Mikä lokki?

jos on katsottu paljain silmin.värit vääristyy ja koon arvionti on maalikolle vaikea
todennäköisesti jonkun lokin nuoruuspuku

on huonoja kirjoitti:

jos on katsottu paljain silmin.värit vääristyy ja koon arvionti on maalikolle vaikea
todennäköisesti jonkun lokin nuoruuspuku

Suula, myrskylintu ja pikkukajava ovat lokkeja isompia, mutta lokkeja muistuttavia valtamerilintuja, jotka myrsykyjen voimasta harhautuvat toisinaan myös Suomen rannikolle.
Nyt on ollut Norjan ja Ruotsin rannikolla talvimyrskyjä.

Kirjoittaja väitti lintujen nokan olleen harmaa, useimmilla lokeillamme nokka on keltainen tai punainen. Lintukirjassani on esillä kaikki merilinnut, myös lennossa ja täällä harvinaiset vieraatkin, joten siitä päätellen suulakin voisi olla kyseessä. Tuntomerkit eivät sovi lokkeihimme. Suulalla on talvella pää vaalea vaikka kesällä hieman punertava.
Suula on nähtävissä google haulla.

Odottelemassa kirjoitti:

Suula, myrskylintu ja pikkukajava ovat lokkeja isompia, mutta lokkeja muistuttavia valtamerilintuja, jotka myrsykyjen voimasta harhautuvat toisinaan myös Suomen rannikolle.
Nyt on ollut Norjan ja Ruotsin rannikolla talvimyrskyjä.

Kirjoittaja väitti lintujen nokan olleen harmaa, useimmilla lokeillamme nokka on keltainen tai punainen. Lintukirjassani on esillä kaikki merilinnut, myös lennossa ja täällä harvinaiset vieraatkin, joten siitä päätellen suulakin voisi olla kyseessä. Tuntomerkit eivät sovi lokkeihimme. Suulalla on talvella pää vaalea vaikka kesällä hieman punertava.
Suula on nähtävissä google haulla.

Lue lisää

Kun näin nuo kaksi lintua, ne lensivät noin 4 metriä yläpuolellani, joten kokoarvio ja värihavainto ovat kyllä oikein. Ilmakin oli kirkas. Suulia eivät olleet. Minuakin ihmetytti nokan väri. Linnut lensivät koillis-kaakko -suunnassa.

pihabongari kirjoitti:

Kun näin nuo kaksi lintua, ne lensivät noin 4 metriä yläpuolellani, joten kokoarvio ja värihavainto ovat kyllä oikein. Ilmakin oli kirkas. Suulia eivät olleet. Minuakin ihmetytti nokan väri. Linnut lensivät koillis-kaakko -suunnassa.

Lue lisää

http://www.vastavalo.fi/displayimage.php?pos=-52018

Koko vastaa myrskylintua tai pikkukajavaa ja kuvia löytyy molemmista googlesta (erilaisia). Pikkukajavan nokka on usein kuvissa keltainen, mutta toisinaan myös musta kuten yllä olevassa osoitteessa. Kirjassani toisella kajavalla on nokka keltainen toisella tumma tai musta. Kaikki ko. merilinnut pesivät Norjassa ja saattavat eksyä Ruotsin kautta Suomeen.

Googlesta löytyvät nekin kirjoitti:

http://www.vastavalo.fi/displayimage.php?pos=-52018

Koko vastaa myrskylintua tai pikkukajavaa ja kuvia löytyy molemmista googlesta (erilaisia). Pikkukajavan nokka on usein kuvissa keltainen, mutta toisinaan myös musta kuten yllä olevassa osoitteessa. Kirjassani toisella kajavalla on nokka keltainen toisella tumma tai musta. Kaikki ko. merilinnut pesivät Norjassa ja saattavat eksyä Ruotsin kautta Suomeen.

Lue lisää

Valittavasti ei ollut pikkukajava eikä myrskylintu. Pyrstö oli valkoinen, vain siiven kärjet tummat.

pihabongari kirjoitti:

Valittavasti ei ollut pikkukajava eikä myrskylintu. Pyrstö oli valkoinen, vain siiven kärjet tummat.

Linnut loppuivat kirjastani. Eli kuvaamaasi ei löydy, ellei se sittenkin ollut suula.
Suulasta on niin monenlaisia kuvia. Kirjassani suula lennossa on juuri kuvaamasi näköinen.
Enemmän lokkimainen kuin googlen haulla löytyvissä kuvissa, muuten kokonaan valkoinen mutta siipien päät lähes kolmasosan verran ainakin päältä päin tarkasteltuna tummat ja nokka melko terävä ja tumma, pyrstö siis myös valkoinen. En nyt halua skannata kuvaa tähän, eikä taida edes onnistuakkaan, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Kirja on valittujen palojen kustantama iso lintukirja ja melko kattava.

Kuvat valehtelevat kirjoitti:

Linnut loppuivat kirjastani. Eli kuvaamaasi ei löydy, ellei se sittenkin ollut suula.
Suulasta on niin monenlaisia kuvia. Kirjassani suula lennossa on juuri kuvaamasi näköinen.
Enemmän lokkimainen kuin googlen haulla löytyvissä kuvissa, muuten kokonaan valkoinen mutta siipien päät lähes kolmasosan verran ainakin päältä päin tarkasteltuna tummat ja nokka melko terävä ja tumma, pyrstö siis myös valkoinen. En nyt halua skannata kuvaa tähän, eikä taida edes onnistuakkaan, mutta vaihtoehdot ovat vähissä. Kirja on valittujen palojen kustantama iso lintukirja ja melko kattava.

Lue lisää

Suulan lento on niin terävää,että sitä ei voi lokkiin sekoittaa.Kokokin on lähempänä joutsenta kuin lokkia.

Juntti kirjoitti:

Suulan lento on niin terävää,että sitä ei voi lokkiin sekoittaa.Kokokin on lähempänä joutsenta kuin lokkia.

Tässä yhteenveto lintujen koosta. Useiden lokkien siipienväli saattaa olla jopa 180cm.
Lokit ovat muuttolintuja meillä, mutta useimmista lajeista osa jää talvehtimaan avoimiin satamiin.(kuten sorsatkin)
TÄSSÄ faktaa:

Isolokki on hiukan isompi ja varsinkin vankkarakenteisempi kuin harmaalokki. Pituus 55–80 cm, siipien kärkiväli
130–160 cm, paino 1,0–2,7 kg. Ääni muistuttaa harmaalokin pilkallista nauravaa kiljahtelua.

Selkälokki ,lähes harmaalokin kokoinen, mutta mustat siivet ja selkä sekä valkoinen pää, kaula, rinta ja vatsapuoli. Kirkkaankeltaiset jalat. Nokka on keltainen ja siinä on punainen laikku. Pienempi kuin samannäköinen merilokki.
Erotukseksi merilokkiin myös: siivenkärjen valkoinen täplä on pienempi ja siiven takareunan valkoinen raita kapeampi kuin merilokilla. Pituus on 50–60 cm, siipien kärkiväli 120–140 cm ja paino 500–1 200 g. Koiras on hieman kookkaampi kuin naaras. Koiras painaa keskimäärin noin 850 g, naaras noin 715 g.

Suulalla on pitkät ja kapeat siivet ja pitkä, kiilamainen pyrstö. Linnun pituus on 87–100 cm ja siipien kärkiväli 165–180 cm. Koiras on hieman naarasta suurempi. Höyhenpuku on valkea mustia siipienkärkiä lukuun ottamatta. Kesäisin pää on kellertävä, talvisin vaaleampi. Nokka on vaaleansinertävä. Silmä on vaaleansininen, sen ja nokan ympäristössä näkyy mustaa ihoa.
Nuoret linnut ovat tummanruskeita ja kauttaaltaan valkeatäpläisiä. Nuoruuspuku muuttuu asteittain aikuisen linnun
väritykseksi. Suula saa aikuispuvun 5–6 vuoden ikäisenä, jolloin se tulee myös sukukypsäksi.


Laulujoutsenen pituus on 140–160 cm, sen siipien kärkiväli on 205–235 cm, ja se painaa noin 9–11 kg.[1] Aikuisen linnun höyhenpeite on valkea, nokka on tyvestä keltainen ja kärjestä musta. Nuori lintu on harmaa.

Suula muistuttaa lokkia kirjoitti:

Tässä yhteenveto lintujen koosta. Useiden lokkien siipienväli saattaa olla jopa 180cm.
Lokit ovat muuttolintuja meillä, mutta useimmista lajeista osa jää talvehtimaan avoimiin satamiin.(kuten sorsatkin)
TÄSSÄ faktaa:

Isolokki on hiukan isompi ja varsinkin vankkarakenteisempi kuin harmaalokki. Pituus 55–80 cm, siipien kärkiväli
130–160 cm, paino 1,0–2,7 kg. Ääni muistuttaa harmaalokin pilkallista nauravaa kiljahtelua.

Selkälokki ,lähes harmaalokin kokoinen, mutta mustat siivet ja selkä sekä valkoinen pää, kaula, rinta ja vatsapuoli. Kirkkaankeltaiset jalat. Nokka on keltainen ja siinä on punainen laikku. Pienempi kuin samannäköinen merilokki.
Erotukseksi merilokkiin myös: siivenkärjen valkoinen täplä on pienempi ja siiven takareunan valkoinen raita kapeampi kuin merilokilla. Pituus on 50–60 cm, siipien kärkiväli 120–140 cm ja paino 500–1 200 g. Koiras on hieman kookkaampi kuin naaras. Koiras painaa keskimäärin noin 850 g, naaras noin 715 g.

Suulalla on pitkät ja kapeat siivet ja pitkä, kiilamainen pyrstö. Linnun pituus on 87–100 cm ja siipien kärkiväli 165–180 cm. Koiras on hieman naarasta suurempi. Höyhenpuku on valkea mustia siipienkärkiä lukuun ottamatta. Kesäisin pää on kellertävä, talvisin vaaleampi. Nokka on vaaleansinertävä. Silmä on vaaleansininen, sen ja nokan ympäristössä näkyy mustaa ihoa.
Nuoret linnut ovat tummanruskeita ja kauttaaltaan valkeatäpläisiä. Nuoruuspuku muuttuu asteittain aikuisen linnun
väritykseksi. Suula saa aikuispuvun 5–6 vuoden ikäisenä, jolloin se tulee myös sukukypsäksi.


Laulujoutsenen pituus on 140–160 cm, sen siipien kärkiväli on 205–235 cm, ja se painaa noin 9–11 kg.[1] Aikuisen linnun höyhenpeite on valkea, nokka on tyvestä keltainen ja kärjestä musta. Nuori lintu on harmaa.

Lue lisää

Joka on suulan nähnyt,tietää että sitä ei voi sekoittaa lokkiin!

Juntti kirjoitti:

Joka on suulan nähnyt,tietää että sitä ei voi sekoittaa lokkiin!

Suula on pelikaanien sukua ja hieman siis eri tyyppinen kuin lokit läheltä nähtynä. Kauempaa lennossa nähtynä, väri ym. tuntomerkit sopivat parhaiten suulaan. Se on vain niin, että kaikki Suomen lokit ja tiirat ovat kelta- tai punanokkaisia. Monilla on kyllä vaaleampi talvipuku kuin kesäväritys.

Pikkukajavaa silti veikkaisin, sillä pikkukajava (vanha yksilö) on alta kokonaan valkoinen siipien kärkiä lukuunottamatta ja sen nokka on eräiden lähteiden mukaan kellanvihreä, eli saattaisi näyttää harmahtavaltakin. Jalat mustat.
Muistuttaa eniten kala- ja harmaalokkia sekä kokonsa ym. puolesta 40cm pitkä ja siipien väli 80-100cm

SYYT SUOMEEN TULOLLE:
Pikkukajavat palaavat Pohjois-Norjan pesimäseuduille maalis-huhtikuussa. Keväiset kajavainvaasiot Suomessa ovat harvinaisia ja ne ovat selitetty länsituulien avulla. Tällöin Atlantilla liikkuneet linnut ovat oletettavasti joutuneet rajujen tuulien riepottelemiksi ja ajautuneet joko suoraan Skandien yli tai Tanskan salmien kautta maahamme. Vuonna 1927 Suomessa arvioitiin vierailleen tuhansia pikkukajavia.

Viime vuosikymmeninä kajavahavaintoja on tehty Suomessa ympäri vuoden. Liikehdintä painottuu enemmän syksyyn ja kyseessä ovat lähinnä nuoret linnut. Merialueiden lisäksi havaintoja on tehty myös sisämaassa. Pelkkä länsituulten hypoteesi ei ole ratkaisu kajavien Suomenvierailuihin. Ilmeisesti syksyllä osa Vienanmerelle harhautuneista linnuista yrittää Suomen vesistöjen kautta jatkaa matkaansa Atlantille.


LISÄTIETOA (eri lähde) Ääni:
Englanninkielisten mielestä pikkukajava huutaa kittee-wa-aaake, kitte-wa-aaake mistä se on saanut nimen kittiwake. Suomenkieliset toteavat leikkimielisesti lajin mekastavan "mää putoan, mää putoan".

Levinneisyys
Pikkukajavia esiintyy lähinnä Pohjois-Atlantilla ja Tyynen valtameren pohjoisosissa, mutta aina silloin tällöin joku harhautuu Suomeenkin. Suomessa säännöllinen mutta vähälukuinen läpimuuttaja keväällä huhti-toukokuussa ja syksyllä erityisesti loka-marraskuussa. Suomen pesimälinnustoon pikkukajava kuului 1920–1944 Petsamon ollessa Suomella.

Maa sapiens kirjoitti:

Suula on pelikaanien sukua ja hieman siis eri tyyppinen kuin lokit läheltä nähtynä. Kauempaa lennossa nähtynä, väri ym. tuntomerkit sopivat parhaiten suulaan. Se on vain niin, että kaikki Suomen lokit ja tiirat ovat kelta- tai punanokkaisia. Monilla on kyllä vaaleampi talvipuku kuin kesäväritys.

Pikkukajavaa silti veikkaisin, sillä pikkukajava (vanha yksilö) on alta kokonaan valkoinen siipien kärkiä lukuunottamatta ja sen nokka on eräiden lähteiden mukaan kellanvihreä, eli saattaisi näyttää harmahtavaltakin. Jalat mustat.
Muistuttaa eniten kala- ja harmaalokkia sekä kokonsa ym. puolesta 40cm pitkä ja siipien väli 80-100cm

SYYT SUOMEEN TULOLLE:
Pikkukajavat palaavat Pohjois-Norjan pesimäseuduille maalis-huhtikuussa. Keväiset kajavainvaasiot Suomessa ovat harvinaisia ja ne ovat selitetty länsituulien avulla. Tällöin Atlantilla liikkuneet linnut ovat oletettavasti joutuneet rajujen tuulien riepottelemiksi ja ajautuneet joko suoraan Skandien yli tai Tanskan salmien kautta maahamme. Vuonna 1927 Suomessa arvioitiin vierailleen tuhansia pikkukajavia.

Viime vuosikymmeninä kajavahavaintoja on tehty Suomessa ympäri vuoden. Liikehdintä painottuu enemmän syksyyn ja kyseessä ovat lähinnä nuoret linnut. Merialueiden lisäksi havaintoja on tehty myös sisämaassa. Pelkkä länsituulten hypoteesi ei ole ratkaisu kajavien Suomenvierailuihin. Ilmeisesti syksyllä osa Vienanmerelle harhautuneista linnuista yrittää Suomen vesistöjen kautta jatkaa matkaansa Atlantille.


LISÄTIETOA (eri lähde) Ääni:
Englanninkielisten mielestä pikkukajava huutaa kittee-wa-aaake, kitte-wa-aaake mistä se on saanut nimen kittiwake. Suomenkieliset toteavat leikkimielisesti lajin mekastavan "mää putoan, mää putoan".

Levinneisyys
Pikkukajavia esiintyy lähinnä Pohjois-Atlantilla ja Tyynen valtameren pohjoisosissa, mutta aina silloin tällöin joku harhautuu Suomeenkin. Suomessa säännöllinen mutta vähälukuinen läpimuuttaja keväällä huhti-toukokuussa ja syksyllä erityisesti loka-marraskuussa. Suomen pesimälinnustoon pikkukajava kuului 1920–1944 Petsamon ollessa Suomella.

Lue lisää

siis että kaikilla lokeilla on keltainen tai punainen nokka, jos on kyseessä poikanen. Ainakin lintukuva.fi sivuilta löytyy harmaalokista ja merilokista kuvia poikasista, ja niillä on jopa musta nokka joillakin. Ja muutenkin kun saattavat olla mitä ihmeellisemmän värisiä kun vauvapuku muuttuu aikuispuvuksi. Toki tähän aikaan vuodesta taivaalla voi nähdä vaikka mitä muuttajia/eksyneitä harhailijoita.

ihan noin kirjoitti:

siis että kaikilla lokeilla on keltainen tai punainen nokka, jos on kyseessä poikanen. Ainakin lintukuva.fi sivuilta löytyy harmaalokista ja merilokista kuvia poikasista, ja niillä on jopa musta nokka joillakin. Ja muutenkin kun saattavat olla mitä ihmeellisemmän värisiä kun vauvapuku muuttuu aikuispuvuksi. Toki tähän aikaan vuodesta taivaalla voi nähdä vaikka mitä muuttajia/eksyneitä harhailijoita.

Lue lisää

Lokkien poikasethan ovat muutenkin lähes poikkeuksetta ruskean kirjavia melko pitkään.
Myös nokka sävy sävyyn. Lintusivusto oli hieno KIITOS, (kuvat kun suurentaa monet tummat nokatkin ovat keltaisia).

Kirjani mukaan kaikkien Suomessa nähtävien ja asuvien aikuisten lokkien nokat ovat keltaisia ja tiiroilla on yleensä punainen nokka. Kirja on sikäli kattava että siinä on kuvattuina kaikki täällä pesivät lajit ja myös vierailijat useimmiten kolmella tavalla Iso lajikuvaus eli joka linnulle oma sivunsa ja sitten on oma sivusto : linnut lennossa lajeittain ja maassa
seisomassa värilajittelun perusteella ja elinpiireittäin.

Muistetaan harvinaiset vieraat myös. Myös se että kaikki linnut eivät enää viitsi muuttaa edes. Mutaattiokin on mahdollinen ja risteytys.
Sotkat risteytyvät usein ja tunnistus on hankalaa.

Näin linnut vain alapuolelta. Alan kuitenkin kallistua kahteen iäkkääseen pikkukajavaan.

Suulia on tullut seurailtua Norjan rannikolla ja ne kyllä erottaa lokeista tai kajavista.

(Ihan sivuhuomautuksena; näin tänään kaksi kurkea Valkeakoskella. Enää ei taida päteä se, mitä lajeja yleisesti tiettyyn vuodenaikaan Suomesta voi bongata.)

pihabongari kirjoitti:

Näin linnut vain alapuolelta. Alan kuitenkin kallistua kahteen iäkkääseen pikkukajavaan.

Suulia on tullut seurailtua Norjan rannikolla ja ne kyllä erottaa lokeista tai kajavista.

(Ihan sivuhuomautuksena; näin tänään kaksi kurkea Valkeakoskella. Enää ei taida päteä se, mitä lajeja yleisesti tiettyyn vuodenaikaan Suomesta voi bongata.)

Lue lisää

Kaikki eivät muuta lainkaan enää. Asun Pirkanmaalla ja täällä on kahtena edellisenä talvena käynyt tammi-maaliskuun kovina pakkaspäivinä lintulaudalla rastaita ja kottarainen, (laulu- ja mustarastas). Pyhäjärven rannalla vesilinnut uikuttavat vielä joulukuussa kylminä päivinä.

Tänä talvena ei näitä muuttoa kaihtavia ole näkynyt eikä kuulunut, mutta ei ole ollut kovia pakkasiakaan.