ei asia niin ole. Kepu sai hallituskumppaninsa vastoin sen alkuperäisiä aikomuksia tukemaan tavoitteitaan eteläisen Suomen kansallisten maataloustukien maksamisessa kuten myös sokerijuurikasasiassa. Maatilojen sukupolvenvaihdon perintöveroasiassa kepulle on itse asiassa suuri voitto saada verohelpotus pääoman 80 %:n osalta, vaikka hallituskumppani pitää sitä myönnytyksenä, kun alkuperäinen vaatimus oli täydet 100 %. Kemijärven tapauksessa kepu on tehnyt välttämättömyydestä hyveen Aivan helposti ymmärrettävillä järkisyillä sen on ollut pakko antaa periksi kokoomukselle ja kapitalisteille, mutta varmasti se aikoo maksattaa ”joustavuutensa” jossakin muussa asiassa.
Minäkin olen syyllistynyt populismiin sellutehtaan sulkemispäätöstä arvostellessani. Eihän tosiasiassa muu ollut mahdollista. Tehdas perustettiin 1960-luvun puolivälissä pitkälti vastoin teollisuuden tahtoa. Kyse oli puhtaasta aluepolitiikasta. Tehdas on ollut ajoittain hyvinkin kannattamaton ja sen sulkemisesta on puhuttu teollisuuspiireissä sen perustamisesta lähtien. Venäjän puutuonnin tyrehtymisen ohella sellu- ja paperimarkkinoilla on tapahtunut jyrkkä muutos. Nykyisin paperinkulutus lisääntyy vain entisissä kehitysmaissa, kun kehittyneissä maissa se laskee jyrkästi. Kuinka ihmeessä siis kannattaisi täällä tuottaa sellua, joka ei ole edes paperia, vaan sen raaka-ainetta! Sellutehtaiden pitää olla siellä, jossa puu-raakaainetta on riittävästi ja jossa myös paperinkulutus kasvaa. Siellä kun kaiken lisäksi työvoima ja muut kustannukset ovat halvempia.
Vanhasen poliittisia taitoja tukevat hänen eräät muut avunsa. Niistä ehkä tärkeimpänä hänen tavallisuutensa. Hän on hyvin tavallinen, yksitotinen ja ehkä vähän yksinkertainenkin suomalainen mies, johon samanlaisen varsin yleisen suomalaisen miehen on helppo samastua. Vanhaseen ei tarvitse katsoa ylöspäin, vaikka hän pitkä mies onkin. Ruususta vastaan käräjöinti osoittaa, että Vanhanen näkyy suutahtavankin helposti ja käyttäytyvän silloin harkitsemattomasti, kuten suomalainen mies usein tekee. Ainakin näihin saakka Vanhanen on vedonnut myös naisiin; teeskentelemättömästi hieman avuttomalla olemuksellaan, jota mielikuvaa lievä änkytys vahvistaa, hän on herättänyt naisissa äidillisiä, suojelevia vaistoja. Niin naiset tuollaisiin miehiin usein reagoivat. Saa nähdä, muuttaako tuo lemmessään petetyn Ruususen tapaus naisten usein myös romanttisia tunteita ja asenteita.
Ja mikä tärkeintä: Vanhanen mielletään aidosti rehelliseksi ihmiseksi. Kepun pitkäaikaiset ”parhaat perinteet” muistaen se on varsin erikoista. Vanhasen rehellisyys kuten lievä avuttomuuskin on uskottavaa, sillä häntä pidetään niin yksitotisena – ehkä vähän yksinkertaisenakin – ettei hänen uskota pystyvän sitä kierosti näyttelemään. Ei, vaan kyllä kepuryhmän johtaja Timo Kalli puhui totta, kun tuli Jäätteenmäen aiheuttaman hallituskriisin jälkeen tarjoamaan Vanhasta demareille esitellen tämän, että ”hän on rehellisintä, mitä meillä on tarjottavanamme”.
Keskustassa eivät kaikki näy ymmärtävän, miten paljon he saavat olla kiitollisia Vanhaselle. Vaikka Vanhanen ei menestynyt presidentinvaaleissa ja vaikka hänen johdollaan keskusta on tullut hieman alaspäin jo kolmissa vaaleissa, Vanhasen ansiota kuitenkin mitä suurimmassa määrin on se, että kepu on edelleen johtava hallituspuolue ja että kepun peruskannattajakunnan etuja hoidetaan niin hyvin. Yksin Vanhasen ansioksi on luettava, jos porvarihallitus pysyy pystyssä vaalikauden loppuun. Siihenhän ei oikein näy puoluesihteeri oikein uskovan, eikä ehkä sitä toivokaan.
Jos Vanhanen pysyy keskustan johdossa, puolueella on erinomaiset mahdollisuudet päästä seuraavaankin hallitukseen, vaikkapa vain kolmanneksi suurimpana, jos kokoomus pysyy suurimpana. Ja jos sdp nousee suurimmaksi ja jos Tuomioja nousee sdp:n puheenjohtajaksi, Vanhasen johtama kepu varmasti pääsee hallitukseen kolmanneltakin paikalta, sillä sinipunaa ei synny Erkin johdolla. Mutta jos puoluesihteeri Jarmo Korhosen vaatima ”tahtopolitiikka” vetää kepussa pitemmän korren, puoluetta ei huoli kumppanikseen sen paremmin kokoomus kuin demaritkaan. Jarmo Korhoseen minäkin toivoni panen.
Tuo naispoliitikko johti puolueensa niukkaakin niukempaan vaalivoittoon, mutta kun hänen käyttämänsä kepulikonstit paljastuivat, hallitus oli jo kriisissä vasta kaksi kuukautta toimittuaan, ja naispääministeri joutui eroamaan ja hänen paikalleen astui siihen saakka varsin tuntematon Vanhanen. Ehkäpä juuri hänen tuntemattomuutensa vuoksi demarit hänet hyväksyivät ja niin hallitus sai jatkaa.
Vaikka eräät kepulaiset ja varsinkin kokoomuslaiset väittivät punamultahallituksen noudattavan pelkkää demaripolitiikkaa, Vanhanen pystyi toimimaan kannattajiensa kannalta tuloksellisesti ja ärsyttämättä muitakaan. Niinpä hänen puolueensa pysyi hallituskauden jälkeenkin suurimpana, hyvin niukasti tosin, mutta suurimpana kuitenkin. Sitten Vanhanen pääsi muodostamaan porvarihallituksen, joka varsinkin demarien ja mielestä toteuttaa porvaripolitiikkaa, joka hermostuttaa myös osaa kepun kannattajista, joiden ääntä puoluesihteeri käyttää, mutta todellisuudessa kuitenkin tämäkin hallitus on hoitanut kepun peruskannattajakunnan etuja paremmin kuin juuri minkään muun väestöryhmämme.
Vaikka Vanhanen on puolueensa puheenjohtajana ”sattumakorpraali” – kepulaisen Timo T.A. Ristimäen mukaan – hän on osoittanut osaavansa politiikan taidon. Hän tajuaa, että politiikassa menestytään kompromissivalmiudella ja joustavuudella, ja omalle peruskannattajakunnalle vähemmän tärkeissä asioissa voidaan puolueen ohjelmissaan esittämistä tavoitteista luopuakin, jos siten edistetään tavoitteisiin pääsyä kaikkein tärkeimmissä asioissa. Omassa puolueessaan näkemästään kokemuksestakin Vanhanen tietää, että politiikassa ei menestytä väyrysmäisellä ”tahtopolitiikalla”; mikään puolue meillä ei ole niin vahva, että saisi tahtonsa läpi, jos öykkärimäisyydellä nostatetaan muiden puolueiden vastustus. Samaan johtaa myös liian ilmeinen kieroilu, joka myös usein on ollut kepun perussyntejä.
Ja kepullehan tärkeintä on sen peruskannattajakunnan, maatalouden harjoittajien asema ja edut. Seuraavaksi tärkeintä sille on muiden syrjä-Suomen asukkaiden näennäiset – useinkaan ei todelliset – edut. Maatalouden harjoittajille pyritään saamaan kaikki, mikä on suinkin mahdollista, mitä asutuskeskusten keräämistä verovaroista irti saadaan. Muille syrjäsuomalaisille sitten kaikki mitä sen jälkeen jäljelle jääneistä liikenee. Asutuskeskusten kehittämisestä – joka olisi parasta koko Suomen kehittämisen kannalta – ei ole niin väliä, niiden asukkaista ei sitäkään vähää.
Vanhasen etevä peli nähtiin monta kertaa jo punamultahallituksen aikana. Hän antoi puolueryhmänsä sisäisen riidan kehittyä siihen pisteeseen, että tarvittiin demarien Heinäluoma välimieheksi, ja siten demarit hallitussovun säilymisen nimissä antoivat kepulle sen tavoitteissa periksi enemmän kuin olivat aikoneetkaan. Vaikka puhuttiin, että demarit olivat itse asiassa johtava hallituspuolue ja että kepu toteutti sdp:n politiikkaa, se oli hämäystä; kyllä kepu omiensa asioiden hoidots huolta piti ja siinä hyvin onnistui muiden kustannuksella.
Samaa on nähty jo muutaman kerran myös tässä porvarihallituksessa. On syytetty – monet kepulaisetkin syyttävät – että hallitus tekee puhdasta kokoomuslaista porvaripolitiikkaa, mutta ei asia niin ole. Kepu sai hallituskumppaninsa vastoin sen alkuperäisiä aikomuksia tukemaan tavoitteitaan eteläisen Suomen kansallisten maataloustukien maksamisessa kuten myös sokerijuurikasasiassa. Maatilojen sukupolvenvaihdon perintöveroasiassa kepulle on itse asiassa suuri voitto saada verohelpotus pääoman 80 %:n osalta, vaikka hallituskumppani pitää sitä myönnytyksenä, kun alkuperäinen vaatimus oli täydet 100 %. Kemijärven tapauksessa kepu on tehnyt välttämättömyydestä hyveen Aivan helposti ymmärrettävillä järkisyillä sen on ollut pakko antaa periksi kokoomukselle ja kapitalisteille, mutta varmasti se aikoo maksattaa ”joustavuutensa” jossakin muussa asiassa.
Minäkin olen syyllistynyt populismiin sellutehtaan sulkemispäätöstä arvostellessani. Eihän tosiasiassa muu ollut mahdollista. Tehdas perustettiin 1960-luvun puolivälissä pitkälti vastoin teollisuuden tahtoa. Kyse oli puhtaasta aluepolitiikasta. Tehdas on ollut ajoittain hyvinkin kannattamaton ja sen sulkemisesta on puhuttu teollisuuspiireissä sen perustamisesta lähtien. Venäjän puutuonnin tyrehtymisen ohella sellu- ja paperimarkkinoilla on tapahtunut jyrkkä muutos. Nykyisin paperinkulutus lisääntyy vain entisissä kehitysmaissa, kun kehittyneissä maissa se laskee jyrkästi. Kuinka ihmeessä siis kannattaisi täällä tuottaa sellua, joka ei ole edes paperia, vaan sen raaka-ainetta! Sellutehtaiden pitää olla siellä, jossa puu-raakaainetta on riittävästi ja jossa myös paperinkulutus kasvaa. Siellä kun kaiken lisäksi työvoima ja muut kustannukset ovat halvempia.
Vanhasen poliittisia taitoja tukevat hänen eräät muut avunsa. Niistä ehkä tärkeimpänä hänen tavallisuutensa. Hän on hyvin tavallinen, yksitotinen ja ehkä vähän yksinkertainenkin suomalainen mies, johon samanlaisen varsin yleisen suomalaisen miehen on helppo samastua. Vanhaseen ei tarvitse katsoa ylöspäin, vaikka hän pitkä mies onkin. Ruususta vastaan käräjöinti osoittaa, että Vanhanen näkyy suutahtavankin helposti ja käyttäytyvän silloin harkitsemattomasti, kuten suomalainen mies usein tekee. Ainakin näihin saakka Vanhanen on vedonnut myös naisiin; teeskentelemättömästi hieman avuttomalla olemuksellaan, jota mielikuvaa lievä änkytys vahvistaa, hän on herättänyt naisissa äidillisiä, suojelevia vaistoja. Niin naiset tuollaisiin miehiin usein reagoivat. Saa nähdä, muuttaako tuo lemmessään petetyn Ruususen tapaus naisten usein myös romanttisia tunteita ja asenteita.
Ja mikä tärkeintä: Vanhanen mielletään aidosti rehelliseksi ihmiseksi. Kepun pitkäaikaiset ”parhaat perinteet” muistaen se on varsin erikoista. Vanhasen rehellisyys kuten lievä avuttomuuskin on uskottavaa, sillä häntä pidetään niin yksitotisena – ehkä vähän yksinkertaisenakin – ettei hänen uskota pystyvän sitä kierosti näyttelemään. Ei, vaan kyllä kepuryhmän johtaja Timo Kalli puhui totta, kun tuli Jäätteenmäen aiheuttaman hallituskriisin jälkeen tarjoamaan Vanhasta demareille esitellen tämän, että ”hän on rehellisintä, mitä meillä on tarjottavanamme”.
Keskustassa eivät kaikki näy ymmärtävän, miten paljon he saavat olla kiitollisia Vanhaselle. Vaikka Vanhanen ei menestynyt presidentinvaaleissa ja vaikka hänen johdollaan keskusta on tullut hieman alaspäin jo kolmissa vaaleissa, Vanhasen ansiota kuitenkin mitä suurimmassa määrin on se, että kepu on edelleen johtava hallituspuolue ja että kepun peruskannattajakunnan etuja hoidetaan niin hyvin. Yksin Vanhasen ansioksi on luettava, jos porvarihallitus pysyy pystyssä vaalikauden loppuun. Siihenhän ei oikein näy puoluesihteeri oikein uskovan, eikä ehkä sitä toivokaan.
Jos Vanhanen pysyy keskustan johdossa, puolueella on erinomaiset mahdollisuudet päästä seuraavaankin hallitukseen, vaikkapa vain kolmanneksi suurimpana, jos kokoomus pysyy suurimpana. Ja jos sdp nousee suurimmaksi ja jos Tuomioja nousee sdp:n puheenjohtajaksi, Vanhasen johtama kepu varmasti pääsee hallitukseen kolmanneltakin paikalta, sillä sinipunaa ei synny Erkin johdolla. Mutta jos puoluesihteeri Jarmo Korhosen vaatima ”tahtopolitiikka” vetää kepussa pitemmän korren, puoluetta ei huoli kumppanikseen sen paremmin kokoomus kuin demaritkaan. Jarmo Korhoseen minäkin toivoni panen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
vähäiseen arvoonsa, niin puolueessa kuin tällä saitillakin. Kummallakin vain suuruudenhullut ajatukset sekä minäkeskeisyys päällimmäisenä.
Demarit suosii kumpaakin Korhosta, ja vieläpä samasta syystä.
Tekstiä tulee kummaltakin yhtäpaljon ja samalta taajuudelta sekä yhtä vähän oikeaa rakentavaa asiaa. Kunhan sössöttävät.
Kapi Korhonen ja Matti Korhonen, molemmat muka vasemmistolaisia...jovain
KapiKorhosen jutut ovat todella jos ja jos....
Kun Kepu voittaa taitavan puoluesihteerinsä avulla seuraavat vaalit ja puheenjohtajaksi valitaan Lehtomäki, niin pienituloisia(ml.pieneläkkeet) sorsiva oikeistopolitiikka, jonka Lipponen aloitti ja valitettavasti Vanhanen jatkoi, kuopataan.
Lipposlaiset oikeistodemarit, kuten Kapi, toivovat, että tuloeroja ja köyhyyttä jakanut linja jatkuisi. Sen saattoi kirjoituksesta selvästi aistia.
Hyvin johdonmukaisesti ja taitavasti valotat Matti Vanhasen olemusta ja hänen politiikkaansa. Asiat näkee usein paremmin ulko- kuin sisäpuolelta. Niin näköjään politiikassakin.
...analyysini on hyvä, mutta kiitos kuitenkin tunnustuksesta! Helppo on asioita analysoida, kun sen voi tehdä pyrkimällä vain sanomaan sen, jonka todeksi näkee, ilman, että tarvitsisi ajatella onko sanoma hyväksi vai pahaksi jonkin puolueen kannalta. Sekin on tällaisen "villin ja vapaan" etuja, monista muista eduista puhumattakaan; mm. sellaisesta, että voi vaihtaa puoluekannatusta ilman vähäisimpiäkään omantunnon pistoksia. Sellaisen tällainen vapaa ihminen kokee suorastaan velvollisuudekseen, jos siihen syytä näkee olevan. Kuten esim. minä usein olen nähnyt.
Joo - oikein etevä poliitikko Vanhanen on niiden kannalta, joiden etuja hänen puolueensa ajaa. Eli n. 5 % suomalaisten kannalta erityisesti, ja hieman suuremman joukon kannalta ainakin näennäisesti. Taitava pitää olla miehen, joka sellaiseen pystyy ja pystyy pitämään puolueensa noinkin suurena ja yhteistyökykyisenä. Ei siihen Jarmo Korhosen konsteilla pystyttäisi. Siksi minäkin Korhoseen toiveeni panen.
kansalaiset haluavat nimenomaan varmistua siitä, että sellaista katastofikoalitioa ei pääse enään koskaan syntymään!
Miksi sinä et halua sanoa, että kenen johdolla SDP,ssa semmoinen vaara on olemassa?
sinä panet toivosi, kuka on varmasti viidennen kolonnan sini-punan kannalla?
Otsikossa on nimi kirjan, jonka kirjoitti "karjalakirjailija" Unto "Esan isä" Seppänen, ja hauska kirja se olikin. Minä olen puolueiden suhteen samanlainen huoleton poika, ja hauska niissä tapahtuvaa on seurata sivusta sellaisen, jolla ei ole vähäisintäkään intressiä minkään puolueen suhteen, "ei milssiäkään niissä kiinni", kuten aikoinaan tavattiin sanoa YK:n rauhanturvajoukoissa Kyproksella, kun Kyproksen silloisen rahayksikön pienin yksikkö, "penni", oli nimeltään mils.
Miksi ottaisin murheita asioista, joihin en voi millään tavalla vaikuttaa. Enkä haluakaan vaikuttaa. Vai oletko muka nähnyt minun kirjoittelevan täällä avoimia kirjeitä puoluejohtajille tai muille poliitikoille?
sinipunan kannattajana, että ketä SDP,n ehdokasta pitää suosia puheenjohtajaksi?
Eihän sitä nyt sikaa säkissä osteta. Vai kannattako nyt hylätä koko puolue jos ei kerran voi tietää mitä hallitusvaihtoehtoa puheenjohtaja kannattaa?
työväenliikkeessä eteenpäin, niin siitä ei saa sanoa muuta kuin, "elä äänestä harakanvarvasta".
Naispoliitikko, jonka jälkeen Vanhanen tuli pääministeriksi veti tosiaan kepun suurimmaksi puolueeksi ja tipautti Lipposen pääministerin pallilta. Tätä ei Lipponen antanut anteeksi vaan järjesti YLEn, Erkon lehdistön ja Kokoomuksen avustamana ajojahdin ja naisen piti luopua pääministerin tehtävästä.
Vanhanen ei yksin aja viljelijöiden etua, vaan koko kansan. Puoleen kannattajista on viljelijöitä 7-8 %, muitakin yrittäjiä on saman verran, palkansaajia on puolet ja loput ovat koululaisia, opiskelijoita, eläkeläisiä ja kotiäitejä.
Asutuskeskusten kehittäminen on tärkeä tehtävä kanskunnan kannalta. Sitä Vanhanen harjoittaakin, mutta hän kehittää niitä keskuksia ympäri maata eikä vain Helsingin seutua niin kuin Lipponen ja Niinistö.
Ei ruususen haastaminen käräjille ole hetken suutahtamisen tulos. Sitä oli aikaa harkita kaikessa rauhassa. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että on hyvä kerran katsoa käräjillä, mitkä ovat julkisuuden henkilön yksisyyden rajat. Vanhanasta on vaikea kenenkään saada suutahtamaan. Hän näkee aiheellisen epäkohdan ja ajaa sitten asian oikeille raiteille.
Yritysten perintöveroasiassa ei hallituksen piirissä ole ollut lainkaan erimielisyyttä puolueiden välillä. Hallitusohjelmassa oli sovittu perintöveron poistamisesta kaikilta yrittäjiltä, niin viljelijöiltä kuin muiltakin. Mutta se koski vain puhdasta yritysomaisuutta, ei esim. yrittäjän asuntoa. Kun nyttemmin on huomattu, että olisi veroteksiesti monimutkaista erottaa yrityksen omaisuudesta vain puhdas yrittämiseen tarvittava omaisuus, hallituspuolueiden puheenjohtajat päätyivät yksinkertaiseen malliin, että kaikille jätetään 20 omaisuudesta verotuksen piiriin.
Jarmo Korhoseen sinun on turha toivoasi panna siitä, että kepu ei menestyisi ensi vaaleissa. Korhonen on pikkutekijä, jota Vanhanen käyttää hyväkseen yhteyksiin kentälle ja sen äänen tuomisessa julkisuuteen. Hän itse pääministerinä ei voi ryhtyä kovin äänekkääksi puolueen äänitorveksi. Lipponen menetteli niin ja sai lopulta kansalta tuomionsa.
Muuten en sinun olisi odottanutkaan vastailevan, ja kun on kovin puoluesidonnainen, asian voi noinkin nähdä. Mutta minä kuitenkin olen oikeassa, niin näkemyksissäni Jäätteenmäestä, Vanhasesta kuin kepun politiikasta, jos totta halutaan puhua.
Jarmo Korhonen on peruskelmi, jollaiset ovat usein olleet kepussa arvossaan, mutta eivät tuollaisia arvosta kunnon rehelliset ihmiset, eikä niitä hyväksytä muissa puolueissakaan niin, että ne sellaisten kanssa yhteistyöhön haluaisivat. Siis enää nyt, kun ei ole enää sitä Kekkosta siihen pakottamassa eikä Neuvostoliittoa, jonka uhalla siihen voitaisiin pakottaa.
Mutta Vanhasesta emme itse asiassa ole kovin erimielisiä. Ehkä sinun olisi aiheellisempaa oikoa puoluetoverisi Keriksen käsityksiä hänestä kuin tarttua meidän näkemystemme välisiin eroihin, jotka ovat varsin vähäisiä Keriksen ja sinun näkemysten eroihin verrattuna. Vai olisiko Keriksen näkemyksissä sittenkin totta?
...
Olet vähintään yhtä puoluesidonnainen kuin minäkin. Sinun ainoa kiintä puolueesi on kepun vastustaminen. Siihen olet niin sidoksissa, että uhraat siihen poliittisen panoksesi saitilla. Muut panoksesi, jotka eivät tosin kuulu saitin aihepiireihin, ovat itsekehu, matkakertomukset, perheasiat, harrastukset, tuttavuudet ja koklipiläisyys.
... läheisemmässä menneisyydessä tai vähempien sukupolvien takana maalainen perinne. He luottavat yhä sellaisiin kansanedustajaehdokkaisiin, joilla on myös vielä joitain konkreettisia siteitä maaseutuun tai maa- ja metsätalouteen.
>>Olet vähintään yhtä puoluesidonnainen kuin minäkin. Sinun ainoa kiintä puolueesi on kepun vastustaminen>Siihen olet niin sidoksissa, että uhraat siihen poliittisen panoksesi saitilla > Muut panoksesi, jotka eivät tosin kuulu saitin aihepiireihin, ovat itsekehu, matkakertomukset, perheasiat, harrastukset, tuttavuudet ja koklipiläisyys
Keskustapuolue lakkautettiin jo 1986. Hyvin kuvaavaa tuo poliittiselle tietämyksellesi.
...
Kun kerrankin annan ihan vilpitöntä tunnustusta Matti Vanhaselle, sitä näköjään kepulaiset pitävät kovin pahana.
Ehkäpä olen väärässä. Ehkä Vanhanen on sitten ihan kyvytön poliitikko, epärehellinen ja kelvoton muutenkin. Täysi paska mieheksi. Sitä mieltähän näkyy Keris olevan, ja kai hänellä kepulaisena on sisäpiiritietoa.
Mutta kun tapanani ei ole puheitani perua, pysyn mielipiteissäni, vaikka kenties väärässä olisinkin.
... avauksestasi paistaa koko ajan kepukaunasi. Vanhaselle tosin annat joitain tunnustuksiakin jotta et menettäisi kokonaan uskottavuuttasi. Vanhanenhan on Gallup-historian suosituin pääministeri; ei sinullakaan ole varaa häntä mollata täydellisesti. Sen sijaan mollaat kepua hartaasti, et vain huomaa, että kepun politiikka on paljolti sitä, mitä Vanhanen tekee.
...säntillisiin elämäntapoihin tottuneen miehen on aika mennä yöpuulle - kirjan kanssa vuoteeseen - en viitsi tuohon enää väsätä vastausta, kun mielestäni sellaiseksi käy hyvin, jonka jo edellä annoin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000033290299
Hyvää yötä!
Mikä se on? Onko se ihan varallinen termi?
Vielä lähtiäisikseni – iltapesuilla käytyäni ja jo vuoteeseen mennessäni – heitän tähän avauksestani otteen, jossa mielestäni on avaukseni ydinsisältö. Tämä niitä varten, joille avaukseni on liian pitkä luettavaksi:
- - -
On syytetty – monet kepulaisetkin syyttävät – että hallitus tekee puhdasta kokoomuslaista porvaripolitiikkaa, mutta ei asia niin ole. Kepu sai hallituskumppaninsa vastoin sen alkuperäisiä aikomuksia tukemaan tavoitteitaan eteläisen Suomen kansallisten maataloustukien maksamisessa kuten myös sokerijuurikasasiassa. Maatilojen sukupolvenvaihdon perintöveroasiassa kepulle on itse asiassa suuri voitto saada verohelpotus pääoman 80 %:n osalta, vaikka hallituskumppani pitää sitä myönnytyksenä, kun alkuperäinen vaatimus oli täydet 100 %. Kemijärven tapauksessa kepu on tehnyt välttämättömyydestä hyveen. Aivan helposti ymmärrettävillä järkisyillä sen on ollut pakko antaa periksi kokoomukselle ja kapitalisteille, mutta varmasti se aikoo maksattaa ”joustavuutensa” jossakin muussa asiassa.
Minäkin olen syyllistynyt populismiin sellutehtaan sulkemispäätöstä arvostellessani. Eihän tosiasiassa muu ollut mahdollista. Tehdas perustettiin 1960-luvun puolivälissä pitkälti vastoin teollisuuden tahtoa. Kyse oli puhtaasta aluepolitiikasta. Tehdas on ollut ajoittain hyvinkin kannattamaton ja sen sulkemisesta on puhuttu teollisuuspiireissä sen perustamisesta lähtien. Venäjän puutuonnin tyrehtymisen ohella sellu- ja paperimarkkinoilla on tapahtunut jyrkkä muutos. Nykyisin paperinkulutus lisääntyy vain entisissä kehitysmaissa, kun kehittyneissä maissa se laskee jyrkästi. Kuinka ihmeessä siis kannattaisi täällä tuottaa sellua, joka ei ole edes paperia, vaan sen raaka-ainetta! Sellutehtaiden pitää olla siellä, jossa puu-raakaainetta on riittävästi ja jossa myös paperinkulutus kasvaa. Siellä kun kaiken lisäksi työvoima ja muut kustannukset ovat halvempia.
Vanhasen poliittisia taitoja tukevat hänen eräät muut avunsa. Niistä ehkä tärkeimpänä hänen tavallisuutensa. Hän on hyvin tavallinen, yksitotinen ja ehkä vähän yksinkertainenkin suomalainen mies, johon samanlaisen varsin yleisen suomalaisen miehen on helppo samastua. Vanhaseen ei tarvitse katsoa ylöspäin, vaikka hän pitkä mies onkin. Ruususta vastaan käräjöinti osoittaa, että Vanhanen näkyy suutahtavankin helposti ja käyttäytyvän silloin harkitsemattomasti, kuten suomalainen mies usein tekee. Ainakin näihin saakka Vanhanen on vedonnut myös naisiin; teeskentelemättömästi hieman avuttomalla olemuksellaan, jota mielikuvaa lievä änkytys vahvistaa, hän on herättänyt naisissa äidillisiä, suojelevia vaistoja. Niin naiset tuollaisiin miehiin usein reagoivat. Saa nähdä, muuttaako tuo lemmessään petetyn Ruususen tapaus naisten usein myös romanttisia tunteita ja asenteita.
Ja mikä tärkeintä: Vanhanen mielletään aidosti rehelliseksi ihmiseksi. Kepun pitkäaikaiset ”parhaat perinteet” muistaen se on varsin erikoista. Vanhasen rehellisyys kuten lievä avuttomuuskin on uskottavaa, sillä häntä pidetään niin yksitotisena – ehkä vähän yksinkertaisenakin – ettei hänen uskota pystyvän sitä kierosti näyttelemään. Ei, vaan kyllä kepuryhmän johtaja Timo Kalli puhui totta, kun tuli Jäätteenmäen aiheuttaman hallituskriisin jälkeen tarjoamaan Vanhasta demareille esitellen tämän, että ”hän on rehellisintä, mitä meillä on tarjottavanamme”.
- - -
Mutta jos puoluesihteeri Jarmo Korhosen vaatima ”tahtopolitiikka” vetää kepussa pitemmän korren, puoluetta ei huoli kumppanikseen sen paremmin kokoomus kuin demaritkaan. Jarmo Korhoseen minäkin toivoni panen.
pakkosyötöltä.
Kirjoituksesi on hyvä, mutta sillä on myös huono vaikutus saitille, kuten aina. Se saa pohjasakan nousemaan pintaan. Onneksi se enimmäkseen käy kumppuusi. Mutta kirjoituksesi heittää pitkän varjon myös koko palstan ylle. Uusia avauksia ei paljon synny ja syntyneetkin saavat vain muutaman vastauksen. Ironncurtainin esittämä asia on sentään varsin hyvin kiinnostanut. Cittarin suhde sinuun näkyy olevan sama kuin oli kai kunnallisvaaleissa äänimäärissänne, noin kymmenesosa selaajista kuten vastaajistakin.
Siis että minun erinomaisuuteni syytä on se, että pohjasakka nousee pintaan ja muut eivät uskalla tehdä tarpeeksi avauksia? Onhan noita nytkin tehty melkoisesti, mutta eivät näy juuri ketään kiinnostaneen, paitsi tuo mainitsemasi Ironcurtainin avaus. Sonni”mies” on tosin saanut mukaan joukon, joka haluaa heittää tuollaista helppoa herjaa, joka kuitenkaan ei tämän saitin tasoa kohentane.
Keris-raukka todellakin yrittelee epätoivoisesti, mutta kovin huonolla tuloksella. Näkyy olevan tuo hänen ”suositumpi” avauksensa se, joka on päässyt edes kymmenenteen osaan minun avaukseni kiinnostavuudessa. Asia lienee niin, että Matti Vanhasen mollaamisella ei tällä saitilla suurta suosiota saavuteta, sillä siitä eivät pidä kepulaiset, ja muillekin tuo liian läpinäkyvästi kertoo Keriksen omista ongelmista: kaikessa epäonnistumisen tuomasta katkeruudesta.
Kyllä sitä samaa katkeruutta on myös monella muulla tuohon mainitsemaasi ”pohjasakkaan” kuuluvalla. Sellaisesta kai syntyy myös tuo tarve yrittää käydä kimppuuni noin kiihkeästi, mutta – ah – niin avuttomasti. Ja tuollaisille elämäänsä ja siinä menestymiseensä normaalin ihmisen tavoin tyytyväinen mies on sitten narsisti.
Jo aamupäivästä tässä ketjussa oli lähes 60 viestiä ja nyt enää vain puolet siitä. Sonni"mies" kyllä näkyy poistelleen kaikki vastineensa, ja niiden mukana ovat poistuneet myös kaikki niihin annetut paljon paremmat vastineet, mutta paljon muutakin on poistunut. Miksi ja kenen toimesta? Tuskin ylläpidon omasta aloitteesta. Minä en todellakaan haluaisi minuun kohdistuneen törkyilynkään poistuvan, sillä on´han se aivan erinomaita näyttöä siitä, mihin ja vain siihen täällä tietyn aatesuunnan "tähtikaarti" pystyy ja kykenee.
Nyt näkyy City-Keskustakin poistelleen vastineitaan. Lienee hänkin saanut niihin "liian hyviä" vastineita, jotka tietysti myös ovat poistuneet.
Miksi ihmeessä tuollaisten sonni"miehen", Keriksen ja eräiden muidenkin pitää sitten tuoda tänne "mielipiteitään", kun heidän kanttinsa ei kestä niistä saadun palautteen vastaanottamiseen?
Ilmeisesti he käsittävät "debatin" vain oman sanomansa julistamiseksi. Keriksen kohdallahan hänen haluttomuutensa/kyvyttömyytensä debattiin on nähty aina, ja sonni"mies" ei kai sellaiseen pyrkinekään, vaan hänen ainoa tarkoituksensa lienee herjan heitto. Osaisi edes sen paremmin, jottei aina tarvitsisi pian sitä hävetä ja poistaa herjansa.
Höperö!
Muiden kuin omien kirjoitustensa osalta. Niitä rekisteröitynyt voi kai poistaa mielin määrin. Mutta ei kapi ole tästä ketjustaan omiaan poistanut, vaan ovat poistuneet kerimäen ja sonnimiehen kaikki vastineet, ja niiden mukana niiden saamat vastineet, ja sen vuoksi kapi on harmistunut. Niissä vastineissa oli hyviä, mm. yksi omani.
Kepu pettää aina ja iänkaikkisesti olipa sitten kysymys mistä tahansa,tai ei mistään.
Varsinainen valittaja- ja tukiaispuolue.
Maksattavat elämisensä toisilla ihmisillä ja ovat vielä sitä mieltä,että se on oikein.
Tämmöistä porukkaa kutsutaan verenimijöiksi.