Mannerheim oli sivistynyt herrasmies, jolla oli inhimillisyyttä ja järkeä päässä. Samaa ei voi sanoa muista vuoden 1918 "voittajista": Mannerheimin rinnalla he olivat täysiä moukkia ja totaalisen kyvyttömiä hoitamaan maan asioita.
Valkoisella puolella oli paljon enemmän korkeasti oppineita ja tärkeissä yhteiskunnallisissa tehtävissä toimineita "herroja" kuin punaisissa, joista suurin osa oli kaikkein köyhintä ja oppimattominta kansanryhmää. Minkäänlaisia sivistyksen merkkejä ei valkoisten johtajien (paitsi Mannerheimin) toimissa kuitenkaan ollut havaittavissa esim. kesällä 1918.
Harmi että Mannerheimilla oli liian suuria erimielisyyksiä maan johdon kanssa ja hän poistui ulkomaille juuri silloin kun häntä olisi enemmän tarvittu. Maa jäi liian pitkäksi aikaa moukkien ja typerysten käsiin.
Valkoisella puolella oli paljon enemmän korkeasti oppineita ja tärkeissä yhteiskunnallisissa tehtävissä toimineita "herroja" kuin punaisissa, joista suurin osa oli kaikkein köyhintä ja oppimattominta kansanryhmää. Minkäänlaisia sivistyksen merkkejä ei valkoisten johtajien (paitsi Mannerheimin) toimissa kuitenkaan ollut havaittavissa esim. kesällä 1918.
Harmi että Mannerheimilla oli liian suuria erimielisyyksiä maan johdon kanssa ja hän poistui ulkomaille juuri silloin kun häntä olisi enemmän tarvittu. Maa jäi liian pitkäksi aikaa moukkien ja typerysten käsiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oli irralleen päästetty koira, joka oli hukassa ilman isäntää..
Mannerheim oli ihan oikea kenraali, joka oli kunnostautunut Japania vastaan. Muut herraskaiset eivät olisi lähteneet taisteluihin ehkä jääkäreitä lukuun ottamatta. Ymmärrän sosialistien katkeruuden häntä kohtaan, sillä Mannerheim junaili voiton kollegojen ja miehistön vastustuksesta huolimatta. Valkoisten miehistö ajatteli samaan tapaan kuin maltilliset vasemmistolaiset. Punaisten valheet löivät pahasti yli ja heidän johtonsa otti hatkat Venäjälle.
Jostain syystä Svinhufvudin ja Paasikiven rooli punaisten vankileirien joukkokuolemiin on jätetty sivuun. He olivat maan johdossa ja vastuussa myös vankileireille annetuista järjettömistä ohjeista. MM. ruoan vienti vangeille kiellettiin. Vangit olisi voitu pitää hengissä vaikka vedellä ja leivällä. Oli sitä sen verran. Lisäksi Svinhufvudin laillisuusvaatimus johti pitkiin tutkimuksiin. Niissä kärsivät nimenomaan viattomat. Valtionrikosoikeus toimi jollain teholla vasta heinäkuussa. Pääsyyllisten enemmistö oli kaiken lisäksi turvassa Venäjällä. Siellä he katuivat ensi sijassa sitä, että vastustajia oli murhattu liian vähän, vain 1600.