Viimeksimainitut veljekset kyllä. Kaksi ekaa nimeä ei soita kelloja.
0Äänestä
olleet
Markku_Meilo kirjoitti:
Viimeksimainitut veljekset kyllä. Kaksi ekaa nimeä ei soita kelloja.
Kertovat kuika siellä pidettiin tutkisteluja ja kokouksia joka päivä. Pitääkö paikkansa?
0Äänestä
Markku_Meilo
olleet kirjoitti:
Kertovat kuika siellä pidettiin tutkisteluja ja kokouksia joka päivä. Pitääkö paikkansa?
Käytännössä se meni sitä rataa, mielikuvani on hieman haalistunut kuluneen neljän vuosikymmenen ansiosta.
0Äänestä
Johanneksen_poika
olleet kirjoitti:
Kertovat kuika siellä pidettiin tutkisteluja ja kokouksia joka päivä. Pitääkö paikkansa?
Minä olin kahdessa eri vankilassa reilut 25 vuotta sitten. Jälkimmäinen niistä oli Helsinki-Vantaan työsiirtola. Se sijaitsi aivan lentokentän vieressä, ja luontoisetuna oli valtava lentokoneiden jyly niiden lähtiessä kentältä. Laskeutuminen ei ollut aivan niin äänekäs tapahtuma. Kymmeneksi vuodeksi lentokoneiden äänet jäivät uniin.
Seutulassa oli vähän yli 20 Jehovan todistajaa silloin kun minä siellä olin. Meilläkin oli kaikki "normaalit" seurakunnan kokoukset. Lisäksi oli vielä tuvissa päivän tekstien tarkastelua. Seutulan viihdepuoleen kuului silloin mm. elokuvat viikonloppuisin. Lippu maksoi muistaakseni 5 markkaa. Lauantaisin oli myös tietokilpailu, jonka voitti yleensä joku JT-tupa.
Maksoimme huikeaa vuokraa noissa parakeissa asumisestamme. Meitä oli muistaakseni 10 majoitettuna aina samaan parakkiin. Parakeissa oli kerrossängyt ja metalliset kaapit henkilökohtaisia tavaroitamme varten. Keskusradiosta kuului päivittäin pari kertaa kimeä huuto: "Tarrrrkastus työsiirtolassa". Ja sitten oli aika järjestäytyä riviin, ja hetken päästä tiukkailmeinen vartija kävi laskemassa kaikissa tuvissa vankien lukumäärän.
0Äänestä
se...
Johanneksen_poika kirjoitti:
Minä olin kahdessa eri vankilassa reilut 25 vuotta sitten. Jälkimmäinen niistä oli Helsinki-Vantaan työsiirtola. Se sijaitsi aivan lentokentän vieressä, ja luontoisetuna oli valtava lentokoneiden jyly niiden lähtiessä kentältä. Laskeutuminen ei ollut aivan niin äänekäs tapahtuma. Kymmeneksi vuodeksi lentokoneiden äänet jäivät uniin.
Seutulassa oli vähän yli 20 Jehovan todistajaa silloin kun minä siellä olin. Meilläkin oli kaikki "normaalit" seurakunnan kokoukset. Lisäksi oli vielä tuvissa päivän tekstien tarkastelua. Seutulan viihdepuoleen kuului silloin mm. elokuvat viikonloppuisin. Lippu maksoi muistaakseni 5 markkaa. Lauantaisin oli myös tietokilpailu, jonka voitti yleensä joku JT-tupa.
Maksoimme huikeaa vuokraa noissa parakeissa asumisestamme. Meitä oli muistaakseni 10 majoitettuna aina samaan parakkiin. Parakeissa oli kerrossängyt ja metalliset kaapit henkilökohtaisia tavaroitamme varten. Keskusradiosta kuului päivittäin pari kertaa kimeä huuto: "Tarrrrkastus työsiirtolassa". Ja sitten oli aika järjestäytyä riviin, ja hetken päästä tiukkailmeinen vartija kävi laskemassa kaikissa tuvissa vankien lukumäärän.
oli. Nytkin vielä joskus näen unta että olen joutunut vankilaan. Todella ahdistavia unia.
0Äänestä
Johanneksen_poika
se... kirjoitti:
oli. Nytkin vielä joskus näen unta että olen joutunut vankilaan. Todella ahdistavia unia.
>>Todella ahdistavia unia.
Niin olivat. Jostain syystä minun lentokoneuneni noudattivat aina samaa kaavaa. Olin maassa ja katsoin kun lentokone syöksyi maahan. Unissa lentokoneiden mallit ja suuruus vaihtelivat, mutta juoni oli aina sama.
Onneksi jäivät pois, en kaipaa niitä yhtään.
0Äänestä
RaM
oliko... kirjoitti:
Erkki/t,Elon,Jan,Juhani?
...Pena ja Enskakin, mutta minä en ollut. Itse sain kokea tuon 'miehuuskokeen' paljon myöhemmin ja köykäisemmissä oloissa eli 80 Keravalla ja Suomenlinnassa. Tosin siellä huomasi, kuinka hyvää nuo olosuhteet tekivät monille mammanpojille, jotka olivat olleet äiteen helmassa pahaa maailmaa paossa.
0Äänestä
on joskus
Johanneksen_poika kirjoitti:
>>Todella ahdistavia unia.
Niin olivat. Jostain syystä minun lentokoneuneni noudattivat aina samaa kaavaa. Olin maassa ja katsoin kun lentokone syöksyi maahan. Unissa lentokoneiden mallit ja suuruus vaihtelivat, mutta juoni oli aina sama.
Onneksi jäivät pois, en kaipaa niitä yhtään.
niin todellisia. Vieläkin näen joskus,että olen jossain matkasellissä. Aamulla herätessä huokaisee helpotuksesta.
0Äänestä
keravalla
RaM kirjoitti:
...Pena ja Enskakin, mutta minä en ollut. Itse sain kokea tuon 'miehuuskokeen' paljon myöhemmin ja köykäisemmissä oloissa eli 80 Keravalla ja Suomenlinnassa. Tosin siellä huomasi, kuinka hyvää nuo olosuhteet tekivät monille mammanpojille, jotka olivat olleet äiteen helmassa pahaa maailmaa paossa.
lavoja tekemässä?
0Äänestä
Arskavain
Johanneksen_poika kirjoitti:
>>Todella ahdistavia unia.
Niin olivat. Jostain syystä minun lentokoneuneni noudattivat aina samaa kaavaa. Olin maassa ja katsoin kun lentokone syöksyi maahan. Unissa lentokoneiden mallit ja suuruus vaihtelivat, mutta juoni oli aina sama.
Onneksi jäivät pois, en kaipaa niitä yhtään.
Vuonna 1984 jouduin kutsuntoihin ja otettiin viimeisenä sisälle, sitten kuulusteltiin Kemin sotilaspiirissä ja yritin vastata.
Sitten piti mennä Helsinkiin korkeimpaan oikeuteen ja sain tuomion pikaisesti joka oli odotettavissa. 9 kk vankeutta, mutta sitten tuli 1986 laki ja olin ensimmäisten joukoissa joiden ei tarvinnut mennä istumaa. seurakunnan toditus riitti.
Pisti se kaikki jotenkin ajattelemaan vaikka jt kaverini harmittelikin, että ei tarvinnut mennä linnaan, kun häntä olis haluttanu mennä ja irtaantua kodista ja saada uusia kavereita.
0Äänestä
RaM
keravalla kirjoitti:
lavoja tekemässä?
...alussa helkutinmoisessa pakkasessa metsätöissä ja sen jälkeen 'ylenin' saunamajuriksi.
0Äänestä
RaM
on joskus kirjoitti:
niin todellisia. Vieläkin näen joskus,että olen jossain matkasellissä. Aamulla herätessä huokaisee helpotuksesta.
Keravalta Suokkiin siirtyessäni vietin päivän Nokalla matkasellissä. Ilta sujui yksinäisissä merkeissä kunnes yövuoroon tullut vartija tuli puoli kymmenen aikoihin kysymään, kuka olen ja mitä hittoa siellä teen. Olivat unohtaneet minut sinne. No sain pikaisesti lipun viimeiseen lauttaan, kyydin rantaan ja määräyksen talsia työsiirtolaan. Mainittakoon että siellä vartija oli vieläkin hämmästyneempi, kun yhdentoista aikoihin rymistelin vastaanottoon ja kyselin muina miehinä olisiko heillä vapaata huonetta kulkijalle.
0Äänestä
kävi
Arskavain kirjoitti:
Vuonna 1984 jouduin kutsuntoihin ja otettiin viimeisenä sisälle, sitten kuulusteltiin Kemin sotilaspiirissä ja yritin vastata.
Sitten piti mennä Helsinkiin korkeimpaan oikeuteen ja sain tuomion pikaisesti joka oli odotettavissa. 9 kk vankeutta, mutta sitten tuli 1986 laki ja olin ensimmäisten joukoissa joiden ei tarvinnut mennä istumaa. seurakunnan toditus riitti.
Pisti se kaikki jotenkin ajattelemaan vaikka jt kaverini harmittelikin, että ei tarvinnut mennä linnaan, kun häntä olis haluttanu mennä ja irtaantua kodista ja saada uusia kavereita.
sulle. Ei se herkkua ollut. Itse olin taas suomen viimeisin joka joutui lusimaan.
0Äänestä
silloin
RaM kirjoitti:
...alussa helkutinmoisessa pakkasessa metsätöissä ja sen jälkeen 'ylenin' saunamajuriksi.
koit,että todistajiin suhtauduttiin. Vankien joukossa oli paljon kateutta jt:ä kohtaan,kun saivat "parhaat hommat"?
0Äänestä
RaM
silloin kirjoitti:
koit,että todistajiin suhtauduttiin. Vankien joukossa oli paljon kateutta jt:ä kohtaan,kun saivat "parhaat hommat"?
...punttisalilla ja nostin penkiltä enemmän kuin kukaan muu. Kunnioitus löytyi sillä hetkellä. Tosin monien veljesten kohdalla tilanne oli kovin päinvastainen, kuten ounastelitkin.
0Äänestä
kyllä...
RaM kirjoitti:
...punttisalilla ja nostin penkiltä enemmän kuin kukaan muu. Kunnioitus löytyi sillä hetkellä. Tosin monien veljesten kohdalla tilanne oli kovin päinvastainen, kuten ounastelitkin.
jotkut reppanat joutui melkoisen pilkan ja ahdistelun kohteeksi. Monet kyllä ihan omaa syytään.
0Äänestä
neitoni
kyllä... kirjoitti:
jotkut reppanat joutui melkoisen pilkan ja ahdistelun kohteeksi. Monet kyllä ihan omaa syytään.
Oletan et puhuitte Palmun Jussista, hän asui kemijärvellä samas talos ku minä pikkulikkana ja seurasin heidän elämää.Oli tosi mukava ja näin ne eka työt ja mun isän autolla vietiin eka näyttely Sallaan.Hyvät muistot jäi. Nyt ei melkein 20 vuoteen nähty tai soiteltu, otti yhteyttä Ala-Härmästä ja pyysi kylään ja antoi taulun.Kovia on mies kokenu,enkä puhu niistä juorulehdille
0Äänestä
kovat,.,
neitoni kirjoitti:
Oletan et puhuitte Palmun Jussista, hän asui kemijärvellä samas talos ku minä pikkulikkana ja seurasin heidän elämää.Oli tosi mukava ja näin ne eka työt ja mun isän autolla vietiin eka näyttely Sallaan.Hyvät muistot jäi. Nyt ei melkein 20 vuoteen nähty tai soiteltu, otti yhteyttä Ala-Härmästä ja pyysi kylään ja antoi taulun.Kovia on mies kokenu,enkä puhu niistä juorulehdille
asiat ole hänelle mistään ulkopuolelta tulleet. kysymys on omista valinnoista.
0Äänestä
neitoni
kovat,., kirjoitti:
asiat ole hänelle mistään ulkopuolelta tulleet. kysymys on omista valinnoista.
Niinhän se toisaalta on,kukin valitsee polkunsa. Mut oli hänet kiva nähä pitkän ajan jälkeen, sama ääni ku muistaa lapsena ja samat eleet. Mut olit kuka vain sanon hyvää yötä ja ny nykkumaan ; )
0Äänestä
leeeena
Johanneksen_poika kirjoitti:
Minä olin kahdessa eri vankilassa reilut 25 vuotta sitten. Jälkimmäinen niistä oli Helsinki-Vantaan työsiirtola. Se sijaitsi aivan lentokentän vieressä, ja luontoisetuna oli valtava lentokoneiden jyly niiden lähtiessä kentältä. Laskeutuminen ei ollut aivan niin äänekäs tapahtuma. Kymmeneksi vuodeksi lentokoneiden äänet jäivät uniin.
Seutulassa oli vähän yli 20 Jehovan todistajaa silloin kun minä siellä olin. Meilläkin oli kaikki "normaalit" seurakunnan kokoukset. Lisäksi oli vielä tuvissa päivän tekstien tarkastelua. Seutulan viihdepuoleen kuului silloin mm. elokuvat viikonloppuisin. Lippu maksoi muistaakseni 5 markkaa. Lauantaisin oli myös tietokilpailu, jonka voitti yleensä joku JT-tupa.
Maksoimme huikeaa vuokraa noissa parakeissa asumisestamme. Meitä oli muistaakseni 10 majoitettuna aina samaan parakkiin. Parakeissa oli kerrossängyt ja metalliset kaapit henkilökohtaisia tavaroitamme varten. Keskusradiosta kuului päivittäin pari kertaa kimeä huuto: "Tarrrrkastus työsiirtolassa". Ja sitten oli aika järjestäytyä riviin, ja hetken päästä tiukkailmeinen vartija kävi laskemassa kaikissa tuvissa vankien lukumäärän.
Oli kanssa Seutulassa ehkä samoihin aikoihinkin, tai saattoi olla aikasemmin. Se siis lusi rattia. Kävin sitä katsomassa ja se kertoi, että jehovien naiset ja mut oli rankattu vankien keskuudessa parhaimman näkösiksi..hyvään sakkiin määkin jouduin..;)
0Äänestä
Johanneksen_poika
RaM kirjoitti:
Keravalta Suokkiin siirtyessäni vietin päivän Nokalla matkasellissä. Ilta sujui yksinäisissä merkeissä kunnes yövuoroon tullut vartija tuli puoli kymmenen aikoihin kysymään, kuka olen ja mitä hittoa siellä teen. Olivat unohtaneet minut sinne. No sain pikaisesti lipun viimeiseen lauttaan, kyydin rantaan ja määräyksen talsia työsiirtolaan. Mainittakoon että siellä vartija oli vieläkin hämmästyneempi, kun yhdentoista aikoihin rymistelin vastaanottoon ja kyselin muina miehinä olisiko heillä vapaata huonetta kulkijalle.
>> Keravalta Suokkiin siirtyessäni vietin päivän Nokalla matkasellissä.
Minulle kertyi matkasellissä oloa vain reilu tunti, kun minut siirrettiin Keravalta Helsinki-Vantaan työsiirtolaan. Samaan aikaan oli toinenkin siirrettävä vanki, joka pääsi matkustamaan valtion kyydissä kahden vartijan kanssa. Minulla sattui tuolloin olemaan henkilöauto vankilan parkkipaikalla, joten jouduin ajamaan lentokentän viereen omalla autolla.
No. Kaksi vartijaa ja se toinen vanki siis menivät vankilan autolla ja vartijat ajoivat niin hillitöntä ylinopeutta, että minun oli vaikea pysyä perässä ikivanhalla kotterollani. Tiet olivat outoja ja aika mutkaisia. Pelkäsin, etten pysy vankiauton perässä ja eksyn. Toisaalta pelkäsin, että joudun ylinopeusratsiaan ja saan sakot (tai joudun vankilaan :), ihan totta, Keravalla oli siihen aikaan yksi vanki samalla osastolla, joka lusi 3 kuukautta vain ja ainoastaan ylinopeuden takia).
0Äänestä
tykittää...
RaM kirjoitti:
...punttisalilla ja nostin penkiltä enemmän kuin kukaan muu. Kunnioitus löytyi sillä hetkellä. Tosin monien veljesten kohdalla tilanne oli kovin päinvastainen, kuten ounastelitkin.
Ei ole pubia eikä palstaa missä noita pingiksen piirimestareita ei löytyisi. Voimamies rami. Haaah hah hooooh huu. Ihan mahasta sattuu....
0Äänestä
Linnan kundi
Itse olin Oulun läänin vankilassa ja alussa asuin viiden hengen sellissä, jossa oli kaksi elinkautisvankia murhista ja oli monessakin mielessä rikastuttava kokemus kuulla heidän elämäntarinoitaan. Tiesin jo tuolloin, että koko uskovaisuus on bulsittiä ja otin koko ajan viihteen kannalta, kuten tekivät monet muutkin 'veljet'. Kokoukset olivat välttämätön pakko ja niistä on hauskoja muistoja. Ei niin haudan vakavia tilaisuuksia. Meillä monilla oli mahdollisuus käydä muurien ulkopuolella omassa työpaikassamme paivätyössa ja palasimme illalla muurien sisälle, joka kevensi paljon tuota kokemusta. Vieläkin on tallessa hauskoja valokuvia, joita otimme salakuljettamallamme kameralla vankilan sisällä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos oli, niin oli avopuolella.
Erkki/t,Elon,Jan,Juhani?
Viimeksimainitut veljekset kyllä. Kaksi ekaa nimeä ei soita kelloja.
Kertovat kuika siellä pidettiin tutkisteluja ja kokouksia joka päivä. Pitääkö paikkansa?
Käytännössä se meni sitä rataa, mielikuvani on hieman haalistunut kuluneen neljän vuosikymmenen ansiosta.
Minä olin kahdessa eri vankilassa reilut 25 vuotta sitten. Jälkimmäinen niistä oli Helsinki-Vantaan työsiirtola. Se sijaitsi aivan lentokentän vieressä, ja luontoisetuna oli valtava lentokoneiden jyly niiden lähtiessä kentältä. Laskeutuminen ei ollut aivan niin äänekäs tapahtuma. Kymmeneksi vuodeksi lentokoneiden äänet jäivät uniin.
Seutulassa oli vähän yli 20 Jehovan todistajaa silloin kun minä siellä olin. Meilläkin oli kaikki "normaalit" seurakunnan kokoukset. Lisäksi oli vielä tuvissa päivän tekstien tarkastelua. Seutulan viihdepuoleen kuului silloin mm. elokuvat viikonloppuisin. Lippu maksoi muistaakseni 5 markkaa. Lauantaisin oli myös tietokilpailu, jonka voitti yleensä joku JT-tupa.
Maksoimme huikeaa vuokraa noissa parakeissa asumisestamme. Meitä oli muistaakseni 10 majoitettuna aina samaan parakkiin. Parakeissa oli kerrossängyt ja metalliset kaapit henkilökohtaisia tavaroitamme varten. Keskusradiosta kuului päivittäin pari kertaa kimeä huuto: "Tarrrrkastus työsiirtolassa". Ja sitten oli aika järjestäytyä riviin, ja hetken päästä tiukkailmeinen vartija kävi laskemassa kaikissa tuvissa vankien lukumäärän.
oli. Nytkin vielä joskus näen unta että olen joutunut vankilaan. Todella ahdistavia unia.
>>Todella ahdistavia unia.
Niin olivat. Jostain syystä minun lentokoneuneni noudattivat aina samaa kaavaa. Olin maassa ja katsoin kun lentokone syöksyi maahan. Unissa lentokoneiden mallit ja suuruus vaihtelivat, mutta juoni oli aina sama.
Onneksi jäivät pois, en kaipaa niitä yhtään.
...Pena ja Enskakin, mutta minä en ollut. Itse sain kokea tuon 'miehuuskokeen' paljon myöhemmin ja köykäisemmissä oloissa eli 80 Keravalla ja Suomenlinnassa. Tosin siellä huomasi, kuinka hyvää nuo olosuhteet tekivät monille mammanpojille, jotka olivat olleet äiteen helmassa pahaa maailmaa paossa.
niin todellisia. Vieläkin näen joskus,että olen jossain matkasellissä. Aamulla herätessä huokaisee helpotuksesta.
lavoja tekemässä?
Vuonna 1984 jouduin kutsuntoihin ja otettiin viimeisenä sisälle, sitten kuulusteltiin Kemin sotilaspiirissä ja yritin vastata.
Sitten piti mennä Helsinkiin korkeimpaan oikeuteen ja sain tuomion pikaisesti joka oli odotettavissa. 9 kk vankeutta, mutta sitten tuli 1986 laki ja olin ensimmäisten joukoissa joiden ei tarvinnut mennä istumaa. seurakunnan toditus riitti.
Pisti se kaikki jotenkin ajattelemaan vaikka jt kaverini harmittelikin, että ei tarvinnut mennä linnaan, kun häntä olis haluttanu mennä ja irtaantua kodista ja saada uusia kavereita.
...alussa helkutinmoisessa pakkasessa metsätöissä ja sen jälkeen 'ylenin' saunamajuriksi.
Keravalta Suokkiin siirtyessäni vietin päivän Nokalla matkasellissä. Ilta sujui yksinäisissä merkeissä kunnes yövuoroon tullut vartija tuli puoli kymmenen aikoihin kysymään, kuka olen ja mitä hittoa siellä teen. Olivat unohtaneet minut sinne.
No sain pikaisesti lipun viimeiseen lauttaan, kyydin rantaan ja määräyksen talsia työsiirtolaan.
Mainittakoon että siellä vartija oli vieläkin hämmästyneempi, kun yhdentoista aikoihin rymistelin vastaanottoon ja kyselin muina miehinä olisiko heillä vapaata huonetta kulkijalle.
sulle. Ei se herkkua ollut. Itse olin taas suomen viimeisin joka joutui lusimaan.
koit,että todistajiin suhtauduttiin. Vankien joukossa oli paljon kateutta jt:ä kohtaan,kun saivat "parhaat hommat"?
...punttisalilla ja nostin penkiltä enemmän kuin kukaan muu. Kunnioitus löytyi sillä hetkellä. Tosin monien veljesten kohdalla tilanne oli kovin päinvastainen, kuten ounastelitkin.
jotkut reppanat joutui melkoisen pilkan ja ahdistelun kohteeksi. Monet kyllä ihan omaa syytään.
Oletan et puhuitte Palmun Jussista, hän asui kemijärvellä samas talos ku minä pikkulikkana ja seurasin heidän elämää.Oli tosi mukava ja näin ne eka työt ja mun isän autolla vietiin eka näyttely Sallaan.Hyvät muistot jäi. Nyt ei melkein 20 vuoteen nähty tai soiteltu, otti yhteyttä Ala-Härmästä ja pyysi kylään ja antoi taulun.Kovia on mies kokenu,enkä puhu niistä juorulehdille
asiat ole hänelle mistään ulkopuolelta tulleet. kysymys on omista valinnoista.
Niinhän se toisaalta on,kukin valitsee polkunsa.
Mut oli hänet kiva nähä pitkän ajan jälkeen, sama ääni ku muistaa lapsena ja samat eleet.
Mut olit kuka vain sanon hyvää yötä ja ny nykkumaan ; )
Oli kanssa Seutulassa ehkä samoihin aikoihinkin, tai saattoi olla aikasemmin. Se siis lusi rattia.
Kävin sitä katsomassa ja se kertoi, että jehovien naiset ja mut oli rankattu vankien keskuudessa parhaimman näkösiksi..hyvään sakkiin määkin jouduin..;)
>> Keravalta Suokkiin siirtyessäni vietin päivän Nokalla matkasellissä.
Minulle kertyi matkasellissä oloa vain reilu tunti, kun minut siirrettiin Keravalta Helsinki-Vantaan työsiirtolaan. Samaan aikaan oli toinenkin siirrettävä vanki, joka pääsi matkustamaan valtion kyydissä kahden vartijan kanssa. Minulla sattui tuolloin olemaan henkilöauto vankilan parkkipaikalla, joten jouduin ajamaan lentokentän viereen omalla autolla.
No. Kaksi vartijaa ja se toinen vanki siis menivät vankilan autolla ja vartijat ajoivat niin hillitöntä ylinopeutta, että minun oli vaikea pysyä perässä ikivanhalla kotterollani. Tiet olivat outoja ja aika mutkaisia. Pelkäsin, etten pysy vankiauton perässä ja eksyn. Toisaalta pelkäsin, että joudun ylinopeusratsiaan ja saan sakot (tai joudun vankilaan :), ihan totta, Keravalla oli siihen aikaan yksi vanki samalla osastolla, joka lusi 3 kuukautta vain ja ainoastaan ylinopeuden takia).
Ei ole pubia eikä palstaa missä noita pingiksen piirimestareita ei löytyisi. Voimamies rami. Haaah hah hooooh huu. Ihan mahasta sattuu....
Itse olin Oulun läänin vankilassa ja alussa asuin viiden hengen sellissä, jossa oli kaksi elinkautisvankia murhista ja oli monessakin mielessä rikastuttava kokemus kuulla heidän elämäntarinoitaan. Tiesin jo tuolloin, että koko uskovaisuus on bulsittiä ja otin koko ajan viihteen kannalta, kuten tekivät monet muutkin 'veljet'. Kokoukset olivat välttämätön pakko ja niistä on hauskoja muistoja. Ei niin haudan vakavia tilaisuuksia. Meillä monilla oli mahdollisuus käydä muurien ulkopuolella omassa työpaikassamme paivätyössa ja palasimme illalla muurien sisälle, joka kevensi paljon tuota kokemusta. Vieläkin on tallessa hauskoja valokuvia, joita otimme salakuljettamallamme kameralla vankilan sisällä.