näyttää olevan kirosana helluntailaisten keskuudessa.
Laitanpa tähän lyhyen selostuksen raamatuntutkimuksen menetelmistä (Wikipedia/Helsingin Yliopiston Teologinen tiedekunta, Eksegetiikan laitos)
* Tekstikriittinen eli tekstihistoriallinen lukutapa – tutkii alkutekstien oikeaperäisyyttä ja käännösten tarkkuutta. Päämääränä selvittää tekstin alkuperäinen muoto.
* Redaktiokriittinen eli redaktiohistoriallinen lukutapa – tutkii miten teksti on päätynyt lopulliseen muotoon. Tutkii Raamatun kirjoittajien omia korostuksia eli mitä kirjoittaja haluaa tuoda esille, miten käyttää lähdeaineistoa ja millaisia kirjallisia tekniikoita kirjoittaja on käyttänyt.
* Kirjallisuuskriittinen eli kirjallisuushistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien lähteitä ja teksteihin myöhemmin tehtyjä lisäyksiä.
* Muotokriittinen eli muotohistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien esteettistä muotoa ja yhteyttä arkielämään tekstien historiallisessa tilanteessa.
* Traditiokriittinen eli traditiohistoriallinen lukutapa – tutkii tekijöitä jotka vaikuttavat perimätiedon välittymiseen ja sen muutoksiin.
Jospa tämä muuttaisi asenteita raamatutukimusta kohtaan. Tärkeää on huomata, ettei tutkija yritä todistaa Jumalaa olemattomaksi eikä olevaksi. Asiaan ei oteta mitään kantaa.
Raamatuntutkijat ovat lähes järjestään teologeja (joka sana näkyy myös kuuluvan helluntailaisten kirosanaluetteloon). Tuskin kuitenkaan teologeissa kovasti montaa ateistia on.
Laitanpa tähän lyhyen selostuksen raamatuntutkimuksen menetelmistä (Wikipedia/Helsingin Yliopiston Teologinen tiedekunta, Eksegetiikan laitos)
* Tekstikriittinen eli tekstihistoriallinen lukutapa – tutkii alkutekstien oikeaperäisyyttä ja käännösten tarkkuutta. Päämääränä selvittää tekstin alkuperäinen muoto.
* Redaktiokriittinen eli redaktiohistoriallinen lukutapa – tutkii miten teksti on päätynyt lopulliseen muotoon. Tutkii Raamatun kirjoittajien omia korostuksia eli mitä kirjoittaja haluaa tuoda esille, miten käyttää lähdeaineistoa ja millaisia kirjallisia tekniikoita kirjoittaja on käyttänyt.
* Kirjallisuuskriittinen eli kirjallisuushistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien lähteitä ja teksteihin myöhemmin tehtyjä lisäyksiä.
* Muotokriittinen eli muotohistoriallinen lukutapa – tutkii tekstien esteettistä muotoa ja yhteyttä arkielämään tekstien historiallisessa tilanteessa.
* Traditiokriittinen eli traditiohistoriallinen lukutapa – tutkii tekijöitä jotka vaikuttavat perimätiedon välittymiseen ja sen muutoksiin.
Jospa tämä muuttaisi asenteita raamatutukimusta kohtaan. Tärkeää on huomata, ettei tutkija yritä todistaa Jumalaa olemattomaksi eikä olevaksi. Asiaan ei oteta mitään kantaa.
Raamatuntutkijat ovat lähes järjestään teologeja (joka sana näkyy myös kuuluvan helluntailaisten kirosanaluetteloon). Tuskin kuitenkaan teologeissa kovasti montaa ateistia on.
Vastaukset 9
Vanhimmat
saahan sitä tutkia, kun on niin viisas, että älyää, että niillä tutkimuksilla ei ole mitään arvoa, koska Jumalan Sanaa ei voi millään opaskirjoilla, eikä keinoilla tutkia, eikä muuksi muuttaa. Oikea tutkiminen lähtee todellisesta tahdosta tuntea Jumala. Silloin saa ainoan oikean Oppaan, Pyhän Hengen avaamaan Sanaa.
Jos sinä olet tutkija, niin jätä jo tuo aikaa vievä työ poissa, sillä et takuulla saa mistään tolkkua ja lähde totisella mielellä etsimään Jeesusta, silloin saat ihmetellä, miten Sana alkaa avautumaan.
raamatuntutkimus eikä muukaan asia vaikka banaanipuu kasvaisi keittiön lattiasta läpi, niin usko pysyy ja on. Se on osa ihmisen kokonaisvaltaista persoonaa, minuutta, identiteettiä.
Läpi maailman sivun on nähty, että ihminen enemmin kuolee kuin luopuu uskostaan. Sillä se on uskovalle sama asia, molemmissa tapauksissa kuolee.
Ihminen joka on tullut uskoon ja saanut sen Pyhän Hengen voitelun, niin sen jälkeen ihmistä on mahdoton saada ajattelemaan toisella tavalla. Ns. entinen minä on kadonnut.
ja muokkaavat maata ja kasvattavat tutkimustensa hedelmät, joita sitten uskovaisetkin saavat nauttuia. Uskovaiset sitten syövät valmiita hedelmiä tietämättä mit
ään siitä työpanoksesta jonka nuo hiljaisissa tutkijan kammioissaan ahertavat viljelijät ovat tehneet mahdollistaen heillekin heidän uskonsa välineet, kielen, kulttuurin ja edes jonkinmoisen "elämän situaation", jossa he elävät. - Ymmärtämättömyyttään he sitten kiroavat tutkijoita kuin valmiin hedelmän nauttija maata kuokkivaa ja lanoitetta levittävää maanviljelijää.
Eikö sinulla ole mitään tekemistä, kun täällä paasaat lähes jokaiseen kirjoitukseen.
ole parempaa tekemistä kuin lukea täällä huonoja kirjoituksia? Lukisit ennemmin vaikka hyviä kirjoja.
???voihan nenä
niin täsmennetään vielä.
Raamatuntutkijat eivät tutki, onko luomiskertomus totta tai syntyikö Jeesus neitseestä tai nousiko kuolleista.
Nooan arkin tosipohjaisuus ei myöskään ole heidän alaansa; se ala kuuluu arkeologeille, joita kyllä on erikoistunut Raamatun arkeologiaan.
Siis. Raamatuntutkijat eivät tutki uskoa. He tutkivat - no, sitä mitä tuolla aloituksessa oleva lainaus kertoo. Pääasiassa siis Raamatun tekstien historiallista luotettavuutta.
Sitä(kään) en oikein tajua, että jos helluntailaiset uskovat täydellisesti Raamatun olevan totta joka sana, niin miksi pelätä raamatuntutkijoita? He tekevät vain työtänsä, ja jos Raamattu pitää sanasta sanaan paikkaansa, he myös takulla totuuden löytävät, jos sen voi joku löytää.
Eikö olisi mainiota, kun tietää, eikä tarvitse pelkästään uskoa?
nimittäin tosiasioiden näkemiseksi. Silloin ei enää voikaan uskoa aivan mihin tahansa.
Miksi harrastaa eksegeesiä, kun voi voi harrastaa eisegeesiä? ;D
Rohkenen väittää, että tyypillistä helluntailaista ei kiinnosta (eikä varsinkaan nuoria sellaisia) viedä raamatuntulkintaansa suomen- ja englanninkielisiä käännöksiä pidemmälle.