Tälläkin palstalla monet tuntuvat olevan epätietoisia siitä mikä käsitys Map-kirkolla on Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen asemastaan ja työstään.
Juuri ilmestynyt kirkon Liahona-lehti on erikoisnumero joka on omistettu kokonaan käsittelemään Kristusta ja Hänen työtään. Toivottavasti mahdollisimman moni voisi lukea sen ja saada oikean käsityksen kirkkomme opeista, nimenomaan oppimme perustasta eli Kristuksen sovitustyöstä.
------
Sitten siihen toiseen asiaan. Kun tänään luin tuota Liahonaa ja sieltä kaikkien myöhempien aikojen profeettojen todistusta Hänestä, tuli jostain syystä mieleeni tämä palsta ja kaikki syytökset Map-kirkon johtajien valheellisuudesta ja jäsenten johtamisesta harhaan. En itse voi käsittää tuota ajatusta ja tässä syyt siihen:
Ensinnäkin, kirkkomme johtajat profeettaa myöten ovat kaikki alunperin olleet ihan tavallisia "rivijäseniä" (siis näitä harhaanjohdettuja). Jos oletuksena olisi että kirkon johtajat tietävät "totuuden" kirkosta ja tahallaan johtavat jäseniä harhaan pitäisi myös olettaa että on olemassa isompikin organisaatio tarkkailemassa jäseniä ja heidän uskoaan, valmiina nappaamaan johtajiksi sellaiset joiden usko on mennyt ja jotka olisivat valmiita eksyttämään muita. En voi uskoa että sellaiset henkilöt sattumalta tulisivat valituksi ensin piispoiksi, vaarnanjohtajiksi, apostoleiksi ja lopulta profeetaksi jos näin olisi.
Toiseksi, jos kirkon johtajat jostain käsittämättömästä syystä olisivatkin korruptoituneita ja harhaanjohtavia oman edun tavottelijoita (mitä he EIVÄT ole) niin mitä väliä silläkään olisi? Kirkkohan on sen jäsenet ja kirkon oppi on se mitä jäsenet uskovat. Edes uskonsa menettäneet johtajat eivät tee evankeliumia tyhjäksi, jokaisella jäsenellä nimittäin on mahdollisuus saada henkilökohtainen todistus sekä kirkon opista että sen johtajien puheista.
Yksilön luopumus ja kirkon luopumus ovat kaksi eri asiaa. Yksikään jäsen ei ole turvassa henkilökohtaiselta luopumukselta. On jatkuvasti kuunneltava sisintään ja Jumalaa tietääkseen mikä on oikein ja totta. Yksilön luopuminen ei vaikuta kirkon oppiin eikä sen totuuteen.
Kirkon luopumus on sitten sitä että oppi muuttuu vääräksi, Jumalan ajatusten vastaiseksi. Näin tapahtui ensimmäisten vuosisatojen aikana alkukirkon menettäessä pappeuden ja palkkapapiston tullessa.
Jeesuksen Kristuksen perusevankeliumi eli oppi on hyvin yksinkertaista: Tulkaa Hänen tykönsä niin pelastutte. Kaikki muu on sen lisänä. Jeesus syntyi maan päälle ja perusti tänne kirkkonsa. Kirkossa tapahtui luopumus mutta se palautettiin maan päälle. Hän johtaa sitä edelleen profeettojensa kautta.
Kaikki mikä johtaa meitä rauhaan, rakkauteen ja hyvään, on Jumalasta ja kaikki mikä saa meidät katkeroitumaan, riitelemään, väittelemään vihaisesti on Saatanasta.
Olen kyllä välillä aika epätoivoinen tämän palstan hengen suhteen mutta toivon silti rauhaa ja rakkautta tännekin niin kaikilla olisi paljon parempi mieli.
Juuri ilmestynyt kirkon Liahona-lehti on erikoisnumero joka on omistettu kokonaan käsittelemään Kristusta ja Hänen työtään. Toivottavasti mahdollisimman moni voisi lukea sen ja saada oikean käsityksen kirkkomme opeista, nimenomaan oppimme perustasta eli Kristuksen sovitustyöstä.
------
Sitten siihen toiseen asiaan. Kun tänään luin tuota Liahonaa ja sieltä kaikkien myöhempien aikojen profeettojen todistusta Hänestä, tuli jostain syystä mieleeni tämä palsta ja kaikki syytökset Map-kirkon johtajien valheellisuudesta ja jäsenten johtamisesta harhaan. En itse voi käsittää tuota ajatusta ja tässä syyt siihen:
Ensinnäkin, kirkkomme johtajat profeettaa myöten ovat kaikki alunperin olleet ihan tavallisia "rivijäseniä" (siis näitä harhaanjohdettuja). Jos oletuksena olisi että kirkon johtajat tietävät "totuuden" kirkosta ja tahallaan johtavat jäseniä harhaan pitäisi myös olettaa että on olemassa isompikin organisaatio tarkkailemassa jäseniä ja heidän uskoaan, valmiina nappaamaan johtajiksi sellaiset joiden usko on mennyt ja jotka olisivat valmiita eksyttämään muita. En voi uskoa että sellaiset henkilöt sattumalta tulisivat valituksi ensin piispoiksi, vaarnanjohtajiksi, apostoleiksi ja lopulta profeetaksi jos näin olisi.
Toiseksi, jos kirkon johtajat jostain käsittämättömästä syystä olisivatkin korruptoituneita ja harhaanjohtavia oman edun tavottelijoita (mitä he EIVÄT ole) niin mitä väliä silläkään olisi? Kirkkohan on sen jäsenet ja kirkon oppi on se mitä jäsenet uskovat. Edes uskonsa menettäneet johtajat eivät tee evankeliumia tyhjäksi, jokaisella jäsenellä nimittäin on mahdollisuus saada henkilökohtainen todistus sekä kirkon opista että sen johtajien puheista.
Yksilön luopumus ja kirkon luopumus ovat kaksi eri asiaa. Yksikään jäsen ei ole turvassa henkilökohtaiselta luopumukselta. On jatkuvasti kuunneltava sisintään ja Jumalaa tietääkseen mikä on oikein ja totta. Yksilön luopuminen ei vaikuta kirkon oppiin eikä sen totuuteen.
Kirkon luopumus on sitten sitä että oppi muuttuu vääräksi, Jumalan ajatusten vastaiseksi. Näin tapahtui ensimmäisten vuosisatojen aikana alkukirkon menettäessä pappeuden ja palkkapapiston tullessa.
Jeesuksen Kristuksen perusevankeliumi eli oppi on hyvin yksinkertaista: Tulkaa Hänen tykönsä niin pelastutte. Kaikki muu on sen lisänä. Jeesus syntyi maan päälle ja perusti tänne kirkkonsa. Kirkossa tapahtui luopumus mutta se palautettiin maan päälle. Hän johtaa sitä edelleen profeettojensa kautta.
Kaikki mikä johtaa meitä rauhaan, rakkauteen ja hyvään, on Jumalasta ja kaikki mikä saa meidät katkeroitumaan, riitelemään, väittelemään vihaisesti on Saatanasta.
Olen kyllä välillä aika epätoivoinen tämän palstan hengen suhteen mutta toivon silti rauhaa ja rakkautta tännekin niin kaikilla olisi paljon parempi mieli.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisihan se kivaa jos aina olisi kivaa. Sitä juuri synnissä eläminen on, että kaikkee kivaa vaan mulle heti.
Vasta kun on särkynyt sydän ja murtunut mieli on avoin muutokselle. Totta kai se tuntuu pahalta, kun nuhdellaan ja kehotetaan parannukseen, mutta joskus lähimmäisenrakkaus meiltä sitä vaatii. Jos tästä syystä palstan mormoneille tulee paha mieli, se on vain hyväksi. Ehkä se johtaa katumukseen ja omien tekojen uudelleenarviointiin niin, että syntyy vakaa halu tehdä parannus.
Hän ei tullut parantamaan terveitä, vaan sairaita. Joskus sattuu, kun mätäpaise puhkaistaan, mutta jos ei sitä puhkaista, se voi myrkyttää veren (täsmällisesti sanoen: aiheuttaa imusuonen tulehduksen)
tarpeellista. Ihmiset ovat jotta heillä olisi ilo. Jeesuskin kutsui ihmisiä luokseen sanoen että Hänen luonaan saamme rauhan.
Paha mieli tulee vain pahojen tekojen seurauksista ja niitähän voi jokainen omalla kohdallaan yrittää mahdollisimman pitkälle välttää, esim. antamalla auliisti anteeksi itseen kohdistuneet pahat teot ja välttämällä ilkeämielistä panettelua tai väittelyä.
Se puhdistava "murtunut mieli ja särkynyt sydän" tulee keskustelusta Jumalan kanssa eikä se loppujen loppujen lopuksi ole ollenkaan verrattavissa pahaan mieleen joka tulee riitelystä ja turhasta väittelystä. Mielestäni nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Toinen johtuu pahasta (synnistä) ja toinen hyvästä (parannuksesta).
Myöskin mitä tulee syntisen nuhteluun, se on seurakunnan päämiehen tai muun auktoriteetin asia, ei kenen tahansa satunnaisen lähimmäisen tai jopa tuntemattoman (muistathan vertauksen rikasta toisen silmässä vaikka malka on omassa). Tällä palstalla ei varmasti ole ketään jonka asia olisi toista palstalaista synnissään ojentaa/nuhdella. Toki saa omasta puolestaan ilmaista pahan mielensä jos kokee jonkun toisen itseään loukanneen, ei aina pysty kaikkea vain ohittamaan olankohautuksella. Ilkeä ei silti tarvitse olla eikä pahansuopa vaan ystävällisesti voi kertoa mistä pahoitti mielensä.
Tavoitteeni on nimenomaan saada mormonit välttämään pahoja tekoja vastaisuudessa.
Jos yksikin mormoniperheen lapsi säästyy samalta kuin mitä me jouduimme kokemaan omassa mormonikodissamme, tämä on kaiken vaivan ja ajankäytön arvoista.
Seurakunnan päämiehen eli kirkkonne piispan puheille menimme mormonisisareni kanssa juuri siitä syystä, että hän toimisi piispantehtävänsä mukaan.
Tässäpä sinulle mietittävää Tasavallan presidentin sanoin:
Valinnat ja vastuu
On eräs seikka, joka tässä ajassa tuntuu edelleen herkästi unohtuvan, joka ei ole kaikille itsestään selvää, on se, että minun, olinpa kuka tahansa aikuinen, missä tahansa toimessa, valinnoilla on vaikutus lapsiin.
Vastuunsa ohittaminen on perustelu omalle itsekkyydelle, vaikka jo raamatussa kysytään "olenko minä veljeni vartija", ja vastaus on, että "kyllä minä vaan olen". Niin myös kysymys siitä, miten lähimmäisestä huolehditaan, liittyy yhteisöllisyyteen.
"Ei se ole minun ongelmani" -asenteella halutaan jotain enemmän kuin yhteisölle olisi hyväksi.
lähde: http://www.pelastakaalapset.fi/index.php?id=677
Calmato, alias Leila ja ties mitä muuta, onko sinulla ollut ankea avioliitto? Et mennyt Estesin kanssa naimisiin, vaan jonkun muun. Onko ollut niin pahaa ja katkeraa, että täytyy perata ikivanhoja asioita??
Ei kai Phillip Estes nyt sentään kosinut minua ole, vain lähettänyt Mia Savolaisen kautta terveisiä, että tulee pian hakemaan minua ja toivoo että ei tule liian myöhään. Tulkitsetko tällaiset terveiset kosinnaksi?
Olin siihen aikaan 15-vuotias ja avioliittoalaikärajakin oli 20, sitä nuorempien piti saada huoltajan lupa.
Ensimmäinen avioliittoni oli varsin ankea. Olen aikaisemmin kertonutkin, että jouduin pakenemaan mormonikodistani kemiallista väkivaltaa ensin erään kirkon sisaren luokse, josta minut ppystyttiin pakottamaan takaisin kotiin. Onneksi löysin perheeseen, jonka lasten kanssa olin ystävystynyt ja sinne sain jäädä turvaan, patjalle lattialle nukkumaan lavuaaarin alle, sillä muuten ei ollut tilaa, huoneessa oli lavuaari, koska siinä oli aikaisemmin ollut hammaslääkärin vastaanotto.
Mormoni-isäni pakotti minut menemään naimisiin perheen vanhimman pojan kanssa häiriköimällä usean kuukauden ajan mitä törkeimpiä rivouksia puhelimessa, niin että perheen äiti aina itki tullessaan puhelimesta.
Emme siis rakastaneet toisiamme eikä meillä ollut juuri yhteisiä kiinnostuksiakaan, yhteinen teatteriharrastus sentään. Koska olin alaikäinen, tämä oli ainoa mahdollisuus, koska vuokra-asunnon saamiseen ei pieni palkkani riittänyt, lisäksi jatkoin kotiolojen takia keskeytynyttä lukiota iltaoppikoulussa.
Tästä avioliitosta tuli ero, kun 'aviomieheni' rakastui ja halusi naimisiin rakastamansa tytön kanssa.
Myöhemmin olen saanut itse valita kumppanini. Minulla on jo aikuiset ja itsenäisesti asuvat lapset ja toimiva parisuhde rakastamani miehen kanssa, joka juuri tuossa kävi kääntymässä. Päivän isoin murhe on ollut painavimman koiramme tassut, jotka eivät tykkää märistä keleistä ja nyt se ontuu molempia etutassujaan niin, että ihmettelen miten iltalenkille päästään.
Et ole tainnut käsittää, miksi kirjoitan tälle palstalle. Ehkä se joskus sinulle selviää, jos vain jaksat avata calmaton linkkejä. Tosin asenteellisuutesi panee epäilemään, että siihen voi kulua vielä aikaa.
Kaikkea hyvää elämääsi toivon kuten muillekin palstan kautta tutuksi tulleille ihmisille.
P.S. Ja pistähän siihen Phillip Estesin kunnianloukkausoikeudenkäynnin valmistelemiseen myös energiaasi, ettet pelkästään palstalla roiku, Pian hänen palveluksensa Suomessa päättyy, joudutaan maksamaan hänen matkakulujaan Amerikasta tänne Suomeen oikeudenkäyntiin, että saadaan ratkaistuksi mikä on kunnian tila.
Entiseltä kapteenilta kun laiva upposi meni sekä alus että maine.