Nyt tarvitaan nopeita vastauksia!!! Kyse siis MIEHEN OMAN AJAN MÄÄRÄSTÄ
Avioliitossa 24vuotias nainen ja 34 vuotias mies. Kaksi lasta 6kk ja 1v 10kk.
Mies käy töissä 40h viikossa, nainen hoitaa lapset kotona. Nuorempi valvottaa edelleen öitä ja mies masentunut.
Kyse on omasta ajasta ja sen määrästä, ja oikeastaan mitä on oma-aika tälläisessä elämän tilanteessa kun on pieniä lapsia.
Kuinka paljon päivässä, viikossa ja kuussa tulisi olla omaa-aikaa? Tasapuolisesti tietenkin mutta nyt kyse määrästä.
Vastatkaa pian ja asiallisesti!!!
Avioliitossa 24vuotias nainen ja 34 vuotias mies. Kaksi lasta 6kk ja 1v 10kk.
Mies käy töissä 40h viikossa, nainen hoitaa lapset kotona. Nuorempi valvottaa edelleen öitä ja mies masentunut.
Kyse on omasta ajasta ja sen määrästä, ja oikeastaan mitä on oma-aika tälläisessä elämän tilanteessa kun on pieniä lapsia.
Kuinka paljon päivässä, viikossa ja kuussa tulisi olla omaa-aikaa? Tasapuolisesti tietenkin mutta nyt kyse määrästä.
Vastatkaa pian ja asiallisesti!!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
No itehän te sen parhaimmin tiedätte paljonko omaa aikaa tarviitte, ja myös sen onko mahdollisuutta saada senverran omaa aikaa kuin haluaa...lapset täytyy jokatapauksessa hoitaa!!! Eiköhän perheellisellä se "oma aika" ole ihan sitäkin että pääsee vaikka kavereitten kanssa kahville tms..pitääkö sen aina muka tarkottaa baarireissua tms??? Mut tosissaan te kaksin siitä päätätte, ei me muut!!!
omalla ajalla. Tavallaan kotona isä on omalla ajallaan töistä ja töissä omalla ajallaan kotitöistä. Olisiko tarkoittamasi 'oma aika' sitten urheilua, penkkiurheilua, auton rassaamista, kapakissa käyntiä tai kenties jotain muuta. On täysin mahdotonta sanoa mitään tuntimäärää, kuinka monta tuntia kahden lapsen isä tarvitsee ns. omaa aikaa.
Entä sitten teidän kahden yhteinen aika? Jokainen parisuhde tarvitsee parin yhteistä aikaa, tai kohta parisuhdetta ei enää ole.
Entä äidin oma aika? Hänhän ei tee töitä kodin ulkopuolella, joten hänelle pyhä ja arki on helposti yhtä ja samaa, siis kotitöitä. Ei hyvä.
Mutta jos siis tavoittelit meiltä jotain täsmällistä xx tuntia ja xx minuuttia -vastausta vastalauseeksi pirttihirmullesi joka ei päästäisi sinua edes kauppaan töiden jälkeen niin voi voi. Ei kai sentään?
lasten kanssa se oma aika=työmatka.
Tai se on ihan minimissä. Siksi avioliitot hajoo usein juuri tuossa kohtaa, kun ei jakseta. Ja toinen joutuu jaksaa kaiken yksin.
Vanhempien pitää sopia että kumpikin saa vähän henkästä erikseen ja yhdessä.
Toisaalta tilenne muuttuu muutamassa vuodessa kun lapset lähtee hoitoon ja kouluun.
Eikun jaksamisia ja lapsille ihanat vanhemmat
Oma aika on yliarvostettua. Vain uusi media-sana. Lapsista kuuluu nauttia, kun ne nyt on saanut hommatuksi. Meillä, minä isänä ainakin mielelläni käytän rentouttavaa aikaa pienten kanssa puuhaten, hyvin kokaten, VAPAA EHTOISESTI, päivittäin.
En juoksentele kapakoissa, harrasteissa ilman lapsia, (-lasten kanssa kylläkin)
Vaimonikin on onnistunut kaartamaan elämänsä lasten ympärille, kysymättä koskaan minkään vapaa-ajan perään.
Mitä mies tekisi omalla ajalla? Kännäisi baarissa, vai harrastaisi jotain tms. järkevää?
Minä (isukki 31v) käyn salilla töiden jälkeen kaksi kertaa viikolla ja kerran viikonlopun aikana. Yksi salireissu matkoineen vie noin kaksi tuntia, eli "omaa-aikaa" on säännöllisesti 6 tuntia viikossa. Toki joskus on jotain yllättävää, ja silloin harrastukset joustaa.'
Tärkeää on myös kahdenkeskinen aika vaimon kanssa. Meillä on hyvä tilanne, sillä isovanhemmat ja yksi lasten tädeistä asuu samalla paikkakunnalla, ja he ovat aina mielellään lapsenvahteina. Pääsemme siis joskus olemaan ihan vain kahdestaan. Pyrimme siihen, että joka toinen viikko vietetään muutama tunti ilman lapsia. Ei aina tehdä mitään ihmeellistä, joskus käydään ulkona syömässä tms. Mutta usein halutaan vain olla, jutella, käydä kävelyllä...
Vaimon omaa aikaa on vähemmän kuin minulla, sen myönnän. Mutta hän ei sitä halua, vaikka ehdotan. Joskus hän käy kaverin kanssa kahvilla tms, mutta ei välttämättä edes joka viikko. Yleensä hänellä on lapset mukana, ja hän on muokannut harrastuksensa sellaisiksi, että saa lapset mukaansa. No, on mullakin joskus vanhempi lapsista salilla messissä.:) Yksityinen pieni sali, ei koskaan paljoa porukkaa. Lapsi saa leikkiä rauhassa.
Paljolti siitä minkä käsittää omaksi ajaksi. Nyt kun formula kausi taas alkaa niin minulla on omaa aikaa katsoa formulat. Vaimo ja lapset pysyvät silloin poissa "tieltä". Viikonloppuisin tiedän vaimon ja lasten nukkuvan pitkään, itse herään samoihin aikoihin kuin työ aamuina ja niimpä minulla on 2-3 tuntia omaa aikaa tehdä just sitä mitä huvittaa.
ollaan pari kymppisiä ja meillä 3viikon ikäinen vauva. miehellä on harrastus jossa käy 1-3 kertaa viikiossa ja vuorot ovat 1-3h per kerta.. se käy meille hyvin.. siis jos miehellä ei ole työvuoroa niin käy pelaamassa. itse rupean käymään salilla 1-2 kertaa viikossa kunhan vain kroppa paranee vielä
Kun meillä lapset olivat alle 3-vuotiaita, niin ei ollut kummallakaan vanhemmalla mitään omaa aikaa.
Minun piti oikein ruinata, että sai käydä uimahallissa uimassa.
Nykyään lapset ovat 9 ja 7, joten elämä on helpompaa. Lasten kanssa voi puuhata monenlaista mielekästä ja kolmestaankin lasten kanssa on ihan kiva olla, jos toinen vanhemmista haluaa käydä jossain.
Nykyään me molemmat käymme ehkä 4 kertaa vuodessa kavereiden kanssa kaljalla tai siiderillä ja sitten minä käyn ehkä kerran kuukaudessa uimassa ja vähän useammin kävelyllä.
Vaimo rentoutuu yksin sillä, kun hän pääsee kaupungille ostoksille ostamaan vaatteita itselleen ja lapsille. Tällöin lapset siis eivät ole mukana. Joitakin vaatteita voi ostaa niinkin.
Puhu asioista suoraan puolisosi kanssa. Muutaman vuoden kuluttua perhe-elämä lasten kanssa on kivaa. Puolison kanssa pärjääminen tuntuu olevan nykyään haastavampaa kuin lasten kanssa pärjääminen.
Kerran kuukaudessa yksi päivä ilman lapsia. elokuvissa, syömässä, taikka sitten siivotte ylimääräiset pölyt ja tavarat pois.
Vaikka kymppi uutisten aikaan käperrytte kainaloon ja olette ihan hiljaa, ettekä puhu lapsista taikka töistä mitään.Käytte suihkussa yhdessä ja jne..
Miehellä tarvitsee olla omaa aikaa. työssä 8h tylsää työssä, työkaverit päin peetä, kotona mellakka, leluja siellä sun täällä. Joka päivä pari tuntia rauhoittumiseen.
Meillä on ihana 1v ikäinen poika.Rakastan häntä kovasti.Ja olen onnellinen hänen olemassa olostaan. Mutta....
Mieheni on töissä eikä juurikaan käy ulkona...vuoden aikana on käynyt Jyväskyläralleissa kesällä pidemmän reissun, kerran kaverin kanssa kaljoittelemassa yön yli reissulla ja muutamia kertoja syömässä tms kavereiden kanssa.
Minä olen ollut kesälä yhden viikonlopun kavereideni luona hieman kotia kauempana,joka keskeytyi kun mieheni ei saanut poikaani syömään.Muulloin en ole ollut erossa pojastani lainkaan.Ei kun olen,oon käynyt 3 kertaa ruokakaupassa niin et mies on vahtinut nukkuvaa lasta kotona.
Vaikka mieheni on LÄSNÄ päivittäin töiden jälkeen ja niitä ennen, hänellä on kokoajan omaa aikaa kotona koska on siihen omassa lapsuuskodissaan tottunut ja niin päättänyt meilläkin olevan. Vaikka asiasta kesksutellaan,asia muuttuu vain hetkeksi jos silloinkaan.
meillä siis oli poika joka söi alusta asti pullosta,koska syntyi keskoskokoisena..joten isi olisi voinut yhtälailla hoitaa ja syöttää pienestä asti hänet..mutta ei halunnut,kun siksihän äiti on äitiyslomalla. Tämä siis tarkoitti sitä että minä hoidan pojan kaikki syötöt,kaikki vaipatukset,kaikki muut hoidot...hoidan päiväunet,hoidan iltanukutukset jotka nykyisin erityisne hankalia..teen ruoat,pidän kodin siistinä,pyykkään ja taittelen vaatteet kaappiin,lähes aina käyn kaupassa(pääsääntöisesti vaunuilla kävellen)...minä olen se joka syö vasta kun lapsi on nukkumassa,joka käy suihkussa itkuhälyn kanssa päiväunein aikana ja on valmis menemään vettävaluvana kylpytakissa piahlle nukuttamaan lasta uudestaan jos herää kesken suihkun vaikka mies olisikin kotona.
Olen se joka jättää ohjelman katsomiset kesken jos herää(tv:tä katson iltaisin maksimissaan tunnin-2,tämä siis pätkittäin, kun poika nukkuu), herää öisin 3-10 kertaa kun poika on levoton ja jaksaa taas seuraavan ja seuraavan ja seuraavan päivän..
Kun olin kipeä,hoidin lapsen samassa..vaikka mies oli vapaapäivällä.
Ja mies... niin, hän haluaisi enemmän vapautta olla ja tehdä kuten haluaa. Vaikka saa nukkua aina kokonaisen yön eri huoneessa kun me jotta uni on rauhoitettua, saa valmistautua aamuisin rauhassa töihin, on päivän töissä, käy usein ulkona lounaalla, saa istua illan tai nukkua tai ulkoilla ja syödä kun on nälkä ja katsoa haluamansa ohjelmat haluamaansa aikana ja puhua puhelimessa jne...
Mitä mies tekee pojan kanssa...jos on hänen hyväntuulen päivänsä hän leikkii pojan kanssa mahdollisesti 15 minuuttia,jos jakssaa ja on kerran kokeillut syöttää poikaa kun minulla oli oksennustauti ja oksensin vessassa...ei onnistunt. Lapsi ei syö eikä nuku mieheni seurassa...eikä ihme kun ei ole niihin toimiin isän kanssa tottunut.
Kun asiasta yrittää puhua ja perustela myös minun tarvetta hengähtämiselle, omalle ajalle, unelle...mies uhkaa erolla.
Ei ehkä ole oikea paikka minun purkautumiselleni mutta kirpasiee kun isät aina vaatii sitä omaa aikaa...
t:Kovinkovin väsynyt äiti
en ole raskaana, enkä koskaan tahdo lapsia hankkiakaan..ainakaan näiden tekstien perusteella. Teidän melkein kaikkien elämä kuulostaa aivan järkyttävän masentavalta. Miten vanhemmat silti jaksavat aina hehkuttaa kuinka lapsi tuo elämään sisältöä...näiden tekstien perusteella se näyttää enemmänkin tuhoavan sitä:( hitsi että alkoi kyllä masentaa teidän puolesta.
Pikkulapsiaika on rankkaa ja parisuhde on koetuksella varmasti. Asiaa helpottaa jos isä osallistuu lapsen hoitoon tasapuolisesti eikä jätä kaikkea äidille. Yo. keskoslapsen äidillä on ihan liian rankkaa.
Laita se mies seinää vasten sillä sinähän olet kuin yksinhuoltaja jos mies ei käytännössä auta ollenkaan! Teillä on jo kriisi sinun väsymisen takia ja kohta edessä ero jollet saa miestä hoitamaan osaansa. Aivan käsittämättömän itsekäs mies sinulla. Ulkoruokintaa, niin johan tulee järki päähän. Jos ei tule, niin helpompi sinun on elää yksin lapsesi kanssa.
Jätä tollanen nahjus paska,jos ei halua osallistua oman lapsensa hoitoon ja kehityksen seuraamiseen ja anna kenkää tollaselle urvelolle!Kyllä meidän isien täytyy ajatella äitejä jotka tekevät ison homman lasten hoidossa!!
Kaikki sympatiat ovat puolellasi ja vaikka täällä porukat tarjoavatkin eroa "helpoksi" ratkaisuksi, tiedät varmaan ettei sekään niin helppo olisi. Itse olen täsmälleen samassa tilanteessa ja oli kuin joku muu olisi ajatuksiani kirjoitellut.Ainoa ero siinä että mun lapsi on 5kk. Mulla on se hyvä puoli että saan lapseni hoitoon äidilleni, muttei sekään pidemmän päälle ole ratkaisu, kun mies sitä pitää nyt jo itsestäänselvyytenä, enkä jatkuvasti voi äitiäni "vaivata". Lohduttavaa tietää etten ole siis ainoa... Voimia sinne