Palaan asiaan josta oli jo tuonnempana.
Viime vuonna paavi ja Puolan valtio yrittivät saada EU:n perustuslakiin maininnan Jumalasta. Lobbaus ei onnistunut.
Nyt meillä nauretaan, että olivatpa ne paavi ja puolalaiset hassuja. Meillähän asia ei ole näin. Tiesittekö? Meidän laissamme JUMALA istuu omalla nimellään ja vankasti osana suomalaista maallista lainsäädäntöä!
10 § (24.7.1998/563) "Uskonrauhan rikkominen. Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
No, kysytään, haittaako tuo nyt sitten ketään? Uskovaisiahan laki on tehty suojelemaan.
Ei siinä pahaa olekaan, ihmisiä tulee aina suojella.
Jumalan nimen mainitseminen lainsäädännössä avaa kuitenkin portin jollekin vaarallisemmalle.
Jos Jumala esiintyy laissamme, on se epäsuora kannanotto sen puolesta, että Jumala on olemassa, vaikka asiasta onkin ihmisten kesken eri näkemyksiä.
Kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella käsittäen yhden ja yhtenäisen monoteistisen uskonnon jumaluuden. Buddhalaisilta selkeä jumalkuva puuttuu, ja hinduilla jumalia on monia. Laki uskonrauhasta ei siis koske heidän suojeluaan?
Jos laki lähtee siitä, että yksi monoteistiuskonnon määrittelemä Jumala on olemassa, vahvistaa se epäsuorasti myös sen, että ainakin osa "pyhistä" kirjoituksista ja laeista jotka kyseisestä jumaluudesta kertovat ovat tosia ja siten huomioon otettavia maallisessa lainsäädännössä.
Tämä avaa portin Mooseksen heimolaeille ja islamilaiselle sharialle Suomen lainsäädäntöön - johan laki otti kantaa siihen että Jumala (Jahve, Allah) on olemassa.
Ovathan sitten Hänen Pyhät Lakinsakin Koraanissa ja Toorassa totta?
Laki uskonrauhasta on uudistettava. Se voidaan muotoilla siten, että se korostaa laissa suojeltavan uskonnonharjoittajan eikä määrittelemättömän uskonnon jumaluuden koskemattomuutta.
Jumala ei kuitenkaan voi kanteen nostajana saapua yhteenskään oikeusistuntoon, jossa hänen pilkkaajansa on syytettynä. Syytteen nostaja on aina välttämättä kuitenkin loukkaantunut uskonharjoittaja eikä Jumala itse.
Viime vuonna paavi ja Puolan valtio yrittivät saada EU:n perustuslakiin maininnan Jumalasta. Lobbaus ei onnistunut.
Nyt meillä nauretaan, että olivatpa ne paavi ja puolalaiset hassuja. Meillähän asia ei ole näin. Tiesittekö? Meidän laissamme JUMALA istuu omalla nimellään ja vankasti osana suomalaista maallista lainsäädäntöä!
10 § (24.7.1998/563) "Uskonrauhan rikkominen. Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
No, kysytään, haittaako tuo nyt sitten ketään? Uskovaisiahan laki on tehty suojelemaan.
Ei siinä pahaa olekaan, ihmisiä tulee aina suojella.
Jumalan nimen mainitseminen lainsäädännössä avaa kuitenkin portin jollekin vaarallisemmalle.
Jos Jumala esiintyy laissamme, on se epäsuora kannanotto sen puolesta, että Jumala on olemassa, vaikka asiasta onkin ihmisten kesken eri näkemyksiä.
Kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella käsittäen yhden ja yhtenäisen monoteistisen uskonnon jumaluuden. Buddhalaisilta selkeä jumalkuva puuttuu, ja hinduilla jumalia on monia. Laki uskonrauhasta ei siis koske heidän suojeluaan?
Jos laki lähtee siitä, että yksi monoteistiuskonnon määrittelemä Jumala on olemassa, vahvistaa se epäsuorasti myös sen, että ainakin osa "pyhistä" kirjoituksista ja laeista jotka kyseisestä jumaluudesta kertovat ovat tosia ja siten huomioon otettavia maallisessa lainsäädännössä.
Tämä avaa portin Mooseksen heimolaeille ja islamilaiselle sharialle Suomen lainsäädäntöön - johan laki otti kantaa siihen että Jumala (Jahve, Allah) on olemassa.
Ovathan sitten Hänen Pyhät Lakinsakin Koraanissa ja Toorassa totta?
Laki uskonrauhasta on uudistettava. Se voidaan muotoilla siten, että se korostaa laissa suojeltavan uskonnonharjoittajan eikä määrittelemättömän uskonnon jumaluuden koskemattomuutta.
Jumala ei kuitenkaan voi kanteen nostajana saapua yhteenskään oikeusistuntoon, jossa hänen pilkkaajansa on syytettynä. Syytteen nostaja on aina välttämättä kuitenkin loukkaantunut uskonharjoittaja eikä Jumala itse.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tai siis ennemminkin kysyin, että miten näitä jumalanpilkkajuttuja on hoidettu.
Kun yleensä rikosoikeudenkäynnissä on sekä syytetyllä, että rikoksen uhrilla oma asianajaja, niin mitenkä näissä jutuissa on toimittu?
Saihan tällä vuosituhannella joku bändi rangaistuksen, kun keikalla muistaakseni huusi fuck you god tai jotain ja kai teki siellä lavalla ristille jotain uskovaisen mieltä loukkaavaa.
Kuka mahtoi olla jumalan asianajaja, jos siis sellaista oli?
Olisi hyvä tietää lakiasiantuntijalta, onko jumalanpilkka ns. "asianomistajarikos", jolloin vain loukattu asianosainen voi nostaa syytteen?
sen luulisi olevan, koska kyllä minun käsittääkseni kunnianloukkauksetkin ovat asianomistajarikoksia.
En tiedä, sillä minun lakitietoni päättyy oikeustieteellisen pääsykoekirjoihin.
Luin taannoin uutisen Intiasta, jossa käytiin oikeutta siitä, kenen omistukseen jonkun luostarin (tai mikä lie) maa kuuluu. Luostari oli sitä mieltä, että se kuuluu heille ja muu porukka väitti, että se kuuluu jumalalle.
Tuomari kyllästyi vuosien taisteluun ja määräsi molemmat asianomistajat paikalle ja lähetti haasteen jumalalle. Intian postilaitos palautti kirjeen, koska osoite oli epäselvä!