Kauppalehti:
Osa poliitikoista samaistaa osinko- ja varallisuusveron
3.3.2008 9.38 | Henri Elo | Sijoittaminen
Piensijoittajan euro on 80 senttiä, osa 3
Valtion “rahastokartellin” toinen osa sai alkunsa 30.6.2004, jolloin eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen yritys- ja pääomaverotuksen uudistamisesta.
Tuo päivä oli piensijoittajalle kohtalokas. Verouudistuksessa oli toki hyvääkin, mutta siinä oli kokonaisuudessaan enemmän huonoa kuin hyvää.
Pitkän aikavälin osinkosijoittajalle sijoituksen arvo muodostuu tulevien vuosien diskontatusta osinkovirrasta. Jos tuosta osinkovirrasta napsaistaan yhtäkkiä täysin käsittämätön 20 prosentin siivu pois, yhtiöiden arvot ovat silloin teoreettisesti 20 prosenttia alempia kuin jos tuplaveroa ei olisi.
Ei Suomessa ole tehty miesmuistiin niin paljon yksityisvarallisuutta loukkaavaa päätöstä kuin tuo veropäätös oli. Räikeä ristiriita korostuu, kun samaan aikaan rahastot ja suuret yhteisösijoittajat pidettiin osinkoverosta vapaina.
Päätöksen nurinkurisuutta kuvaa se, että Siva-työryhmä oli vain vuotta aiemmin jättänyt oman muistionsa kilpailun vapauttamiseksi ja verotuksen tasapuolistamiseksi pitkäaikaissäästämisessä.
Nyt nähtiin sen sijasta 39,7 prosentin veronkorotus piensijoittajan osinkoihin, kun samaan aikaan useimpia muita yritys- ja pääomaveroja kevennettiin. Sama kuin jos tietyn ammattiryhmän verotusta nostettaisiin muita samapalkkaisia ammatteja korkeammaksi.
Osa poliitikoista, viimeksi kansanedustajat Miapetra Kumpula-Natri (sd) ja Tarja Filatov (sd) A-talk:issa 14.2.2008, ovat sanoneet valtion voittaneen osinkoveroina “enemmän rahaa kohtuullisesti samalta joukolta” (Filatov) kuin mitä se varallisuusveron poistuessa menetti.
Kaikilla poliittisilla puolueilla on vakava uudelleenarvioinnin paikka – jo pelkästään siksi, että valtion on vaikea myydä omistamiensa pörssiyhtiöiden osuuksia kansalaisille, jos heitä samalla rangaistaan tuplaveroilla rahastoihin ja suursijoittajiin nähden.
Todellisuudessa osinkoveron ulottaminen alle 5 000 euron osinkoihin rokottaa nimenomaan vaurastumishaluisia pieni- ja keskituloisia. Tällä joukolla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä varallisuusveron kanssa.
Rahoitusmarkkinoiden näivettymisen ja pääomapaon haittavaikutuksia ei tulla mittaamaan pelkästään rahassa, vaan myös työpaikkoina ja kansanosien eriarvoistumisena.
Siinä vaiheessa kun pörssiyhtiöiden määrä laskee alle sadan (nyt noin 130), on enää myöhäistä ihmetellä, miksi firmat eivät saa laskusuhdanteessa oman pääoman ehtoista rahoitusta ja miksi tehtaita ajetaan alas ulkomailta käsin.
Osa poliitikoista samaistaa osinko- ja varallisuusveron
3.3.2008 9.38 | Henri Elo | Sijoittaminen
Piensijoittajan euro on 80 senttiä, osa 3
Valtion “rahastokartellin” toinen osa sai alkunsa 30.6.2004, jolloin eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen yritys- ja pääomaverotuksen uudistamisesta.
Tuo päivä oli piensijoittajalle kohtalokas. Verouudistuksessa oli toki hyvääkin, mutta siinä oli kokonaisuudessaan enemmän huonoa kuin hyvää.
Pitkän aikavälin osinkosijoittajalle sijoituksen arvo muodostuu tulevien vuosien diskontatusta osinkovirrasta. Jos tuosta osinkovirrasta napsaistaan yhtäkkiä täysin käsittämätön 20 prosentin siivu pois, yhtiöiden arvot ovat silloin teoreettisesti 20 prosenttia alempia kuin jos tuplaveroa ei olisi.
Ei Suomessa ole tehty miesmuistiin niin paljon yksityisvarallisuutta loukkaavaa päätöstä kuin tuo veropäätös oli. Räikeä ristiriita korostuu, kun samaan aikaan rahastot ja suuret yhteisösijoittajat pidettiin osinkoverosta vapaina.
Päätöksen nurinkurisuutta kuvaa se, että Siva-työryhmä oli vain vuotta aiemmin jättänyt oman muistionsa kilpailun vapauttamiseksi ja verotuksen tasapuolistamiseksi pitkäaikaissäästämisessä.
Nyt nähtiin sen sijasta 39,7 prosentin veronkorotus piensijoittajan osinkoihin, kun samaan aikaan useimpia muita yritys- ja pääomaveroja kevennettiin. Sama kuin jos tietyn ammattiryhmän verotusta nostettaisiin muita samapalkkaisia ammatteja korkeammaksi.
Osa poliitikoista, viimeksi kansanedustajat Miapetra Kumpula-Natri (sd) ja Tarja Filatov (sd) A-talk:issa 14.2.2008, ovat sanoneet valtion voittaneen osinkoveroina “enemmän rahaa kohtuullisesti samalta joukolta” (Filatov) kuin mitä se varallisuusveron poistuessa menetti.
Kaikilla poliittisilla puolueilla on vakava uudelleenarvioinnin paikka – jo pelkästään siksi, että valtion on vaikea myydä omistamiensa pörssiyhtiöiden osuuksia kansalaisille, jos heitä samalla rangaistaan tuplaveroilla rahastoihin ja suursijoittajiin nähden.
Todellisuudessa osinkoveron ulottaminen alle 5 000 euron osinkoihin rokottaa nimenomaan vaurastumishaluisia pieni- ja keskituloisia. Tällä joukolla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä varallisuusveron kanssa.
Rahoitusmarkkinoiden näivettymisen ja pääomapaon haittavaikutuksia ei tulla mittaamaan pelkästään rahassa, vaan myös työpaikkoina ja kansanosien eriarvoistumisena.
Siinä vaiheessa kun pörssiyhtiöiden määrä laskee alle sadan (nyt noin 130), on enää myöhäistä ihmetellä, miksi firmat eivät saa laskusuhdanteessa oman pääoman ehtoista rahoitusta ja miksi tehtaita ajetaan alas ulkomailta käsin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.