Sanalla kirkko (kr. kyriakee, Herralle kuuluva, Herran oma) on useita merkityksiä. Laajasti ymmärrettynä kirkko on maailmanlaaja kristillinen yhteisö, universaali Kristuksen kirkko, jonka jäseniksi tullaan kasteessa. Katekismuksen (1999) mukaan Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi. Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden.
Kristinuskon mukaan kirkko on Kristuksen ruumis ja Kristus itse on sen pää (Ef. 1:22–23). Kirkon perustaja ja ylläpitäjä on Jumala itse. Kirkko on siellä, missä julistetaan Jumalan sanaa ja jaetaan sakramentteja.
Kirkon jäsenyys alkaa kasteessa. Nikean uskontunnustuksen mukaan Kristuksen valtakunnalla ei ole loppua. Kristuksen valtakunta on läsnä jo tässä todellisuudessa hänen kirkossaan.
Kirkko-sanalla tarkoitetaan myös rajatulla alueella toimivaa kristillistä yhteisöä, jonka toiminta on tietyin säännöksin määritelty. Kirkoksi voidaan kutsua myös tunnustuksellista ryhmittymää eli kirkkokuntaa, kuten luterilainen kirkko tai anglikaaninen kirkko.
Kirkkolain mukaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.
Kirkon tehtävänä on tunnustuksensa mukaisesti julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä muutenkin toimia kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.
Kristinuskon mukaan kirkko on Kristuksen ruumis ja Kristus itse on sen pää (Ef. 1:22–23). Kirkon perustaja ja ylläpitäjä on Jumala itse. Kirkko on siellä, missä julistetaan Jumalan sanaa ja jaetaan sakramentteja.
Kirkon jäsenyys alkaa kasteessa. Nikean uskontunnustuksen mukaan Kristuksen valtakunnalla ei ole loppua. Kristuksen valtakunta on läsnä jo tässä todellisuudessa hänen kirkossaan.
Kirkko-sanalla tarkoitetaan myös rajatulla alueella toimivaa kristillistä yhteisöä, jonka toiminta on tietyin säännöksin määritelty. Kirkoksi voidaan kutsua myös tunnustuksellista ryhmittymää eli kirkkokuntaa, kuten luterilainen kirkko tai anglikaaninen kirkko.
Kirkkolain mukaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.
Kirkon tehtävänä on tunnustuksensa mukaisesti julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä muutenkin toimia kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jeesus on seurakunnan pää. Se ei tarkoita kirkkoa, vaan koko maapallolta valittua, vanhurskautetuista ihmisistä koostuvaa Jumalan seurakuntaa. Kirkkoon kuuluminen ei tee ihmisestä vanhurskasta.
EF.5:22-32
22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;
23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.
24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,
30 sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä.
31 "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa
Kyllä alkukielessä Kristuksesta käytetään myös sanaa Kyrie=Kirkko
ne maalliset ihmisten perustamat kirkot, uskonnot ja kirkolliset organisaatiot eivät tarkoita silti Jeesuksen seurakuntaa. Se on täysin eri asia.
Lopun ajan lihan mielitekojen ja korvasyyhyyn vastaavat uskonlahkot ja Amerikanserkut eivät peri Jumalan valtakuntaa
Gal.5:20-21
Olen törmannyt siellä täällä sanaan " kosvasyyhy"
mitä se tarkoittaa.
Kun joku uskonlahko vastaa "korvasyyhyyn", mihin se silloin vastaa?
korvasyyhy että ihminen haluaa vain puhuttavan niin kuin hän itse uskoo oli se sitten totta tai tarua, mutta hän ei halua kuunella muuta kuin mitä hän on jo uskonut.
.....ymmärrän, kun sana seuraavan kerran tulee vastaan. Näinhän se usein menee, ehkä itselläkin
joskus.
Kuolleen ihmisen palvontaan, josta osa kristityistä tekee jopa jumalan.
Jumala on ikuinen ja muuttumaton, niinpä hän ei voi tulla myöskään ihmiseksi. Jokainen ihminen on jumalan kuva. ( sielu) siis näkymätön.
Jeesuksesta tehdään kuvia, vaikka raamattu sanoo:
Jumala ja Jumalan sana.
Kun maailmassa tapahtuu jokin katastrofi, jopa Piispa Huovinen julistaa:
Kuvien palvonta liittyy vanhassa testamentissa epäjumalan palvontaan. Se ilmenee selkeästi lainaamasi kohdan kontekstista:
2. Moos. 20:3-4:
"Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla."
Kuinka Raamattu edes kiinnostaa sinua.
Odotin saavani rankkaa kritiikkiä.
Ei Raamattu sinällään kovin paljon kiinnostakaan. Aikoinaan se tuntui tysältä uskonnolliselta teokselta muiden joukossa. Vasta kun sain henkilökohtaisesti kokea niitä asioita, joista Raamattu puhuu, se tuli tärkeimmäksi kirjaksi koko elämässäni :)
"Odotin saavani rankkaa kritiikkiä."
Mitähän ajat takaa? Sitä, että kommenttini oli yhtä tyhjän kans, eli ei rankkaa kritiikkiä, kö?
En minä aja takaa mitään.
Eikä ollut yhtä tyhjän kassa, sinähän olit ikäänkuin samaa mieltä, vai?
Luulin olevani niin toisinajattelija, että tulee
vastaväitteitä.
Olin siinä suhteessa samaa mieltä, että kuvien tekeminen epäjumaliksi on väärin, mutta Jeesuksen kuvaaminen Jumalana ei sitä ole. Raamattu esittää Jeesuksen lihaksi tulleena Jumalan Poikana.
Se miksi pidän Raamattua tärkeimpänä kirjana ei perustu yhteen tai edes muutamaan kokemukseen. Se on enemmänkin elämää Jumalan rakkaudessa ja johdatuksessa.
Tulen uskovaisesta perheestä, mutta se ei missään tapauksessa ole tehnyt uskoani itsestäänselvyydeksi. Tultuani yhä kritisoivampaan ikään aloin pohtimaan sitä mihin todella uskoin ja huomasin että uskoin niin vain koska minulle oli opetettu niin. Minua on aina kiinnostanut filosofia, tiede ja tieteen saavutukset, jotka omalta osaltaan murensivat lapsenuskoani. Hiljalleen ajauduin sellaiseen pisteeseen, että tulisin elämään ns. normaalia elämää ja Jumala saisi vain oman pienen siivunsa siitä.
Samalla kun kyseenalaistin uskoani, aloin tutustumaan tarkemmin niihin opetuksiin, joita minulle on opetettu. Raamatussa Jeesus kuvataan henkilökohtaisena Vapahtajana, johon on mahdollista muodostaa henkilökohtainen suhde. Halusin saada selvää siitä, oliko se totta. Muuten uskolla ei olisi kovinkaan paljon merkitystä. Etsiessäni vastauksia palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen, ja tuntui siltä, että kaiken takana täytyy olla jotain erityistä.
Todellinen muutos tapahtui silloin kun sain täyttyä Pyhällä Hengellä. Silloin sain kokea ihmeellistä Jumalan rakkautta ja hyväksyntää, sitä kuinka Hän tuli juuri minun luokse ja puki minut Hengellään. Ymmärsin, että kyse ei ole siitä mitä minä ansaitsen, vaan siitä mitä Hän haluaa minulle antaa. Sen jälkeen olen saanut kokea rauhaa ja varmuutta siitä, että Jumala on joka hetki kanssani ja johdattaa minua. Olen saanut huomata, että sitä mitä Raamattu opettaa on mahdollista elää todeksi.
Vähemmän hohdokkaitakin vaiheita elämääni mahtuu, mutta luottamus Jumalaan on pysynyt kaikesta huolimatta. Raamattuhan opettaa, että usko ei ole teko, vaan Jumalan lahja armosta. Sitä juuri olen saanut kokea, uskoni on Jumalan varassa, ei minun uskotteluni.
Luulisin että tämä on hieman väärä palsta kristinuskon kyseenalaistamiseen. Tämän palstan keskustelut ja väittelyt ovat keskittyneet lähinnä kristinuskon ja Raamatun sisäisiin eriäviin näkemyksiin. Hyviä palstoja voisi olla esimerkiksi "yleistä uskonnoista", "yleistä kristinuskosta", "Jumala", muutamia luetellakseni.
Hyvää päivänjatkoa sinulle.
sinulle Laurentius.
Kiitos tarinastasi.
Niin, no minä näen asiat niin kuin näen :) Minä kyllä luotan Uuden testamentin totuuteen siinä missä Vanhankin. Kaikkien niiden epäselvien vaiheidenkin jälkeen uskon, että Jumala on Pyhän Henkensä kautta pitänyt huolta siitä, että Sanassa on juuri ne asiat, jotka Jumala haluaa maailmalle ilmoittaa.
Otan toivoimuksesi/vaatimuksesi vastaan, sillä minulla onkin jo jonkin aikaa ollut aikomuksenani alkaa perehtyä Vanhaan testamenttiin. Olen toki lukenut Vanhankin testamentin läpi, mutta luulen että se mitä sieltä todella omaksuin oli promillen luokkaa, jos sitäkään. Minä uskon, että Uusi testamentti perustuu täysin Vanhan testamentin varaan, eikä niitä voi elää todeksi ilman toinen toistaan.
Minulle henkilökohtaisesti avautuu juuri se, mitä kristityt uudelleen ja uudelleen toistaa :) Nimenomaan henkilökohtaisesti. Se mitä ihmiset ja kirkot opettavat ovat usein ravitsevaa hengellistä ruokaa, mutta silti minulla itselläni on vastuu pitää se, mikä on hyvää. Uskon, että Pyhän Hengen johdatuksessa voin sen tehdä ja rakentaa uskoni sille perustalle, joka pysyy - Kristuksen sovitustyön varaan.
Siinä olet oikeassa, että Sana on kaikki kaikessa, mutta minun näkemykseni mukaan Raamattu esittää Kristuksen Jumalan Sanana. Harmillista, että minun Vanhan testamentin tietämykseni on sen verran vajaata, etten voi sitä sinulle sieltä osoittaa. Vasta Uusi testamentti, joka on siis Uusi liitto Kristuksessa (josta Vanha testamentti selkeästi ilmoittaa), kuvaa Jumalan Pojan Sanana, jonka voimalla kaikki on luotu ja jonka voimasta kaikki pysyy yllä. Näin minä olen sen ymmärtänyt.
Toivotan sinulle Jumalan siunausta ja kaikkea hyvää.
Minä en usko olevani osa "uutta Israelia". Kuinka metsäöljypuun oksa voisi ylpeillä jalon öljypuun oksan rinnalla? Jeremiakin kirjoittaa samaisessa luvussa, ettei hylkää kansaansa.
Eipä sitten muuta :)