Raamattu arvostaa myös ns. pakanallista viisautta

Raamattu kautta linjan antaa arvostusta myös pakanakansojen ikivanhoille viisausopeille, vaikka myöntääkin, että noituus ja taikausko pääsivät jonkin verran pilaamaan niissä piilevää jumalallista valoa, jonka vanhin kerrostuma on kuitenkin edelleen sieltä löydettävissä ja se juontaa juurensa jo esidiluviumiselta ajalta.

Esimerkiksi Mooses sai peruskoulutuksensa egyptiläisiltä hierofanteilta:

Apostolien teot:
7:22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläiseen viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.

Danielin tehoryhmä opiskeli kaldelaisten filosofiaa niin ahkerasti, että hallitsi sen lopulta paremmin kuin kaldealaiset itse:

Daniel
1:16 Ja niin katsastaja jätti pois heille määrätyn ruuan ja heidän juotavansa viinin ja antoi heille vihannesruokaa.
1:17 Ja Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki (kaldelaisten) kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet.

Kasvisruuan ja täysraittiuden tärkeä merkitys esoteerisen viisauden omaksumisessa tuodaan myös esille tuossa edellä.

Salomo oli kiistatta antiikin viisausopin maailmanmestari. Ei Raamatussa suotta verrata häntä raskaan sarjan muihin kunnioitettaviin huippunimiin idässä ja lännessä:

1.Kun.
4:29 Ja Jumala antoi Salomolle viisautta ja ymmärrystä ylen runsaasti ja älyä niin laajalti, kuin on hiekkaa meren rannalla,
4:30 niin että Salomon viisaus oli suurempi kuin kaikkien Idän miesten ja kaikkien egyptiläisten viisaus.

On tärkeää tutkia muita uskontoja ja niissä olevaa esoteerista viisautta. Vaatii kuitenkin taitoa ja Pyhän hengen valaisemaa ymmärrystä noukkia sieltä lian keskeltä ne alkuperäiset viisausaarteet olipa sitten kyse Bhagavad Gitasta, Koraanista, Dhammapadasta, Veda-kirjoista, Joogasutroista, Mahabharatasta, Ramajanasta, Zend-Avestasta, Kabbalasta, Tao-Te Kingistä tai vaikkapa Homeroksen kertomuksista.

Tarvitaan vuosien kokemus ja tarkka silmä asioiden erottamiseen kuten esimerkiksi minulla ja Leo Mellerillä.