"Sapattikäsky on annettu nimenomaan Israelin kansalle merkiksi Jumalan ja heidän välilleen, 2.Moos.31:13-17, eikä millään voida todistaa sen kuuluvan jollekin toiselle kansalle maan päällä.
Antautuminen seitsemännenpäivän pitämiseen merkitsee varastamista Israelilta, juutalaisilta.
Tämä juutalainen sapattikäsky on ikuinen merkki. Siksi ei sitä luonnollisesti koskaan voidakaan kumota niihin nähden, joille se kerran on annettu kaikkien heikäläisten noudatettavaksi. Sapattikäsky on annettu Mooseksen laissa, muttei Kristuksen.
Kun me pelastumme, emme pelastu Mooseksen lain alaisiksi, vaan Kristuksen.
Koska nyt Kristuksen laki ei sisällä minkäänlaista seitsemännenpäivän käskyä, niin ei meillä myöskään Jeesuksen opetuslapsina ole olemassa minkäänlaista sapattipulmaa.
Sillä mitä tulee uustestamentilliseen seurakuntaan, on sapattikäsky sille yhtä vähän annettu kuin kumottukaan. Sitä ei ole olemassa eikä koskaan ole ollutkaan.
Rauhamme ei perustu lain määräysten pitämiseen, mikä on ainoastaan tulevan varjo, vaan täydelliseen pelastustyöhön, jossa Kristus on suuri, elävä todellisuus Kol. 2:16,17.
Meillä eivät ole oppi-isinämme sekä Mooses että Kristus, vaan ainoastaan Kristus, sillä kirjoitettu: "Yksi on teidän mestarinne, Kristus" Matt. 13:8,10.
Hän itse tuo ilmi vaatimuksensa tähän esiintyessään uutena ja suurempana lainantajana, uuden liiton perustajana, mikä selvästi näkyy mm. vuorisaarnassa ja hebrealaiskirjeessä.
Kristuksen uustestamentillisessa laissa, uuden liiton laissa, mainitaan ensimmäinen käsky 62 kertaa, toinen 4 kertaa, KOLMATTA EI YHTÄÄN KERTAA, neljäs 6 kertaa, viides 6 kertaa, seitsemäs 6 kertaa, kahdeksas 4 kertaa, yhdeksäs 9 kertaa ja kymmenes 9 kertaa.
Jos Jeesus toivoi meidän pitävän vanhantestamentillisen sapatin, niin on enemmän kuin ihmeellistä se , ettei hän yhden yhtäkään kertaa korostanut sen merkitystä, vaikka niin usein teroitti toisia käskyjä.
Uuden lainantajan uudella liittokansalla on uusi sapatti, nimittäin lepo Kristuksen täytetyssä työssä. Ja " joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut(todellisen)levon teoistaan" Hebr.4:10.
Mutta Israelin lasten on pidettävä seitsemättä päivää niin kauon kuin he vaeltavat ilman Kristusta. Jos sitä vastoin joku juutalainen pelastuu Kristuksen armosta, niin hän myöskin vapautuu sapattimääräyksestä, sillä eihän hän voi mitenkään elää kahdessa liitossa. Mooseksen ja Kristuksen välillä on suuri "MUTTA" Joh.1:17."
Kirjasta Folke Thorell 1954 -Totuus sapatista ja sunnuntaista-
Antautuminen seitsemännenpäivän pitämiseen merkitsee varastamista Israelilta, juutalaisilta.
Tämä juutalainen sapattikäsky on ikuinen merkki. Siksi ei sitä luonnollisesti koskaan voidakaan kumota niihin nähden, joille se kerran on annettu kaikkien heikäläisten noudatettavaksi. Sapattikäsky on annettu Mooseksen laissa, muttei Kristuksen.
Kun me pelastumme, emme pelastu Mooseksen lain alaisiksi, vaan Kristuksen.
Koska nyt Kristuksen laki ei sisällä minkäänlaista seitsemännenpäivän käskyä, niin ei meillä myöskään Jeesuksen opetuslapsina ole olemassa minkäänlaista sapattipulmaa.
Sillä mitä tulee uustestamentilliseen seurakuntaan, on sapattikäsky sille yhtä vähän annettu kuin kumottukaan. Sitä ei ole olemassa eikä koskaan ole ollutkaan.
Rauhamme ei perustu lain määräysten pitämiseen, mikä on ainoastaan tulevan varjo, vaan täydelliseen pelastustyöhön, jossa Kristus on suuri, elävä todellisuus Kol. 2:16,17.
Meillä eivät ole oppi-isinämme sekä Mooses että Kristus, vaan ainoastaan Kristus, sillä kirjoitettu: "Yksi on teidän mestarinne, Kristus" Matt. 13:8,10.
Hän itse tuo ilmi vaatimuksensa tähän esiintyessään uutena ja suurempana lainantajana, uuden liiton perustajana, mikä selvästi näkyy mm. vuorisaarnassa ja hebrealaiskirjeessä.
Kristuksen uustestamentillisessa laissa, uuden liiton laissa, mainitaan ensimmäinen käsky 62 kertaa, toinen 4 kertaa, KOLMATTA EI YHTÄÄN KERTAA, neljäs 6 kertaa, viides 6 kertaa, seitsemäs 6 kertaa, kahdeksas 4 kertaa, yhdeksäs 9 kertaa ja kymmenes 9 kertaa.
Jos Jeesus toivoi meidän pitävän vanhantestamentillisen sapatin, niin on enemmän kuin ihmeellistä se , ettei hän yhden yhtäkään kertaa korostanut sen merkitystä, vaikka niin usein teroitti toisia käskyjä.
Uuden lainantajan uudella liittokansalla on uusi sapatti, nimittäin lepo Kristuksen täytetyssä työssä. Ja " joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut(todellisen)levon teoistaan" Hebr.4:10.
Mutta Israelin lasten on pidettävä seitsemättä päivää niin kauon kuin he vaeltavat ilman Kristusta. Jos sitä vastoin joku juutalainen pelastuu Kristuksen armosta, niin hän myöskin vapautuu sapattimääräyksestä, sillä eihän hän voi mitenkään elää kahdessa liitossa. Mooseksen ja Kristuksen välillä on suuri "MUTTA" Joh.1:17."
Kirjasta Folke Thorell 1954 -Totuus sapatista ja sunnuntaista-
Vastaukset 5
Vanhimmat
## Kristuksen uustestamentillisessa laissa, uuden liiton laissa, mainitaan ensimmäinen käsky 62 kertaa, toinen 4 kertaa, KOLMATTA EI YHTÄÄN KERTAA, neljäs 6 kertaa, viides 6 kertaa, seitsemäs 6 kertaa, kahdeksas 4 kertaa, yhdeksäs 9 kertaa ja kymmenes 9 kertaa. ##
Eipä löydy raamatusta tällaisia numeroituja käskyjä!
No jos tuo on kirjoitettu 1954, ei näytä vaikuttaneen ainakaan adventistien loivaan kulkuun. Meno sen kun jatkuu..
vaan ainoastaan merkiksi israelille!
minä aion viettää sapattia vastakin.
Jeesus vahvisti yksiselitteisesti Matt. 5:17, 18 että hänen eli Jumalan kymmenen käskyn laki on täysin muuttumaton vähintään tämän maailmanajan loppuun saakks - siitä ei piirukaan muutu.
SAPATTIKÄSKY ON YKSI LAIN KÄSKYISTÄ JA LIITTYY SIIHEN TÄYSIN KIINTEÄSTI JA MUUTTUMATTOMASTI.
Kaikki tämänvastainen tieto on lähtöisin "valheen isältä" eikä mistään muusta lähteestä.
Jeesuksella ei ollut tarvetta sen kummemmin korostaa lepopäiväkäskyä suhteessa muihin käskyihin, sensijaan hän halusi osoittaa, että sapatin rasitteeksi aikojen kuluessa ihmisten toimesta asetetut lisämääräykset eivät olleet Jumalan tahdon mukaisia vaan pilasivat tämän pyhän ja siunatun päivän, jonka Jumala alunperin tarkoitti ilon ja vapauden päiväksi, jolloin saamme erityisellä tavalla lakata omista teoistamme ja hiljentyä tutkimaan Jumalan suuria tekoja. Näinollen Jumala tarkoitti tämän päivän hyvin evankelisluonteiseksi.
Jonkin muun päivän asettaminen lepopäiväksi on aina hyvin törkeätä Jumalan pilkkaa ja hänen suurta halveksimistaan Luojana, jonka muistoksi sapatti on perimmältään ehdottomasti asetettu jo luomisviikon päätteeksi.
Sellainen uusi asetus lepopäivän muuttamiseksi on siis aina pelkästään ihmisasetus, jolla ihminen yhtyy siihen Saatanan himoon, jossa tulee esiin seuraava halu: "Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'" Jesaja 14:14. Sellaista Raamattu kutsuu Jumalan pilkkaamiseksi, vrt. Ilm. 13:5, 6 ja Daniel 7:25, joka liittää tähän juuri pyrkimyksen muuttaa Jumalan lakia ja sen aikaa koskeva käsky.
Sunnuntailepopäivä on siis täysin epäraamatullinen ja Jumalaa pilkkaava asetus eikä mitään muuta.
Se on varastamista Jumalalta jos mikä!
Sapatti ei sitäpaitsi ole alunperin juutalaisista vaan se asetettiin jo vajaat pari tuhatta vuotta ennen ensimmäisenkään juutalaisen syntyä eli luomisessa.