Tätä se nyt sitten tietysti on.
Vanhat pysyvät kirkossa, nuoret aikuiset ei, rippileireihin ei kauaa kannata satsata, koska se porukka kolmen vuoden jälkeen melko varmasti piippailee eroakirkosta.fi.
Mutta se mihin kirkko nyt haluaa panostaa on tietysti lapset. Varhaiskasvatus kylvää uskon siemeniä, sanoo professori Antti Nieminen. No se on tietysti tiedetty aina, mutta tässä on siis kirkon strategian painopiste nyt.
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=4546&Itemid=38
Vanhat pysyvät kirkossa, nuoret aikuiset ei, rippileireihin ei kauaa kannata satsata, koska se porukka kolmen vuoden jälkeen melko varmasti piippailee eroakirkosta.fi.
Mutta se mihin kirkko nyt haluaa panostaa on tietysti lapset. Varhaiskasvatus kylvää uskon siemeniä, sanoo professori Antti Nieminen. No se on tietysti tiedetty aina, mutta tässä on siis kirkon strategian painopiste nyt.
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=4546&Itemid=38
Vastaukset 30
Vanhimmat
oli pakko siteerata:
http://aivopieru.vuodatus.net/
Se oli minun ihan ikioma humanistis-ateistinen mielipiteeni. Ettäs tiedät.
Kaikille listoille sitä meikäläinenkin pääsee. Heh.
aivopieruksi luokittelin tuon ev-lut lahkon kaverin kirjoituksen, en sinun
Mutta kuinka se minun juttuni siellä sitten oli?
siinä on vain siteeraus tuosta linkittämästäsi jutusta
sen ev.lutin alla siitä maksullisesta seksistä minulta pieni pätkä, johon sinä sitten siitä Jormasta ja Petteristä (nimet muutettu) vastasit.
tuonne on pakko tunkea kieliposkessa juttua joka ei siis ole aivopierua tuollainen 7% sisällöstä jotta hihhuleille olisi entistä vaikeampi hahmottaa mistä asiassa on kyse.
Esimerkiksi tämä on aivan totista asiaa: http://aivopieru.vuodatus.net/blog/1138026
"tuonne on pakko tunkea kieliposkessa juttua joka ei siis ole aivopierua tuollainen 7% sisällöstä jotta hihhuleille olisi entistä vaikeampi hahmottaa mistä asiassa on kyse."
juuri kun luulin olevani parantumaisillani, niin sinä se tuollaisen mennä kirjoittamaan mätkäytät.
onko tämä siis jonkinlainen loppukoe, että kun blogista kykenee tuollaisen 7 prossaa siivilöimää ei aivopierua pois, ei hihhulin paperit heilahtaa?
ps. helpotit 'tehtävää' esimerkilläsi huomattavasti :)..noin niiku matemaattisesti.
noita pieruja katsomassa. Mitähän Harri Raitis mahtaisi olla mieltä, että hän om päässyt aivopieruosastolle.?
eikös tämä jatkettava olisi omiaan palstallasi (jopa hämmentäjänä)?
ainaki me halukkaat parantujat saisimme hieman lisä innostusta n. 7% metsästykseen :)
eivät kykene ymmärtämää heidän uskismaailmankuvansa kieroutta.
Piispa Heikka uskoakseni kykenee. Aivopieruissa on kommenttejani hänen kirjoituksiin, tosin samat kommentit löytyvät myös Heikan blogista
toimenkuvaan käsittääkseni kuuluu kyetä ymmärtämään uskismaailman kieroutta. Ei kai ne muuten piispoja olisi.
Onko tämä muuten niissä pieruissa myös. Tätä on sitotumattoman Turun Sanomien politiikka. Tämmöiselle ne antaa palstatilaa ja minä en saa läpi mitään.
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:139:0:0:0;4:140:0:0:0;4:9:0:1:2008-03-02,104:9:523002,1:0:0:0:0:0:
ovatkohan palstalaiset ottaneet nimimerkki agneisti:n peruspsykologiasta oppia?
itse uskoisin että agneisti nauraa maha kippurassa.
jonka linkkasit, kertoo enemmänkin vilpittömästä ty peryydestä.
Mieluusti pyrin siihen että aivopieru antaa ajattelemisen aihetta ja toisinaan hiukan viihdyttääkin.
on mielestäni lajeista top kakkosessa. on siitä veemäinen laji, että tuon ty peryyden ilmeneminen on jokseenkin mahdoton piilotettavaksi.
alakategoriaan voisi liittää suhtautumisen siitä koituvaan kritiikkiin..
viesti. sen mukaan mun 'ois pitänyt' kuitata kirjoitus tekstillä T: empiristi
vaikkakin postin kirjoittaja ymmärtää, että mä oon vaa mä.
Räsäskä ekana kunniapaikalla...
"Suurin osa Räsäsen tutkimukseen vastanneista 7.-9. luokkalaisista ei tiennyt uskovatko heidän vanhempansa Jumalaan. Kristillisen tiedon ja uskon välittäminen lapsille jää entistä enemmän muiden kuin kodin tehtäväksi."
Siis mitä vittua oikeesti? Jos vanhempia ei kiinnosta kasvattaa lapsiaan uskoon niin mitä vittua se kenellekään muulle kuuluu? Pitäisköhän ateistiperheiltä ottaa lapset huostana kun ei vanhemamt huolehdi uskontokasvatuksesta. Voi perkele, just tätä minä vihaan kaikista eniten. Kirkko pitäköön huolen omista asioistaan, lasten uskontokasvatus on kahden ihmisen vastuulla: iskän ja äiskän. Ei kirkon, ei kummisetien, ei pappien, ei opettajien, ei koulun, ei yhteiskunnan, ei television. On se vittu niin ihmeellistä tämä aivopesu-uskonto...
"Jos vanhempia ei kiinnosta kasvattaa lapsiaan uskoon niin mitä vittua se kenellekään muulle kuuluu?"
Entäs jos kiinnostaa?
Keille vituille se sitten kuuluu?
että kun nuo uskikset on maailman sivu tivanneet oikeuttaan kasvattaa lapsensa parhaaksi katsomallaan tavalla, niin nyt sitten juttu onkin ihan päin vastoin.
Mutta sama se on raamatunluvun kanssa. Otetaan sieltä se, mikä kulloinkin tilanteeseen sopii.
Mutta mitä joku kirkko siihen menee väliin sörkkimään, että lasten pitäisi saada uskonnollinen kasvatus, jos ei se vanhemmille ole tärkeää?
koska vanhemmat eivät välitä taikauskoa opettaa ja luottavat muiden ihmisten rehellisyyteen siinä ettei pienen lapsen mieltä raiskata jessesaduilla, niin ev-lut lahko nappaa kiinni.
ei ateistien lapsia väkisin aivopese, hörtsin kökkylät sentään!
Kirkon varhaiskasvatus kohdistuu pääsääntöisesti alle kouluikäisiin. Eli ateistihan ei lapsiaan pyhäkouluun vie, vai mitä?
Varhaiskasvatuksen kehittämisen asiakirjasta ote:
"Kirkon varhaiskasvatuksen toimintoja tällä hetkellä ovat muun muassa päiväkerhotoiminta, erilaiset perhekerhot, pyhäkoulut, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, lapsille ja perheille suunnatut jumalanpalvelukset ja kirkkohetket, varhaiskasvatuksen musiikkikasvatus, kristillinen kotikasvatus, yhteydenpito lapsiperheisiin, lapselle ja hänen läheisilleen suunnatut tapahtumat, varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen
tukeminen, yhteistyö yhteiskunnan varhaiskasvatuksen toimijoiden kanssa, lasten retki- ja leiritoiminta, lasten kesäkerhotoiminta, lapsille suunnatut toimintakerhot sekä erilaiset paikalliset toiminnot, jotka kehittyvät jatkuvasti.
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa painottuvat turvallisen aikuisen jatkuva läsnäolo koulupäivän jälkeen, kristilliset sisällöt, lepo ja hiljentyminen, leikki, monipuolinen ja virkistävä toiminta sekä välipala. (Toim.huom. Kristillinen sisältö EI ole sitä mitä ateisti heti ensimmäisenä ajattelee!)
Käsite kirkon varhaiskasvatus on ollut käytössä kirkon kasvatustyön piirissä 1960-luvulta lähtien. Tätä käsitettä käyttämällä halutaan korostaa kokonaisvaltaista kristillisen varhaiskasvatustoiminnan ajattelua, johon peruslähtökohtana kuuluu kasvatuskumppanuus lapsen perheen kanssa. Koska tämän asiakirjan tehtävänä on nähdä kirkon varhaiskasvatuksen tulevaisuudensuuntia, on nähty ajankohtaiseksi painottaa käsitettä kirkon varhaiskasvatus.
Kirkon varhaiskasvatuksen raamatullisina lähtökohtina ovat kaste- ja lähetyskäsky (Matt. 28:18-20) ja lasten evankeliumi (Mark. 10:13-16). Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi aikuisille (Matt. 18:1-6) ja tämän mallin mukaan kirkon varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja kunnioitetaan lasta omanlaisena itsenään. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja elämään yhteydessä Luojaansa. Jokainen lapsi, nuori ja aikuinen on ainutlaatuinen ja jokaisen ihmisen elämä on arvokasta. Kirkon varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan jokaisen lapsen ja perheen yksilöllisyyttä ja arvoa. Psalmin 139 mukaan lasta kunnioitetaan Jumalan luomana kallisarvoisena ihmeenä. Raamatun mukaan lapset ovat lahja ja vanhempien sekä muiden aikuisten
tärkeä tehtävä on pitää hyvää huolta lapsista. (1.Moos 4:1, 1.Sam1:27). Kristillinen kasvatus on kristilliseen uskoon ja sen lähtökohtiin keskittyvää kasvatusta. Kirkon varhaiskasvatus perustuu kasteessa saatuun vanhempien, kummien ja seurakunnan yhteiseen tehtävään pitää huolta kastetusta lapsesta opettamalla ja kasvattamalla häntä yhdessä. Tätä kumppanuudessa toteutuvaa kasvatusta kutsutaan kasteopetukseksi. Sen perustana on kaste- ja lähetyskäsky.
Seurakunnan tulee myös huolehtia eri-ikäisten seurakunnan jäsenten kristillisestä kasvatuksesta ja hengellisen elämän hoitamisesta. Kirkon varhaiskasvatus ja kotien kristillisen kasvatuksen tukeminen ovat näin kirkon perustehtäviä. Kastettuna seurakuntansa jäsenenä lapsella on oikeus saada
kotiseurakunnassaan ja kodissaan kristillistä opetusta ja kasvatusta. Kirkon varhaiskasvatus on kasteeseen perustuvaa kumppanuutta, mutta kirkon lähetystehtävän mukaisesti toimintaan ovat tervetulleita ja mukaan kutsutaan myös
ne, joita ei ole kastettu tai jotka edustavat muita uskontoja.
Kirkon kasvatustyön pyrkimyksenä on edistää lasten, nuorten ja heidän kotiensa mahdollisuuksia kohdata armollinen Jumala ilman ehtoja.
YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen (1998) 14. artiklassa taataan lapselle ajattelun, omantunnon ja uskonnon vapaus. Sopimuksen 27. artiklassa tunnustetaan lapsen oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta riittävään elintasoon ja tästä elintasosta vanhempien on velvollisuus huolehtia. Näin lapsella on oikeus saada oman uskontonsa mukaista ohjausta, tukea ja kokemuksia. Tämä kristillinen kasvatustehtävä on seurakunnan ja lapsen vanhempien tärkeä velvollisuus lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi.
Lapsen hengellisyys on ihmettelyä, ihailua, valppautta, tutkimista ja leikkimistä. Siihen liittyy herkkyys havaita kauneutta, pyhyyttä, näkymätöntä ja tuonpuoleista. Hengelliseen alueeseen kuuluvat olennaisesti mysteerit, symbolit, mielikuvitus, lapsen ja aikuisen varhainen vuorovaikutus sekä toistuvat rituaalit.
Hengellisyys on lapselle luontainen piirre. Lapsen maailmassa hengellisyydelle herkistäviä tapahtumia voivat olla tavalliset arjen tilanteet tai riemu, pelko, kuolema, varjelus ja Pyhät hetket tai kokemukset. Myös jotkut toiminnat kuten jumalanpalvelukseen osallistuminen, ehtoollinen, rukous, laulaminen, leikkiminen tai liikkuminen voivat edistää lapsen hengellisyyden puhkeamista. Kasvatus ja vuorovaikutus joka vahvistaa lapselle luontaista tapaa toimia, vapauttaa lapset käyttämään omaa mielikuvitustaan, luovuuttaan ja suuntautumaan hengellisesti. Elämyksellisyyden rinnalla lapsi tarvitsee tietoa oman kirkon uskon sisällöistä ja tavoista sekä kokemuksia jumalanpalveluselämään ja seurakuntaelämään
osallistumisesta. Elämyksellisyys, kokemukset ja tieto yhdessä rakentavat lapsen kristillistä identiteettiä.
Taiteella on mahdollisuus avata ja koskettaa lasta ja aikuista ymmärtämään sitä, mitä sanat eivät tavoita. Uskonnon ja taiteen symbolimaailmat ovat lähellä toisiaan ja uskonnolla ja estetiikalla on aina ollut elävä vuorovaikutus muun muassa kuvataiteen, musiikin, draaman, liikkumisen, kerronnan ja kirjallisuuden kautta. Lasten taidekasvatus tukee omien kykyjen löytämistä, uuden luomista ja itseilmaisua. Seurakunnassa se erityisesti avaa pyhyyden kokemista sekä mahdollisuutta symboliikan ja tradition syvään tavoittamiseen ja omaksumiseen.
Lapsen hengellisen herkkyyden tiedostaminen ja hyödyntäminen on kasvattajan tärkeä taito. Kasvattajan on tunnettava lapsen kehitykselliset valmiudet käsitellä hengellisiä asioita ja nähtävä, milloin lapsi on erityisen avoin tai herkistynyt hengellisesti. Ryhmätoiminnassa hiljentyminen sekä esteettiset ja aistikokemukset voivat ohjata lasta hengelliseen virittyneisyyteen. Kokemuksellisuus ja aistien käyttö ovat lapselle merkityksellinen tapa oppia ja elää. Lapselle on myös luonnollista keskittyä ja paneutua tilanteisiin. Tällöin
esimerkiksi Raamatun kertomukseen liittyvä pohdinta-, toiminta- tai leikkitilanne voi viedä lapsen mukaansa syvään hengelliseen kokemukseen. Aikuisen tärkeä tehtävä on edistää herkistävien tilanteiden syntymistä ja seurata lasta niissä turvallisesti. Lapselle luonteva hengellisyys on kokonaisvaltaista elämistä yhteydessä Jumalaan, ei määriteltyjä tilanteita."
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/varhaiskasvatus/Varhaiskasvkehittamisen_asiakirja.pdf
Ateisteilla uskonnon vastustaminen on pelkkää isäkapinaa, jonka he siirtävät myös lapsiinsa tukahduttamalla lapsen luonnollista herkkyyttä hengellisyyteen.
tarkemmin. Ei ollut kyse ateistien lapsista, vaan kirkkoon kuuluvien lapsista, joiden vanhemmat eivät kuitenkaan olleet mitenkään ottaneet uskonnollisia asioita lastensa kanssa puheeksi. Tähän nyt sitten kirkko haluaa näppinsä peliin. Lue tarkemmin äläkä mesoa:
"Suurin osa Räsäsen tutkimukseen vastanneista 7.-9. luokkalaisista ei tiennyt uskovatko heidän vanhempansa Jumalaan. Kristillisen tiedon ja uskon välittäminen lapsille jää entistä enemmän muiden kuin kodin tehtäväksi."
Siis LUE SE VIIMEINEN LAUSE.
Jos kirkkoon kuuluvat vanhemmat eivät ota puheeksi lastensa kanssa uskon asioita, sehän kertoo ettei vanhemmat ole uskossa vaan ovat pelkkiä nimikristittyjä, joille kirkko ei merkitse mitään muuta kuin rituaaleja: kaste, häät, hautajaiset. Eli voisi sanoa heitä ateisteiksi...
Jos vanhemmat ovat kastattanet lapsensa, silloin kirkolla on velvollisuus huolehtia kastettujen jäsentensä uskonnollisesta opetuksesta. Sehän olisi myös vanhempien tehtävä, mutta laiminlyöntinsä seurauksena ei heidän lapsensa edes tiedä uskovatko vanhempansa. Joten ei ole mitään erityistä invaasiosuunnitelmaa uskonnollisesta kasvatuksesta paitsi jääneiden 'sieppauksesta'. Kirkolla on professori Antti Räsäsen mukaan "oikea tieto ja suunta, miten lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia voidaan tukea ja kasvattaa kohti tulevaisuutta. Usko, toivo ja rakkaus ovat tämän perusteita." Eikä ole mitenkään paha perusta. Monet niistä, jotka ovat lapsena saaneet uskontokasvatusta ja vaikka ovat nuorina aikuisina kapinoineet vanhempiensa arvomaailmaa vastaan, ovat sanoneet myöhemmin elämässään arvostavansa lapsuudessa saatua uskonto-opetusta.
velvollisuudella huolehtia uskonnollisesta opetuksesta? Mihin se velvollisuus on kirjattu?
Jos vanhemmat vievät lapsensa vaikka seurakunnan kerhoon, niin jos he eivät ole itse uskonnollisia, on kyllä todella omituista, jos heille ei selvitetä minkälaista uskonnollista opetusta kerhossa on.
Älä viitsi puhua tuolla tavalla lapsen kasvatuksen laiminlyönnistä. Aika härskiä.
Jos kirkolla on Antti Räsäsen mielestä oikea tieto ja suunta, niin on vain hänen oma mielipiteensä.
Tuo viimeinen lauseesi oli tuota tyypillistä uskovaisten liturgiaa kapinoivista nuorista, jotka kuitenkin sitten aikuisena ovat tyytyväisiä uskonnolliseen kasvatukseensa. Mistä sinä sen tiedät?
>Mitä tarkoitat kirkon velvollisuudella huolehtia uskonnollisesta opetuksesta? Mihin se velvollisuus on kirjattu?>
No esim. siinä sinun linkissäsi olleeseen kirkon varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelmaan. You read it?
Kirkon tehtävästä voi lukea vaikka tuolta:
http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/aineistot/papin_paras_tawara/1_kirkon_tunnustus_ja_tehtava/
Mistä tiedät ettei ei-uskonnollisille vanhemmille kerrota kerhojen opetuksesta? Mistä nyt tämmöisen luulon tempasit?
Sanoin jos vanhemmat eivät ole puhuneet lapsillensa uskonnosta, se on uskonnollisen kasvatuksen laiminlyöntiä, ei yleensä kasvatuksen laiminlyöntiä.
Mistäkö tiedän kapinoivien nuorten tyytyväisyydestä myöhemmin elämässään saamastaan uskontokasvatuksesta?
No lähin tietolähde on tässä korvieni välissä, toinen esimerkki vaikkapa siinä sinun linkissäsi olleessa kommentissa (et sitten itse lukenut omaa linkkiäsi kokonaan, vaan takerruit johonkin yhteen lauseeseen, joka uhkaa, voi kamaluus ja kurjuus, lasten herkkää mieltä uskonnollisen kasvatuksen muodossa).
Kolmas tietolähde on monien monien uskoon tulleiden ihmisten kertomukset elämästään.
vaan tiedän. Monet ovat kertoneet, että heille selvisi mitä siellä kerhossa oikein puhutaan, kun lapsi kotona siitä sitten jutteli.
Kaverini lapsi sanoi sitten lopulta, että ei hän enää halua sinne mennä, kun siellä puhutaan vaan siitä jeesuksesta.
Tietysti luin sen linkin, en kai muuten olisi sitä tänne laittanut.
Niin, kyllä se onkin mielestäni väärin, että lapselle syötetään jumalajuttuja totuutena.
oikein luulee seurakunnan kerhossa opetettavan? Ateismia, vai? Miksi he sinne lapsensa vievät, jos eivät siedä hengellisiä asioita, se minua kummeksuttaa.
Tottakai nyt aivopesu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena, ennenkuin ihminen alkaa ajatella itse ja ehkä jopa kyseenalaistaa..