Erittäin mielenkiintoinen Mielipidepankin aloittama ketju on painunut jo toiselle sivulle, pyrin jatkamaan keskustelua hieman toisesta näkökulmasta.
Liberalismin isänä voidaan pitää John Lockea, hän varsinaisesti hahmotteli yhteiskuntasopimusteorian: "hallinto voi olla legitiimi vain, jos se saa hallittavien suostumuksen ja suojelee elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, kansalaisilla oli oikeus kapinointiin".
Suomessa liberalismi on ymmärretty vain markkinatalouden vapautena, kun samaan aikaan ollaan varsin radikaalisti vähentämässä yksilöllisiä vapauksia. Paljon julkisuutta saanut lapsipornolistojen salailu eräänä esimerkkinä, laista, jonka toteutus on vastoin sananvapaussääntöjä. Etukäteissensuuri on erittäin vaikeasti hyväksyttävä hallinnon toiminta.
Vanhasen politiikka on jo yksistään ristiriitainen liberalististen ihanteiden kanssa, vaikkapa esimerkkinä pyrkimys asioiden valmisteluun julkisuudelta salassa. Hallinnon läpinäkyvyyteen kuuluu se, että kaikki valmisteluvaiheet ovat avoimia ja keskustelulle tilaa antavia. Tietenkin myös pyrkimys sananvapauden rajojen hakemiselle oikeudessa, näyttää tässä valossa myös oudolta.
Suomalainen politiikka on irronnut varsin selkeästi muiden länsimaisen poliittisesta perinteestä, tämä on helppo havaita, jo pelkästään siitä, että äänestysaktiivisuus on laskenut. Kansanvallan vastaisesti täällä pyritään luomaan erilaisia elitistisiä ryhmä, jotka ovat täysin vastoin periteisiä liberalismin ihanteita, hämmästyttävää on se, että tätä tehdään k.o. ideologian nimissä. Konservatiivinen ajattelutapa on ristiriidassa perinteisen liberalismin kanssa, mikäli aatteiden tasolla viestitetään liberalismin nimiin ja käytännön toimintapa on konservatiivinen, silloin toimitaan vastoin moraalia, käytännössä kyse on epärehellisyydestä.
Markkinataloutemme perustuu utilitaristiseen ajattelutapaan, näin sen hyväksyttävyys voidaan ainoastaan markkinoida. Käytännössä tämä näkemystapa tarkoittaa sitä, että pyritään mahdollisimman suureen yhteishyötyyn, jolloin yksilöistä ja heidän tarpeistaan ei niin välitetä. Varsin selväksi tämä näkökanta tuli Kemijärven tehtaan sulkemisen jälkeisessä keskustelussa. Utilitaristisen ideologian noudattaminen on kuitenkin mahdollista ainoastaan silloin, jos ihmiset saavat ajoissa ja asianmukaisesti ja rehellisesti, tietoa heitä koskevista asioista, muuten tämä ideologia ei toimi.
Mielipidepankin ketjussa keskusteltiin puolueiden kannatuksien noususta ja siitä, kuinka äänestäjiin voitaisiin varmimmin vaikuttaa. Ajattelutapa on suomalaisessa poliittisessa elämässä varsin tavallinen, täällä on jostakin syystä yleistä nähdä siten, että politiikka on peliä. Vaarana on kuitenkin se, että pelaajat unohtavat ydinasian, joka on kansalaisten tarpeiden kuuleminen -myös vaalien välissä. Pelkästään oman puolueen hyötynäkökulmia tarkastellessa, ei koko maan hallitsemisen pitäisi onnistua, olkoonpa viiteryhmien sidokset kuinka vahvoja tahansa.
Liberalismin isänä voidaan pitää John Lockea, hän varsinaisesti hahmotteli yhteiskuntasopimusteorian: "hallinto voi olla legitiimi vain, jos se saa hallittavien suostumuksen ja suojelee elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, kansalaisilla oli oikeus kapinointiin".
Suomessa liberalismi on ymmärretty vain markkinatalouden vapautena, kun samaan aikaan ollaan varsin radikaalisti vähentämässä yksilöllisiä vapauksia. Paljon julkisuutta saanut lapsipornolistojen salailu eräänä esimerkkinä, laista, jonka toteutus on vastoin sananvapaussääntöjä. Etukäteissensuuri on erittäin vaikeasti hyväksyttävä hallinnon toiminta.
Vanhasen politiikka on jo yksistään ristiriitainen liberalististen ihanteiden kanssa, vaikkapa esimerkkinä pyrkimys asioiden valmisteluun julkisuudelta salassa. Hallinnon läpinäkyvyyteen kuuluu se, että kaikki valmisteluvaiheet ovat avoimia ja keskustelulle tilaa antavia. Tietenkin myös pyrkimys sananvapauden rajojen hakemiselle oikeudessa, näyttää tässä valossa myös oudolta.
Suomalainen politiikka on irronnut varsin selkeästi muiden länsimaisen poliittisesta perinteestä, tämä on helppo havaita, jo pelkästään siitä, että äänestysaktiivisuus on laskenut. Kansanvallan vastaisesti täällä pyritään luomaan erilaisia elitistisiä ryhmä, jotka ovat täysin vastoin periteisiä liberalismin ihanteita, hämmästyttävää on se, että tätä tehdään k.o. ideologian nimissä. Konservatiivinen ajattelutapa on ristiriidassa perinteisen liberalismin kanssa, mikäli aatteiden tasolla viestitetään liberalismin nimiin ja käytännön toimintapa on konservatiivinen, silloin toimitaan vastoin moraalia, käytännössä kyse on epärehellisyydestä.
Markkinataloutemme perustuu utilitaristiseen ajattelutapaan, näin sen hyväksyttävyys voidaan ainoastaan markkinoida. Käytännössä tämä näkemystapa tarkoittaa sitä, että pyritään mahdollisimman suureen yhteishyötyyn, jolloin yksilöistä ja heidän tarpeistaan ei niin välitetä. Varsin selväksi tämä näkökanta tuli Kemijärven tehtaan sulkemisen jälkeisessä keskustelussa. Utilitaristisen ideologian noudattaminen on kuitenkin mahdollista ainoastaan silloin, jos ihmiset saavat ajoissa ja asianmukaisesti ja rehellisesti, tietoa heitä koskevista asioista, muuten tämä ideologia ei toimi.
Mielipidepankin ketjussa keskusteltiin puolueiden kannatuksien noususta ja siitä, kuinka äänestäjiin voitaisiin varmimmin vaikuttaa. Ajattelutapa on suomalaisessa poliittisessa elämässä varsin tavallinen, täällä on jostakin syystä yleistä nähdä siten, että politiikka on peliä. Vaarana on kuitenkin se, että pelaajat unohtavat ydinasian, joka on kansalaisten tarpeiden kuuleminen -myös vaalien välissä. Pelkästään oman puolueen hyötynäkökulmia tarkastellessa, ei koko maan hallitsemisen pitäisi onnistua, olkoonpa viiteryhmien sidokset kuinka vahvoja tahansa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Käytin varmaankin liberalismi -termiä epätarkassa ja epämääräisessä muodossa. Se johtuu siitä, ettei ole keksitty parempaakaan ilmaisua kuvaamaan yksilön toiminnan vapauden ja yhteiskunnan kokonaisintressien välistä suhdetta.
Talousliberalismi tavoittelee yritystoiminnan vapautta. Karkeimmillaan tuo vapaus ilmentyy täytenä vastuuttomuutena. Yritystoiminnan haitat kuten ympäristötuhot ja ihmisten pahoinvointi maksatetaan muilla. Talousliberalismin vastavoimana on yhteiskunnallinen (valtiollinen tai monivaltiollinen) kontrolli ja ohjaus (sopimus- ja normiyhteiskunta). Jälkimmäinen oli vallitseva aina vuoden 1973 öljykriisiin saakka. Sen jälkeen USAsta ja Englannista alkaen on vähitellen liuttu kohden talousliberalismia ja globaalia taloutta. Suomi on ollut viimeisiä saarekkeita maailmassa, joka on onnistunut jotenkuten pitämään kiinni vanhanmallisesta sopimusyhteiskuntamallista. Tuskin kuitenkaan enää kauan.
Liberalismin yksi ulottuvuus on ns. arvoliberalismi. Se korostaa myös yksilöiden vapautta toimia omaehtoisesti. Kollektiivisia arvoja korostavat yhteisöt ovat tällaisen liberalismin vastapaino. Nykyajan selkein esimerkki kollektivismista tässä suhteessa on islamilainen yhteiskuntamalli, missä yksilöiden käyttäytymisnormit johdetaan ylhäältä päin. Yleensäkin kaikenlaiset yhtenäiskulttuurit sietävät huonosti erilaisuutta ja yksilöllisyyttä. Erilaisuuden sietokyky on heikointa Suomessa Kepulandian alueilla. Se näkyy tälläkin palstalla siinä, kuinka tärkeäksi aiheeksi kepulaiset kokevat homoseksuaalisuuden vastustamisen.
Eräs liberalismin vastainen linnake on ollut ns. holhousvaltio. Siinä holhoamisen ratio on yhteiskunnan kokonaishyödyn asettaminen yksilönvapauden etuja suuremmiksi. Kun yhteiskunta vastustaa tupakointia ja asettaa sille kaikenlaisia rajoitteita, se johtuu halusta vähentää tupakoinnin yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia sekä tupakoitsijoille ja heidän läheisilleen aiheutuneita kärsimyksiä. Kollektivismin (esim. uskonnollinen holhoaminen) holhoamisessa on voinut olla samanlaista rationaalista ajattelua, mutta holhous on niissä jäänyt elämään senkin jälkeen, kun tuo ratio on yhteiskunnan muuttuessa poistunut.
En olisi kovin paljon huolissani sellaisesta toimintavapauksien rajoittamisesta, joiden taustalla on selkeä yhteiskunnallinen epäkohta. Toisin sanoen jos suojeltavan oikeushyvän intressi on arvokkaampi kuin sananvapaus, sananvapaus saakin väistyä. Tässä on tietysti aina oltava tarkkana siinä mielessä, että sananvapauden väistyminen pitää olla poikkeus ja sen pitää perustua lakiin tai ainakin vahvaan yhteiskunnaliseen intressiin. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjuminen on sinällään varmasti riittävän suuri intressi, jolla voidaan perustella sananvapauden rajoittamista.
Politiikan näkeminen vain pelinä on minusta vaarallinen ilmiö. Meillä on menty tähän pelaamisen suuntaan. Juuri sen vuoksi peräänkuulutin sitä, että olisi parempi, jos kaikille kansalaisryhmille löytyisi luonteva poliittinen koti. Nyt keskiluokalla sellaista ei ole ja poliittisten viestin painopiste siirtyy siihen. Tämä puolestaan johtaa tämän keskiluokan etujen ajamiseen, kun he ratkaisevat sen, mikä puolue voittaa vaalit. Keskiluokan etujen ajaminen tapahtuu yleensä vähäosaisten kustannuksella. Keskiluokalla on siten tällä hetkellä useita edunvalvojia, jotka kilvoittelevat siitä, mikä pystyy tekemään parhaimman tarjouksen. Koulutetut keskipalkkaiset naisryhmät ovat tyypillinen kohderyhmä ja siitä narusta Kokoomus veti viime vaaleissa.
Arvoja ei voida oikeastaan erottaa omaksi saarekkeekseen, se ei onnistu käytännössä mitenkään. Arvoliberalismi on siis sisäänrakennettuna myös markkinatalouteen, mikäli puhutaan liberaalista taloudesta.
Normiyhteiskunta rajoittaa vapauksia, se on aivan selvä, mutta sopimusyhteiskunta ei sitä (välttämättä) tee, mikäli yhdistymisvapaus on olemassa ja demokratia toimii. Tietenkin myös hallinnon on oltava avointa ja päätöksenteon läpinäkyvää. Varsin erikoista on se, että talousliberaalisen näkökulman kannattajat -samaan aikaan- voivat vastustaa ammattiyhdistysliikkeitä. Vapaa sopimusoikeus ja järjestymisvapaus ovat liberaaleja arvoja. Ammattiyhdistysliike on siis välttämätön, mikäli keskustelemme vapaasta yhteiskuntajärjestelmästä, samoin sitä ovat tietenkin muutkin etujärjestöt.
Islamistiset yhteiskunnat ovat moraalifilosofiselta kehitykseltään suurin piirtein siinä vaiheessa, jossa länsimaat olivat keskiajalla. Uskonto ja yhteiskunta olivat erottamattomia kokonaisuuksia. Mikäli kulttuurievoluutio noudattaa perinteisiä muotojaan, silloin voidaan olettaa yhteiskunnallisen vapautumisen tapahtuvan varsin nopeastikin. Ongelmana on muslimimaissa öljyn mukanaan tuoma vauraus, näin uskonnollisen valvonnan mukanaan tuoma vakaus, suojelee eliittien etuja. Samalla eliitti on valvonnasta varsin vapaa jo matkustusoikeuksien ja -mahdollisuuksien vuoksi. Vauras yhteiskunta voi rajoittaa enemmistön oikeuksia varsin runsaasti, tämä on nähtävissä jopa Venäjällä. Kansalaisvapaudet ovat vähentyneet sitä mukaa, kun energiasta saatava varallisuus on lisääntynyt.
Sananvapaus on varsin tärkeä arvo, se on demokraattisen yhteiskunnan tärkeinpä arvoja, sen loukkaamiselle täytyisi olla varsin hyvät perusteet. Lapsipornon vastustaminen olisi sitä, mikäli siihen pystyttäisiin nykyisillä lain suomilla keinoilla, näinhän asianlaita ei ole. Käytännössä on ainoastaan luotu eräs ennakkosensuurin toimintamalli. En kuitenkaan usko, että kyseessä olisi keppihevonen, ainoastaan lukottoman huono lainvalmistelu. Yksilönvapauksia loukattiin myös surutta silloin kun tekijänoikeuslaista päätettiin.
Suomessa on keskiluokan etuja ajamassa varsin kirjava poliittinen joukko, se on selvää, tämä ryhmä on myös äänestyskäyttäytymisessä aktiivista. Pienituloisten puolustajia löytyy vähemmän ja nämä puolueet leimataan helposti populisteiksi, mikä on sinänsä mielenkiintoista. Käytännössä poliittiseen keskustaan on tungosta ja puolueet eivät erotu juurikaan toisistaan, seurauksena on varsin harmaa ja näkymätön "virkamiesmäinen" ja keskustelematon poliittinen kulttuuri. Kansanvallan kannalta kehitys on tuhoisaa.
"Varsin erikoista on se, että talousliberaalisen näkökulman kannattajat -samaan aikaan- voivat vastustaa ammattiyhdistysliikkeitä"
Näkökulman kannattajat ovat eri asia kuin talousliberalismin kannattajat. Näkökulma edustaa vain jonkun tietyn ryhmän etua suhteessa muihin. Se ei siis ole talousliberalismia vaan yritys hyötyä siitä muiden kustannuksella.
Talousliberalismi on yksityisomistusoikeutta ja sopimusvapautta. Siis oikeutta tehdä yksityisomaisuutta koskevia sopimuksia ilman interventiota. Tämä oikeus koskee kaikkia, ei vain jotain näkökulmaa edustavaa joukkoa.
Talousliberalismin kannattajat eivät siten vastusta ammattiyhdistysliikkeitä.
Jos haluat ymmärtää asioiden syitä ja taustoja seuraa rahan liikettä!
Suomessa valalla on talousliberalismi joka ei todellakaan ole samalla henkistä liberalismia, itse asiassa päinvastoin.
Rahavallan kanattajat yrittävät usein peitellä toimiaan jonkin muun syyn alle. Hyvänä esimerkkinä USA:n hyökkäys Irakiin. Sielläkin kysymys on rahasta ja öljystä mutta se peitetään kansan vapauttamisellä ja hirmuhallinon kaatamisella.
Suomessa on menossa taloudellinen uusjako. Rikkaat rikastuu ja sosiaaliset palvelut ja julkishallinto ajeta minimiin jotta verot vähenisi.
Heikompiosaiset saa tulla toimeen omillaan ja hallitus kiinittää huomionsa vain yritysten kilpailukykyyn ja osakeenomistajien voittojen maksimointiin.
EU:n liittyminen oli lähtölaukaus tälle projektille jossa ajetaan alas entinen sosiaalinen hyvinvointivaltio ja kaikki valta anetaan talouselämälle ja rikkaille osakeenomistajille! Se on talousliberalismia!
"Sananvapaus on varsin tärkeä arvo, se on demokraattisen yhteiskunnan tärkeinpä arvoja, sen loukkaamiselle täytyisi olla varsin hyvät perusteet. Lapsipornon vastustaminen olisi sitä,..."
Lapsipornon vastustaminen sensuroimalla on kuin pistäisi päänsä pensaaseen ja kuvittelisi ettei sitä ole olemassa kun sitä ei sattumalta nää.
Vastaavasti murhia, ryöstöjä ja kaikkea muutakin rikollista toimintaa voitaisiin vastustaa sensuroimalla niitä dokumentoivaa materiaalia ja kuvittelemalla, että rikollisuus loppuu kun kukaan ei kuule rikoksista.
Rikos tapahtuu silloin kun lasta käytetään hyväksi tai joku murhataan, eikä silloin kun rikoksesta otettuja kuvia katsellaan.
Pedofiilit käyttävät lapsia hyväkseen joka tapauksessa ja he välittävät tilanteesta otettuja kuvia toisilleen edelleenkin. Netti on ollut vain yksi välityskanava muiden joukossa. Nettisensuurilla materiaalin välitystä ei pystytä edes hidastamaan, saati lapsien hyväksikäyttöä vähentämään.
Väärä keskustelu mutta kyllä jokin raja sananvapaudessakin täytyy olla!
Olen erittäin vapaamielinen eli liberaali ihminen mutta aina täytyy myös kunnioittaa toisia ihmisiä! Varsinkin niitä ihmisiä jotka eivät pysty puolustamaan itseään.
Väärän tiedon levittäminen tai rikollisen toiminnan tukeminen ei ole sananvapautta.
Jos jokin toiminta on Suomen lain mukaan rangaistavaa niin jokainen sen ilmenemismuoto on perusteltua kitkeä pois!
Ja kyllä se vaikuttaa pitemällä aikavälillä! Lisäksi tulee tehdä toimenpiteillä jotka kohdistuu asian ytimeen ja muihin ilmenemismuotoihin!
Mutta tiedon vastaanottamisessa ei saa olla mitään rajaa. Jos vastaanottaminen kriminalisoidaan, niin silloin saatat sinäkin jonain päivänä istua syytettyjen penkillä. Et aina pysty vaikuttamaan siihen mitä tietoa sinulle tuputetaan.
Sähköpostisi saattaa joutua tahtomattasi lapsipornopostittajien listalle. Toivomuksestasi poliisi valvoo nettiliikennettä ja tulee voimalla ratsaamaan kotisi. Poliisi takavarikoi koneesi riippumatta siitä, ovatko ne työnantajasi omaisuutta vai omaasi. Jos sinulla on työnantajasi kone, niin työnantajasikin tulee vedettyä mukaan tutkimuksiin. Olet syyllinen tai syytön, niin maineesi saa kolauksen.
Kun poliisille annetaan siihen mahdollisuus, niin se tekee sen välittämättä siitä, mitä seurauksia sinä siitä saat. Syyttömyys tuskin enää silloin lohduttaa, kun olet merkitty mies naapurustossa ja työpaikalla.