Ohjelmassa tuli täysin selväksi, että syy Homo-Mannerheimiin Katariina Lillqvistin animaatiossa oli halu kohahduttaa. Mannerheimin homous oli selvästi negatiivinen ominaisuus eikä "Pispalan tarinoissakaan" Homo-Mannerheimista ole kerrottu suvaitsevuuden näkökulmasta.
Minna Sirnö on taas kohta viisikymmentä vuotta ajasta jäljessä kertoessaan, että tämä vasta animaatio nosti esille hävinneen osapuolen tunnot. Väinö Linnasta asti (en väheksy Pohjantähden romaanitaiteellisia ansioita) punaiset on nähty jonkinlainen marttyyrin sädekehä pään päällä. Sen näki nytkin vapaussota-sisällissota-kansalaissodan merkkivuotena. Esille on nostettu vain punaisten kärsimykset, muistamatta ollenkaan kumpi osapuoli sodan ja paljon puhutut terroriteot aloittivat. Kyseessä ei todellakaan ollut työväen oikeutettu kansannousu fasistisortajaa vastaan vaan laillista hallitusta vastaan suunnattu kapina. Sosialistit eivät ole koskaan hyväksyneet asioiden demokraattisesta päättämisestä.
Ainoastaan demokraattisissa yhteiskunnissa Lillqvistin ja Sirnön kaltaiset saavat toteuttaa taiteellista vapauttaan. Mihinkähän maamme olisi joutunut, jos punaiset olisivat voittaneet? Se oliko Mannerheim homo vai ei ei vaikuta ollenkaan hänen aikaansannoksiinsa vapaan Suomen hyväksi. Meteli nousi muutama vuosi sitten, kun eräs huumehörhö kansanedustaja kertoi tasavallan presidentin olevan lesbo. Eikö hänellekin olisi kuulunut taiteilijan vapaus.
Nyt ainakin kaikki tietävät kuka on Katariina Lillqvist. Sehän varmasti oli hänen tavoitteensakin. Toinen tapa nousta esille taiteilijana kohtalaisesta tuntemattomuudesta olisivat olleet puheet seksistä ja ne eivät hänen esittäminään olisi olleet oikein uskottavia.
Mannerheimin ansiosta Lillqvist saa toteuttaa taiteellista vapauttaan. Jos hänen ihannoimansa osapuoli olisi voittanut, tätä vapautta ei olisi.
Minna Sirnö on taas kohta viisikymmentä vuotta ajasta jäljessä kertoessaan, että tämä vasta animaatio nosti esille hävinneen osapuolen tunnot. Väinö Linnasta asti (en väheksy Pohjantähden romaanitaiteellisia ansioita) punaiset on nähty jonkinlainen marttyyrin sädekehä pään päällä. Sen näki nytkin vapaussota-sisällissota-kansalaissodan merkkivuotena. Esille on nostettu vain punaisten kärsimykset, muistamatta ollenkaan kumpi osapuoli sodan ja paljon puhutut terroriteot aloittivat. Kyseessä ei todellakaan ollut työväen oikeutettu kansannousu fasistisortajaa vastaan vaan laillista hallitusta vastaan suunnattu kapina. Sosialistit eivät ole koskaan hyväksyneet asioiden demokraattisesta päättämisestä.
Ainoastaan demokraattisissa yhteiskunnissa Lillqvistin ja Sirnön kaltaiset saavat toteuttaa taiteellista vapauttaan. Mihinkähän maamme olisi joutunut, jos punaiset olisivat voittaneet? Se oliko Mannerheim homo vai ei ei vaikuta ollenkaan hänen aikaansannoksiinsa vapaan Suomen hyväksi. Meteli nousi muutama vuosi sitten, kun eräs huumehörhö kansanedustaja kertoi tasavallan presidentin olevan lesbo. Eikö hänellekin olisi kuulunut taiteilijan vapaus.
Nyt ainakin kaikki tietävät kuka on Katariina Lillqvist. Sehän varmasti oli hänen tavoitteensakin. Toinen tapa nousta esille taiteilijana kohtalaisesta tuntemattomuudesta olisivat olleet puheet seksistä ja ne eivät hänen esittäminään olisi olleet oikein uskottavia.
Mannerheimin ansiosta Lillqvist saa toteuttaa taiteellista vapauttaan. Jos hänen ihannoimansa osapuoli olisi voittanut, tätä vapautta ei olisi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Näin on juttu.
Minna Sirnö lausui olevansa 4-polven punakaartilainen. Kovasti kaukaa nykyvasemmiston nuorempi väki hakee itselleen identiteettiä ja taustaa. Oudolta kuullosti myös se että koska virallinen historiankirjoitus ei ole tuonut hävinneen osapuolen tuntoja oikein esille niin nyt tämä nukkeanimaatio sen tekee. Virallinen historia vs. nukkeanimaatio. Ja vieresrä Lillqvist todistaa ettei tämä ole dokumentti vaan nukkeanimaatio.
Kahtokaahan tarkasti, Hannu osaa kohauttamisen taidon:
http://www.katariinalillqvist.com/uralinperhonen.htm
Uralin perhonen viedä. Taidetta ja asiaa samalla kertaa hyvässä muodossa!
kun tuo kyseinen virhe toistuu täällä jatkuvasti!
T: Opettaja
http://www.katariinalillqvist.com/uralinperhonen.htm
"halusimme nostaa kulttuurikeskusteluun Mannerheimin pimeän puolen, kuvan Tampereen tulihelvettiä turvallisen välimatkan päästä tuijottavasta teurastajasta jolle oli yhdentekevää, millaisin keinoin voitto saavutettaisiin."
kun sisällissotaa ei käsitellä asiallisella tavalla ja hyvissä ajoin. Meillä Suomessa asiaa on lakaistu maton alle jo 90 vuotta.
Ei pitäisi odotella liian pitkään, tulos on juuri tällainen.
Tampereen teurastajat olikin RUOTSALAISIA!
TV:sta tuli muutama viikko sitten dokumentti Ruotsalaisesta Prikaatista ja sen tekemisistä Tampereella. Valokuvia teurastuksista oli runsasti esillä.
Sisällissodan kielipoliittisesta luonteesta ja etnisen puhdistuksen tavoittelusta on avattu keskustelu. Paljon on vielä piilossa
Professori Lauri Teivainen lähes 500-sivuisen kirjan "Sota Suomessa ((Elämäntaitajaliitto, Kevama Oy Kuopio 2006).
Professori Teivainen otsikoi yhden luvun "Sisällissota ruotsinkielisen ylemmän sosiaaliluokan ja Saksan tahdon sekä Mannerheimin käskyjen Venäjän sisällissodassa ja Venäjän Karjalassa toteuttajana".
"Suomen Sisällissodassa tapahtumat valkoisessa vallankäytössä Mannerheimin "ammutaan paikalla"-määräyksen mukaisine välittömine tappamisineen ja tuomiokäytäntöineen olivat ei pelkästään suomenkielisen alemman sosiaaliluokan murskaamista, vaan samalla myös alkutahti Suomen suomalaisen väestön, kielen ja kulttuurin peruuttamattomalle kuihtumiselle ja tuhoutumiselle".
Teivaisen mukaan ruotsinkielinen yläluokka tahtoi saksalaisten avulla murskata suomenkielisen alemman sosiaaliluokan ja kostaa sille sen ymmärtämättömyys alistajaansa ruotsinkielistä yläluokkaa kohtaan.
Nyt nyt Ruotsin erittäin monitahoinen sekaantuminen Suomen sisällissotaan alkaa nyt saada tilaa myös perinteisessä mediassa.
Myös professori Heikki Ylikankaan kirjat kertovat tästä ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten verenhimoisesta pakkomielteestä tappaa kaikki suomenkieliset punaisten puolella taistelleet - ja myös valkoisia, jos sattuivat omaamaan kielipoliittisesti ruotsinkielisten mielestä vääriä mielipiteitä.
Eräs mieleenpainuvimmista professori Heikki Ylikankaan esiintymisistä oli televisiossa, jossa hän kertoi vuoden 1918 Tampereen taisteluista. Hän ehti lipsauttaa, että punaisten sotasairaalassa valkoiset ampuivat kaikki, sekä potilaat että hoitohenkilöstön - vain yksi sairaanhoitaja säästettiin hänen alkaessaan kovaan ääneen puhua ruotsia. Ei ole epäilystä, keitä nämä teurastajat olivat.
Löytyy YLE:n arkistosta - ehkä?
Ai miten niin ruotsalaisia?
Lahtariarmeijan johto oli tällainen:
Komitea valitsi uudeksi puheenjohtajakseen tammikuun puolivälissä 1918 Gustaf Mannerheimin, ja tämä vaati, että tehokkuuden lisäämiseksi olisi komiteatyöskentelystä siirryttävä sotilaalliseen johtamiseen. Esikunnan tehtävät määrättiin 17.1. 1918 ja seuraavana iltana Mannerheim ja hänen lähimmät apulaisensa matkustivat Vaasaan. Eversti Martin Wetzeristä tuli esikuntapäällikkö, aliratsumestari Hannes Ignatiuksesta päämajoitusmestari, eversti W. Holmbergista päivystyskenraali, eversti A.G. von Rehausenista varuspäällikkö, pankinjohtaja A. Hallbergista pääintendentti ja johtaja B.F. Lohmanista kulkulaitospäällikkö.
10-11.2.1918. Seinäjoelle saapui neljä ruotsalaista yleisesikuntaupseeria: kapteenit Gösta Törngren, Carl Petersén, Archibald Douglas ja Henry Peyron. Nämä saivat tehtäväkseen suunnitella päämajan organisaation.
Eipä tuo kovin suomalaiselta kuulosta! Ainoa finne koko porukassa taisi olla Kustaa Mannerheim. ;-)
Ei liioin näy virolaisia eikä taida olla saksalaisiakaan. Venäläinenkin taitaa jälleen olla C G E Mannerheim. :-D
Joka tapauksessa Suomi olisi nyt kapaitalistinen maa. Suomeen olisi palautettu kapitalismi samaan aikaan kuin Balttian maille 90-luvun alussa. Näin nimittäin jos Venäjä-Neuvostoliitto olisi tuonut Suomeen kommunistisen järjestelmän. Jopa luovutettu Karjala kuuluisi Suomeen. Sitäkään ei tarvitsisi hamuta nyt takaisin. Sana olisi nyt vapaa. Ehkä se tässä olisi välillä ollut vähemmän vapaa.
Sen enempää aiheeseen kantaa ottamatta totean vain sen, että olivatpas Lillqvist ja Häqqlund molemmat yllättävän heikkoja verbaalisilta kyvyiltään ja ulosanniltaan. Lillqvistin taustoista en tiedä, mutta Hägglundin luulisi tottuneen puhumaan laajemmallekin sakille, kenraalismies kun on. Toisaalta armeijan komentokieli on mitä on. Mutta ohjelmassa kommentit olivat jotenkin katkonaisia ja epäjohdonmukaisia, tai ainakin minusta tuntui siltä.
Kallis on Kallis ja siitä ei sen enempää. Se vasureiden naisedustaja taas oli verbaalisesti ylivertainen muihin nähden, ja taisi pelastaa Lillqvistin suuremmasta pulasta.
Mitä mieltä olitte?
Naiset tirskahtelivat hermostuneesti. Etenkin Sirnö tirskahteli. Häglundin kiihtymys oli yllätys. Vahvat tunteet ovat tässä mukana.
Itse katkelma tästä animaatiosta oli hauska. Mutta se oli toisaalta myös surumielinen. Minua ei pahemmin loukkaa se, että Marski esitettiin homona. En nimittäin ole Mannerheim-fani. Hyvä elokuva vientiin. Tästä elokuvasta me suomalaiset ollaan vielä ylpeitä!