haluaisin kokemuksia jakaa odotuksesta ja synnytyksestä.
onko -91 vuosimalli odottajia tai synnyttäneitä
lamuttes
113466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ainakin yksi -92 jo synnyttänyt löytyy,jossei nyt ole AIVAN PAKKO olla ysiykkönen. :P
ei ole pakko olla, olet siis jo synnyttänyt?voisitko kertoa minulle kokemuksiasi,olen raskaana.
Kysele niin vastaan parhaani mukaan.
tietää kuinka sinun raskaus meni?miten kerroit vanhemmillesi?miten lapsen isä suhtautui?pelottiko sinua synnytys?onko raha tilanne heikko?
Raskaus meni hyvin,huolimatta raskausmyrkytyksestä joka iski loppuvaiheessa mutta onneksi lievänä.
Kerrottiin yhdessä poikkiksen kanssa sanomalla että olisi asiaa,ja että olen raskaana.
Lapsen isä oli alusta asti sitä mieltä että tahtoisi pitää lapsen,ja olisi tukena.
Ja niin hän tekikin,hoitaa edelleen ihanasti lasta ja on älyttömän onnellinen pikkusestaan. :)
Pelotti toki,loppuvaiheessa kun jouduin siellä sairaalassa makaamaan,aloin vaan toivoa että syntyis jo.
Sittenku synnytys käynnisty olin vaan hämmentynyt.
En pelännyt,menin vaan tilanteen mukana.
Rahatilanne ei ole heikko,rahaa jää yli sen verran että 100 e kuussa laitetaan säästöön..
Voi juku, teillähän hyvin menee, mulla menee jotenkin, minä haluan lapsen pitää, mutta mies tahdo...kahden vaiheilla ollaan??
Jos mies ei tahdo niin tulet elämään yksinhuoltajana. Pahimmassa tapauksessa mies voi ottaa ja lähteä elämästäsi (ja lapsen) täysin ja ainoa yhteys on elatusmaksut, jotka hän maksaa tai sitten ei maksa.
Mieti, oletko valmis siihen.
Älä odota, että miehen mieli muuttuisi kun hän näkee lapsen. Mies ei koe vanhemmuutta samalla tavalla. Ole realisti...
Se minua pelottaakin.en haluais yh:ksi.MinullA on vaikeat päätökset edessä.olen hukassa.
raskaana oleva mikäli kelpaa :)
kyllä kelpaa, voisitko kertoa kokemuksistasi
ei minulla nyt oikeastaan ole vielä kokemusta kun vasta pienokaista odottelen. Mutta meillä meni siis juttu niin, että raskaus oli suunniteltu ja päätimme sitten yrittää ja sen tuloksena sieltä nyt on sitten pieni ihminen tulossa. :)
Ja poikaystäväni kanssa olemme seurustelleet kohta 3 vuotta ja tunnemme toisemme siis aika hyvin ja rakastamme toisiamme ja keskusteltuamme asiasta tulimme siihen tulokseen että olemme molemmat valmiita pienokaisen tuloon.
Poikaystäväni on minua 3 vuotta vanhempi joten uskon hänen myös olevan jo kykevä ottaman vastuun lapsesta.
No sitten siitä raskaudestani :)
Niin olen siis raskausviikolla 24 4 ja hyvin on mennyt tähän asti. Ei ole ollut mitään ongelmia. Kovasti vaan jännittää se tuleva synnytys, mutta eiköhän siitä kohtuullisen ehjin nahoin selvitä. :) Vauva potkiskelee jo kovasti, mikä on muuten maailman ihanin tunne. Kihisen vaan uteliaisuudesta kun en malttaisi enään odottaa, että saan tietää, tuleeko sieltä tyttö vai poika. Päätimme, ettemme halua tietää etukäteen kumpi sieltä tulee, mutta nyt ei enään malttaisi odottaa, että saa tietää. Mutta pääasia kai on kuitenkin että kaikki on hyvin eli terve olisi, on se sitten tyttö tai poika. Aika kliseisesti sanottu, mutta niinhän se on. :)
Kovasti vaan jännittää kaikki mutta ilolla odotellaan. Nimiäkin on jo mietitty, muttemme ole vielä päätyneet mihinkään. Että semmoisia täällä :)