Vuorisaarna

Entä tänä päivänä?

AUTUAAKSIJULISTUS
Matt. 5:1-12
--
5:1 Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.
5:2 Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:

5:3 "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

5:4 Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.

5:5 Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.

5:6 Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

5:7 Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.

5:8 Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.

5:9 Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

5:10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.

5:11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.

5:12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
--
1.
Autuas, ken elämänsä
uskoo huomaan Jumalan,
elää hänen lähellänsä,
suostuu tahtoon Korkeimman.
Ilo, onni, menestys,
murhe, köyhyys, kärsimys,
kaikki koituu parhaaksemme,
myöskin kuolo voitoksemme.

2.
Häilyvä on elämämme,
varjo vaelluksemme.
Monet vaiheet päivinämme
täällä aina koemme.
Eivät kestä aarteet maan,
tieto, arvo, valtakaan.
Emme saata yhtään jatkaa
elämämme juoksun matkaa

(Virsi 384:1,2)

Jeesus julisti autuaaksi merkillisen ihmisryhmän:
hengellisesti köyhät, murheelliset, hiljaiset, vanhurskautta isoavat ja janoavat, laupiaat, puhdassydämiset, rauhantekijät ja vanhurskauden tähden vainotut.
He saavat lohdutuksen, he saavat periä maan, heidät ravitaan, he saavat laupeuden, he saavat nähdä Jumalan, heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman ja ennen kaikkea heidän on taivasten valtakunta.
---
Autuaaksijulistuksia on kaikkiaan yhdeksän:
neljästi julistetaan autuaiksi ihmisiä, joilta puuttuu jotakin,
kolmesti sellaisia, joilla jotakin on ja
kahdesti sellaiset, joilta tahdotaan riistää se, mitä heillä on.
Koko vuorisaarnan hätkähdyttävin kohta on Jeesuksen aloitus: "Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" (5:3).

Luultavasti jo nämä Jeesuksen alkusanat ällistyttivät monia vuoren rinteelle kokoontuneesta väkijoukosta. Olihan kuulijoina fariseusten ja lainopettajien halveksimaa tavallista kansaa.

Jumalan valtakunta kuuluu ahdistuksessa oleville ja kiusatuille ihmisille.
Juuri murheelliset, vammoittuneet ja lyödyt ihmiset tarvitsevat evankeliumia, ilosanomaa.

Vuosia sitten minullakin oli paljon huolia ja vaikeuksia, (eikä niitä nytkään puutu).
Monen läheisen ihmisen kuolema pani ajattelemaan asioita eri kantilta: mikä tässä elämässä on tärkeintä.

Jumala voi ottaa yht`äkkiä pois rakkaamme, irrottaa meidät normaalista elinympäristöstämme tai voimme sairastua vakavasti.
Silloin elämä voi tuntua tosi tyhjältä. Elämältä putoaa ikään kuin pohja pois.
Tämän olet ehkä sinäkin kokenut omassa elämässäsi.
Mutta kaikki vastoinkäymisetkin voimme ottaa ”Isän kädestä”.
Hän kouluttaa meitä vaikka se ei aina hyvältä tunnukkaan. Hän ei hylkää meitä.

Vaikeuksissani käännyin erään sielunhoitajan puoleen. Hän rukoili puolestani.
Lohduttavalta tuntuivat hänen sanansa: ”Jumala voi antaa jotain paljon parempaa tilalle”.
Nämä sanat ovat "kannatelleet" minua usein.

Vuorisaarnasta kyllä riittää hengellistä ravintoa ammennettavaksi.
Tuo täydellisyyden vaatimus on 'kova juttu' tämän päivän
liberaaliopetuksella kyllästetyssä uskonnollisessa maailmassa.
Vielä suoremmin ilmaistuna se on utopiaa sille, joka ei edes
periaatteessa suostu hyväksymään Jumalan tahdon tekemistä
elämänsä suuntaviitaksi ja askelmerkeiksi.

Seuraavassa jakeessa on hyvää alkulämmittelyä täydellisyyden tiellä.
Tuota käyttäytymismallia olemme saaneet harjoitella tälläkin palstalla:

Matteuksen evankeliumi

5:47 "Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä
ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista
te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?"


Olen muutaman päivän matkalla ja pois koneen ulottuvilta.
Siunausta sinulle ja hyviä hetkiä vuorisaarnan äärellä!

Jeesus antoi vuorisaarnassaan laille minun näkökulmastani hengellisen ulottuvuuden. Tämä
sai aikoinaan minut epätoivoon itsestäni ja omasta yrittämisestä. Se oli itseasiassa tie
Golgatan ristin juurelle armoa suurena syntisenä
Herralta anomaan. Armahduksen sain ja koinkin.

Yhä edelleen tunnustan olevani kovin keskeneräinen pyhityksessä. Armoon turvautuminen on jokapäiväisessä parannuksessa tyytyminen, sekä
rauhan ja levon lähde omasta syntisestä lihasta, joka ei käytännön vaelluksen suhteen ole suinkaan
vielä kuollut.

Pieneltä ja nöyrältä paikalta kirjoitan sinulle
uskonveli. Ja olethan huomannutkin sinä jo vanhempana uskovaisena, että keskeneräisiä
ollaan kaikki, mutta lain kirouksen ja syytösten
ulottumattomissa. Tätä on armon alla olo. Ja
tässä meidän on kaikessa vajavaisuudessamme kilvoitteleminen rakkaudesta totuuteen.

Siunausta Sinun päivääsi!