Mikä on DRM

Joku kopiosuojaus mikä valittaa. Sitä ihmistenkiusaamistekniikkaa on vähän joka paikassa. Tietokoneilla siihen törmää erityisesti WMV/WMA -tiedostoilla, Windows Vistalla ja Windows Media Playerillä.

Sitten kun se Windows Media Player valittaa jostain digitaalisista allekirjoituksista ja muusta vastaavasta niin yksi lääke tietysti on ladata VLC player -niminen ohjelma. Se yleensä näyttää kaiken ja jos ei näytä niin itse en ole nähnyt vaivan arvoiseksi käydä tappelemaan DRM:ien kanssa.

DRM tulee englannin kielen sanoista, joilla tarkoitetaan digitaalista oikeuksien hallintaa. Se pitää sisällään monia tekniikoita, joista kopiointisuojaukset ovat vain osa. Niillä tekniikoilla voidaan hallita esim. digitiedoston käyttökertoja tai käyttöaikaa, mikä mahdollistaa vaikkapa tv:stä digiboxille nauhoitetun ohjelman käytön rajoittamista ajallisesti tai kuinka monta kertaa sen voi katsoa tai miten sitä voi kopioida. Tällaiset tekniikat ovat välttämättömiä silloin, kun ihmisiltä halutaan periä maksu sisällöstä (esim. verkon kautta tapahtuva leffojen vuokraus) tai jos jokin julkinen palvelu tai yksityinen palvelu tarjoaa kolmannen osapuolen tuottamaa sisältöä, niin niiden keskinäinen sopiminen jakelutavoista ja määristä ja hinnasta edellyttää, että digitaalista sisältöä voidaan hallita.

Tarkoitus on siis sinällään ihan hyvä, mutta tässä on meneillään aikamoinen murroskausi tuon asian kanssa ja kauppatavat ja tekniikat ovat vähän hakusessa puolin ja toisin ja lainlaatijakin on aika pyörällä päästään kaikesta lobbauksesta joten ei ole ihme, että tunteet kuohuvat ja työtä on kosolti edessä ennen kuin kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun päästään.

Itse näen tämän hetken ongelmana sen, että DRM tarjoaa eri kaupallisille tahoille ja sisällön tuottajille orgastisia näkymiä rahastaa samasta sisällöstä moneen kertaan. Toisaalta kuluttajia ärsyttää (ihan oikeutetustikin) yksipuolinen ja mielivaltaiselta tuntuva sopimuksen muuttaminen. Lainlaatija toimii tässä perisuomalaiseen (ja osin länsimaiseenkin) tapaan pääoman ehdoilla eli optetus ja kulttuuriministeriö ja tulevaisuudessa superministeriö on vain teollisuuden kumileimasin. Selkeä tarve kuluttajien etua ajavalle taholle on olemassa jo jonkinlaisia vastavoimia onkin syntymässä esimerkiksi vireillä oleva piratismipuolue.

Toisaalta sisältöteollisuuskin hiukan jo laittaa jäitähattuun aikamoisten ylilyöntien jälkeen (lue sony/BMG:n rookit skandaali) ja muutama toimija antaa osittain sisältöä DRM vapaana myyntiin. Jossain määrin on nähtävissä myös kehitystä, että levy-yhtiöt nostavat kätensä pystyyn sisältömyynnin osalta ja alkavat hyväksyä sen, että ihmiset hakevat sen musan ilmaiseksi netistä. Tämä näkyy sellaisena kehityksenä että maailman tähtien konserttimäärät ovat nousussa ja lippujen hinnat nousevat ja artistit tekevät sopimuksia levy-yhtiöiden sijasta ohjelmayhtiöiden kanssa. Silloin tilanne olisi sellainen, että artistin levytystuotanto olisi netissä vapaasti kenen tahansa ilmaiseksi ja laillisesti saatavana promootio tarkoituksessa ja tili tehtäisiin keikkeilemalla. Sellainen on vain houkan ongelmallista kaikille muille paitsi supertähdille enkä usko että ihan kokonaan tuohonkaan mennään. Nämä nyt kuitenkin ovat esimerkkejä siitä kuinka hankalan kysymyksen kanssa olemme tekemisissä.

Petteri Järvinen ennusti viime vuonna hesarissa, että DRM on houkutteleva mahdollisuus digitv:n myötä, kun sisältö on digitaalista ja tallentimet ovat digitaalisia, niin sekä ylellä että maksukanavilla on helppoa ja houkuttelevaa ottaa käyttöön erilaisia sisällön tallentamisen ja käytön rajoituksia. Eli halutessaan tv kanavat voivat itse päättää, mitä sisältöä elipäätään sallivat tallentaa ja miten sallivat tallenteita käyttää. Tällä hetkellä näitä tekniikoita ei tietääkseni ole vielä käytössä tv:sa, mutta Järvinen ennusti, että mahdollisuus on suuri että ne vielä tulevat käyttöön. Joten miettikääpä kun ostatte niitä tallentavia digiboxejanne.

Me kuluttajathan emme ole täysin vailla valtaa sillä mehän voimme aina äänestää kulutuksellamme. Internet on vielä avoin taistelutanner jossa sotaa käyvät kaupalliset tahot ja kuluttajatahot. DVD-Jonin oikeudenkäynnit ja amerikkalaisen yksinhuoltajaäidin "ristiinnaulitseminen" satojentuhansien korvauksiin ovat vain esimerkkejä siitä häikäilemättömästä pelottelutaktiikasta, jolla kaupalliset tahot rahapuutaan suojelee.

Toisaalta Daavid on ennenkin voittanut Goljatin ja kaikki tyranniat ovat julmimmillaan juuriennen tuhoutumistaan ja pitää muistaa, että kaikki valta lopulta on kansalla.

Kannattaa käyttää linuxisia,siin ei itelläni oo tullut mitään tollasta!