En ole asiantuntija Vanhasen parielämän suhteen, mutta minulla on yksi etu varmaan useimpiin asiasta kirjoittaneisiin nähden.
Olen lukenut Vanhasen entisen tyttöystävän Susan Kurosen, nyttemmin Ruusunen, kirjan jo heti sen ilmestyttyä. Sen perusteella kirjoitan, että eläköön lautamiehet. Ilman heidän tervettä järkeään olisi monta muutakin kertaa vainaja ollut linnassa ja manne … ai niin, tätä kansan suussa jalostunutta viisautta en voikaan kirjoittaa.
Ruususen kirja yhteisestä taipaleesta pääministerin kanssa – niin voi sanoa, kestihän se yhdeksän kuukautta, odotusajan – on mielenkiintoinen kertomus kahden täysin erilaisen maailman kohtaamisesta. Yksinhuoltaja Kuronen katselee silmät pyöreinä Matin kokolihaisia ostoskasseja, kun hän itse yrittää tulla toimeen HK:n sinisellä päivässä kolmen kasvuikäisen lapsensa kanssa. Hän ihmettelee pääministerin poreammeita, kun omassa vuokra-asunnossa töin tuskin mahtuu suihkuun.
Lopulta maailmat törmäävät, kun paparatsi-kuvaajat ja toimittajat alkavat parveilla kerrostalon ovella niin, että pääministerin morsiamen pitää salaa puikahtaa kellarin ovesta bussipysäkille, josta pääministeri noutaa hänet omalla autollaan treffeille. Ensinnä romahtaa pääministeri. Kuronen saa kylmän tekstiviestin, että nyt se on loppu. Niin kuin matkan kerran aloin, myös sen päätän, paljain jaloin, on pakko ajatella.
Ehkä toisella puolella ajatellaan, että poliitikolle on parempi kylmä pää kuin lämmin sydän. Oikeudenkäynti ei kuitenkaan siihen synopsikseen aivan sovi. Se nyt vaan on niin, että kyllä pääministeriltä ja monilta muiltakin poliitikoilta vaaditaan vastuuta omista huudoistaan. Sekin on vanhaa kansanperinnettä. Ei johtavilla poliitikoilla ole paljoa yksityisyyden suojaa, eikä varmaan pidäkään olla. Kun olet politiikkaan ryhtynyt, olet yhteistä omaisuutta.
Muutama asia siis askarruttaa pientä kulkijaa.
Onhan tarinassa yhteiskunnallista ulottuvuutta vaikka millä mitalla. Onhan se todella pitänytkin kirjoittaa. Hyvä romaanin aihe, lähes ikuinen. Petoskin siinä oli valmis, Ruususella oli perusteltu syy odottaa enemmän kuin poreammetta.
Miksei yksikään tunnettu kustantaja ehtinyt väliin? Siltalan veljeksetkin miettivät varmaan jo muita.
Mutta ehkä kuitenkin oli viisaampaa dokumenttipohja. Onhan sillä relevanssia, että pääministeri ehtii neuvottelujen, keskustelujen, kokousten, EU-asioiden, budjettikiireiden ja ties minkä välissä naputella satoja tekstiviestejä tyttöystävälle, jonka kanssa ei ole tarkoitustakaan tehdä sen enempää kuin muutaman illan hierontaa. Kiinnostaisi yhteiskunnallisista syistä, mitä pääministeri ajatteli naputellessaan kännykkään Lissabonin prosessin ja Venäjän rekkajonojen paineessa.
Mutta sitten vielä. Parturini Bror Bäckström sanoi ensiksi, että siinä näet. Kepu pettää aina ja kaikkialla. Mutta toiseksi hän sanoi sen tärkeämmän: herramies ei kohtele naista noin.
Bäckström on herramies. Niin oli Mannerheimkin.
Olen lukenut Vanhasen entisen tyttöystävän Susan Kurosen, nyttemmin Ruusunen, kirjan jo heti sen ilmestyttyä. Sen perusteella kirjoitan, että eläköön lautamiehet. Ilman heidän tervettä järkeään olisi monta muutakin kertaa vainaja ollut linnassa ja manne … ai niin, tätä kansan suussa jalostunutta viisautta en voikaan kirjoittaa.
Ruususen kirja yhteisestä taipaleesta pääministerin kanssa – niin voi sanoa, kestihän se yhdeksän kuukautta, odotusajan – on mielenkiintoinen kertomus kahden täysin erilaisen maailman kohtaamisesta. Yksinhuoltaja Kuronen katselee silmät pyöreinä Matin kokolihaisia ostoskasseja, kun hän itse yrittää tulla toimeen HK:n sinisellä päivässä kolmen kasvuikäisen lapsensa kanssa. Hän ihmettelee pääministerin poreammeita, kun omassa vuokra-asunnossa töin tuskin mahtuu suihkuun.
Lopulta maailmat törmäävät, kun paparatsi-kuvaajat ja toimittajat alkavat parveilla kerrostalon ovella niin, että pääministerin morsiamen pitää salaa puikahtaa kellarin ovesta bussipysäkille, josta pääministeri noutaa hänet omalla autollaan treffeille. Ensinnä romahtaa pääministeri. Kuronen saa kylmän tekstiviestin, että nyt se on loppu. Niin kuin matkan kerran aloin, myös sen päätän, paljain jaloin, on pakko ajatella.
Ehkä toisella puolella ajatellaan, että poliitikolle on parempi kylmä pää kuin lämmin sydän. Oikeudenkäynti ei kuitenkaan siihen synopsikseen aivan sovi. Se nyt vaan on niin, että kyllä pääministeriltä ja monilta muiltakin poliitikoilta vaaditaan vastuuta omista huudoistaan. Sekin on vanhaa kansanperinnettä. Ei johtavilla poliitikoilla ole paljoa yksityisyyden suojaa, eikä varmaan pidäkään olla. Kun olet politiikkaan ryhtynyt, olet yhteistä omaisuutta.
Muutama asia siis askarruttaa pientä kulkijaa.
Onhan tarinassa yhteiskunnallista ulottuvuutta vaikka millä mitalla. Onhan se todella pitänytkin kirjoittaa. Hyvä romaanin aihe, lähes ikuinen. Petoskin siinä oli valmis, Ruususella oli perusteltu syy odottaa enemmän kuin poreammetta.
Miksei yksikään tunnettu kustantaja ehtinyt väliin? Siltalan veljeksetkin miettivät varmaan jo muita.
Mutta ehkä kuitenkin oli viisaampaa dokumenttipohja. Onhan sillä relevanssia, että pääministeri ehtii neuvottelujen, keskustelujen, kokousten, EU-asioiden, budjettikiireiden ja ties minkä välissä naputella satoja tekstiviestejä tyttöystävälle, jonka kanssa ei ole tarkoitustakaan tehdä sen enempää kuin muutaman illan hierontaa. Kiinnostaisi yhteiskunnallisista syistä, mitä pääministeri ajatteli naputellessaan kännykkään Lissabonin prosessin ja Venäjän rekkajonojen paineessa.
Mutta sitten vielä. Parturini Bror Bäckström sanoi ensiksi, että siinä näet. Kepu pettää aina ja kaikkialla. Mutta toiseksi hän sanoi sen tärkeämmän: herramies ei kohtele naista noin.
Bäckström on herramies. Niin oli Mannerheimkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole minäkään asiantuntija, mutta olen myös lukenut ko. kirjan. Tosin vasta lainattuna kirjastosta sen jälkeen kun luin lehdistä tulevasta oikeudenkäynnistä.
Kirja olisi voinut olla todella paljastava ja törkeämpi, jos Kuronen olisi halunut olla ilkeä.
Mutta kirja oli todella kesy, eikä ainakaan minulle tuonut mitään sellaista esille jota en olisi jo tiennyt.
"Mutta sitten vielä. Parturini Bror Bäckström sanoi ensiksi, että siinä näet. Kepu pettää aina ja kaikkialla. Mutta toiseksi hän sanoi sen tärkeämmän: herramies ei kohtele naista noin."
Vanhanen haki vain tällä seurustelusuhteellaan näkyvyyttä itselleen ja käytti tässä asiassa hyväkseen yksinhuoltajaa ja äitiä. Melkoista pelleilyähän tuo heidän seurustelunsakin näyttää olleen, ei aivan normaalia. Vanhanen on määrännyt tahdin ja heiluttanut puikkoja omien halujensa ja toiveidensa mukaan. Väistämättä tulee mieleen, että Vanhanen on politiikko ja Vanhasella ei ihan kaikki ole kohdallaan, koska vastakkainen sukupuoli näyttää saavan Vanhaselta kylmää kyytiä ja löylytystä. Ymmärrystä ei löytynyt Vanhaselta myöskään Tehy-kriisin yhteydessä sairaanhoitajille, koska tämä porukka koostuu suurimmaksi osaksi naisista.
Ja erityisen painokkaasti näihin:
"Mutta sitten vielä. Parturini Bror Bäckström sanoi ensiksi, että siinä näet. Kepu pettää aina ja kaikkialla. Mutta toiseksi hän sanoi sen tärkeämmän: herramies ei kohtele naista noin.
Bäckström on herramies. Niin oli Mannerheimkin."
Vanhanenkin näkyy olevan enemmän sonnimies kuin herrasmies.
Kaikki tuo mitä kerrot itse tapahtuman kulusta on ilmeisen totta ja valitettavaa.
Vanhanen ei todellakaan osannut toimia vastuullisella tavalla edes kenen tahansa muun miehen tasolla mitaten.
Hiukan minua kuitenkin ihmetyttää se mihin Kuronen/Ruusunen pyrki, ja mitkä olivat hänen motiivinsa.
Oikeudenkäynnin pohdittavana ei kuitenkaan ollut noitten seikkojen pohtiminen, vaan henkilön yksityisyydensuoja.
Tämä tapaus tuo tuon seikan mutkikkaamin esille, nyt kun kyseessä on todellakin pääministeri.
Siinä olet aivan oikessa, että politiikko ja korkea virkamies muullakin toimialalla asettuu tietoisesti suuremman julkisuuden tarkkailun alle.
Jo lainsäädännöllä on virkamiehille asetettu sanktioidenkin uhalla normit jopa yksityiselämää koskien, ns. moitteettomuutta edellyttäen.
Lautamiesjärjestelmä on kuitenkin aikansa elänyt.
Se ei ole tätä päivää. Oikeuden ratkaisu pitää aina perustua perusteltuun normistoon perustuvaan etujen ja oikeushyvien harkintaan, ja vertailuun, eikä näillä ratkaisuilla saa olla poliittista varjoa.
Totuutta vasemmistopiireissä katsotaan aina vain omanpuolueen asianedistämisen näkökulmasta.
Tämäkin tekstisi osoittaa, että sinulla ei ollut tarkoitustakaan ajatella asiaa muuta kuin Vanhaselle mahdollisimman epäedullisesta kulmasta.
Mistä sinä tiedät, milloin Vanhaselle selvisi millaiseen onnenonkijaan hän onkaan rakastumassa?
Selvisikö kenties jotain muutakin meille vielä kertomatonta asiaa. Esim. se, että nainen vaati alinomaan itseensä keskittymistä ja oli tunkemassa itseän linnanjuhlille, ym:ta.
Voihan olla, kuten nyt jälkeenpäinkin on huomattu, ettei liitosta tuollaisen juoruämmän kanssa olisi tullut mitään, kuten aikaisemmatkin miehet olivat huomanneet.
Vanhanen teki varmaankin tekstarilla lopun sen takia, että välttyi naisen raivonpurkaukselta, ja uhkauksilta.
Tämä politikointi on mennyt likakaivo journalistiseksi touhuksi sinunkin puoleltasi. Olisit kirjoittanut sinne, minne asia oikeasti kuuluu, mutta ei tänne.
Demareita vituttaa joka kantilta, kun ne eivät pääse itse juomaan käsiksi, muuten kuin pintakuohua puhaltelemaan.
Ymmärsitköhän poliittiseksi vertauskuvaksi tarkoittamani.
Joten jos ei tärkeämpää politisoinnin aihetta ole, niin siirry juorupalstoille suoraan, mihin nimimerkkisikin selvästi viittaa.
"Totuutta vasemmistopiireissä katsotaan aina vain omanpuolueen asianedistämisen näkökulmasta.
Tämäkin tekstisi osoittaa, että sinulla ei ollut tarkoitustakaan ajatella asiaa muuta kuin Vanhaselle mahdollisimman epäedullisesta kulmasta."
Tällä ei ole mitään tekemistä vasemmiston kanssa. Järki nyt päähän jos sitä löytyy.
Kansan mielestä tällä hetkellä Lipponen on Vanhasta suositumpi. Se on vain pakko hyväksyä. Keskustankin näkökulmasta. Eikö?
Minulla ei ole mitään tekemistä sen paremmin vasemmisto- kuin oikeistopiirien kanssa. Tarkastelen asioita vain omalta kannaltani maailmaa paljon nähneenä.
Keskustapiireissä sen sijaan näköjään leimataan vasemmistolaisiksi kaikki, jotka eivät ajattele samalla tavalla kuin he. Säälin heitä todella.