Perinteinen teesi: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Entä jos et "rakastakaan" itseäsi? -> et sitten rakasta lähimmäisiäsikään. Ja toisaalta kristinuskohan nimen omaan opettaa ed. kanssa hieman ristiriitaisesti tai ed. teesiä mielestäni vesittävästi niin sanotusti "kääntämään poskea" ja ottamaan iskuja vastaan, eli opettaa itseä kärsimään. Jos siis antaa itsensä kärsiä (=ei rakasta itseään) niin kuin opetetaan, niin miksi sitten ei silloin antaisi toisenkin kärsiä tämän periaatteen valossa?
Ateistinen versio:"Rakasta itseäsi niin kuin lähimmäistäsi."
Ateismiinhan kuuluu myös ajatus siitä että ihminen on yksin itse itselleen vastuussa teoistaan/valinnoistaan, siten itsensä tietoinen vahingoittaminen ei ole tietenkään järkevää.
Entä jos et "rakastakaan" itseäsi? -> et sitten rakasta lähimmäisiäsikään. Ja toisaalta kristinuskohan nimen omaan opettaa ed. kanssa hieman ristiriitaisesti tai ed. teesiä mielestäni vesittävästi niin sanotusti "kääntämään poskea" ja ottamaan iskuja vastaan, eli opettaa itseä kärsimään. Jos siis antaa itsensä kärsiä (=ei rakasta itseään) niin kuin opetetaan, niin miksi sitten ei silloin antaisi toisenkin kärsiä tämän periaatteen valossa?
Ateistinen versio:"Rakasta itseäsi niin kuin lähimmäistäsi."
Ateismiinhan kuuluu myös ajatus siitä että ihminen on yksin itse itselleen vastuussa teoistaan/valinnoistaan, siten itsensä tietoinen vahingoittaminen ei ole tietenkään järkevää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Entä jos et "rakastakaan" itseäsi? -> et sitten rakasta lähimmäisiäsikään. Ja toisaalta kristinuskohan nimen omaan opettaa ed. kanssa hieman ristiriitaisesti tai ed. teesiä mielestäni vesittävästi niin sanotusti "kääntämään poskea" ja ottamaan iskuja vastaan, eli opettaa itseä kärsimään. Jos siis antaa itsensä kärsiä (=ei rakasta itseään) niin kuin opetetaan, niin miksi sitten ei silloin antaisi toisenkin kärsiä tämän periaatteen valossa?
Minun mielestäni se, että antaa itsensä kärsiä, ei välttämättä tarkoita, ettei rakasta itseään. Itse harratan urheilua (kärsin väliaikaisesti fyysisesti) että voisin rakastaa itseäni enemmän sen vuoksi.
Luulen, että "toisen posken kääntäminen" tarkoittaa "kostokierteen lopettamista". Jos rupeaa iskemään takaisin, toinen reagoi useimmiten samalla tavalla ja oravanpyörä on valmis.
Sitä paitsi, kaikkihan riippuu siitä, mikä on itsensä suhtautuminen kärsimykseen. Onko se äärimmäinen paha vai kuuluuko se elämään?
"Luulen, että "toisen posken kääntäminen" tarkoittaa "kostokierteen lopettamista". Jos rupeaa iskemään takaisin, toinen reagoi useimmiten samalla tavalla ja oravanpyörä on valmis"
Aikoinaan oli tapana, että isäntä saattoi lyödä orjaa poskelle. Orja oli näin nöyryytetty ja alamainen.
Jos isäntä löi orjaa toisen kerran, tahtoi se sanoa, ettei enää kyseessä ollutkaan orja vaan tasavertainen "tappelupukari" eli kyse oli haasteesta tappeluun.
Siitä tämä käännä toinenkin poskesi, niin olet tasavertainen.
Ei se Jesse sitä sillä tainnut tarkoittaa.
Luulen, että toisen posken kääntäminen oli suoraan sanottuna vittuilua. Ehkä tuohon aikaan oli tapana lyödä orjaa vain toisella kädellä ja toisella lyöminen olisi ollut lyöjälle nöyryytystä, jolla hän olisi tunnutstanut toisen ylemmyyden.
Vanha sanonta:
Ihmisen voimaa ei mitata sillä, kuinka kovaa hän pystyy lyödä, vaan sillä , kuinka paljon hän pystyy vastaanottamaan lyöntejä.
Mitä todella tarkoittaa toisen posken kääntäminen? Piileekö siinä ehkä jotain paljon syvällisempää?
Oikeat johtopäätökset edellyttävät oikeaa tulkintaa. Oletko varmasti tulkinnut kyseisen asian oikein?