Olen pyrkinyt kuuntelemaan/lukemaan Raamattua ja rukoilemaan päivittäin.Nyt on rukous ja osittain Raamatun opiskelukin alkanut tuntua väkinäiseltä.Ajattelin pitää viikon tai muutaman viikon tauon niin, että rukoilen vain pelkästään Isä Meidän-rukouksen päivittäin ja sitten käyn kirkossa sunnuntasin ja eräässä hengellisessä piirissä tiistaisin(ne eivät tunnu ollenkaan niin väkinäisiltä koska niissä ei tarvitse itse juuri ponnistella).Eli aion siis heittäytyä Herran lepoon päivittäisestä uskonharjoittamisesta.Olen kuitenkin saanut sellaistakin palautetta aikomukseni johdosta, että on kommentoitu, että siitä se luopumus sitten alkaa.Eli painiskelen tässä sen kanssa, että onko em. kommentit lakihenkisiä vai vain kuuliaisuutta.Ottaisin mielelläni vastaan neuvoja ja näkemyksiä siitä, että onko turvallista höllentää uskonharjoitusta ja jos on, niin onko esim. muutaman viikon "loma" jo liian pitkä aika.Vai olisiko niin, että lepääminen hengellisyydestä on armon halpana pitämistä, jollei ole niin väsynyt, ettei kertakaikkiaan jaksa ja pysty enää olla aktiivinen? Entä pidätkö sinä, kysymykseni lukija, taukoja uskonharjoituksesta?
Pidätkö taukoja
raamatunluvusta/rukouksesta?
172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei uskominen ole kellon kanssa kulkemista. Rukoilla voi silloin kun on sopiva hetki, vaikka bussissa matkalla töistä kotiin tai siinä voi samalla lukea Sanaa. Luen Raamattua kerran viikossa. Päivä saattaa toisinaan olla maanantai, toisinaan jokin muu päivä. Rukoilen silloin kun siltä tuntuu. En suorita mitään rituaaleja kellonajan mukaan.