ettei Helvetti olisi ikuinen.Vaan siellä aikansa kervisteltyään pääsee Taivaaseen? Siinä opissa ei ole otettu huomioon,että tämän ajallisuuden jälkeen on vain ajattomuus,ikuisuus,joka ei lopu.
Onko Adventisteilla sellainen oppi
lut.lut.lu...
10232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei kadotukseen joutuneet taivaaseen pääse, mutta tässä ote opinkohdasta 27 joka käsittelee asiaa.
Perusluonteiset opinkohdat 27
TUHATVUOTISKAUSI JA SYNNIN LOPPU
Saatana ja syntiset hävitetään. Heti tuomion julistamisen tapahduttua Saatana enkeleineen ja häntä seuranneet ihmiset saavat rangaistuksensa. Heidän on kuoltava ikuinen kuolema. "Taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki" (Ilm. 20:9). Kaupungin ulkopuolella oleva maakin näyttää sulavan; siitä tulee suuri tulinen järvi. Tämä on se päivä, "jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan" (2.Piet. 3:7). "Herran kostonpäivä" (Jes. 34:8), jolloin hän tekee 'oudon työnsä' (Jes. 28:21) tuhotessaan vihollisensa, on koittanut. "Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen" (Ilm. 20:15). Paholainen ja hänen apulaisensa kärsivät saman kohtalon (Ilm. 20:10).
Koko Raamatun ilmoitus tekee hyvin selväksi, että tämä "toinen kuolema" (Ilm. 21:8), jonka jumalattomat joutuvat kärsimään, merkitsee heidän täydellistä hävittämistään. Mistä sitten on tullut käsitys ikuisesti palavasta helvetistä? Huolellinen tutkiminen osoittaa, että Raamattu ei opeta sellaisen helvetin tai piinan olemassaoloa.
1. Helvetti. Raamatun opetuksen mukaan helvetti on "rangaistuksen ja hävityksen paikka ja tila, jossa ne, jotka hylkäävät Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tarjoaman pelastuksen, kärsivät iankaikkisen tulen vaikutuksesta toisen kuoleman."
(Sana 'helvetti' esiintyy suomalaisessa raamatunkäännöksessä vain Uudessa testamentissa ja on käännös kreikan kielen sanasta geenna, gehenna. Sana esiintyy yhtä poikkeusta (Jaak. 3:6) lukuunottamatta vain evankeliumeissa: Matt. 5:22, 29, 30; 10:28; 18:9; 23:15, 33; Mark. 9:43, 45, 47; Luuk. 12:5. - Suom. huom.)
Kreikan sana geenna on peräisin heprean sanoista Ge Hinnom, 'Hinnomin laakso' - Jerusalemin eteläpuolella sijaitseva rotko. Siellä israelilaiset olivat toimittaneet pakanallisia riittejä polttamalla lapsia Moolokille (2.Aikak. 28:3; 33:1,6). Jeremia ennusti, että tämän synnin tähden Herra tekisi laaksosta Murhalaakson, jonne israelilaisten ruumiita haudattaisiin kunnes niille ei olisi enää tilaa. "Kenenkään hätistelemättä saavat haaskalinnut ja villieläimet syödä kuolleiden ruumiita" (Jer. 7:32,33; 19:6; Jes. 30:33). Jeremian profetia epäilemättä johti israelilaiset pitämään Ge Hinnomia jumalattomien tuomion paikkana, rangaistuksen ja häpeän kammottavana paikkana.
Myöhemmin rabbiininen traditio mainitsee sen raatojen ja jätteiden polttopaikkana.
Jeesus käytti Hinnomin tulta vertauskuvana helvetin tulesta (ks. esim. Matt. 5:22; 18:9). Siten Hinnomin liekit kuvasivat viimeisen tuomion kuluttavaa tulta. Jeesus totesi, että helvetin tuli pystyy hukuttamaan sekä sielun että ruumiin (Matt. 10:28; vrt. Luuk. 12:5).
Millainen on luonteeltaan helvetin tuli? Palavatko ihmiset helvetissä ikuisesti?
2. Jumalattomien kohtalo. Raamatun mukaan Jumala lupaa ikuisen elämän vain vanhurskaille. Synnin palkka on kuolema, ei ikuinen elämä helvetissä (Room. 6:23).
Raamattu opettaa, että jumalattomien kohtalona on tuho (Ps. 37:9,34), he tuhoutuvat (Ps. 37:20; 68:3). He eivät elä ikuisesti tietoisuuden tilassa, vaan heidät poltetaan (Mal. 3:19; Matt. 13:30,40; 2.Piet. 3:10). Heistä tehdään loppu (Ps. 145:20; 104:35), heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus (2.Tess. 1:9).
3. Ikuinen rangaistus. Puhuessaan jumalattomien rangaistuksesta, Uusi testamentti käyttää sanoja 'ikuinen', 'iankaikkinen'. Ne on käännetty kreikan kielen sanasta aioonios, ja niitä käytetään sekä Jumalasta että ihmisestä puhuttaessa. Väärinkäsityksen välttämiseksi on muistettava, että aioonios on merkitykseltään suhteellinen. Kun Raamattu käyttää sanaa aioonios (iankaikkinen, ikuinen) Jumalasta, se merkitsee että hänen olemassaolonsa on päättymätön - sillä Jumala on kuolematon. Mutta kun tätä sanaa käytetään kuolevaisista ihmisolennoista tai katoavista asioista, se merkitsee niin pitkää aikaa kuin henkilö elää tai asianomainen esine on olemassa.
Esimerkiksi Juudaksen kirjeen 7. jakeessa sanotaan, että Sodoma ja Gomorra kärsivät "iankaikkisen tulen rangaistusta" (VKR). Kuitenkaan nuo kaupungit eivät enää pala. Pietari kirjoitti, että tuo tuli poltti nuo kaupungit "poroksi" (2.Piet. 2:6). "Ikuinen" tuli paloi niin kauan kuin oli jotain palamatta, ja sitten tuli sammui (ks. myös Jer. 17:27; 2.Aikak. 36:19).
Samoin kun Kristus lähettää jumalattomat "ikuiseen tuleen" (Matt. 25:41), heidät poltetaan "sammumattomassa tulessa" (Matt. 3:12). Vasta sitten kun tuli on polttanut kaiken eikä mitään ole jäänyt palamatta, tuli sammuu.
Kun Kristus puhui "iankaikkisesta rangaistuksesta" (Matt. 25:46), hän ei tarkoittanut ikuista rankaisemista. Hän tarkoitti sitä, että samoin kuin "iankaikkinen elämä jatkuu halki ikuisuuden loppumattomien aikakausien, myös rangaistus on iankaikkinen - ei ikuisesti kestävää tietoista kärsimistä, vaan rangaistus, joka on lopullinen. Tuon rangaistuksen kärsivien loppu on toinen kuolema. Tämä kuolema on ikuinen, siitä ei ole eikä voi olla mitään ylösnousemusta."
Kun Raamattu puhuu "iankaikkisesta lunastuksesta" (Hepr. 9:12, VKR) ja "iankaikkisesta tuomiosta" (Hepr. 6:2), se viittaa lunastuksen ja tuomion ikuisiin tuloksiin - ei loppumattomasti jatkuvaan lunastamiseen tai tuomitsemiseen. Samoin kun Raamattu puhuu ikuisesta tai iankaikkisesta rangaistuksesta, se puhuu rangaistuksen tuloksesta eikä rankaisemisesta. Se kuolema, jonka jumalattomat kuolevat, on lopullinen ja ikuinen.
4. Kidutetaan aina ja ikuisesti. Myöskin Raamatun käyttämä ilmaisu "aina ja ikuisesti" (Ilm. 14:11; 19:3; 20:10) on antanut aihetta päätelmälle, että Saatanan ja jumalattomien rankaisemisprosessi jatkuisi kautta ikuisuuden. Mutta tässäkin alkutekstin sanonnan merkitys on riippuvainen siitä, mistä tai kenestä on kysymys. Kun puhe on Jumalasta, sen merkitys on absoluuttinen - sillä Jumala on kuolematon; mutta kun puhe on kuolevaisista luoduista, sen merkitys on rajoitettu.
Raamatun kuvaus Edomin rankaisemisesta antaa hyvän esimerkin tästä. Jesaja sanoo, että Jumala muuttaisi maan "palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu; se on oleva raunioina polvesta polveen, ei kulje siellä kukaan, iankaikkisesta iankaikkiseen" (Jes. 34:9,10). Edom hävitettiin, mutta ei se enää pala. Sen hävityksen "iankaikkisuus" kesti kunnes tuho oli täydellinen.
Kaikkialta Raamatusta voimme selvästi havaita, että käsitteellä "ainiaan" on rajansa. Vanha testamentti sanoo, että orjan on palveltava isäntäänsä "ainiaan" (2.Moos. 21:6), että Samuel - poikanen sai jäädä pyhäkköön "ainiaaksi" (1.Sam. 1:22, VKR; uusi kirkkoraamattu suomentaa sanonnan alkutekstin todellisen merkityksen mukaisesti: "koko elämänsä ajaksi") ja että Joona ajatteli joutuneensa kalan vatsaan "ainiaaksi" (Joona 2:7), "iankaikkisesti" (VKR). Uusi testamentti käyttää sanontaa samalla tavoin: esimerkiksi Paavali neuvoi Filemonia ottamaan vastaan Onesimuksen, jotta tämä saisi asua hänen luonaan "ikuisesti" (Filem. 15). Kaikissa näissä tapauksissa sanonnat 'ainiaan' ja 'ikuisesti' tarkoittavat: 'niin kauan kun asianomainen elää'.
Psalmissa 92:8 sanotaan, että jumalattomat "tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi". Ja ennustaessaan suuresta lopullisesta maailmanpalosta Malakia kirjoittaa: "Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta" (Mal. 3:19).
Kun jumalattomat - Saatana, pahat enkelit ja katumattomat ihmiset - ovat kaikki hävitetyt tulella, enää ei ole käyttöä Kuolemalle eikä Tuonelalle (katso tämän kirjan lukua 25). Nekin Jumala hävittää ainiaaksi (Ilm. 20:14).
Raamattu tekee siis hyvin selväksi, että rangaistus, ei rankaiseminen, on ikuinen - toinen kuolema. Tästä rangaistuksesta ei ole ylösnousemusta, sen vaikutukset ovat ikuisia.
Arkkipiispa William Temple oli oikeassa kun hän lausui: "Yhden asian voimme sanoa varmuudella: ikuinen piina ei kuulu kuvaan. Jos ihmiset eivät olisi omaksuneet kreikkalaista ja epäraamatullista käsitystä yksilön sielun luontaisesta häviämättömyydestä ja sitten lukeneet Uutta testamenttia tuo käsitys valmiina mielessään, he olisivat omaksuneet siitä (Uudesta testamentista) opin annihilaatiosta eikä ikuisesta piinasta. Raamattu nimittää tulta ikuiseksi, ei siihen heitettyä elävää olentoa."
Kun Jumalan lain rikkomisesta säädetty rangaistus on täysimääräisesti toimeenpantu oikeuden vaatimukset on tyydytetty. Nyt taivas ja maa julistavat Herran vanhurskautta.
5. Rangaistuksen periaate. Kuolema on lopullinen rangaistus synnistä. Syntinsä vuoksi kaikki, jotka kieltäytyvät Jumalan tarjoamasta pelastuksesta, kuolevat ikuisen kuoleman. Mutta jotkut ovat tehneet syntiä julkeasti, demonisesti nauttien siitä, että ovat tuottaneet toisille kärsimyksiä. Toiset taas ovat eläneet suhteellisen moraalista, rauhallista elämää, ja heidän syyllisyytensä on pääasiassa sitä, että he ovat torjuneet Kristuksessa tarjotun pelastuksen. Onko oikein, että molemmat ihmisryhmät kärsivät saman rangaistuksen?
Kristus sanoi: "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan" (Luuk. 12:47,48).
Epäilemättä ne, jotka ovat kapinoineet Jumalaa vastaan eniten, tulevat kärsimään enemmän kuin ne, jotka eivät ole. Mutta meidän tulee ymmärtää heidän lopullinen kärsimyksensä suhteessa Kristuksen "toisen kuoleman" kokemukseen ristillä. Ristillä hän kantoi koko maailman synnit. Hänen kärsimänsä kuolintuskan - kuvaamattoman henkisen ahdistuksen - aiheutti synnin mukanaan tuoma kauhea ero Isästä. Samoin on kadotukseen joutuvien syntisten laita. He korjaavat sitä, mitä ovat kylväneet ei ainoastaan tässä elämässä, vaan myös viimeisessä, lopullisessa hävityksessä. Jumalan kasvojen edessä he kokevat syyllisyyttä synneistään, ja se saa heidät kärsimään sanoinkuvaamatonta tuskaa. Mitä suurempi syyllisyys, sitä suurempi tuska. Saatana, synnin alkuunpanija ja edistäjä, kärsii eniten.
Maan puhdistaminen. Kuvaillessaan Herran päivää, jolloin kaikki synnin jäljet hävitetään, Pietari kirjoittaa: "Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat" (2.Piet. 3:10, VKR).
Sama tuli, joka hävittää jumalattomat, puhdistaa maan synnin saasteista. Tämän maapallon raunioista Jumala luo "uuden taivaan ja uuden maan". Ja Johannes jatkaa: "Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet" (Ilm. 21:1). Tässä puhdistetussa, uudestiluodussa maassa - lunastettujen ikuisessa kodissa - Jumala ei salli enää murhetta, vaivaa eikä kuolemaa (Ilm. 21:4). Lopultakin synnin aiheuttama kirous on poistettu (Ilm. 22:3).
Viitaten tulevaan Herran päivään, jolloin synti ja katumattomat syntiset hävitetään, Pietari sanoo kaikille: "Millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa." Hän perustaa toivonsa lupaukseen Kristuksen takaisintulosta ja vakuuttaa: "Meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha" (2.Piet. 3:11,13,14).
Kovin on pitkä ja huolella tehty Storkin kirjoitus, mutta vääntää totuuden vääräksi ollen
siten arvoton, hän uskoo enemmän saatanaa ja ihmisiä kuin Jumalaa.
Ensiksi mitä sanoo Raamattu:Johanneksen ilmestys
20:10. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös
peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan
yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti.
Eiköhän tuo puhu selvää kieltä siitä, että jonka
Jumala tuomitsee rangaistukseen, hän kärsii sitä
ikuisuuden tulijärvessä?
Onko tuossa pienintäkään viittausta, että tuomitut palaisivat poroksi ja lakkaisivat olemasta?
Opetus viimeisessä tuomiossa palamisesta kokonaan
olemattomiin vie ihmisiltä halun tehdä parannus
ja elää Jeesuksessa, koska vaihtoehtona ei ole
ikuinen rangaistus, vaan häviäminen pois joka on saatanan valhe.
Poishäviäminen olisi olematon rangaistus ja sotii siten Jumalan pyhyyttä vastaan, sillä hän vaatii synnistä aina oikeudenmukaisen rangaistuksen.
Onko joku niin järjetön, että kuvittelee Jumalan
ja hänen Poikansa ristinkärsimyksen ja sovitus-
työn hylkäämisestä Luojan silmissä ansaittu
rangaistus olisi vähemmän kuin viettää ikuisuus
piinattavana tulijärvessä?
Jumala kun on tehnyt kaiken, että tuomittu olisi ollut ikuisuuden onnellinen, antaen Jeesuksenkin oman Poikansakin kärsiä hänen syntiensä rangaistuksen.
Miettikääpä hiukan mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa, olisiko oikein mielestänne, jos joku rikkoisi samoin teitä kohtaan ja rangaistus olisi että hän vain häipyisi olemattomiin?
Olisiko tuollainen mielestänne oikeudenmukaista?
Pitäisikö sarjamurhaajan rangaistuksena olla
häivyttäminen olemattomiin?
Eikö mielestänne tuollaisen tulisi saada tuntea
tekonsa nahoissaan?
Jos jo ihmisten mielestä rikollisen kuuluu saada
niinkuin on teoillaan ansainnut, niin eikö
Jumala tuomitsisi pahan ja syntisen hänen tekojensa mukaan?
Väitä mitä haluat. Jännä ilmiö sinänsä, jos ei pidä Jumalaa sadistina on paholaisen asialla...
Kreikankielessä on ainakin 3 eri sanaa, jotka tarkoittavat ”ikuista”. ”Aei” ja ”pantote” sanat ovat ikuisia ja päättymättömiä, mutta niitä ei käytetä kertaakaan Uudessa testamentissa silloin kun on kyse helvetistä. ”Aion” sanalla taas on monta eri merkitystä lyhyestä ajasta ikuisuuteen asti ja tätä ”aion” sanaa käytetään kun puhutaan jumalattomien vaivan kestosta. Vanhan testamentin puolella vastaava sana on ”oolam”.
Jeesus ristinkuolemallaan sinetöi paholaisen kohtalon lopullisesti. Mutta Jeesukselle kyllä tuotti suurinta tuskaa tunne siitä, että ne synnit, jotka hän meidän puolestamme kantoi, erottavat hänet lopullisesti Jumalan yhteydestä. Ei jumalattomien rangaistuksessa ole pahinta tulessa palaminen, vaan se että joutuu eroon Jumalan yhteydestä.
Tässä muutama esimerkki "Aion" ja "Oolam" sanan käytöstä:
Malakia 3: 19 (UKR) ja 4:1 (VKR): ”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.”
Psalmi 37: 20: Jumalattomat hukkuvat… he katoavat niin kuin savu.
68:3:… niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä.
92: 8: vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho… he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi. (Häviäminen ja katoaminen ei viittaa loputtomaan olemassaoloon)
Juuda 7: Samoin kuin Sodoma ja Gomorra ovat varoittavana esimerkkinä kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.
2 Piet. 2: 6: Ja hän (Jumala) poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit…
(Tässä on ”aioon” tulen rangaistus Sodomalle ja Gomorralle ja Pietarin mukaan Jumala poltti kaupungit poroksi, ne eivät enää pala)
Jesaja 34: 9,10: Edomin… maa tulee palavaksi pieksi. Ei sammu se yöllä eikä päivällä, iäti nousee siitä savu… (Eiköhän Edominkin tuli ole jo sammunut…)
Jer.17:27:… tuli tuhoaa Jerusalemin palatsit, eikä kukaan voi sitä sammuttaa.
2 Aikak.36:19: Babylonialaiset… polttivat kaikki sen palatsit ja tuhosivat sen kalleudet. (Tässäkin Babylonialaiset saivat poltettua ja tuhottua ”sammumattoman tulen”)
2 Moos 21: 6: .. ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan. (tässä eliniän)
Joona 2: 7: Minä vajosin alas… maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti. (3 päivää)
Ilm. 21: 4,5: …kaikki entinen on kadonnut. Uudeksi minä teen kaiken. (Tämäkään profetia ei voi kokonaan toteutua, jos helvetti on ikuinen. Jumala ei silloin pysy hävittämään syntiä ja syntisiä maailmankaikkeudesta koskaan.)
Ilm. 20: 9: tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.
2 Piet 3:10-12: Herran päivä on tuleva niin kuin varas. Silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty palavat… taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
(Näin valtavassa hehkussa kyllä luulisi jo syntispoloistenkin tuhoutuvan…)
Ilm. 20: 14: Toinen kuolema, tulinen järvi
Ilm. 20:10: … heitä vaivataan yöt ja päivät, aina ja iankaikkisesti.
Alkutekstissä tämä ajanmäärite kuuluu: ”eis tous aioonas toon aioonoon” eli kahden eri ajanjakson ”välissä” olisi yksi käännösehdotus. Tämän jakeen kohdalla tuhatvuotiskausi on juuri päättynyt ja uusi maa ei ole vielä alkanut ja tässä ”aioonien” risteyskohdassa olisi sitten tulijärven paikka ja aika.
Raamatussa puhutaan ”iankaikkisesta rangaistuksesta” ei ”ikuisesta rankaisemisesta” mikä kai olisi oikeampi termi, jos rangaistuksen kesto olisi siis vuosi miljardista toiseen kestävää.
Juha Partanen (helluntaisrk) kirjassaan Ei enää kyyneliä Rohkaiseva Ilmestyskirja kirjoittaa s.223: ”Tulinen järvi ei ilmeisestikään ole kovin käsinkosketeltava paikka, sillä tulenliekeistä kuvataan kärsivän niin henkivaltojen kuin kuolleiden sielujen. Jos tulenliekit olisivat kirjaimellisia, niistä kärsisi vain inhimillinen liha, eivät henkiolennot” Ja takakannen mukaan hän on suorittanut v.2001 M.A. -tutkinnon, joten hänellä pitäisi olla tietoa myös alkuperäisteksteistä.
Raamatussa "ikuisuus" ei ole päättymätön ajanjakso, koska hepreankielessä "ikuisuus" voi olla vaikka yksi sekunti.
Jos sinua Stork vielä kiinnostaa vääntää vääräksi
mitä Jumala on Raamatussa puhunut, niin ole hyvä!
Itsepä siitä aikanaan Jumalalle vastaat!
Minua ei kohta kiinnosta tippaakaan vaikka ajat
moisella saastalla ja selityksillä itsesi
helvettiin (joka vastoin luuloasi on ikuinen).
Niin on ettei Jumala ole mikään sadisti, eikä
saatanan asialla kun hän lopulta paremmin joutuu,
eikä suinkaan halusta heittämään syntisen tuli-
järveen ikuisuudeksi.
Ottakaapa huomioon mitä Luoja on tehnyt hänen
eteensä: Ensiksi Jumala antoi Poikansa Jeesuksen
kärsiä hänen syntiensä rangaistus, vain Jumalan
tahdosta hän sai elämän, Jumala paapoi häntä kuin
pikkulasta hedelmöittymisestä kuolemaan vaikka
hän ryhtyi jopa julkikapinaan Luojaansa vastaan,
hän ei suostunut ottamaan Jeesusta Vapahtajaksi
vaikka Jumala kutsui häntä kerta toisensa jälkeen
hyvällä ja pahalla keinolla millä hyvänsä, mitä
muuta ikinä hän oli eläessään tarvinnut sen
Jumala antoi: terveyttä, puolison, työtä, lapset,
turvatun vanhuuden ym. ym. ei häneltä mitään
puuttunut, paitsi yksi: Hän ei ollut Jumalan oma.
Tuota hän ei halunnut ja jäi siten saatanan
omaisuudeksi...lopullisesti.
Miettiköön kukin mikä on tuollaisen ansaittu
palkka!
Ei ole Stork ainut joka alkukielten saivartelulla
ilman Pyhää Henkeä syöksee itsensä helvettiin,
mikäli ei parannusta tee, siellä on jo monta
muuta valmiiksi "odottamassa", ja lisää tulee
hänen jälkeensä.
Minä en viitsi edes tarkistaa Storkin moskaa,
vaikka minulla on ystävä, joka taitaa molemmat
alkukielet!
Kaikki kunnia toki oikealle alkukielien tutkimiselle, joka Pyhässä Hengessä tapahtuu,
jota minäkin kannatan, mutta ei Storkin saastalle.
Kiitos Herralle, minun ei tarvitse keksiä selityksiä. Toisin kun ne ns."kristityt", jotka ottivat alkuvuosisatoina pakanauskonnosta kuolemattoman sielun ja helvetillisen helvettiopin "totuutena" vastaan ja levittävät sitä muka Raamatun opetuksena. Kuinkahan monella on jo mielenterveys horjunut tuollaisen opetuksen takia? Kuinka monta nimikristittyä on tullut ikuisen helvettiopin takia?
Todellakin, itse sinäkin tulet Jumalalle elämästäsi ja kirjoittelusta vastaamaan.
Katsotaan sitten tämän elämän jälkeen, mitenkä ne asiat oikeasti menivätkään.
Mutta, ehkä Pyhä Henki vielä kutsuu sinua ja saisit kokea uudestisyntymisen ihmeen ennenkuin on liian myöhäistä...
VIHDOINKIN IKUINEN SAPATINLEPO JUMALAN SYLISSÄ, VOIKO IHMINEN MUUTA TOIVOA !!!!!!!
vaan, että kuka helvettiin joutuu, siellä tuhoutuu.
Vieläpä tuntien Herramme polttavan katseen
kärventyvissä niskavilloissaan!
Ilm. 14:10
niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
Toki toivon, että Stork tulee totuduen tuntoon,
sillä ovea ei edes häneltä suikaan ole suljettu.
Sitä nöyrien lammasten ovea.
Kolmas enkeli on puhunut! Amen!!
Usko vapaasti siihen helvettioppiin ja kuolemattomaan sieluun, joka otettiin kristinuskoon mukaan pakanuudesta alkuvuosisatoina. Kompromissien teko on uskonasioissa ikävä kyllä vaarallista. Ihmiskäskyistä ja perinnäissäännöistä täytyisi päästä eroon. Ikuinen helvetti ja kuolematon sielu kuuluvat niihin. Pyydä oman kirkkosi pastoria tarkistamaan asia historian kirjoista! Ja suomenkielen kankeudelle ja yksipuolisuudelle ei voi mitään. Aion ja oolam, kun tarkoittavat niin monia ajanjaksoja, ei pelkästään päättymätöntä.