Joku kyseli tällä palstalla feministien tavoitteista ja huomaan, että hän saikin suuren joukon asiallisia vastauksia. Esitän silti oman näkemykseni, varsinkin kun mielestäni esim. martat ja lastentarhanopettajat ry eivät ole feministisiä järjestöjä, vaan yksinomaan naisjärjestöjä. Nämä pitää kyllä erottaa toisistaan.
Feministisiä tavoitteita on hankala, ellei mahdoton listata ranskalaisilla viivoilla siitä syystä että
- feministejä ja tavoitteita on erilaisia. Jos yksi ryhmä menee määrittelemään yksiselitteiset tavoitteet kaikkien puolesta, voidaan jälleen ajautua vallankäyttötilanteeseen, jossa yhdet ajavat vain omia intressejään yhteisen lipun alla. Kun siis esim. 1900-luvun alkupuoliskolla amerikkalaiset valtavirtafeministit vaativat ennen muuta naisten oikeutta työntekoon, he tosiasiassa keskittyivät valkoisiin keskiluokan rouviin unohtaen mm. mustat amerikkalaisnaiset, jotka olivat raskaan työn raatajia, ja joille siis työelämän avautuminen valkoisille naisille ei tuonut tasa-arvoa. Sen sijaan valkoiset keskiluokan rouvat saattoivat nimenomaan täyttää paikkoja, jotka olisivat olleet elintärkeitä köyhille mustille perheille. Länsimaiset feministit ovat kohdanneet kritiikkiä esimerkiksi ns. "kolmannen maailman feminsteiltä" joiden mielestä länsimaiset naiset ovat ylimielisesti olettaneet, että heidän pyrkimyksensä ovat kaikille ehdottoman oikeita, vaikka kulttuurit ja historiat ovat erilaisia, eikä todellisuudessa ole olemassa yhtä yhtenäistä "kolmannen maailman naisten" ryhmää (jonka länsimaiset ensin nimeävät ja sitten näkevät uhreina, keskenkasvuisina, tietämättöminä jne.)
- koska yhteiskuntamme on jatkuvassa muutoksen tilassa, niin myös eriarvoistavat rakenteet muuttuvat kaiken aikaa. Jos 1900-luvun alussa oli radikaalia tasa-arvoa se, että kaikki saivat äänioikeuden, niin se ei enää riitä. Tavoitteidenkin on siis muututtavat, kun maailma muuttuu.
Muutoksia ei tietenkään voi vaatia ilman tavoitteita. Tässä on erotettava konkreettiset nykyhetken tavoitteet, sekä pitkän tähtäimen tavoitteet, joiden on mahdoton toteutua hetkessä.
Konkreettisia tavoitteita asetettaessa on huomioitava, että muiden aiemmat valinnat ovat meidän lähtökohtamme. Emme siis lähde puhtaasta alkutilanteesta, jossa on mahdollista valita ihan mitä vain. Toiseksi olemme kaikki nykyisen järjestelmän kasvatteja. Myös feministit puhuvat tämän kielemme käsitteillä ja merkityksellistävät maailmaa niiden kautta, vaikka pyrkivätkin erilaisten rakenteiden ja ajatusmallien sekä kielellisten ansojen näkyväksi tekemiseen ja muuttamiseen. Kriittisyyttä vaaditaan.
Yksi konkreettinen tavoite voisi olla vaikkapa se, että naiset uskaltaisivat liikkua rohkeammin yksinään pimeänäkin vuorokauden aikana. Tosiasiassa nimittäin miehet kohtaavat enemmän väkivaltaa ulkona, kuin naiset, joihin kohdistuu eniten väkivaltaa yksityisissä tiloissa, useimmiten omassa kodissa. Siksi on erikoista, että naiset rajoittavat enemmän ulkona liikkumistaan. Ei ole mielestäni miehiltä pois, että naiset liikkuisivat ulkona rohkeammin, eikä todellakaan naisilta pois. Ulkona on mukava liikkua öiseen aikaan kun on hiljaisempaa ja ilma puhtaampaa, ja ajatukset lähtevät kunnolla liikkeelle.
Vastaavasti voi tietenkin olla konkreettisia tavoitteita miesten elämänlaadun kohottamiseksi. Esimerkiksi jos eronneet miehet kärsivät siitä, etteivät miehet käsittele näitä asioita muiden kanssa, ja kuitenkin ne näkyvät esim. työnteon heikentymisenä, niin tällä hetkellä pohditaan mitä asioille voisi tehdä. Ei ole varmaankaan naisilta pois, jos miehet saavat tarvittaessa käsitellä ongelmiaan ja tunteitaan ilman, että heitä esim. katsotaan karsaasti työpaikalla.
Ongelmallista tässä on se, että joukko miehiä ja naisia omaksuu tasa-arvoretoriikan, vaikka ovatkin kiinnostuineita vain omien etujensa ajamisesta. Mielestäni feministejä eivät ole esimerkiksi sellaiset naiset, jotka vaativat naisille ylittämättömiä etuoikeuksia vaikkapa lasten suhteen vedoten johonkin mystiseen naisten parempaan olemukseen tai syyttävät miehiä kaikista maailman epäkohdista, sillä naisetkaan eivät ole osattomia alistavissa käytännöissä. Toisaalta ihmettelen miehiä, jotka eivät näe mitään outoa siinä, ettei yhteiskunta tue sitä vanhempaa, joka jää vanhempainlomille. On lapsellista väittää, että ihmisten enemmistö voisi nykytilanteessa valita joko perheen tai työnteon välillä, sillä valtiomme tarvitsee kipeästi uusia veronmaksajia, ja työelämä ei selviä puolen väestön työpanoksella. Kuitenkin sille vanhemmalle, joka ottaa vanhempainlomaa, ei kerry loma-ajalta ollenkaan eläkettä. Lisäksi vanhempainlomalle jääminen tuottaa nykyjärjestelmässä työnantajalle tappiota. Koska naiset ovat useinmiten niitä, jotka tälle lomalle jäävät, niin nuoria naisia helposti syrjitään työelämässä heidän lisääntymiskykynsä vuoksi. Meidän olisi keksittävä jokin keino tämän epäkohdan korjaamiseksi. Ei ole asiallista kuitata tätä ongelmaa väittämällä että feministien mielestä toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Tasa-arvon toteutuminen vaatii erilaisuuksien huomioon-ottamista ja hyväksymistä.
Sitten niihin pidemmän tähtäimen tavoitteisiin ja feministiseen teorianmuodostukseen. Feministisen projektin tavoitteita on esimerkiksi erilaisten myyttien ja kyseenalaistamattomien uskomusten ja sanojen vaikutusten (esim. että on aina olemaasa yksi sekä siitä alemmas poikkeava toinen, sama ja eri, joka on negatiivinen) näkyväksi tekeminen sekä vaihtoehtoijen pohtiminen ja selittäminen. Pohditaan esim. sitä, miten sukupuolia erottavat tekijät ja niitä määrittävä vallankäyttö rakennetaan eri aikoina. Koska on todettu, että hierarkkinen vallankäyttö on historiallisesti muuttuvaa, niin voidaan ymmärtää, että siihen on myös mahdollista puuttua. Feministit pyrkivät siis purkamaan alistavia käytäntöjä ja tarjoamaan niille vaihtoehtoja. Tämä ei ole lyhyen tähtäimen projekti, sillä juuri esim. kieli, myytit ja arvostukset muuttuvat hitaasti. Lisäksi olemme kaikki nykyisen järjestelmän osia, eikä meillä siten ole ehdotonta tietoa siitä, miten asiat voisivat olla toisin. Operoimme oman järjestelmämme käsitteillä, joten voi olla vaikeaa irtautua ja ajatella toisin. Siksi vaaditaan jatkuvaa itsekriittisyyttä ja tavoitteiden sekä käytetyjen käsitteiden ym. uudelleenmäärittelyä. Lisäksi vaaditaan ns. visioita. Kun haluamme jostakin eroon, olisi meidän tarjottavat jotakin muuta tilalle.
Yksi tavoite on välttää puhumista toisten puolesta. Ihmisen ajattelulle on välttämätöntä tehdä jonkinlaisia yleistyksiä, mutta niiden suhteen tulisi olla kriittinen. Mistä oikein puhumme, kun puhumme toisesta? Voisimmeko vaikka sanoa, että "Minun mielestäni jotkut naiset/ mihet.." sen sijaan, että sanomme "Asia on niin, että naiset/ miehet.."? Kaikkien mielestä toisten puolesta ei voi edes puhua. Esim. intialainen feministiteoreetikko Gayatri Chakravorty Spivak toteaa, että toisista puhumisen sijaan olisi opeteltava puhumaan toisille ja ansaittava oikeus puhua toisille, sekä opittava hyväksymään joskus ylittämättömienkin erojen ylitse. Lisäksi on tärkeää, että kuuntelemme toisiamme ja muistamme että olemme itsekin erilaisa, emmekä aina pysty tietämään kaikkea itsestämme ilman ulkopuolista katsetta. Nykyjärjestelmässä on nimittäin ongelmana se, että katse on useinmiten valkoisen länsimaisen keskiluokkaisen miehen yhdenmukaistava katse (jonka kautta siis naisetkin katsovat maailmaa). Olisi tärkeää huomata moninaisuuden mahdolisuudet.
Tavoitteita voi miettiä varmasti lisääkin. Pitkiä kirjoituksia on kuitenkin väsyttävää lukea tietokoneen ruudulta, joten päästän teidät nyt pälkähästä...
Feministisiä tavoitteita on hankala, ellei mahdoton listata ranskalaisilla viivoilla siitä syystä että
- feministejä ja tavoitteita on erilaisia. Jos yksi ryhmä menee määrittelemään yksiselitteiset tavoitteet kaikkien puolesta, voidaan jälleen ajautua vallankäyttötilanteeseen, jossa yhdet ajavat vain omia intressejään yhteisen lipun alla. Kun siis esim. 1900-luvun alkupuoliskolla amerikkalaiset valtavirtafeministit vaativat ennen muuta naisten oikeutta työntekoon, he tosiasiassa keskittyivät valkoisiin keskiluokan rouviin unohtaen mm. mustat amerikkalaisnaiset, jotka olivat raskaan työn raatajia, ja joille siis työelämän avautuminen valkoisille naisille ei tuonut tasa-arvoa. Sen sijaan valkoiset keskiluokan rouvat saattoivat nimenomaan täyttää paikkoja, jotka olisivat olleet elintärkeitä köyhille mustille perheille. Länsimaiset feministit ovat kohdanneet kritiikkiä esimerkiksi ns. "kolmannen maailman feminsteiltä" joiden mielestä länsimaiset naiset ovat ylimielisesti olettaneet, että heidän pyrkimyksensä ovat kaikille ehdottoman oikeita, vaikka kulttuurit ja historiat ovat erilaisia, eikä todellisuudessa ole olemassa yhtä yhtenäistä "kolmannen maailman naisten" ryhmää (jonka länsimaiset ensin nimeävät ja sitten näkevät uhreina, keskenkasvuisina, tietämättöminä jne.)
- koska yhteiskuntamme on jatkuvassa muutoksen tilassa, niin myös eriarvoistavat rakenteet muuttuvat kaiken aikaa. Jos 1900-luvun alussa oli radikaalia tasa-arvoa se, että kaikki saivat äänioikeuden, niin se ei enää riitä. Tavoitteidenkin on siis muututtavat, kun maailma muuttuu.
Muutoksia ei tietenkään voi vaatia ilman tavoitteita. Tässä on erotettava konkreettiset nykyhetken tavoitteet, sekä pitkän tähtäimen tavoitteet, joiden on mahdoton toteutua hetkessä.
Konkreettisia tavoitteita asetettaessa on huomioitava, että muiden aiemmat valinnat ovat meidän lähtökohtamme. Emme siis lähde puhtaasta alkutilanteesta, jossa on mahdollista valita ihan mitä vain. Toiseksi olemme kaikki nykyisen järjestelmän kasvatteja. Myös feministit puhuvat tämän kielemme käsitteillä ja merkityksellistävät maailmaa niiden kautta, vaikka pyrkivätkin erilaisten rakenteiden ja ajatusmallien sekä kielellisten ansojen näkyväksi tekemiseen ja muuttamiseen. Kriittisyyttä vaaditaan.
Yksi konkreettinen tavoite voisi olla vaikkapa se, että naiset uskaltaisivat liikkua rohkeammin yksinään pimeänäkin vuorokauden aikana. Tosiasiassa nimittäin miehet kohtaavat enemmän väkivaltaa ulkona, kuin naiset, joihin kohdistuu eniten väkivaltaa yksityisissä tiloissa, useimmiten omassa kodissa. Siksi on erikoista, että naiset rajoittavat enemmän ulkona liikkumistaan. Ei ole mielestäni miehiltä pois, että naiset liikkuisivat ulkona rohkeammin, eikä todellakaan naisilta pois. Ulkona on mukava liikkua öiseen aikaan kun on hiljaisempaa ja ilma puhtaampaa, ja ajatukset lähtevät kunnolla liikkeelle.
Vastaavasti voi tietenkin olla konkreettisia tavoitteita miesten elämänlaadun kohottamiseksi. Esimerkiksi jos eronneet miehet kärsivät siitä, etteivät miehet käsittele näitä asioita muiden kanssa, ja kuitenkin ne näkyvät esim. työnteon heikentymisenä, niin tällä hetkellä pohditaan mitä asioille voisi tehdä. Ei ole varmaankaan naisilta pois, jos miehet saavat tarvittaessa käsitellä ongelmiaan ja tunteitaan ilman, että heitä esim. katsotaan karsaasti työpaikalla.
Ongelmallista tässä on se, että joukko miehiä ja naisia omaksuu tasa-arvoretoriikan, vaikka ovatkin kiinnostuineita vain omien etujensa ajamisesta. Mielestäni feministejä eivät ole esimerkiksi sellaiset naiset, jotka vaativat naisille ylittämättömiä etuoikeuksia vaikkapa lasten suhteen vedoten johonkin mystiseen naisten parempaan olemukseen tai syyttävät miehiä kaikista maailman epäkohdista, sillä naisetkaan eivät ole osattomia alistavissa käytännöissä. Toisaalta ihmettelen miehiä, jotka eivät näe mitään outoa siinä, ettei yhteiskunta tue sitä vanhempaa, joka jää vanhempainlomille. On lapsellista väittää, että ihmisten enemmistö voisi nykytilanteessa valita joko perheen tai työnteon välillä, sillä valtiomme tarvitsee kipeästi uusia veronmaksajia, ja työelämä ei selviä puolen väestön työpanoksella. Kuitenkin sille vanhemmalle, joka ottaa vanhempainlomaa, ei kerry loma-ajalta ollenkaan eläkettä. Lisäksi vanhempainlomalle jääminen tuottaa nykyjärjestelmässä työnantajalle tappiota. Koska naiset ovat useinmiten niitä, jotka tälle lomalle jäävät, niin nuoria naisia helposti syrjitään työelämässä heidän lisääntymiskykynsä vuoksi. Meidän olisi keksittävä jokin keino tämän epäkohdan korjaamiseksi. Ei ole asiallista kuitata tätä ongelmaa väittämällä että feministien mielestä toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Tasa-arvon toteutuminen vaatii erilaisuuksien huomioon-ottamista ja hyväksymistä.
Sitten niihin pidemmän tähtäimen tavoitteisiin ja feministiseen teorianmuodostukseen. Feministisen projektin tavoitteita on esimerkiksi erilaisten myyttien ja kyseenalaistamattomien uskomusten ja sanojen vaikutusten (esim. että on aina olemaasa yksi sekä siitä alemmas poikkeava toinen, sama ja eri, joka on negatiivinen) näkyväksi tekeminen sekä vaihtoehtoijen pohtiminen ja selittäminen. Pohditaan esim. sitä, miten sukupuolia erottavat tekijät ja niitä määrittävä vallankäyttö rakennetaan eri aikoina. Koska on todettu, että hierarkkinen vallankäyttö on historiallisesti muuttuvaa, niin voidaan ymmärtää, että siihen on myös mahdollista puuttua. Feministit pyrkivät siis purkamaan alistavia käytäntöjä ja tarjoamaan niille vaihtoehtoja. Tämä ei ole lyhyen tähtäimen projekti, sillä juuri esim. kieli, myytit ja arvostukset muuttuvat hitaasti. Lisäksi olemme kaikki nykyisen järjestelmän osia, eikä meillä siten ole ehdotonta tietoa siitä, miten asiat voisivat olla toisin. Operoimme oman järjestelmämme käsitteillä, joten voi olla vaikeaa irtautua ja ajatella toisin. Siksi vaaditaan jatkuvaa itsekriittisyyttä ja tavoitteiden sekä käytetyjen käsitteiden ym. uudelleenmäärittelyä. Lisäksi vaaditaan ns. visioita. Kun haluamme jostakin eroon, olisi meidän tarjottavat jotakin muuta tilalle.
Yksi tavoite on välttää puhumista toisten puolesta. Ihmisen ajattelulle on välttämätöntä tehdä jonkinlaisia yleistyksiä, mutta niiden suhteen tulisi olla kriittinen. Mistä oikein puhumme, kun puhumme toisesta? Voisimmeko vaikka sanoa, että "Minun mielestäni jotkut naiset/ mihet.." sen sijaan, että sanomme "Asia on niin, että naiset/ miehet.."? Kaikkien mielestä toisten puolesta ei voi edes puhua. Esim. intialainen feministiteoreetikko Gayatri Chakravorty Spivak toteaa, että toisista puhumisen sijaan olisi opeteltava puhumaan toisille ja ansaittava oikeus puhua toisille, sekä opittava hyväksymään joskus ylittämättömienkin erojen ylitse. Lisäksi on tärkeää, että kuuntelemme toisiamme ja muistamme että olemme itsekin erilaisa, emmekä aina pysty tietämään kaikkea itsestämme ilman ulkopuolista katsetta. Nykyjärjestelmässä on nimittäin ongelmana se, että katse on useinmiten valkoisen länsimaisen keskiluokkaisen miehen yhdenmukaistava katse (jonka kautta siis naisetkin katsovat maailmaa). Olisi tärkeää huomata moninaisuuden mahdolisuudet.
Tavoitteita voi miettiä varmasti lisääkin. Pitkiä kirjoituksia on kuitenkin väsyttävää lukea tietokoneen ruudulta, joten päästän teidät nyt pälkähästä...
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuossa naisjärjestöjen keskusliiton ohjelmajulistuksessa on se, että:
1. se on konkreettinen
2. se suhteutuu nykytilaan yhteiskunnassamme
...vaikka olenkin ollut eri mieltä muutamasta yksityiskohdasta. Ainakin se jo mahdollistaa kritiikin.
Pelkkä ylväs sanominen, että "dialogia tarvitaan" ei sinänsä riitä, jos halutaan vaikuttaa yhteiskuntaan. Jos feminismi on konkreettinen liike / voima, on sen syytä määritellä selkeä ohjelma.
Ja totta kai naisjärjestöjen keskusliikkeen ohjelma on aidon feministinen - se näyttää katselevan muutostarpeita yhteiskunnassa mitä suurimmassa määrin lähes pelkästään naisen näkövinkkelistä.
Sellaisesta feminismistä ei ole mihinkään, joka ei pysty konkreettista poliittista ohjelmaa määrittämään - eikä ketään kiinnosta, jos joku ihminen rintaliivinsä polttaa (minua ei ainakaan)... ihmettelee korkeintaan, että pitikö ne alunperinkään ostaa... ja pistää rahaa menemään.
Feminismi ei ole mitään, jos sanomme että se on vain pluralismia, ja sen tavoitteita "on hankala listata"... silloin on ihan sama vaikka ei puhutakaan siitä... se on silloin vain nostalgisten keski-ikäisten naisten Dundeilua... Naisjärjestöjen keskusliitolla sentään on ohjelma... jota voi myös joiltain osin järkiperustein kyseenalaistaa ja kritisoida.
Tässä on selvä ohjelma.
Kun miehet on hävitetty maapallolta, häipyvät heidän mukanaan sellaiset ongelmat kuin sota, naisten tappaminen, aids, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja huoraongelma.
"Pelkkä ylväs sanominen, että "dialogia tarvitaan" ei sinänsä riitä, jos halutaan vaikuttaa yhteiskuntaan. Jos feminismi on konkreettinen liike / voima, on sen syytä määritellä selkeä ohjelma."
Kuten nykyinen aktivistiliike, joka toimii useissa erilaisissa järjestöissä ja usein eri painotuksin, määrittyy feminismikin ehkä ennemmin joukoksi joka pyrkii muuttamaan asioita sen kollektiivisen tunteen pohjalta, että maailmassa on vika, joka tulee korjata. Aivan samoin kuin on globalisaation negatiivisia vaikutuksia vastustavia liikkeitä, ympäristöliikkeitä, anarkistiliikkeitä yms. Ne eivät aina näytä kovin yheteneviltä, mutta kaikki voivat osallistua vaikkapa samaan kadunvaltaukseen ja ne käsitetään suureksi aktivistien ryhmäksi. Monet ihmiset myös kuuluvat useampaan järjestöön sen mukaan, mitä pitävät tärkeimpänä. Feminististen järjestöjen kenttä ei ole aivan yhtä heterogeeninen, mutta nuo toimivat mielestäni esimerkkinä ihan hyvin.
On paljon feministisiä järjestöjä jotka ovat määritelleet poliittisen ohjelmansa. Löytyy WIB, Unioni, yliopistojen naisjärjestöt yms. Niiden painotukset ovat erilaisia, mutta niillä on tavallaan yhteinen suunta. Yhteisiä julkilausumia tehdään, yhteisiä tilaisuuksia pidetään ja jonkinlaista yhteenkuuluvuutta tunnetaan. Jotkut ovat radikaalimpia, toiset maltillisempia.
Ilmeisesti minun kannattaa yrittää selventää aikaisempaa kirjoitustani. Feministinen liike pitää sisällään teoreettisen ja käytännön puolen, jotka pyrkivät toimimaan ja toimivatkin vuorovaikutuksessa keskenään. Itseäni henkilökohtaisesti kiinnostaa kuitenkin enemmän teoriapuoli (käytäntöä yhtään väheksymättä), tiedon tuottamisen prosessien tarkastelu, tieteenkritiikki ja ihmisten kannustaminen sukupuoliasioiden kriittiseen pohtimiseen (mitä ei ole raivokkaitten mielipiteitten esittäminen vastakkaisen sukupuolen yleisistä ominaisuuksista), vaikuttavathan ne merkittävästi jokaisen elämään.
En näe tässä kiinnostuksessani mitään hyödytöntä. Feministinen kritiikki on saanut tunnustusta useilla tieteenaloilla, kuten esim. historiantutkimuksessa, jossa se on avannut kokonaisia uusia maailmoja menneisyyden kätköistä, ja opettanut hyödyllisiä asioita todellisuuden muuttuvaisesta ja moniäänisestä luonteesta. Tiedon tuottaminen muuttaa pikku hiljaa myös maailmaa. Nykyään on esimerkiksi vaikeampi sitoa yksilöä tiettyyn rajattuun elämänpiiriin vetoamalla hänen biologisesti määräytyvään kohtaloonsa. Se mitä maailmasta tiedetään vaikuttaa myös esimerkiksi itseymmärrykseen, lakeihin, yhteiskunnan suuntaamiin palveluihin ja niin edelleen.
Kyllä feministisiä teorioitakin voidaan kritisoida, feministit tekevät sitä jopa itse kuten aiemmin yritinkin viestittää. Vakiintuneet käsitykset ovat vaarassa muuttua ennakkoluuloisiksi ja alistaviksi jos niitä ei kritisoida, sillä ei ole toimijaa jolla ei olisi joitakin intressejä. Siksi kritiikinkin pitäisi olla itsekriittistä. Kun kritisoi jotakin, on kritiikille oltava perusteet ja vaihtoehtoja mitä tarjota tilalle. On syytä miettiä kenelle suuntaa kritiikkinsä, josko laisinkaan esim. feministeille ja mitkä oikeastaan ovat omat todelliset intressit. Jos omat intressit ovat jotakin muuta, kuin vaalia omia etuoikeuksia muiden kustannuksella, niin asiat ovat jo paremmalla mallilla. Myös dialogin vaatiminen on hyödyllistä. Se on monessa tapauksessa nimittäin johtanut siihen, että eri ryhmien välillä käydään vuoropuhelua.
Käytännön toiminnassa, mutta myös näitä toimia kritikoidessa on epäilemättä hyvä olla perillä myös taustalla vaikuttavista ajatuksista ja teorioista.
Kun kirjoitin, että aikaisemmin tehdyt valinnat vaikuttavat siihen, mitä valintoja itse voimme tehdä, yritin sanoa että epäkohtiin puututtaessa ei ole aina olemassa hyviä ja huonoja vaihtoehtoja, vaan usein on valittava huonojen ja vähemmän huonojen väliltä. Yhdestä siirrosta ei automaattisesti seuraa, että kaikki muuttuu hyväksi (jos näin olisi, niin emme tuntisi ongelmia), mutta se ei ole ainoa syy tyrmätä siirtoa. Siksi muutokseen pyritään useilla eri toimilla. Tämä on kriitikoiden hyvä muistaa arvostellessaan konkreettisia feministien tavoitteita. En itse esimerkiksi usko, että yksinomaan tiukalla lainsädännöllä poistetaan prostituution ongelmat. Mutta koska asennemuutos taas on erittäin hidas, niin lainsäädäntö voi olla yksi vähemmän huonoista vaihtoehdoista. Oheensa se tietenkin tarvitsee muita toimenpiteitä, onhan kyse monimutkaisista asioista. Siksi ei ole järjetöntä olla hyvillään siitä, että asiasta käydään vilkasta keskustelua.
Tätä rintaliivijuttua vaan en kertakaikkiaan ymmärrä. Kyseessä oli pienen joukkion tempaus 1970-lukulaisessa mielenosoituksessa muistaakseni New Yorkissa. Asia sai julkisuutta siksi, että kuten tiedätte, niin lehtien on helpompi ja käytännöllisempi uutisoida konkreettisia tekoja, kuin abstrakteja ajatuksia. Rintsikkajuttu oli myyvä, joten se meni lehteen - that's it. Miten se leimaa heterogeenisiä feminismejä vielä vuosikymmenten kuluttua, on minulle mysteeri. Luontevampaa olisi vaikkapa puhua maanviljelijöistä yleisesti kalevihemilänpolttajina, koska maanviljelijät osoittivat Helsingissä mieltään vain joitakin vuosia sitten Hemilä-nukkeja poltellen ja sianpäillä kummitellen. En ole maalaisliittolainen, mutta voisin silti kysyä mitä hyötyä Hemilän polttamisesta on. Kysymyshän on aivan tyhjänpäiväinen, mutta ainakin muut lukisivat mitä juuri minä olen kirjoittanut nettiin. Ymmärrättekö mitä yritän sanoa? Varmuuden vuoksi mainitsen vielä, etten henkilökohtaisesti tunne ainuttakaan feministiä joka haluaisi polttaa rintaliivit, omansa tai muiden. Joku saattoi ehdottaa purppurapilkullisen t-paidan polttamista, mutta ehdotus äänestettiin kumoon...
En nyt kerkiä lukea naisjärjestöjen keskusliiton ohjelmanjulistusta (lupaan tehdä sen myöhemmin), mutta olen edelleen vakuuttunut siitä, etteivät martat ja lastentarhanopettajat ry. ole feministisiä järjestöjä.
naisjärjestöjen keskusliitto ole feministinen?
1. se on naisjärjestöjen liitto
2. se sanoo ajavansa "tasa-arvoa" (jo 90 vuotta) - jota juuri täällä on sanottu tunnusomaiseksi feminismin tuntomerkiksi - naiset jotka ajavat tasa-arvoa
3. ohjelmajulistus katselee lähes yksinomaan tasa-arvon ajamista naisnäkökulmasta?
...ja varsinkin, kun vielä feminismiksi on aiemmin määritelty niin pluralisia asioita, ettei muut ehkä kuin piru voi tietää, mitä se feminismi ytimeltään on?
Vai onko tässä nyt kysymys vähän samasta asiasta, kuin että esim esikoislestadiolaisten mielestä vanhoillislestadiolaiset eivät ole "oikeita" lestadiolaisia ja päin vastoin? (anteeksi kaikki ellit ja vellit, tämä on vain korni rinnastus, arvostan ko. liikkeiden parissa esiintyviä hyviä asioita, henk. koht.).
Ei tuo nyt kovin sovinistiseltakaan vaikuttanut.
Vai onko sittenkin niin, että löytyy feministi, jonka mielestä feministit eivät sittenkään ole tasa-arvoa ajavia naisia, vaan ihan reilusti vain naisten etua....?
Muuten kirjoituksesi on ihan kiva.
Naisjärjestöjen keskusliiton ohjelmassakin on naisten yhä suurempi kouluttaminen kriittiseen ajatteluun - ts. on havaittu ehkä että tätä puuttuu (mun mielestäni tätäkin asiaa puuttuu ihan yhtä lailla miehiltäkin, ja heitäkin kannattaa kannustaa samalla tavalla myös kriittiseen ajatteluun - ehkäpä minun katsantokantani on sitten liiankin sinisilmäinen, että pidän useimpia ihmisten ongelmia ja vajavaisuuksia juuri IHMISTEN ongelmina - ei leimallisesti naisten tai miesten...).
Käsittääkseni martat ja muut ei-feministiset naisjärjestöt saattavat omata samantapaisia ja samojakin tavoitteita, kuin feministit, mutta eroavat feministeistä ainakin siinä, että feministit ajattelevat epätasa-arvon olevan paljon perustavanlaatuisempi ja monimutkaisempi asia, joka vaatii perinpohjaisempaa vallitsevien olosuhteiden kyseenalaistamista, ns. purkamis- ja rakentamisprojektia. Ongelmat eivät siis korjaannu pelkästään vaikkapa sillä, että lainsäädäntöä muutetaan.
Lisäksi feminismi on ennemminkin elämäntapa, siinä missä martat voivat kokoontua toisinaan yhteen ja unohtaa koko jutun tapaamisten ulkopuolella. Marttoihin voi joku myösenkin liittyä yksinkertaisesti ollakseen osa jonkinlaista naistoimintaa ilman sen kummempaa poliittisuutta tai "tiedostamista". Joku feministi voi tietenkin olla mukana marttatoiminnassakin. (martat eivät tietääkseni ole mustalla listallamme...)
Sorron kokemus ei tuota mitään automaattista puhtaampaa kokemusta ja viattomuutta, jolla yhteisiä asioita voi ylevämmin ajaa. Kriittisyys on kaikkien asia.
"Naisjärjestöjen keskusliiton ohjelmassakin on naisten yhä suurempi kouluttaminen kriittiseen ajatteluun - ts. on havaittu ehkä että tätä puuttuu (mun mielestäni tätäkin asiaa puuttuu ihan yhtä lailla miehiltäkin, ja heitäkin kannattaa kannustaa samalla tavalla myös kriittiseen ajatteluun"
Hurraa, olen samaa mieltä. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin yleinen "naisten oikeuksien ajaminen" ei riitä, kun ollaan kiinnostuneita tasa-arvosta. Kaikesta ei kuitenkaan voi puhua yhtä aikaa. Jos toisinaan keskityn johonkin tiettyä naisryhmää koskevaan epäkohtaan, ei tarkoituksenani ole lähteä ristiretkelle tekemään miehistä tulevaisuuden naisihmiskunnan orjia. Miesten on hyvä ymmärtää, että myös mies on sukupuoli ja että miestenkin kannattaa kiinostua sukupuoli- ja tasa-arvoasioista. Toiset ovat tietenkin jo kiinnostuneet.
"pidän useimpia ihmisten ongelmia ja vajavaisuuksia juuri IHMISTEN ongelmina - ei leimallisesti naisten tai miesten.."
Tästä en ole ihan samaa mieltä. Onhan ihmisillä toki ihmisten ongelmia, mutta erilaiset ihmiset kohtaavat ne eri tavoin ja eri muodoissa.
Kiva kuulla, että kirjoitukseni oli kiva.
...kommentti alla olevaan lainaukseen Bluen ed. viestistä:
"feministit ajattelevat epätasa-arvon olevan paljon perustavanlaatuisempi ja monimutkaisempi asia, joka vaatii perinpohjaisempaa vallitsevien olosuhteiden kyseenalaistamista, ns. purkamis- ja rakentamisprojektia. Ongelmat eivät siis korjaannu pelkästään vaikkapa sillä, että lainsäädäntöä muutetaan"
...kerrotko vielä mitä pitäisi purkaa, ja miten asia pitää sitten rakentaa (esim pari esimerkkiä)?
Vai onko feminismin ytimessä nihilistinen ajatus, että puretaan vain, sitten syntyy joka tapauksessa paremmat rakenteet?
Itse asiassa kirjoitin tästä purkamis- ja rakentamisprojektista siinä ensimmäisessä viestissä, jossa mainitsin pitkän tähtäimen tavoitteista. Tässä huomio kiinnitetään siis esim. kieleen (ts. mitä olettamia ja vallankäyttöä viattoman oloiset sanat pitävät sisällään) ja pyritään selittämään myyttejä ja vallitsevia "totuuksia" jotka päältäpäin näyttävät itsestäänselvyyksiltä, mutta kuitenkin kätkevät poliittisia piilomerkityksiä.
Rakentaminen taas merkitsee sitä, ettei ajatella paremman maailman syntyvän purkamisen jälkeen tuhkasta, kenenkään mitään tekemättä. Siksi esimerkiksi pyritään tavoittamaan uudenlaista kielenkäyttöä. Parempia vaihtoehtoja pohditaan jatkuvasti, purkaminen ja rakentaminen on samanaikaista. Todella hidastahan se on, mitään veristä vallankumousta ei suunnittele kukaan.
Jos ei kuitenkaan kyseenaalaista vallitsevia valtarakenteita, vaan vain oman paikkansa/ jonkin ryhmän paikan niissä, niin epätasa-arvoisuus jää koskemattomaksi. Tämä ei ole feminististä.
En kuitenkaan voi moittia erityisesti juuri naisjärjestöjä omien oikeuksiensa ajamisesta. Heitä näyttävät paheksuvan erityisesti sellaiset tahot, jotka ovat yhtä lailla kiinnostuneita nimenomaan omien oikeuksiensa vaalimisesta. Ei kai tässä ole kyse siitä, että naisilta vaaditaan suurempaa uhrautumista, jonkinlaista altruismia, jotta miehet voisivat sitten toteuttaa itseään mielin määrin? Inhoan sananlaskuja, mutten nyt jaksa keksiä omaa, joten - pata kattilaa soimaa..?
Kirjoitit:
"Sen verran vielä, että tällä palstalla useimmat naiset ovat määritelleet feminismin "tasa-arvon ajamiseksi" ja että feministit ovat "ihan tavallisia naisia"
Minäkin määrittelen feminismin tasa-arvon ajamiseksi ja kyllä feministit ovat ihan tavallisia. Kuten Kitkerät Neitsyet laulussaan varoittavat: "Pahaa aavistamatta linja-autossa saatat istuutua sellaisen viereen"