Akateeminen

Kyllä meillä koulutuksen auvoisuuteen uskotaan aivan liikaa.

No insinöörioppi on kyllä poikkeus. Se nyt hakkaa mennen tullen yliopistotutkinnon :) Ihan hieno juttu!

Mutta kyllä nämä humanistisen puolen tutkintopaperit kelpaat nykyään lähinnä vessapaperiksi.

Aika karu totuus...

valitakkaan, mutta kirjoitti:

Kyllä meillä koulutuksen auvoisuuteen uskotaan aivan liikaa.

No insinöörioppi on kyllä poikkeus. Se nyt hakkaa mennen tullen yliopistotutkinnon :) Ihan hieno juttu!

Mutta kyllä nämä humanistisen puolen tutkintopaperit kelpaat nykyään lähinnä vessapaperiksi.

Aika karu totuus...

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Koulutus vaan ei tänä päivänä kannata. Jos itse saisin valita uudestaan menisin suoraan peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja suoraan töihin.

On tietysti niin, että olen saanut hyvän henkisen pääoman, mutta se ei valitettavasti työssä merkitse mitään eikä sillä itseään elätä. Sairaanhoitajat haluavat lisää palkkaa, mutta humanistit ovat hiljaa tyytyväisiä kun heillä ei edes ole työpaikkaa saati sitten siitä makseta kuin n. 1500 e/kk. Onhan tietysti poikkeuksia, joilla on käynyt hyvä tuuri ja on suhteita jne..

Mielestäni pitäisi nyt ihan oikeasti tarttua tähän koulutuspolitiikkaan; nykyisin halutaan (lue vanhasen hallitus) että Suomi olisi koulutuksessa maailman kilpailukykyisin maa, viis veisataan siitä että onko taksikuskit tai rekkakuskit pohjakoulutukseltaan sitten kauppatieteen maistereita tms. Mikä pettymys onkaan kun saa vihdoin ne maisterin paperit käteen eikä ne kelpaakaan mihinkään? En ihmettele yhtään että masentuneita Suomen maasta löytyy. Itse olen niin "katkera" uravalinnastani että aion todellakin laittaa lapseni amikseen enkä todellakaan aio päästää heitä uskomaan unelmiinsa ja korkeakoulutuksen kannattavuuteen vai siksi, että vanhanen halua suomalaisten olevan maailman koulutetuinta kansaa. Naurettavaa että suomessa siivojatkin ovat lukeneet vähintää 20 vuoden koulutuksen kun 7-vuotiaskin osaisi tehdä jo saman työn. Poikkeuksen muodostaa tietenkin lääkärit ja juristit, joihin voisin lapseni kannustaa lukemaan, koska siellä ainakin löytyy työtä josta maksetaan koulutusta vastaava palkka! olen tosin onnellinen kotiäiti joten minua ei tämä työnhaku tällä hetkellä koske, eikä tule koskemaankaan nykyisellä menolla :)

Ammattikorkeakouluista vielä: en aio asettaa nyt mitään yo-amk väittelyä tässä mutta totean vain, että myös amk:n puolella koulutusta on todella todella liikaa!! Siis en vain ymmärrä miten Suomella on varaa kouluttaa ihmisiä näin paljon?? Luulisi nyt jonkun siellä eduskunnassa heräävän, kun siellä kaupan kassalla saattaa nykyisin nököttää tradenomi. Kuinka paljon tämän henkilön turha koulutus on tullut maksamaan? Miten on esim. kulttuurintuottajien ja medianonomien laita? Eivätkö hekään nosta mitään suukopua siitä että ovat hyvässä uskossa lukeneet itsensä pitkään unelma-ammattiin ja eivät saa mitään omaa alaansa vastaavaa työtä?

Suomalaiset on niin hissukoita, toisin kuin etelä-eurooppalaiset, jotka menisivät lakkoon samantien. Sairaanhoitajat tietysti poikkeuksena...Mitäs jos humanistit ja amk:hon pettyneet menisivät lakkoon ja vaatisivat työtä ja palkkaa lisää? Ketä se kiinnostaisi, kun maailma pyörii aivan hyvin ilman heitäkin.

hum.kandi kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa. Koulutus vaan ei tänä päivänä kannata. Jos itse saisin valita uudestaan menisin suoraan peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja suoraan töihin.

On tietysti niin, että olen saanut hyvän henkisen pääoman, mutta se ei valitettavasti työssä merkitse mitään eikä sillä itseään elätä. Sairaanhoitajat haluavat lisää palkkaa, mutta humanistit ovat hiljaa tyytyväisiä kun heillä ei edes ole työpaikkaa saati sitten siitä makseta kuin n. 1500 e/kk. Onhan tietysti poikkeuksia, joilla on käynyt hyvä tuuri ja on suhteita jne..

Mielestäni pitäisi nyt ihan oikeasti tarttua tähän koulutuspolitiikkaan; nykyisin halutaan (lue vanhasen hallitus) että Suomi olisi koulutuksessa maailman kilpailukykyisin maa, viis veisataan siitä että onko taksikuskit tai rekkakuskit pohjakoulutukseltaan sitten kauppatieteen maistereita tms. Mikä pettymys onkaan kun saa vihdoin ne maisterin paperit käteen eikä ne kelpaakaan mihinkään? En ihmettele yhtään että masentuneita Suomen maasta löytyy. Itse olen niin "katkera" uravalinnastani että aion todellakin laittaa lapseni amikseen enkä todellakaan aio päästää heitä uskomaan unelmiinsa ja korkeakoulutuksen kannattavuuteen vai siksi, että vanhanen halua suomalaisten olevan maailman koulutetuinta kansaa. Naurettavaa että suomessa siivojatkin ovat lukeneet vähintää 20 vuoden koulutuksen kun 7-vuotiaskin osaisi tehdä jo saman työn. Poikkeuksen muodostaa tietenkin lääkärit ja juristit, joihin voisin lapseni kannustaa lukemaan, koska siellä ainakin löytyy työtä josta maksetaan koulutusta vastaava palkka! olen tosin onnellinen kotiäiti joten minua ei tämä työnhaku tällä hetkellä koske, eikä tule koskemaankaan nykyisellä menolla :)

Ammattikorkeakouluista vielä: en aio asettaa nyt mitään yo-amk väittelyä tässä mutta totean vain, että myös amk:n puolella koulutusta on todella todella liikaa!! Siis en vain ymmärrä miten Suomella on varaa kouluttaa ihmisiä näin paljon?? Luulisi nyt jonkun siellä eduskunnassa heräävän, kun siellä kaupan kassalla saattaa nykyisin nököttää tradenomi. Kuinka paljon tämän henkilön turha koulutus on tullut maksamaan? Miten on esim. kulttuurintuottajien ja medianonomien laita? Eivätkö hekään nosta mitään suukopua siitä että ovat hyvässä uskossa lukeneet itsensä pitkään unelma-ammattiin ja eivät saa mitään omaa alaansa vastaavaa työtä?

Suomalaiset on niin hissukoita, toisin kuin etelä-eurooppalaiset, jotka menisivät lakkoon samantien. Sairaanhoitajat tietysti poikkeuksena...Mitäs jos humanistit ja amk:hon pettyneet menisivät lakkoon ja vaatisivat työtä ja palkkaa lisää? Ketä se kiinnostaisi, kun maailma pyörii aivan hyvin ilman heitäkin.

Lue lisää

Minulla on jo opistoasteen ja maisterin tutkinto, jonkun verran erikoistumista ja toinenkin maisterintutkinto melkein valmis. Työpaikkaa ei ole, edes taksinkuljettajana kun siihenkin pitäisi vielä käydä joku kurssi. Pätkätöitä on harvakseltaaan tarjolla.
Ongelma ei ole yksin minun, koska äsken hain paikkaa, pääsin haastatteluun ja kysyin, montako hakijaa: 53 , joista suurin osa täysin kelpoisuusvaatimukset täyttäviä. Ja töihin en päässyt: sitä paikkaa ei ollenkaan täytetty, ei ainakaan niillä hakijoilla, koska ketään ei katsottu sopivaksi.
Kun viimeksi olin töissä, saman työnantajan palveluksessa oli sellaisia muinaisia koulukavereita peruskouluajoilta, jotka olivat käyneet jonkun ammattikoulun ja saaneet sen jälkeen vakituisen paikan. Eihän se palkka silloin aikanaan kaksinen ollut, mutta nyt heillä on syrjäseutu- ja palvelulisät, joita minä en tule koskaan saamaan.

Ärsyttää tämä viestiketju aivan älyttömästi. Itse olen kasvatustieteiden maisteri. Minulla on myös aiempi amk tutkinto ja opettajan pätevyys. Olen tehnyt hommia sekä aiemman koulutuksen nimissä että tämän uudemman, itse asiassa läpi koko opiskeluajan. Olen ollut järjestösektorilla, valtiolla, kunnalla ja yrityksessä töissä. Olen ollut projektityöntekijänä, laatinut asiantuntijaselvityksen muutaman vuoden opintojen jälkeen, kouluttanut, opettanut ym. ym. Kyllä niitä töitä löytyy, kun viitsii vaan itse panostaa. Kyllä niihin avoinna oleviin koulutussuunnittelijan paikkoihin on aina 50 muutakin hakijaa eikä aina riitäkään, mutta miksei voi yrittää muuta kautta? Lähettäkää avoimia hakemuksia älkääkä lannistuko heti eikä vielä heti sen jälkeenkään. Vaihtakaa radikaalisti hommia välillä. Kun ne kaipaavat kipeästi jonkin vierestä liippaavan alan ihmistä, niin hakekaa ihmeessä siihen. Se näyttää jo cv:ssä paremmalta kuin ei mitään. Kyllä kouluttajaksi pääsee kasvatustieteilijänä, vaikkei opettajan pätevyyttä olisi. Kouluttaa voi kaiken näköisissä oppilaitoksissa sekä esim. työvoimapoliittista koulutusta tarjoavissa organisaatioissa. Opettajan sijaisuuksia pääsee tekemään muodollista pätevyyttä. Sieltä kautta tulee kontakteja, työkokemusta ja lisää cv:hen.

Mutta jos ajattelee lähtökohtaisesti, että eelinikäinen oppiminen on perseestä ja kasvatustieteilijöitä ei osaa mitään eikä niitä tarvi kukaan, niin kuka IHME sellaisen ihmisen haluaa ottaa töihin? Kai se asenne ja se miten kertoo itsestään ja opinnoistaan paistaa läpi haastattelussakin. Jos lähtisi oman asenteen korjaamisesta liikkeelle: Minä olen hyvä, minä olen oman alani asiantuntija ja kasvatustieteellisellä tiedolla ja taidolla pärjää monessa.

No ei ollut kovin rakentavasti sanottu, pahoittelen.