Kommetteja ja ajatuksia Aamulehdessä 2.3. julkaistusta artikkelista:
"Tuomo Siuruan mielestä huutokaupassa voi menestyä parhaiten olemalla vain järkevä.
Fiksuhuuto.fi-huutokauppasivuston perustaja Tuomo Siuruan mielestä senttihuutokaupassa pärjää vain huutamalla fiksusti.
- Voittaminen perustuu huutamiseen ja huutamisen taitoon. Ei ole järkeä huutaa kaikkia tuotteita, miten sattuu, siellä pitää käyttää järkeä. On muutamia ihmisiä jotka on ostanut kymmeniä tuotteita halvalla."
Jotta lukijalle jäisi palvelusta asianmukainen kuva, eikö tässä yhteydessä tulisi mainita myös niiden osallistujien lukumäärä, jotka ovat huutaneet, mutta eivät ole voittaneet mahdollisuutta ostaa halumaansa tuotetta?
Mikäli lasketaan yhteen näiden muutaman "taitavan huutajan" käsittelykuluihin käyttämät rahat, voiko tuotteiden todellista loppuhintaa enää sanoa edulliseksi?
"Siuruan mielestä huutokaupassa voi menestyä parhaiten olemalla järkevä. Hän ottaa esimerkiksi 49,36 eurolla henkilöauton voittaneen fiksuhuudon asiakkaan.
- Jos mä kysyn, miten auton huutaja huusi, niin hän oli korottanut muutamia kertoja samalla hetkellä edellisen tarjouksen päälle, eli oli tyrmännyt muut. Yksi keino on seurata omaa tuotetta niin kauan, että sillä ei ole kiinnostusta ja huutaa sen sitten itselleen."
Voisiko Siurua tai joku muu kertoa minulle miten erottaa ne tuotteet, joista ei aijota tehdä enää tarjouksia meneillään olevan huutoajan umpeuduttua, jotta osaisin huutaa juuri näitä tuotteita?
Fiksuhuudon olomassaolon aikana on tehty jo varmaan kymmeniä- ellei satojatuhansia huutoja. Oliko auton voittaneen huutajan strategia huutaa heti edellisen tarjouksen päälle uusi ja ainutlaatuinen idea, jota ei ollut aikaisemmin kokeiltu?
Onko huutokaupan pitäjän etujen mukaista kertoa yleisölle, miten huutokaupasta voi huutaa tavaraa reilusti alle sen sisäänostohinnan vai onko tarkoituksena ennemminkin saada yleisö uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa voittaa haluamansa kohde perustuen johonkin muuhun kuin sattumaan ja korottamaan tuotteen hintaa mahdollisimman nopeasti, jotta yrityksen kassaan kilahtelisi käsittelykuluista kertyviä maksuja mahdollisimman nopeasti?
Jos oletamme, että ko. strategia on joskus ollut käyttökelpoinen huutajan kannalta, onko se enää sen jälkeen käyttökelpoinen, kun useampi huutaja ottaa sen käyttöönsä?
"- Ihan kaikkeen huutokauppaan liittyy aina myös sattuma. Aina joku voi korottaa, Siurua pohtii."
Tämä kohta lieneekin ainoa, mistä olen Siuruaisen kanssa samaa mieltä. Tosin aivan kaikissa huutokaupoissa ei toteudu tarjouksen tekemisestä maksetun vastikkeen, sattuman ja mahdollisen taloudellisen edun kolmiyhteys, jota tarvitaan arpajaislain rikkomiseksi. Silloin kun huutamisesta peritään maksu ja maksimikorotusmäärää on rajoitettu en nimittäisi ilmiötä enää huutokaupaksi, vaan joksikin ihan muuksi.
Otetaanpa esimerkiksi jokin toinen satoja tai jopa tuhansia vuosia vanha ilmiö, vaikkapa japanilainen itsepuolustuslajin judo. Mikäli keksin tähän kamppailulajiin muutaman uuden säännön, joidenka mukaan ottelussa ei ole tuomaria ja vastustajan voi eliminoida käyttäen apuna tuliasetta, onko kyseessä enää judo vai jotain ihan muuta.
"Tuomo Siuruan mielestä huutokaupassa voi menestyä parhaiten olemalla vain järkevä.
Fiksuhuuto.fi-huutokauppasivuston perustaja Tuomo Siuruan mielestä senttihuutokaupassa pärjää vain huutamalla fiksusti.
- Voittaminen perustuu huutamiseen ja huutamisen taitoon. Ei ole järkeä huutaa kaikkia tuotteita, miten sattuu, siellä pitää käyttää järkeä. On muutamia ihmisiä jotka on ostanut kymmeniä tuotteita halvalla."
Jotta lukijalle jäisi palvelusta asianmukainen kuva, eikö tässä yhteydessä tulisi mainita myös niiden osallistujien lukumäärä, jotka ovat huutaneet, mutta eivät ole voittaneet mahdollisuutta ostaa halumaansa tuotetta?
Mikäli lasketaan yhteen näiden muutaman "taitavan huutajan" käsittelykuluihin käyttämät rahat, voiko tuotteiden todellista loppuhintaa enää sanoa edulliseksi?
"Siuruan mielestä huutokaupassa voi menestyä parhaiten olemalla järkevä. Hän ottaa esimerkiksi 49,36 eurolla henkilöauton voittaneen fiksuhuudon asiakkaan.
- Jos mä kysyn, miten auton huutaja huusi, niin hän oli korottanut muutamia kertoja samalla hetkellä edellisen tarjouksen päälle, eli oli tyrmännyt muut. Yksi keino on seurata omaa tuotetta niin kauan, että sillä ei ole kiinnostusta ja huutaa sen sitten itselleen."
Voisiko Siurua tai joku muu kertoa minulle miten erottaa ne tuotteet, joista ei aijota tehdä enää tarjouksia meneillään olevan huutoajan umpeuduttua, jotta osaisin huutaa juuri näitä tuotteita?
Fiksuhuudon olomassaolon aikana on tehty jo varmaan kymmeniä- ellei satojatuhansia huutoja. Oliko auton voittaneen huutajan strategia huutaa heti edellisen tarjouksen päälle uusi ja ainutlaatuinen idea, jota ei ollut aikaisemmin kokeiltu?
Onko huutokaupan pitäjän etujen mukaista kertoa yleisölle, miten huutokaupasta voi huutaa tavaraa reilusti alle sen sisäänostohinnan vai onko tarkoituksena ennemminkin saada yleisö uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa voittaa haluamansa kohde perustuen johonkin muuhun kuin sattumaan ja korottamaan tuotteen hintaa mahdollisimman nopeasti, jotta yrityksen kassaan kilahtelisi käsittelykuluista kertyviä maksuja mahdollisimman nopeasti?
Jos oletamme, että ko. strategia on joskus ollut käyttökelpoinen huutajan kannalta, onko se enää sen jälkeen käyttökelpoinen, kun useampi huutaja ottaa sen käyttöönsä?
"- Ihan kaikkeen huutokauppaan liittyy aina myös sattuma. Aina joku voi korottaa, Siurua pohtii."
Tämä kohta lieneekin ainoa, mistä olen Siuruaisen kanssa samaa mieltä. Tosin aivan kaikissa huutokaupoissa ei toteudu tarjouksen tekemisestä maksetun vastikkeen, sattuman ja mahdollisen taloudellisen edun kolmiyhteys, jota tarvitaan arpajaislain rikkomiseksi. Silloin kun huutamisesta peritään maksu ja maksimikorotusmäärää on rajoitettu en nimittäisi ilmiötä enää huutokaupaksi, vaan joksikin ihan muuksi.
Otetaanpa esimerkiksi jokin toinen satoja tai jopa tuhansia vuosia vanha ilmiö, vaikkapa japanilainen itsepuolustuslajin judo. Mikäli keksin tähän kamppailulajiin muutaman uuden säännön, joidenka mukaan ottelussa ei ole tuomaria ja vastustajan voi eliminoida käyttäen apuna tuliasetta, onko kyseessä enää judo vai jotain ihan muuta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tavallisen nettihuutokaupan erottaa tuossa eräs asia, ja se on aikaraja. Tavan nettihuutokaupassa ostajalla on aikaa miettiä sijoitustaan ja tietää, paljonko sijoittaa rahaansa kohteeseen. Tällöin hän joko voittaa TAI säästää rahansa. Eli tavaran ostajalle tilanne on aina suotuisa.
Fiksuhuudossa rahat menevät joka tapauksessa, voittipa tai ei. Parhaimmillaan voi tietty voittaa neljänsadan euron elektroniikkatuotteen muutamalla kympillä, mutta veikkaanpa, että keskimäärin tuotteeseen tulee käytettyä lopulta huomattavasti enemmän. Mutta näinhän se on myös mm. lotossa. Illuusio siitä, että voi voittaa, laittaa sijoittamaan kohteisiin kymmeniä ja satoja euroja.
tottakai pitäjälle on parasta että mahdollisimman moni uskoo että tämä "väsytystaktiikka"on se oikea,saadaan tuotteiden hinnat nousemaan nopeasti tuottotasolle.