apua!

Herra siunatkoon sinua
ja varjelkoon sinua,
Herra valaiskoon kasvosi sinulle
ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan,
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen,
amen.

Jes. 49:9 kertoo, että Jeesus tuli sanomaan meille vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" - Saat tulla Jeesuksen kutsun vuoksi esiin, Jumalan eteen.

Paavali, uskova mies sanoo itsestään näin:

"Sillä minä tiedän, ettei minussa,
eli minun itsekkäässä luonnossani,
asu mitään hyvää.
Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei" (Room. 7:18)

ja..."Minä kurja ihminen!
Kuka pelastaa minut tästä
kuoleman ruumiista?" (Room. 7:24).

Siinä ollaan tosiasioiden edessä, kuten sinäkin nyt olet ollut.

No, miten Paavalin kävi, kun hän uskovanakin puhui näin?
Oliko hän jotenkin poikkeuksellisen kurja tapaus?
Oliko hän toivoton? Ja oliko hänellä toivo?
Ja jos, niin mikä?

Keitä Jumala armahtaa? Millä perusteella?
...Armahtaako Hän sinua?? Miksi armahtaisi?

Paavali kertoi tuossa vain sen, mikä on totta jokaisen ihmisen kohdalla: Meidän sydämessämme ei asu mitään hyvää. Raamatun mukaan ihmiset ovat niin syvälle juurtuneet pahuuteen, etteivät he omasta halustaan edes haluaisi etsiä yhteyttä Luojaansa. Siellä sanotaan myös, ettei meistä ole itseämme auttamaan. Olemme aivan jokaikinen korviamme myöten synnin suossa. Olemme Luojallemme valtavassa velassa, emmekä pysty ikinä maksamaan sitä velkaa itse. Velkaannumme joka päivä vain lisää.

"kaikki...ovat synnin alla...Kaikki
ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi.
Ei ole ketään, joka tekee hyvää,
ei ainoatakaan." (Room. 3:9,12)

Jumala on kirjoituttanut, että synnin palkka on kuolema, eikä Hän katso sormiensa läpi sitä vääryyttä minkä olemme tehneet esim. Hänen luomakuntaansa kuuluville ihmisille. Ihmiset elävät itsekkäästi omien halujensa mukaan.

Kuitenkin Raamatussa sanotaan, että jotkut pääsevät kerran sinne Taivaan valtakuntaan, Luojamme luo. Niin, miten ihmeessä sinne voi päästä ketään, jos kaikki ihmiset ovat kelvottomia sinne?

Raamattu vertaa tilaamme suorastaan kuolemaan. Olemme ikään kuin kuolleita synteihimme.

Jonkun täytyy herättää meidät henkiin, antaa uusi elämä.

Kuka maksaisi suuren velkamme?

Kuka herättäisi meidät kuolleista? Antaisi uuden elämän.

Juuri siksi Jumalan Pojan piti tulla ihmiseksi, veljeksemme.

Antamaan meille elämä. Ottamaan meidän syntimme omaksi syykseen. Hän asettui Isänsä tuomioistuimen eteen, ja sanoi: minä vastaan näistä synneistä. Päästä nämä ihmiset vapaiksi.

Jeesus otti vapaaehtoisesti omille harteilleen sinun koko syntisen elämäsi. Hän ei jättänyt yhtäkään pahaa ajatusta, sanaa tai tekoa pois. Hän kantoi sinun epäuskosi, itsekkyytesi, kovuutesi, jumalattomuutesi ja sen, että et ole auttanut. Koko kovasta sydämestäsi elämäsi aikana pulppuavat synnit: ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit.

Kun Jeesuksen käsiin ja jalkoihin laitettiin naulat ristillä, hän kohtasi myös Pyhän Jumalan vihan. Hän joutui Jumalan hylkäämäksi ja kiroamaksi. Jeesus teki sen siksi, ettei Jumalan tarvitsisi koskaan kirota ja hylätä sinua.

Kun Jeesus kallisti päänsä ristillä kuollessaan, hän sanoi, että se on täytetty: Sinunkin syntiesi rangaistus on kärsitty viimeiseen asti.

Siksi Jumala armahtaa sinua: Hän on luvannut, että jokainen, joka laittaa turvansa Hänen Poikaansa syntien sovittajana ja Vapahtajana, on Jumalan rakas lapsi, matkalla Taivaan valtakuntaan.

Sinä saat uskoa syntisi anteeksi, sillä niiden rangaistus on jo kärsitty. Kun Jeesus vuosi verta ristillä, siinä meidät lunastettiin Jumalan omiksi, meille annettiin anteeksi.

"Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto."
(Ef. 1:7)

Mene sinne, jossa tiedät, että puhutaan Jeesuksen ristintyöstä. Ja mene ehtoolliselle, jossa kohtaat Vapahtajasi. Saat uskoa yksinkertaisella tavalla Jeesuksen sanat: "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä." (Joh. 6:56)

Älä pelkää, pimeyteemme syttyi kirkas valo! Hänen - Jeesuksen - valo valaisee sinun tiesi. Jeesus nostaa sinut ylös. Sille pelastuksen kalliolle, jolle itse et jaksaisi nousta.

Rukoilen voimia sinulle ja että Herra valaisisi sinulle oikean tien ja suunnan.
Kaikki me ollaan syntisiä, itsekin olen niin monta kertaa langennut aina samaan syntiin ja aina siitä tulee paska fiilis. Mutta jotenkin pakko yrittää antaa itsellenikin anteeksi, joskus se on vaikeata, koska on niin syyllinen olo ja ei koe oikeudekseen iloita asioista.
Yksi mikä on minua auttanut on kirja: Merlin Carothers / Kiitoskirjat (esim kirjastosta voi löytyä), siinä sotilaspastori opettaa kiittämään joka tilassa, niin Raamatussakin taidetaan sanoa :)
Vaikka menisi huonostikin, niin silti. Siinä on uskomaton voima ja tulee sellainen rauha että Jumalalla on homma hanskassa ja että Hän hoitaa asian :)

Jumalassa on toivo, Hän sanookin että Hän on tulevaisuutesi ja toivosi!!!
Jumala antaa uuden mahdollisuuden nousta ja aloittaa uudestaan alusta :)
Jumala on vahvempi kuin saatana!!
Jumalalla on enemmän voimaa kuin Saatalla!!
Hän rakastaa sinua yli kaiken ja haluaa auttaa ja olla lähelläsi.
Jumalla on ratkaisu ongelmiisi ja murheisiisi :)

Voimia ja enkeleitä vierellesi!!!
Älä anna periksi!!!