Suomi syö ja elvyttää velaksi

Mistä väite on peräisin? Kiinnostaa.

sanoi tsaikovzki kirjoitti:

Mistä väite on peräisin? Kiinnostaa.

Pääministeri Aho perusti elokuussa 1991 hallituksen ulkopuolisen työryhmän, jonka puheenjohtajaksi "pyydettiin" ulkoministeriön korkeimmaksi virkamieheksi (valtiosihteeriksi) 1.7.1991 nimitetty Martti Ahtisaari.

Alpo Rusi kirjoittaa kirjassaan "Marian kadun puolelta" sivulla 62 otsikolla Road map EY-jäsenyyteen.

" Lokakuussa Ahtisaari piiskasi EY-selvitystyöryhmää jo tulokseen. Päiväkirjani mukaan 10.10. oli EY-valmistelijoille kerrottu Brysselistä, että komission resurssit huomioon ottaen on viimeinen turvallinen ajankohta hakea jäsenyyttä helmikuu 1992. Samalla komissiosta viestitettiin suoremmin: - Mitä ihmettä te odotatte. Jäätte Ruotsin ja Itävallan kelkasta.
Ahtisaaren vetämässä kokouksessa 14.10. sovittiin, että EY-selvitys tulee saada hallitukselle tammikuussa. Alivaltiosihteeri Sundbäck sanoi tässä istunnossa, että jäsen anomuksen takaraja on huhtikuu. Muut olivat samoilla linjoilla. Ministeri Salolainen tapasi presidentin 25.10. ja ilmoitti, että hän alkaa ajaa jäsenyyttä maksimaalisesti. Koivisto ei asettunut vastustavalle kannalle.
Nyt oli avattu tietä lisää jäsenyysneuvotteluille. Marraskuun 8. päivänä kokoontui aivoriihi, jossa olivat mukana ministeri Pertti Salolainen, suurlähettiläs Paavo Kaarlehto, alivaltiosihteeri Veli Sundbäck, osastopäällikkö Antti Satuli ja toimistopäälliköt Eikka Kosonen ja Alpo Rusi. Historialliseksi palaveri muodostui siksi, että sen aikana luonnosteltiin Suomen tuleva jäsenyystie eli "road map". Päiväkirjani mukaan palaverissa arvioitiin, että vuoden 1992 alussa luodaan jäsenyyden hakemista koskeva poliittinen valmius, vuoden 1993 alussa neuvotellaan jäsenyyden ehdoista noin vuosi ja, vuonna 1994 on kansallisen päätöksenteon aika ja vuoden 1995 alusta Suomesta tulisi EU:n jäsen. Keskusteluissa toivottiin, että Norja ja Sveitsi liittyisivät samassa aikataulussa. Sveitsin osalta sovittiin erityisestä strategiasta, jolla pyrittiin vaikuttamaan maan päättäjiin. Näin marraskuun alussa oli luonnosteltu ensimmäinen todellinen road map Suomen jäsenyydelle. Eduskunnalle sitä tosin ei uskallettu näyttää.
EY-selvitystie saatiin valmiiksi 26.11.1991."


Jäsenyyden vaikutuksista kertonut selvitys, jonka työryhmä teki oli 1000-sivuinen.

Julkisuuteen tullut paperi kuivui 100-sivuiseksi.

Salainen selvitys, joka annettiin Koivistolle ja muutamalle ministerille vuosi ilmeisesti ministeri Kankaanniemen kautta julkisuuteen.

On hämmästyttävää, etteivät kansanedustajat olleet enempää kiinnostuneita Suomen vuosittain EU:n jäsenyydessä menettämistä rahoista.

Asiasta on tehty vain yksi eduskuntakysely, jonka vastauksen jälkikäteisestä tutkimisesta selviää, että jäsenyyden taloudellisista vaikutuksista oli olemassa kahdenlaiset tiedot.

Pitää kaivaa esiin arkistosta ihmisten ihmeteltäväksi.



Jos Kankaannniemi on vuotaja; Mitä lienee Kankaanniemi paperista miettinyt?

Eikö Kankaanniemen oma aivokapasiteetti riittänyt paperin itsenäiseen tutkimiseen?

Oliko ministeriys Kankaanniemelle EU-jäsenmaksun määrää arvokkaampi juttu?

Vai vuosiko Kankaanniemi "paperin" siinä omantunnon soimaamassa toivossa, että joku hoitaisi ikävän asian hänen puolestaan ilman, että joutuisi kärsimään asiasta?

Vuotaja voi tietenkin olla joku muukin.

sanoi tsaikovzki kirjoitti:

Mistä väite on peräisin? Kiinnostaa.

Keskeinen EY/EU-neuvoittelija Antti Kuosmanen kirjoittaa tuhotussa kirjassaan:

" Päätösvalta EY:ssä ei periaatteellisesta tärkeydestään huolimatta ei ollut kovin "aineellinen" etu. "


Jäsenyyden eduista:

"Delorsin aloite sopi erittäin hyvin Suomen tuon hetkisiin tavoitteisiin. EY-jäsenyyttä ei pidetty mahdollisena sovittaa yhteen puolueettomuuspolitiikan kanssa, joten yhdentymisen poliittiset ulottuvuudet koettiin pikemminkin rasitteeksi kuin eduksi.

Vähemmän tunnettua ehkä on, että taloudelliseltakaan kannalta EY-jäsenyyttä ei tuossa vaiheessa pidetty minään kovin edullisena vaihtoehtona. Tosiasia näet oli, että EY:n kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset olivat olleet maataloutta lukuun ottamatta markkinaintegraation kannalta miltei samanarvoiset kuin EY:n omat yhteismarkkinat.

Näissä olosuhteissa jäi jäljelle kaksi peruskysymystä harkittaessa tulevia vaihtoehtoja.

Toinen oli:
olisivatko jäsenyyden aineelliset edut suuremmat kuin haitat?
Toinen oli:
mikä olisi sijaintimme Euroopan poliittisella kartalla?
Paljon riippui siitä, mitä muut EFTA-maat tekisivät.

Jos arvioitiin vain lyhyen ja keskivälin tähtäimen näkymiä, vastaus ensimmäiseen kysymykseen ei välttämättä ollut yksiselitteisen myönteinen. Päätösvalta EY:ssä ei periaatteellisesta tärkeydestään huolimatta ei ollut kovin "aineellinen" etu.

Se, mitä ETAn neuvotteluissa opimme EY:n päätöksentekoprosesseista välillä suorastaan puistatti.

ETA-sopimus näytti puutteistaan huolimatta suurin piirtein takaavan pääsyn EY:n sisämarkkinoille. Talous- ja rahaliiton realistisuudesta oli neuvotelluista sopimusmääräyksistä huolimatta epäilyksiä ja se syntyisi joka tapauksessa vasta vuosien kuluttua. ”

Niin, on totta että EU-jäsenyys pakottaa Suomen ottamaan velkaa jotta alkoholi- ja tupakkaveroa voidaan laskea.

Tässä ei kansantaloudellisesti ole mitään järkeä. Kaikki mahdollinen laakuvara pitäisi käyttää välittömien verojen alentamiseen. Autoveroakaan ei pitäisi laskea, vaikkei sitä tyhmempi kansanosa tajuakaan.

EU vie Suomen verotusta väärään suuntaan: verovähennykset kohdistuvat kulutustavaroihin, jotka ovat turhia ja/tai epäterveellisiä ja vieläpä huonontavat vaihtotasetta.

Työn verotus pitää saada ensin alas, sen jälkeen siirrytään muihin veroihin. Välillisissä veroissa pitää ensimmäisenä laskea elintarvikkeiden arvonlisäveroa (koska kaikkien pitää syödä :-).

lähteä lätkimään EU:sta kun ei rahat riitä jukulauta!

Maalaisjärki sanoo niin

upottivat itse sen laivan, mistä pakenevat, nakersivat liikaa kantavia rakenteita, ja nyt valittavat kovaan ääneen mennessään.