Pahimmat kokemukset koulusta

Ei ollenkaan noin iisiä. Vaan osasin lukea kun menin ekaluokalle, mut kirjainvikoja monessakin kohdassa, kun piti sanoa esim. egypti, israel, farmarit, tupsu ,varmasti jne.Nyttenkin luen joka sanan huolella, koska voin kirjoittaa ne väärin.

Nyt puhutaan lukihäiriöstä, ei silloin ,ja
vanhaneiti Kerttu löi minua uskonnonkirjalla päähän kun en osannut sanoa oikein.

Mitään apua siihen en koskaan ole saanut, mut kun tyttärelläni todettiin samavika alkoi puheteraupetin tunnit ekalta ja kesti koko alakouluiän.

Nyt jotkut sanat eivät vain onnistu sanoen, vielä vähempi jos yritän niitä kirjoittaa, mettässä et roikuu.

Tytär (etusormet seläntakana ristissä) ei
pahemmin sekoile sanoissaan!

Eka luokalla tuli terveydenhoitaja kouluun rokottamaan oppilaita. Se muistaakseni tapahtui luokassa kaikkien nähden. Pelkäsin kuollakseni sitä pistämistilannetta. Ne neulat näytti aivan hirveiltä.

Ala-asteen toka luokalla minua kiusattiin koko ajan että olisin rakastunut yhteen poikaan. En olis halunnut mennä kouluun kiusattavaksi kun en todellakaan ollut rakastunut siihen poikaan. Olin ihan toiseen :).

Ylä-asteella pulpettiini oli piilotettu joku liero ja kun avasin kannen kiljuin niin että se kuului naapuriluokkaan. Opettaja passitti minut luokasta ulos. Myös se poika sai lähteä joka oli lieron pulpettiini laittanut.

Ensin mentiin koulusta sieniretkelle ja retken antimista keittäjä teki keittolassa sienikastiketta. Sitä oli pakko syödä. Eräskin vieressäni istunut poika oksensi lautaselle ja joutui kaikki itkien syömään.
Sellaista oli koulunkäynti 60-luvulla.
En sen jälkeen ole sieniä syönyt, enkä syö.