Minulla on teoria, että ihmisestä tulee uskovainen vain kahdesta eri syystä. Joko hän ajautuu elämässään jonkinlaiseen kriisiin ja sitä kautta hakee apua uskosta tai sitten hän on syntynyt uskovaiseen perheeseen ja näin on saanut uskon tavallaan verenperintönä. Kumpaa kastia sinä olet? onko olemassa "kolmas vaihtoehto" ?? Älkää provosoituko tästä viestistä vaan kysykää itseltänne ihan rehellisesti miten asia on/oli omalla kohdallanne?
Miksi tulit uskovaiseksi?
jee jee jee jee
24712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Vanhempani ovat uskossa ja olen käynyt kirkossa niin kauan kuin muistan, mutta armon merkityksen itselleni hoksasin ihan itse. Mitään erityistä kriisiä en silloin kokenut. Lapsena uskoin lähinnä vanhatestamentilliseen tuomitsijajumalaan, hyvistä vaikutteista huolimatta. Kokonaan en ole koskaan lapsenuskoani kadottanut. Eli olen tavallaan kategoriaa 2, mutta en kokonaan.
Jotkut kokevat elämänsä tyhjäksi ja tulevat sitten uskoon, joillain kaikki alkaa siitä kun kaveri kutsuu seurakunnan tilaisuuteen. Kriisi ja verenperintö ovat yleisimmät, mutta eivät ainoat tavat tulla uskoon.
Ihminen syntyy uskovaiseksi. Tuossa totuus
lyhyen kaavan mukaan sanottuna. Nauti siitä. Olet siis täsmälleen juuri niin kauan uskovainen kuin haluat ja kykenet sitä olla, kunnes sitten ajansaatossa, joko luovut siitä, taikka olet vaan sitten sitä joksi synnyit. Perintöäkin usko todella on. Eikä siitä kannata luopua.
kuullut uskonnosta mitään ennen koulua. silloin uskoin opettajaa ja ajattelin ettei hän voi valehdella. Myöhemmin huomasin että hän puhui palturia. Samoin srk:n diakoni kerhoissa.
Silloin aloin ajatella asiaa hiukan kriittisemmin. Rippikoululeirillä asia tuli eteeni niin voimakkaasti että ajateltuani sitä, tajusin etten usko noihin juttuihin.
En ole koskaan siis uskonut. Olen kyllä sitä mieltä ettei usko ole synnynnäistä.
Elikä, olit tottelematon heti pienestä pitäen.
Ja epäilit aivan kaikkea, jopa itseäsi.
Kuitenkin tosiasioita voi puolustella ja siksi sanonkin: Uskonto ja uskoa johonkin ovat kyllä eri asioita.
Toisaalta, (voidaan näinkin ajatella tähän väliin objektiivisesti) sinulla ei siis ollut myöskään kykyä erottaa millään muotoa oikeaa väärästä. Siksipä voidaankin todeta; Olet melko harvinainen tapaus. Mutta vasta paljon myöhemmin, erittäin pitkän kouluttamisen tuloksena, löysit itsestäsi kasan valmiiksi kaikkea ajateltua. Ja nyt sinä toistelet sitä täällä.
Usko on henkilökohtainen lahja Jumalalta jokaiselle joka tahtoo ottaa sen vastaan.Uskoa ei voi saavuttaa omin keinoin ja se tuntuukin hölmölta uskoa johonkin mihin ei usko.Mutta sen saat ilmaiseksi kun rukoilet "Rakas Jeesus,olen syntinen ihminen ja tarvitsen sinua Vapahtajakseni.Anna kaikki syntini anteeksi ja tule elämäni Herraksi.Kiitos,että saan olla lapsesi.Kokeilu ei maksa mitään.Ja usko että olet pelastettu Jeesuksen maahan vuotaneen veren tähden.Tutki raamattua alkaen Johanneksen evankeliumista.Usko kasvaa sanasta.Tutustu uskoviin Kristittyihin.
harvinaisen ylimielinen mulkku.
jos et halua keskustella (ja keskusteluun kuuluu muiden kuuntelu) mitä ihmettä roikut täällä.
7-vuotiaasta aina ylioppilaaksi tuloon saakka sain uskonnonopetusta.Tiedän kyllä mistä siinä teidän uskontohöpötyksessänne on kyse.
"Rakas Jeesus,olen syntinen ihminen ja tarvitsen sinua Vapahtajakseni.
eikö se syy, eli tarve tuossa jo ilmenekin, mitä sitä enempää miettimään.
"Ihminen syntyy uskovaiseksi. Tuossa totuus
lyhyen kaavan mukaan sanottuna. Nauti siitä."
Sanoisin että kehittyy uskomaan sitä mitä opetetaan, etsimään mitä tarvitsee.
Trubaltakin varmaan meni ekat viisi vuotta ennen kuin ymmärsi edes mikä "Taivaan isä" termi voisi tarkoittaa, liekö ottanut isänsä korvikkeeksi jossakin vaiheessa?
Jaa-has. Jotta nimittely vastaukseksi. ;) Noh, kyllähän tuonkin voi ymmärtää. Sillä teillä rääväsuisilla raasuilla ei ole paljon järkeä vielä päässä ja ne suuret ajatuksetkin ovat vain puhdasta lainatavaraa joltakin tunnevammaiselta vihan lietsojalta. ;)
Minä olen nimittäin rukoillut joskus ja rukoilen edelleenkin silloin tällöin että mikäli Jeesus on olemassa hän näyttäisi minulle tien. Mun kohdalla vaan on käynyt vähän päinvastoin, oon luopunu lapsuudenuskostani ajat sitten. Yksi syy on nämä truban ja tähtipöllon kaltaiset ylimieliset "minä olen oikeassa, te olette väärässä" -tyyliset kristityiksi itseään kutsuvat ulkokullatut aasit. Toinen syy on Raamatun ristiriitaisuus varsinkin UT:n ja VT:n välillä, sekä lisääntynyt tieto historiasta (kuten se että suurin osa kristinuskosta on lainattu suoraan muista uskonnoista).
En minä silti voi väittää että kristinusko olisi väärässä, nämä ovat vain niitä asioita joihin voi uskoa tai olla uskomatta. Tällä hetkellä olen päätynyt jälkimmäiseen, mutta katsotaan mitä elämä eteen tuo.
ei ammattiavusta huolimatta näytä kehittyvän, ainakaan hyvään suuntaan.
En kyllä tiedä veljestäni että onko hänen mielikuvituskaverinsa plussaa vai miinusta.
Tarpeeksi harhaiselle kun ei muutama harha lisää enää paljon heiluta.
Olet nyt ymmärtänyt aivan väärin, ajatukseni eivät ole Raamatusta.
Ensin minulle luettiin päiväkodissa satuja. Ne olivat ihmeellisiä, niissä tapahtui asioita joita ei olisi voinut oikeasti tapahtua. Ala-asteella opettaja antoi minulle Lewiksen Narnia-kirjat, sitten luin Tolkienia.
Mikään ei tuntunut riittävän, aina oli saatava kovempaa ja kovempaa. Olin siis koukussa. Lopulta päädyin Damiin myymään persettä saadakseni Raamattua ja Jumalan sanaa. Nyt olen tässä: elämäni on raunioina, olen läpiuskovainen, alistunut ja käyttänyt kaiken rahani uskontoon.
Nyt näyttää että ainoa ulospääsy on joko itsemurha tai... uskoontulo!!! Aaargh
jumala ei katso ihmiseen
"jumala ei katso ihmiseen"
mistä tiedät mihin hän katselee, vai katseleeko mihinkään?
No, esimerkiksi mä en ole syntynyt uskovaiseen perheeseen, enkä tullut uskovaksi kriisien kautta. Pikemminkin mun elämässä toteutui se, kun Raamattu sanoo, että "Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen".
"Pikemminkin mun elämässä toteutui se, kun Raamattu sanoo, että "Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen"."
Mistä siis sinun pitikään parantua, sairaus on yksi yleinen syy tulla uskoon?
"kiva teoria, muttei taida pitää paikkaansa"
Itseasiassa tuo avaus ei ole minusta edes teoria vaan sen väitteet on voinut havaita useista uskovaisten omista kertomuksista ja todistuksista.
Raamatun kanta tuohon on se, että usko syntyy siitä, kun ihminen kuulee Raamatun mukaista opetusta Jumalasta, tai lukee Raamattua. Ja siinä kuunnellessa/lukiessa korvat/silmät avautuu tajuamaan, että tämä on totta, ja koskee minuakin. Sen "korvien/silmien aukenemisen", eli uskoontulon, saa aikaan "Kristuksen sana" - eli Jumala on kätkenyt Raamatun sanaan sellaisen voiman, että se synnyttää ihmisessä uskon.
Se on sitten sivuasia koko hommassa, miksi joku alkaa lukea Raamattua, tai miksi joku menee kuuntelemaan Raamatun mukaista opetusta Jumalasta. Oli se sitten joku kriisi, tai se, että kaveritkin menevät, tai että vanhemmat ovat vieneet jonnekin. Tai halu etsiä totuus elämästä.
Sitten tiedän muutamia, jotka ovat saaneet elämässään mukavan osan - kaikki on mennyt hyvin, mutta sitten heissä on herännyt halu kiittää. Halu kiittää jotakuta, jonka he tajuavat olevan olemassa. Alkavat etsiä sitten ketä kiittäisivät.
"Raamatun kanta tuohon on se, että usko syntyy siitä, kun ihminen kuulee Raamatun mukaista opetusta Jumalasta, tai lukee Raamattua."
Mutta kun on uskoja aivan eri uskomuksiin kuin mitä Raamatunkertomukset sisältää joten väite ei voi pitää paikkaansa?
"Ja siinä kuunnellessa/lukiessa korvat/silmät avautuu tajuamaan, että tämä on totta, ja koskee minuakin. Sen "korvien/silmien aukenemisen", eli uskoontulon, saa aikaan "Kristuksen sana" - eli Jumala on kätkenyt Raamatun sanaan sellaisen voiman, että se synnyttää ihmisessä uskon. "
Tai herää toive, tai tarve uskoa että se on totta ja koskee sinuakin, eli uskoontulon saa aikaan silloin omat toiveesi sen auttamisesta sinua ja toivo on herännyt tarpeesta joka sinulla on niin toivoa?
"Se on sitten sivuasia koko hommassa, miksi joku alkaa lukea Raamattua, tai miksi joku menee kuuntelemaan Raamatun mukaista opetusta Jumalasta. Oli se sitten joku kriisi, tai se, että kaveritkin menevät, tai että vanhemmat ovat vieneet jonnekin. Tai halu etsiä totuus elämästä. "
Miksi se olisi sivuasia koska uskoontulo on juuri noissa tapauksissa sen tulosta?
Onko omat tarpeet ja toiveet todella noin vaikeata tunnustaa, että väittää niitä sivuasioiksi?
"Sitten tiedän muutamia, jotka ovat saaneet elämässään mukavan osan - kaikki on mennyt hyvin, mutta sitten heissä on herännyt halu kiittää. Halu kiittää jotakuta, jonka he tajuavat olevan olemassa. Alkavat etsiä sitten ketä kiittäisivät."
Tuota kutsutaan huonoksi omaksitunnoksi silloin, kun koetaan saadun perien,omasta mielestä ansaitsemattomasti, tai väärin perustein liikaa "hyvää".
Mutta jos he kiittävät jotakin, kuten Jumalaa siitä, eikö he silloin jo usko siihen valmiiksi "minkä tajuavat olevan olemassa"?
Minulla on ollut jonkinverran uskoa aina, mutta uskovaiseksi päätin mennä ihan omasta päätöksestäni, luettuani ensin Raamattua josta en ensin ymmärtänyt vertauskuvallisia juttuja oikeastaan ollenkaan. Nyt olen vuosien varrella niitä tutkinut, ja saarnoissakin on niistä juttua, jos se on saarnaajan aiheena, ja olen kuunnellut patmoksesta niiden vanhojen saarnaajien profetioita ja kuunnellut radiodeistä taivaan ja maan väliltä nimisiä lähetyksiä. Tulin uskovaiseksi kun kyllästyin kapakoihin, enkä tuntenut että sellaiset olisivat olleet minua varten. Tein päätöksen, menin kirkkoon ja menin sinne etsimään Jumalaa, Jeesusta. En halua joutua minnekkään helvettiin, vaan olen matkalla taivaaseen. Kiitos.
tulla uskoon.
"En halua joutua minnekkään helvettiin, vaan olen matkalla taivaaseen. Kiitos."
no nyt et siis enää pelkää joutuvasi helvettiin, mutta luulisin sinun jo silloin uskoneen siihen mitä lähdit etsimään sieltä kirkosta?
Ei kai kukaan etsi sellaista mihin ei usko?
Yhteyttä Jumalaan sieltä etsin, ja uskon kyllä että se löytyi myöskin.
Etsin Jumalaa omasta vapaasta tahdostani koko lukion ajan, perhetaustani ei ole lainkaan uskonnollinen. Mitään erityistä kriisiäkään ei siinä vaiheessa ollut. Löysin raamatun Jeesuksen, joka kuoli puolestani ja jonka ansiosta minä olen hyväksytty tekemistäni synneistäni huolimatta. Kaikki synnit on jo sovitettu ristillä ja saan jättää taakseni väärät teot ja Jumalan avulla vaeltaa eteenpäin.