Ateismiin ja varsinkin vapaa-ajattelin kuuluviin ateisteihin liittyy monia outoja piirteitä.
Kuten tämä näkemys, että ateismissa ei ole oletuksia, eikä ateismi väitä yhtään mitään.
Väitehän se on tuokin. "Väitän, etten väitä mitään enkä oleta mitään".
Sitten sekin, että ateismi pitää määritellä siten, että se on "vain uskon puuttumista jumaliin". Ateistien väittelyt joko uskovien tai toisten ateistien kesken ateismin oikeasta määritelmästä ovat yhtä hartaita kuin uskovien väittelyt oikean uskon sisällöstä.
Jos ateismi on "ei-mitään", ja pelkkää "puuttumista" niin mitä väliä sillä edes on, miten sen ateismin määrittelee? Haiskahtaa pelkältä retoriselta vippaskonstilta yrittää välttää todistustaakan alle joutuminen. "En väitä mitään, en joudu todistamaan mitään". Miksi pitää niin paljon melua tyhjästä, jonkin puuttumisesta.
Ihan yhtä huvittavaa kuin tällainen kuvitteellinen tilanne. Mies ja vaimo miettivät olohuoneessa keittiössä olevaa kahvipannua tietämättä onko se tyhjä vai ei.
Mies sanoo: "uskon, että kahvipannu on tyhjä".
Vaimo: "nyt teet virheellisen väitteen, tuo on olkiukko. Sinun pitää sanoa, että kahvipannusta puuttuu kahvi. Se ei ole mikään uskon asia ollenkaan. Oikea ilmaisu on, että sinulta puuttuu usko siihen, että kahvipannussa on kahvia".
Mies yrittää jotain väliin, mutta vaimo jatkaa paatoksellaan, että "ei vauvakaan usko kahvipannun tyhjyyteen, vaan vauvalta puuttuu usko kahvipannun täyteyteen. Ei kivellä eikä auringollakaan ole uskoa kahvipannun täysinäisyyteen, niiltä puuttuu usko. Vain uskovaisilla on uskoa siihen, että kahvipannu on täysi."
Olisi paljon enemmänkin, mutta olkoon tällä kertaa.
Kuten tämä näkemys, että ateismissa ei ole oletuksia, eikä ateismi väitä yhtään mitään.
Väitehän se on tuokin. "Väitän, etten väitä mitään enkä oleta mitään".
Sitten sekin, että ateismi pitää määritellä siten, että se on "vain uskon puuttumista jumaliin". Ateistien väittelyt joko uskovien tai toisten ateistien kesken ateismin oikeasta määritelmästä ovat yhtä hartaita kuin uskovien väittelyt oikean uskon sisällöstä.
Jos ateismi on "ei-mitään", ja pelkkää "puuttumista" niin mitä väliä sillä edes on, miten sen ateismin määrittelee? Haiskahtaa pelkältä retoriselta vippaskonstilta yrittää välttää todistustaakan alle joutuminen. "En väitä mitään, en joudu todistamaan mitään". Miksi pitää niin paljon melua tyhjästä, jonkin puuttumisesta.
Ihan yhtä huvittavaa kuin tällainen kuvitteellinen tilanne. Mies ja vaimo miettivät olohuoneessa keittiössä olevaa kahvipannua tietämättä onko se tyhjä vai ei.
Mies sanoo: "uskon, että kahvipannu on tyhjä".
Vaimo: "nyt teet virheellisen väitteen, tuo on olkiukko. Sinun pitää sanoa, että kahvipannusta puuttuu kahvi. Se ei ole mikään uskon asia ollenkaan. Oikea ilmaisu on, että sinulta puuttuu usko siihen, että kahvipannussa on kahvia".
Mies yrittää jotain väliin, mutta vaimo jatkaa paatoksellaan, että "ei vauvakaan usko kahvipannun tyhjyyteen, vaan vauvalta puuttuu usko kahvipannun täyteyteen. Ei kivellä eikä auringollakaan ole uskoa kahvipannun täysinäisyyteen, niiltä puuttuu usko. Vain uskovaisilla on uskoa siihen, että kahvipannu on täysi."
Olisi paljon enemmänkin, mutta olkoon tällä kertaa.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Sinun kannattaa siis pitäytyä ulkolukuun ja uskomiseen.
Ensin täytyy olla uskovat, että saadaan funktio aikaan. Siis esim. pullonhenkeen uskovat
ja vastakkain ateistiset uskomattomat. Jäin saadaan jännite aikaiseksi.
Ja nyt sitten juhlitaan tyhjää pullon henkeä
ja juodaan sen kunniaksi pullo tyhjäksi.
suorastaan orgastinen uskonto
kuten tämä lapsi:
http://www.youtube.com/watch?v=_pTeyviG594
Huono päivä tai jotai?
virtsaakin, mistä vitusta se vaimo voi
tietää mitä siellä on? Ja vaikka se maistuisikin
kahville, siinä seassa voi silti olla kusta.
Nam-nam...
Todella perseestä oleva vertaus...
että kun uskovainen näkee kahvipannun, niin hän ajattelee, että siellä joko on tai ei ole kahvia. Mikään muu vaihtoehto ei käväise mielessäkään.
Me agnostikot usein lampun palattua kiistelemme siitä että olemmeko pimeydessä vai ei.
Eihän sitä tiedä niin onko siellä kusta joukossa vai ei.
ja uskovien joukossa virtsan karkailu kahvipannuun on aika yleistä
HALLELUJAAA.
Aamen.
mihin kööriin kuulut, mutta jos kaverisi ovat samaa sorttia, niin voin vain todeta, että teihin liittyy monia outoja piirteitä.
selvempää sanoa, että ateismi on käsitys, että jumalaa ei ole olemassa. Minulla on myös käsitys, että keijukaisia, saunatonttuja, haltioita, eikä spagettimonsteria ei ole olemassa.
Käsitykseni muuttuu, jos sinulla on antaa väitteellesi, että jumala on olemassa, jotakin muuta evidenssiä kuin muita sanoja.
Jos sinulla taas on vain pelkkä käsitys, että jumala on olemassa, se on sinun asiasi, ellet ala vaatimaan, että toisten ihmisten tulisi muuttaa käytöstään pelkästään sinun käsitystesi vuoksi.
Kas niin, tässä tuli hienosti sanottua se mistä on kyse. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Olen ihan samaa mieltä!
Voin esittää samaa juttua kahdella virkkeellä:
Avaan tyhjältä näyttävän kämmeneni sinulle ja sanon sinulle että tuossa kämmenelläni on omena vaikket näekään sitä. Kumman meistä sinun mielestäsi pitää saada vastapuoli vakuuttuneeksi siitä että onko siinä omenaa vai ei - eli kummalla on todistustaakka, minulla vai sinulla?
niin näillä sivuilla ei kerkiä mistään järkevästä keskustelemaan kun paska täyttää sivut ennätysvauhtia.
No niin, otetaas ihan rauhassa. Tosiasia on se että uskovat käyttävät hirvittävän paljon argumentaatiovirheitä keskusteluissa, ja sen takia näet varmasti usein olkiukot, kehäpäätelmät ja muut mainittavan keskusteluissa. Me koitamme vain opettaa teitä keskustelemaan oikein, ei sen kummempaa.
Mutta itse asiaan: Ateismissa ei ole mitään oletuksia, ja ateismi ei väitä mitään. Niin se vain on. Katsos: usko tulee aina ulkopuolelta. Jossain vaiheessa elämää joku tulee kertomaan jumalasta. Kukaan ei synny sen tiedon kanssa että olisi olemassa jumala, aina on olemassa jokin taho, joka kertoo siitä. Ja sitten kysytään: uskotko jumalaan? Mitä muuta tähän voi vastata, kuin "kyllä" tai "en"? Ei voi vastata että uskon että en usko. Tai voi, mutta ei se ole järkevä vastaus.
"Haiskahtaa pelkältä retoriselta vippaskonstilta yrittää välttää todistustaakan alle joutuminen."
Ei siinä ole mitään vippaskonstia. Ateistilla ei todellakaan ole todistustaakkaa tässä asiassa. Joka jumalan väittää olevan olemassa, hän sen todistakoon. Muutenhan minä voisin sanoa että kuu on juustoa, ja että sinäkin uskot siihen, ellet kykene todistamaan että kuu ei ole juustoa. Ei juustoa, ei taakkaa.
Ateismin määrittely on melko oleellista sen vuoksi, että on paljon saunatonttuja jotka eivät vielä tiedä mitä ateismi on, tai ovat saaneet siitä väärää tietoa, tai luulevat tietävänsä mitä se on, mutta ovat vahingossa sekoittaneet sen tiettyihin huonomaineisiin poliittisiin aatteisiin. Ateistit määrittelevät itsensä ateisteiksi ainoastaan siitä syystä että on PAKKO määritellä itsensä jollain tavalla jotta erottuu niistä jotka määrittelevät itsensä saunatontuiksi. Ateismin määrittely ei ole oleellista ateisteille, mutta se on oleellista niille saunatontuille jotka luulevat, tietävät luulevansa, tai arvaavat mitä ateismi on, kammottavin seurauksin.
Jos olisi olemassa vain ateisteja, kenenkään ei tarvitsisi määritellä itseään ateistiksi, eikä siitä tarvitsisi kinastella. Jos haluamme elää saunatonttujen kanssa samassa yhteiskunnassa, on tärkeää että saunatontut tietävät ihan oikeasti mitä me ajattelemme, ja miksi me ajattelemme niin. Me tiedämme noin suuripiirtein mitä saunatontut ovat, ja keskusteluista saunatonttujen kanssa oppii aina vähän lisää. Koitamme kykyjemme mukaan kertoa kaikista uteliaimmille ateismia määritteleville saunatontuille että ei siinä saunassa oikeastaan mitään ihmeellistä ole.
PS. Monesti saunatontut näkevät ateismin ainoastaan tietynkaltaisten henkilöiden haukkumisena, joten käytän ilmaisua "saunatonttu" välttyäkseni loukkaamasta saunatonttujen tunteita.
No niin, tuleehan täältä monentasoisia vastauksia ja käsitteenmäärittelyä.
Vastauksissa elävät suloisessa sovussa virtsat, vitut, perseet ja muuta mielenkiintoista. Vielä ei päästy siihen lentävään spagettihirviöön, joka lennähtää tavallisesti paikalle hyvin helposti kun ateistit saapuvat. Tällaista se ateistinen keskustelukultuuri sitten on.
Jos ateistit ovat niin järkevää ja tieteellistä porukkaa, joka ei tarvitse sitä alkeellista taikauskoa, uskontoa, niin ei se ainakaan näytä osaa ateisteista kohottaneen älyllisesti ja keskustelutaidollisesti. Sydämen sivistys näkyy olevan osalle ainakin vierasta. Jotkut sentään jotain asiallista yrittävät kirjoittaa.
Joku alkoi kertoilemaan näkymättömästä omenasta.
>>"Avaan tyhjältä näyttävän kämmeneni sinulle ja sanon sinulle että tuossa kämmenelläni on omena vaikket näekään sitä. Kumman meistä sinun mielestäsi pitää saada vastapuoli vakuuttuneeksi siitä että onko siinä omenaa vai ei - eli kummalla on todistustaakka, minulla vai sinulla?"
Kirjoittaja on oikeassa todistustaakasta. Pelkkä uskottelu ei tietenkään riitä, vaan tarvitaan perusteita. Kirjoittaja ymmärtänee, että tuonpuoleisen aineettoman Jumalan olemassaolo on laadultaan jotain aivan erilaista, niin erilaista, että sitä ei naturalistisen tieteen keinoilla voida tutkia. Jumalaa ei voi mitata eikä punnita eikä valokuvata. Perustelut ovat siten toisenlaisia, pikemminkin filosofisia sekä sellaisia, joita ei voi kovan luonnontieteen menetelmillä testata.
Toinen kirjoittaja koetti esittää, että ateisteilla ei ole mitään todistustaakkaa.
>>"Ei siinä ole mitään vippaskonstia. Ateistilla ei todellakaan ole todistustaakkaa tässä asiassa. Joka jumalan väittää olevan olemassa, hän sen todistakoon. Muutenhan minä voisin sanoa että kuu on juustoa, ja että sinäkin uskot siihen, ellet kykene todistamaan että kuu ei ole juustoa. Ei juustoa, ei taakkaa."
Mutta ei ateistikaan voi elää pelkästä tyhjästä ja "uskon puuttumisesta". Ateisteillakin on jokin sisältö maailmankuvalleen ja jokin maailmankatsomus. Yleensä se on jonkinlaista materialismia, fysikalismia tai ontologista naturalismia. Ne sisältävät väitteitä todellisuudesta, se perimmäisestä luonteesta, olemassaolosta ja sen laadusta. Se kaikki on metafysiikkaa. Ateistilla on siten taakka todistaa omat metafyysiset oletuksensa, tai sitten ateistin pitäisi myöntää perustavansa filosofiansa lähtökohdat uskoon. Todisteita sille, että maailma on perimmältään materialistinen tms. tuskin tullaan saamaan. Ateistikaan ei pääse todellisuuden taakse näkemään sitä suoraan ja puhtaasti, kuten ei uskovainenkaan. Koska ateistikaan ei *tiedä* millainen ontologia on, niin miksi väittää teismiä naurettavaksi luulotteluksi, taikauskoksi, harhaisuudeksi ja järjettömyydeksi, kuten ateisteilla on tapana tehdä?
Yksikään filosofia, eikä teoria ei pysty todistamaan elävää Jumalaa olemattomaksi?
Tuliko edes mieleen, että elävä Jumala on kaikkien filosofioiden ja teorioiden yläpuolella?
Tarkoittaa sitä, niinkuin Raamattu sanookin, että kaikkien ihmisten on polvistuttava Hänen eteensä.
Mutta jos sinä filosofoit Jumalaa ihmisen ymmärryksellä, ja logiikalla, niin sinä oot pettäny pelkästään itsesi, etkä ketään oo johdattanu totuuteen.
Se ihmisten logiikka on samanlaista, kuin joku väittäisi tietävänsä, miten on mahdollista, että avaruus voi olla ääretön.
Sehän menee ihmisen ymmärryksen yli, koska miten voi olla loputon äärettömyys, jossa ei väliseinillä ole mitään merkitystä äärettömyyden suhteen.
Koitapa sinä selittää se, miten äärettömyys on mahdollista, koska muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole.
>Kirjoittaja on oikeassa todistustaakasta. Pelkkä uskottelu ei tietenkään riitä, vaan tarvitaan perusteita. Kirjoittaja ymmärtänee, että tuonpuoleisen aineettoman Jumalan olemassaolo on laadultaan jotain aivan erilaista, niin erilaista, että sitä ei naturalistisen tieteen keinoilla voida tutkia. Jumalaa ei voi mitata eikä punnita eikä valokuvata. Perustelut ovat siten toisenlaisia, pikemminkin filosofisia sekä sellaisia, joita ei voi kovan luonnontieteen menetelmillä testata. >
Hassua, että jumaluuksien olemassaolon puolustaja (ilmeisimmin hän on sellainen) perustaa todistuksensa Jumalasta filosofisiin sekä "sellaisiin joita ei voi kovan luonnontieteen menetelmillä testata". Aivan. Filosofiset kysymykset ovat näkemyksellisiä, joilla ei ole todistusarvoa, ainoastaan mielipiteitä. Kun olisi edes JOTAIN todisteita muuta kuin sana sanaa vastaan. Mutta ei. Ja tuo lainausmerkkien sisäpuolella oleva todistelumenetelmä (mitä ne sitten ovatkaan) ovat juuri sitä Jumala-pakenee-tiedettä -teemaa. Surullista. Olisin odottanut tuolta edes hiukan fiksulta kuulostavan henkilön virtuaalikynästä edes jotain uutta...
Yksinkertaisetkin paradoksiesimerkit saavat jumaluskovaiset aina ihan ymmälleen. Pistää ajattelemaan. Toivottavasti heidätkin.
>Todisteita sille, että maailma on perimmältään materialistinen tms. tuskin tullaan saamaan. >
Valittaen on todettava, että siihen suuntaan ollaan menty koko tieteen historian ajan. Jos olet henkilö, joka haluaa kaiken tiedon tässänytjaheti niin edelleen valittaen totean, että tutkimustyö tapahtuu portaittain. Kolmannenn kerran valittaen totean että sinun elinaikanasi pyytämääsi todistusta ei tulla saamaan, siksi onkin hyvä kyseenalaistaa se, onko maailmankaikkeus perimmältään jumaluuden aikaansaama, jos et ole sitä vielä tehnyt.
>>> Yksikään filosofia, eikä teoria ei pysty todistamaan elävää Jumalaa olemattomaksi? > Tuliko edes mieleen, että elävä Jumala on kaikkien filosofioiden ja teorioiden yläpuolella? > Mutta jos sinä filosofoit Jumalaa ihmisen ymmärryksellä, ja logiikalla, niin sinä oot pettäny pelkästään itsesi, etkä ketään oo johdattanu totuuteen.
"Kirjoittaja ymmärtänee, että tuonpuoleisen aineettoman Jumalan olemassaolo on laadultaan jotain aivan erilaista, niin erilaista, että sitä ei naturalistisen tieteen keinoilla voida tutkia. Jumalaa ei voi mitata eikä punnita eikä valokuvata. Perustelut ovat siten toisenlaisia, pikemminkin filosofisia sekä sellaisia, joita ei voi kovan luonnontieteen menetelmillä testata."
No ainakaan minä en ymmärtäne, vaikken olekaan tähän ketjuun vielä kirjoittanut. Ensinnäkin tuossa yllä olevassa lähdetään selvästi siitä (täysin perusteettomasta) oletuksesta, että tämä Jumala olisi itsestään selvästi olemassa ja että kysymys olisi vain siitä, miten tästä varmasta asiasta saataisiin todisteita? Ja millähän perusteella muka lähdettäisiin tuollaisesta lähtökohdasta?
Toisekseen jos tämä jumala on pysyvästi tuntemamme todellisuuden tuolla puolen, niin ettei tästä jumalasta voida millään tavoin saada mitään mitattavissa olevia havaintoja, niin millä tavoin tämä jumala sitten muka vaikuttaa tässä todellisuudessamme?
Sillä jos vaikuttaa jotenkin, se voidaan havaita ja mitata, todentaa? Mutta jos ei vaikuta millään tavalla tässä todellisuudessamme eikä voida mitenkään todentaa, niin miten sellainen jumala sitten eroaa olemattomasta? Ja miksi sellainen jumala pitäisi ottaa jotenkin huomioon? Sellainen joka ei mitenkään vaikuta minun havaitsemassani todellisuudessa?
"miksi väittää teismiä naurettavaksi luulotteluksi, taikauskoksi, harhaisuudeksi ja järjettömyydeksi, kuten ateisteilla on tapana tehdä?"
Ai miksikö? No esimerkiksi tämän vuoksi: Zeus, Shiva, Anubis, Krishna, Apollon, Thor, Odin, Allah, Vishnu, Osiris, Amon Ra, Poseidon, Svarog, Pluto, Ukko, Saturnus, Gahesha, Belenos, Teutates, Hanuman, ym. ym. ym. (vai haluatko että jatkan? Näitä olisi vielä lisää muutamia tuhansia...)
Mutta ehkäpä me ateistit ollaan väärässä ja nuo ovatkin siis kaikki ihan totta? Eivätkä mitään taikauskoista luulottelua?
Ymmärrätkö sen, että minä ymmärrän, että sinä et ymmärrä,-ajattelussasi ja filosofiassasi olevaa "mustaa aukkoa", joka estää sinua näkemästä, että Jumala todella on, vaikket sinä Häntä näekään?
Huomaatko, lauseessani ei ollu pätkääkään filosofiaa, koska sitä ei tarvita.
Tarvitaan vain sellainen luonteenlaatu, että ei etukäteen kiellä Jumalaa olemattomaksi, vaikka Häntä ei heti viikon sisällä löytäisikään, niinkuin teillä ateisteilla on tapana tehdä, kun Jumala ei ookkaan antanu teille lottovoittoa, vaikka niin lupasitte tehdä kaikki onnelliseksi sen voiton jälkeen.
Ja seuraava todiste: -Kuvitellaan, ettet koskaan olisi traktoria, ja muutakaan pyörillä kulkevaa ajoneuvoa nähny, mutta törmäisit sen jättämiin jälkiin, niin miten saat selville, mikä ihme ne jäljet on tehny?- Kumpaan suuntaan sinun pitäisi lähteä, että saisit sen selville?
Muuten jos laatikkoleikkejä pelataan, niin minulla ainakin tulisi mieleen, että koska ihmisellä on korvat, ne on aivan taatusti myös Jumalalla, ja koska ihmisellä on kyky puhua, se on taatusti myös Jumalalla, joten Hänen on erittäin helppo ilmaista itsensä, ja vastata ihmisen kysymyksiin, koska eihän Jumala halua itseään piilottaa ihmiseltä.
Eihän piilosilla olossa oo mitään järkeä, kyllästyyhän siihen, jos toinen katoaa kokonaan.-Siispä missä vika, ettei leikki suju.
Tässä sinulle oli arvoituksia, koska näytät tykkäävän niistä.-Istut jopa suljetun laatikon vieressä, ja uskot, ettei sinne saa katsoa, vaikka kukaan ei olisi kieltänytkään.-Ei ainakaan Jumala sitä kieltänyt.
" estää sinua näkemästä, että Jumala todella on, vaikket sinä Häntä näekään? "
Se, että jotain ei ole olemassa estää hyvin tehokkaasti sen "näkemisen", enkä nyt tarkoita pelkkiä näköhavaintoja.
" Huomaatko, lauseessani ei ollu pätkääkään filosofiaa, koska sitä ei tarvita. "
Ei tainnut olla ei, ei siinä ollut myöskään mitään järkeä, mutta se ei nähtävästi estä sinua kirjoittamasta, kuten voimme päätellä myös koko kirjoituksesi loppuosasta.
Minä toistan nyt itseäni, mutta teen sen vain siksi että et ymmärtänyt sitä ensimmäiselläkään kerralla joten huvitan itseäni uudella yrityksellä. KUKAAN ihminen ei voi tietää mitään sellaisesta, joka on inhimillisen ymmärryksen ja logiikan ulkopuolella. On aivan sama onko sitä olemassa vai eikö ole, me emme voi koskaan tietää. Voimme valehdella itsellemme ja muille tietävämme, mutta niin se vain on että varmaa tietoa ei ole kellään. Uskominen johonkin ei ole vielä koskaan vaatinut sitä että se jokin olisi oikeasti olemassa. Se, että sellainen sattuisi olemaan olemassa on vain bonusta, mutta ei välttämätöntä.
" Tarvitaan vain sellainen luonteenlaatu, että ei etukäteen kiellä Jumalaa olemattomaksi, vaikka Häntä ei heti viikon sisällä löytäisikään, "
Tarvitaan sellainen luonteenlaatu joka ei kykene kyseenalaistamaan mitään kuulemaansa, ei kykene suhtautumaan kriittisesti mihinkään, ja hyväksyy suoraan kaiken mitä kerrotaan, jos se vain sattuu kuulostamaan miellyttävältä. Tarvitaan sellainen luonteenlaatu jolla on tarve miellyttää auktoriteetteja ja kyky luopua omasta tahdostaan ja vapaudesta siksi että vastuu omasta itsestään on liian raskas kantaa ja se annetaan mieluusti jonkun toisen käsiin.
" niinkuin teillä ateisteilla on tapana tehdä, kun Jumala ei ookkaan antanu teille lottovoittoa, vaikka niin lupasitte tehdä kaikki onnelliseksi sen voiton jälkeen. "
Yhyhyy, vai näin on ateisteilla tapana tehdä? Luuletko että minä olen viikossa tehnyt päätöksen jumalasta? Siinä kesti kyllä huomattavasti pitempi aika, useita vuosia, eikä asialla ollut MITÄÄN tekemistä lottovoiton kanssa. Minä en ole ikinä "jumalalta" mitään rukoillut, eikä kyse ole siitä että kokisin olevani jotenkin pettynyt "jumalan" toimintaan ja siksi päättänyt kieltää hänet. En vain yksinkertaisesti kyennyt uskottelemaan itselleni että jotain jota ei ole olemassa on olemassa.
Kiellän jumalan olemassaolon, koska ihmisellä ei ole mitään perusteita uskotella itselleen että jumala olisi olemassa, ei ole olemassa mitään mikä ei maailmassa olisi mahdollista ilman että jumala olisi olemassa, ja tärkeimpänä kaikesta: kaikki ihmisen keksimät jumalat ovat vallan välineitä ja tapoja käyttää ihmisten loputonta typeryyttä hyväksi. Näillä perusteilla olen tullut siihen tulokseen että jokainen joka väittää tietävänsä tai tuntevansa jumalan, valehtelee, mutta ei useinkaan ymmärrä valehtelevansa, vaan toistaa vain toisilta kuulemiaan valheita kykenemättä epäilemään niiden todenpäräisyyttä.
"Muuten jos laatikkoleikkejä pelataan, niin minulla ainakin tulisi mieleen, että koska ihmisellä on korvat, ne on aivan taatusti myös Jumalalla, ja koska ihmisellä on kyky puhua, se on taatusti myös Jumalalla"
Myös jäniksellä ja norsulla on korvat. Apinoilla on häntä, kaloilla on kidukset, kenguruilla on pussi. Naisella on pimppi, munasarjat, maitorauhaset ja kohtu, miehillä kivekset, pippeli ja eturauhanen. Mitkä näistä sinun mielestäsi jumalalla on? Tuli vaan mieleen, "hihi".
Anteeksi nyt vain, mutta et todellakaan voi katsoa itseäsi ja todeta että koska minä olen tämänkaltainen, niin jumalan on oltava samanlainen kuin minä. Tuo on aivan pöyristyttävän itsekästä ja minäkeskeistä. Yritätkö sinä tosissasi tehdä itsestäsi jotain jumalan lasta, eikö itsekkyydelläsi todellakaan ole minkäänlaisia rajoja? Etkö tunne minkäänlaista nöyryyttä ja kunnioitusta maailmankaikkeutta kohtaan? Pidät itseäsi luomakunnan herrana ja jumalan lapsena. Voi kristuksen vittu ja veri!
" Istut jopa suljetun laatikon vieressä, ja uskot, ettei sinne saa katsoa, vaikka kukaan ei olisi kieltänytkään.-Ei ainakaan Jumala sitä kieltänyt. "
Aha, vai niinkö minä istun. No voi vittu, OLENPA MINÄ TYHMÄ! Olematon ei tee mitään, ei myöskään kiellä tutkiasta itseään. Kyseessä on se perusongelma että mahdollisesti on tai ei ole olemassa jokin asia, josta ei ole mahdollista saada minkäänlaista tietoa, ja silti siihen pitää uskoa vain, koska joku on keksinyt määritellä sellaisen asian jonka olemassaoloa ei voida kumota tai vahvistaa. Ja siihen uskomista vaaditaan sillä perusteella että kun sitä ei voi kumotakaan, sen on oltava totta. = Lentävä spagettihirviö.
Mitä järkeä sinun jutussasi oli:D- Mutta kunhan painitaan.
Kirjoitukseni loppuosa sisältää myös järkeä, mutta se ei heti avaudu sinulle, koska olet langennut Raamatussa ilmoitettuun virheeseen,- elikkä ylpeyteen, se estää näkemästä totuutta.
Esim. minä tiedän sellaista, joka on inhimillisen ja logiikan ulkopuolella, jos sillä tarkoitat tietämättömyyttä elävän Jumalan olemassaolosta, enkä valehtele itselleni.
Jos itselleni valehtelusta olisi pienintäkään epäilystä, en kertoisi asiasta eteenpäin muille.
Mutta koska olemme vajavaisia kaikilta aisteiltamme, niin minä puhun puutteellisesti totta, mutta sinä et pysty muuta näkemään, kuin erehtyneisyyttä minussa.-Kumpi meistä puhuu tapahtunutta tosiasiaa, ja kumpi epäilee sitä todeksi.
Mahdatko sinä pystyä käsittämään sitä, että kun kaksi ihmistä on vierekkäin, toinen tuntee Jumalan ja toinen ei.-Ymmärrätkö, mistä se johtuu?
Ja mistähän johtui se, että ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi vain ja ainostaan niille, jotka rakastivat ja uskoivat Häntä, mutta ei yhtään kertaan heille, jotka vastustivat Jeesusta ja nauttivat siitä, että tappoivat Hänet, pois heidän tieltään.
Näetkö, Jos etsii vilpittömästi Jeesusta ja totuutta, Jeesus ilmoittaa itsensä Hänelle.
Ja turha on tulla selittämään mitään siitä, että ihminen näkee sitä, mitä tahtoo.-Se on täyttä sontaa, semmonen selitys, totuutta etsivän kohdalla, koska hänellä on itsekontrolli tuhansia kertoja tarkempana, kuin epäilijöillä.
-"Tarvitaan sellainen luonteenlaatu joka ei kykene kyseenalaistamaan mitään kuulemaansa, ei kykene suhtautumaan kriittisesti mihinkään, ja hyväksyy suoraan kaiken mitä kerrotaan, jos se vain sattuu kuulostamaan miellyttävältä. Tarvitaan sellainen luonteenlaatu jolla on tarve miellyttää auktoriteetteja ja kyky luopua omasta tahdostaan ja vapaudesta siksi että vastuu omasta itsestään on liian raskas kantaa ja se annetaan mieluusti jonkun toisen käsiin."-
Huomaatko sinä selittämättä, miten pohjattoman onnettoman tietämätön sinä olet elämän realiteeteista.?
Sinäkö kuvittelet, ettet joudu koskaan pyytämään apua elämän alkutekijöistä lähtien,- jos niin on, niin olet täysin henkisesti kehittymätön, etkä sen sen vuoksi pysty tajuamaan, että ihmisellä on täysin suvereeni oikeus päästä suuresta totuudesta perille, ja elämän alkuunpanijan velvollisuus ON ILMOITTAA se totuutta etsivälle.
Minä olion sillä tiellä, ja Jeesus ilmoitti minulle itsensä, vaikken osannut muuta, kuin huokaista ja odottaa.-Käsitätkö, HÄN ilmoitti minulle itsensä.
Mutta kukaan muu ei ilmoittanut, vaan kävelivät ohitse ja pitivät omia juttujaan tärkeämpinä ja parempina.
Ja tiedä se, että minä puhun totta. -Jos nyt et sitä pysty käsittämään, niin onhan meillä iäisyys aikaa, siellä kun kohtaamme, niin minä pystyn myös näyttämään sulle, mitä sain kokea.
Nyt sanat ovat niin vajavaisia, ja sinä koet asenteesi tärkeämmäksi, kuin totuuden, joten turha hukata aikaa tämän enempää, koska et käsittäny sitä "korva ja puhejuttuakaan".
Mitä ihmettä, mullako ei ole oiekutta sinun mielestä istua Jeesuksen varpaiden edessä, ja kuunnella HÄNTÄ?
Minkälainen kaMMOTTAVA peto sinä oot?- jOS sulla on noin syyllinen olo, niin silloin sinun ON MENTÄVÄ suorinta tietä Jeesuksen luo, sillä HÄN ON AINOA, joka näkee sinun lävitsesi, ja pystyy sinut vapauttamaan ja parantamaan.-TÄMÄ ON TOSI, ja usko ainoastaan, niin HÄN sen TEKEE.
Älä minua syytä, mutta minä näin sinun lävitsesi, ja sinua painaa syyllisyys, ja et tiedä, miten sen kanssa menetellä, mutta usko Jeesukseen, Hänellä on valta leikata synnintaakka pois sinunkin harteiltasi, niinkuin minunkin.
Ja kun se tapahtui minulle, se on täysin mahdollista myös sinulle.-Älä turhaan sitä estä,-totuuden löytymistä syömmeesi.
" Esim. minä tiedän sellaista, joka on inhimillisen ja logiikan ulkopuolella "
Ja vihelletääs peli poikki tässä kohtaa. Saat punaisen kortin ja kolmen keskustelun keskustelukiellon itsensä kanssa ristiriitaisesta argumentista. Sori, pois kentältä ja hiljaa. Olen koittanut katsoa sormien lävitse sitä että olet kyvytön keskustelemaan, mutta ei tuota voi loputtomiinkaan hyvällä katsoa.
Itsesi vapauden ja valon ulkopuolelle?
Taisin sanoa jossakin täysosuman, joka "upotti sinut", mutta sellaista sattuu.
Jos minä olin keskustelukyvytön, niin valitan, sellaistakin sattuu, mutta tärkeintä onkin kuunteleminen, ja sellaisen puuttuminen sinulla ehkä on painolastina.
Niinkuin sanoinkin, Jeesus kuulee ja näkee sinun lävitsesi, ja jos sinä tahdot, niin HÄN ei jätä sinua.
Ajattelepa tarkemmin asiaa, Jumalako ei sitä tietäisi, jo kaukaa, mikä ihmisen sydämessä huutaa?
Ja HÄN tahtoo vastata, ja auttaa, mutta lupa siihen TÄYTYY tulla ihmiseltä itseltään, ja ja Jumala kysyy vielä sittenkin,-"Tahdotko".
Jos vastaat myöntävästi, Hän pitää sinusta huolta, ja hoitaa sinua.- Niin tapahtui minulle useita vuosia, ja minä sain levätä, ja Jumalalle antautumista ennen ei ollut puhettakaan sellaisesta armosta, vaan täyttä helvettiä, teinpä mitä tahansa.
Ja nimenomaan siksi pystyn sinulle puhumaan siitä, TODELLAKIN Raamatun sana ja lupaus Jeesuksen VOIMASTA on täyttä totta.
Ja Jeesus kun tietää kaikki ihmisten vaivat, joka ainoan, Ja Hänellä on valta, ja tahto auttaa ihmistä, niin mikä pakko se on kieltää?
Eikö oo viisaampaa mennä Hänen eteensä, ja pyytää apua, koska ei itse voi vapautua riivaajistaan, -senhän keroo jo Raamattukin, ja se tänäkin päivänä täyttä realismia, eikä mitään filosofiaa.
Älä unohda tätä.
" Taisin sanoa jossakin täysosuman, joka "upotti sinut", mutta sellaista sattuu. "
Täysosuman? Pah, harhailit semantiikan metsässä eksyneenä yrittäen muodostaa suomenkielisistä sanoista järkeviä lauseita, tuloksena loogisia ristiriitoja kykenemättä hyväksymään mitään mitä koitin tuoda esille. Itse olen samanlainen jääräpää, minäkään en anna tuumaakaan periksi. Sellainen keskustelu ei ole hedelmällistä joten päätin lopettaa sen. Kyse ei ole siitä että jompikumpi olisi oikeasssa tai väärässä, vaan siitä että keskustelu ei johtanut mihinkään. Sinä ja minä emme voi keskustella siten että lopputuloksena olisi jotain muuta kuin alkutilanne, joten ei ole mitään järkeä haaskata aikaa sellaiseen. Sulla on se jeesus päässäsi niin tiukasti että minä en sille mitään voi, yritin kyllä auttaa mutta turhaan.