Tiede todistanut kehitysopin mahdottomuudet!

Laajimmalle levinnyt ja vaikuttavin väite Raamatun totuudellisuutta vastaan on usko siihen, että nykytiede olisi todistanut evoluutioteorian oikeaksi ja siten osoittanut Raamatun luomiskertomuksen vääräksi. Tämän väitteen ratkaiseva virhe on kuitenkin siinä, että on mahdotonta todistaa tieteellisesti oikeaksi mitään elämän alkua koskevaa teoriaa. Se johtuu siitä, tiede perustuu havaintoihin ja kokeisiin, ja on mahdotonta tehdä havaintoja tai kokeita maailmankaikkeuden synnystä. Brittiläinen biologi L. Harrison Matthews myöntää tämän Darwinin Lajien synty -kirjan vuoden 1971 painoksen johdannossa:
Evoluutio on biologian selkäranka, ja biologia on siten merkillisessä asemassa oleva tiede, että sen perustana on todistamaton teoria - onko se siis tiedettä vai uskoa? Usko evoluutioteoriaan onkin täysin rinnastettavissa luomisuskoon - molemmat ovat käsitteitä, joiden niihin uskovat tietävät olevan tosia, mutta joita kumpaakaan ei ainakaan toistaiseksi ole pystytty todistamaan.

Evoluutiota ei ole yleisesti hyväksytty tieteelliseksi tosiasiaksi siksi, että se voitaisiin todistaa tieteellisesti, vaan siksi, että sen ainoata vaihtoehtoa, erityistä luomista, ei missään tapauksessa voida hyväksyä. Ihmiskunnan valtavien sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen riippuu elämän alkuperän oikeasta ymmärtämisestä. Jos evoluutioteoria on oikein, silloin elämä on vailla moraalista ohjausta ja merkitystä. Toisaalta, jos Jumala on luonut meidät, silloin elämällämme on merkitys, suunta ja tarkoitus.(1) Darwin kirjoittaa kirjassaan Lajien synty (s. 666): "Luonnossa vallitsevasta sodasta, nälästä ja kuolemasta on siis suoranaisena seurauksena ylevin ilmiö, mitä voimme ajatella, nimittäin ylempien eläinten syntyminen" (Tähän perustuu Hitlerin rotuoppi).

Evoluution kanssa ristiriidassa olevat tieteenalat:

Tähtitiede
Geologia
Paleontologia
Fysiikka
Matematiikka
Biologia
Antropologia
Informaatiotiede

1. Tähtitiede
Maailmankaikkeus ei ole syntynyt alkuräjähdyksessä (mikä siellä olisi räjähtänyt?). Räjähdys synnyttäisi vain kaaoksen, eikä mitään hienoja järjestelmiä. Tiedemiehet ovat laskeneet, että planeetat pitäisi panna takaisin omille radoilleen vähintään 20 miljoonan vuoden välein, koska ne liukuvat radoiltaan painovoiman heittelemänä. Komeetat ovat pääasiassa jäätä. Auringon läheisyydessä osa niiden massasta haihtuu, joka näkyy pyrstönä. Asiantuntioiden mukaan 10000 vuodessa suurin osa niistä olisi hävinnyt tomuksi, mutta kuitenkin niitä on vielä runsaasti. On puhuttu Kuipferin ja Bellin vyöhykkeistä, joista muka tulee komeettoja, mutta niiden olemassaoloa ei ole todistettu. Aurinko imee itseensä 100.000 tonnia mikrometeoriitteja vuorokaudessa. Lisäksi aurinkotuuli työntää niitä kauemmaksi avaruuteen. Aurinko olisi siivonnut lähiavaruuden 10.000 vuodessa, mutta niitä on vielä runsaasti.

Maapallolla eroosio huuhtoo kaiken kiinteän aineen mereen 14 miljoonassa vuodessa. Maapallon pyörimisnopeus hidastuu. Jos lasketaan mitä se olisi ollut 5 mrd vuotta sitten, niin se olisi ollut niin suuri, että mantereet olisivat keskipakoisvoiman vuoksi siirtyneet päiväntasaajalle ja maan muoto olisi litistynyt pannukakuksi. Eli maapallo ei voi olla 5 mrd vuotta vanha, kuten väitetään. Miksi maalla on kuu? Se ei ole muodostunut samasta materiaalista kuin maa, vaan sen kallioperä on erilaista. Se ei voi siepata sitä avaruudesta. Jos esim. asteroidi ohittaa planeetan, sen vetovoima kiihdyttää vauhdin liian suureksi, jotta se voisi jäädä kiertämään sitä. Tätä keinoa käytetään = myös avaruusluotaimien vauhdin lisäämiseen. Kuu loittonee koko ajan maasta. Sen nykyinen sijainti viittaa nuoreen ikään.

Ihmistä ei voisi olla olemassa, jos luonnon lait olisivat hitusenkin toisenlaiset kuin ovat. Maapallo näyttää todella huolellisesti elämää varten suunnitellulta pienintä yksityiskohtaa myöten. Jos painovoiman voimakkuus poikkeaisi nykyisestä parinkin prosentin verran, elävillä olennoilla ei olisi olemassaolon edellytyksiä. Jos neutronin tai protonin massat olisivat hiukankin erilaiset, ei atomeja olisi olemassa. Jos protonin ja elektronin sähköiset varaukset muuttuisivat miljoonasosan verran, koko maailmankaikkeus hajoaisi.

2. Geologia
Fossiileja sisältävien kerrostumien väitetään syntyneen hitaasti miljardien vuosien aikana. Mutta miten on selitettävissä monien kerrostumien läpi ulottuvat fossiilit. On esimerkiksi löytynyt puita, jotka ulottuvat miljoonia vuosia edustavien kerroksien läpi. Sieltä on myös löytynyt yli 20 metriä pitkä valas pystysuorassa pyrstöllään seisomassa. Mitenkähän se on pysynyt riittävän kauan pystyssä ja miten se on säilynyt tuhoutumatta? Geologiset aikakaudet määritellään kerrostumissa olevien fossiilien perusteella. Täydellistä kerrossarjaa ei kuitenkaan ole kuin oppikirjoissa. Välistä voi puuttua yli 100 miljoonan vuoden kerrostumat tai ne voivat olla väärässä järjestyksessä vanhempi nuoremman päällä. Kerroksien välissä ei ole merkkejä eroosiosta. Niistä ei myöskään löydy meteoriitteja, vaikka niitä koko ajan sataa maan päälle. Toisina maailmankausina näyttää kerrostuneen yksinomaan kymmenien metrien paksuudelta sihdattua hiekkaa, toisina metrikaupalla savea, mutaa tai kalkkikiveä. Todella erikoisia aikakausia! Tosiasiassa tälläisiä aikakausia ei ole ollut olemassakaan, vaan Raamatun ilmoittama vedenpaisumus on synnyttänyt nuo kerrostumat. Fossiileja syntyy ainoastaan, jos eliöt ovat nopeasti hautautuneet ja kivettyneet, kuten Raamatun vedenpaisumuskertomuksessa tapahtui. Normaalisti ne mätänevät tai raadonsyöjät syövät ne.

Miten jopa etelämantereella on jäännöksiä trooppisesta kasvillisuudesta? Raamattu antaa siihen ainoan järkevän selityksen. 1 Moos 1:6-7. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä". Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin. Korkealla ilmakehässä oli läpinäkyvää vesihöyryä (ilmeisesti ionosfäärissä), = joka aiheutti kasvihuoneilmiön. Tällöin lämpö ei karannut avaruuteen, vaan levisi tasaisesti joka puolelle. Kerros suodatti myös UV-säteilyn pois, joten ihmiset elivät kauemmin ja olivat terveempiä. Tämä mahdollisti mm. dinosaurusten elämisen, jotka eivät nykyisessä ilmastossa pystyisi elämään missään (koska ovat ilmeisesti olleet vaihtolämpöisiä, eivätkä yön jälkeen koko päivänä ehtisi lämmetä niin paljon, että pääsisivät liikkeelle). Dinosaurusten fossiileja on löytynyt Alaskasta ja Etelänapamantereelta. Dinosaurusten luista on eristetty DNA:ta ja verisoluja. Tämän löydön jälkeen on myös monista muista fossiileista löydetty DNA:ta (mm. 200 milj. vuotta vanhaksi väitetystä kalan fossilista). Asiantuntioiden mukaan se ei voi säilyä yli 10000 vuotta. Vesihöyrykerros on aiheuttanut myös korkeamman ilmanpaineen, jolloin esim. toista sataa kiloa painavat lentoliskot ovat voineet päästä lentoon. Tietenkin niissä olosuhteissa myös strutsi ja muut suuret nykyisin lentokyvyttömät linnut ovat pystyneet lentämään.

Miten syntyi jääkausi? Normaalisti sitä ei voi syntyä. Jos nimittäin on kylmää, niin silloin on vähän kosteutta ja päinvastoin. Raamattu antaa siihen ainoan järkevän vastauksen. Se johtui vedenpaisumuksesta. Napa-alueet olivat kylmimmät, joten vesi satoi alas lumena. Tapahtuman täytyi olla nopea, koska Siperiassa mammutit pakastuivat niin nopasti, että viimeisen aterian jäännökset eivät ehtineet tuhoutua ruuansulatusjärjestelmässä. Kautta maailman useiden vuorien huipuilta on löydetty merieläinten fossiileja. Monin paikoin jokilaaksot ovat suhteettoman suuria nykyisiin veden virtaamiin nähden ja jokien uomat voivat jatkua meren alla satoja kilometrejä aina mannerjalustan reunalle asti. Tulvasta kertovaa perimätietoa on yli 150 maailman kansalla.

Glen Rosessa, Texasissa on löydetty liitukerrostumasta ihmisen ja dinosaurusten jalanjälkiä lähekkäin. Samasta kerrostumasta löydettiin hiiltynyt oksa, jonka iäksi määriteltii hiili-14-menetelmällä 12800 vuotta. Kuitenkin dinosaurusten väitetään kuolleen sukupuuttoon n. 70-120 miljoonaa vuotta sitten ja ihmisten esi-isien ilmaantuneen 1-10 milj. vuotta sitten. Luolamaalauksissa on esiintynyt joutsenliskoja. Kansantaruissakin kerrotaan lohikäärmeistä. Italiassa, Beneventon maakunnassa on löydetty juuri kuoriutuneen dinosauruksen poikasen jäännökset, josta on säilyneet luusto, lihakset, mahalaukku ja suolisto (Nature: 392: 383-387). Kongossa, suoalueella, tiedemiehet ovat tutkineet tuntemattoman eläimen jalanjälkiä. Paikallisten asukkaiden mukaan se on virtahevon kokoinen ja he käyttävät siitä nimeä Mokele-mbembe. Heidän kuvailujensa perusteella kysymyksessä on apatosaurus (Creation-lehti no 4. 1999). Tohtori Clifford Burdick, joka on geologi, löysi kerrostumasta lapsen jalanjäljet noin 600 m korkeudelta Swasey-vuorilta, Utahista. Jalanjäljen keskellä olivat kokoonpuristuneen trilobiitin (alkeellinen niveljalkainen, jolla on hyvin kehittyneet silmät) jäännökset. Oli ilmeistä, että trilobiitti ei ollut fossiloitunut, kun lapsi astui sen päälle. Se oli litistynyt lapsen jalan alla. Eli ihmiset ja trilobiitit elivät samaan aikaan vaikka trilobiittien piti kuolla sukupuuttoon 300-400 milj. vuotta sitten.

Kerrostumien ikä määritellään yleensä johtofossiilien avulla. Johtofossiilimenetelmä on klassinen esimerkki kehäpäättelystä. Se perustuu sille oletukselle, että evoluutioteoria on totta. On päätetty, että jos kerrostumasta löytyy trilobiittejä, sen ikä on vähintään 300 milj. vuotta. Jos sieltä löytyy dinosaurusten luita, ikä on vähintään 70 milj. vuotta jne. Myös varsieväkala oli eräs johtofossiili siihen saakka kunnes se löytyi elävänä Madagaskarin läheltä. Tässä kuvitellaan, että mitä alkeellisemman eliön fossiilista on kysymys, sitä vanhempi se on. Mutta eläähän tälläkin hetkellä alkeellisia eliöitä, joten ei geologinen ikä ja fysiologinen alkeellisuus liity mitenkään toisiinsa. Jos radioaktiivinen iänmääritys on ristiriidassa edellisen kanssa, se hylätään ja luotetaan johtofossiilijärjestelmään.

Muut iänmääritykset perustuu radioaktiivisten aineiden säteilyn alenemiseen ajan kuluessa. Siinä tehdään seuraavat olettamukset:

1. Kivi ei sisältänyt puoliintumistuotteita alkutilassaan, ainoastaan lähtöainetta.

2. Lähtöainetta tai puoliintumistuotetta ei ole tullut lisää tai poistunut kivestä.

3. Radioaktiivinen puoliintumisaika on pysynyt vakiona.

Kohdat 1 ja 2 eivät pidä paikkaansa. Myös kohtaa 3 epäillään. Nature ja Science lehdet kirjoittivat vuonna 1998, että epäillään neutriinosäteilyn muuttavan puoliintumisaikaa.

Eräs iänmääritysmenetelmä perustuu hiili-14-isotoopin radioaktiivisuuden alenemiseen ajan kuluessa. Se soveltuu käytettäväksi muutamien tuhansien vuosien pituisille ajanjaksoille Se perustuu oletukselle, että hiili-14 määrä ilmakehässä ja sen puoliintumisaika ovat pysyneet vakioina. Kosminen säteily tuottaa hiili-14-isotooppia. Kosmiseen säteilyyn taas vaikuttaa maan magneettikenttä. Vuonna 1835 Gauss mittasi sen voimakkuudeksi 85,6x1021 A/m2. Nykyisin se on 80,1x1021 A/m2. Tämä merkitsee sitä, että maa on 1400 vuoden välein menettänyt puolet magneettikenttänsä voimakkuudesta. Jos tästä lasketaan mitä se on ollut 10.000 vuotta sitten, niin voimakkuudeksi saadaan sama kuin magneettisella tähdellä (mitähän se olisi ollut 5 miljardia vuotta sitten?). Voimakas magneettikenttä on siis aiheuttanut, että hiili-14-isotooppia on muodostunut sitä vähemmän mitä varhaisimmista ajoista on kysymys. Tällöin myös fossiilit ovat sisältäneet sitä vähemmän ja näyttävät vanhemmilta. Koska kosminen säteily aiheuttaa mutaatioita, niin niitä on syntynyt menneisyydessä vähemmän kuin nykyään. Vaikka mutaatiot ovat lisääntyneet, ei minkäänlaista kehitystä ole havaittu, vaan mutaatioiden vaikutus on ollut joko neutraali tai haitallinen. Iänmäärityksen luotettavuutta on kokeiltu seuraaviin asioihin:

-Elävä etana, ikä 2.300 vuotta

-Elävä Islannin merisammal,ikä 6.000 - 8.000 vuotta

-Elävä nevadalainen etana, ikä 27.000 vuotta

-Jäätynyt Alaskan myskihärkä, päänahkan ikä 24.140 vuotta ja turkin ikä 17.210 vuotta

Pidempiä aikakausia mitataan kalium-argon-ja uraani-lyijy-menetelmillä. Kalium-argon menetelmä perustuu siihen, että kalium on heikosti radioaktiivinen ja hajoaa tuottaen argonia. Argon varastoituu kaliumia sisältäville kidepinnoille. Argonmäärä mitataan ja siitä lasketaan kiven ikä. Kiven sulaminen laavaksi hävittää argonin, joten ikää mitataan sen jähmetymisestä. Argon ei ole kemiallisesti sitoutunut aineeseen, vaan fysikaalisesti. Tämä aiheuttaa sen, että argonia voi päästä karkuun tai sitä voi siirtyä aineeseen ilmakehästä. Argonin pitoisuudet ovat erittäin pieniä, joten mittausvirheen mahdollisuus on suuri. Menetelmä perustuu kaliumin puoliintumisaikaan, joka oletetaan olevan vakio. Havajin laavavirrat, joiden tiedetään olevan alle 200 vuotiaita, on määritelty Kalium-argon- menetelmällä jopa 3 miljardin vuoden ikäiseksi!

Uraani-lyijy-menetelmässä mitataan kuinka paljon uraania on muuttunut lyijyksi. Lähtökohdaksi otetaan, että alussa lyijyä oli 0%.

3. Paleontologia
Fossiiliesiintymien tutkiminen paljastaa elämänmuotojen puuttuvan maakuoren alimmasta kahdesta kolmasosasta (niin kutsuttu esikambrinen kausi). Sitten yhtäkkiä elämä ilmestyy monissa kehittyneissä muodoissaan. Kaikki tärkeimmät selkärangattomat elämänmuodot on löydetty kambrikauden kivistä. Näiden eläinten rakenne on niin mutkikas, että evolutionistit arvioivat niiden kehittymisen vieneen ainakin puolitoista miljardia vuotta. Fossiililöydöt siis paljastavat elämän ilmestyneen äkisti, monissa muodoissa, mutkikkaana ja runsaana ilman mitään esi-isiä, mistä kehittyä! Se todistaa lajien pysyvyydestä. Siitä puuttuvat tuikitärkeät välimuodot. Tämä ei selvästikään todista asteittaisesta orgaanisesta evoluutiosta. Kyseessä on yliluonnollinen luominen.

Jo vuonna 1953 ruotsalainen kasvitieteilijä N. Heribert-Nilsson sanoi: "Paleobiologisten tosiasioiden perusteella ei ole mahdollista laatia edes jonkin eliön evoluution irvikuvaa. Fossiiliaineisto on nyt niin täydellinen, että välimuotosarjojen puuttumista ei voida lukea aineiston niukkuuden tiliin. Aukot ovat todellisia, eikä niitä tulla koskaan täyttämään". Hevosen fossiilisarja on eräs arvostetuin ja parhaiten tunnettu esimerkki orgaanisen evoluution ”todisteista”. Kysymyksessä on kuitenkin erilaisia hevosia eikä mitään välimuotoja ole löydetty. Kaksi nykyhevosta on löydetty samasta fossiilikerrostumasta kuin sarjan ensimmäinen (Eohippus).

Englantilaista koivumittaria on yleisesti käytetty esimerkkinä nykypäivän evoluutiosta. Koivumittaria on aina esiintynyt vaaleana, keskivaaleana ja tummana muunnoksena. Ennen teollista vallankumousta puiden rungot olivat vaaleita ja ne tarjosivat suojaavan taustan vaaleille koivumittareille, kun taas tummat perhoset erottuivat niiltä helposti, jolloin linnut söivät ne. Siksi tummia perhosia oli paljon vähemmän koko populaatiossa. Kun saastumisen vuoksi puiden rungot tummuivat, niin 45 vuoden kuluttua tilanne oli päinvastainen. Ei tässä ollut kysymys evoluutiosta, koska mitään uutta ei kehittynyt. Kysymyksessä oli pelkkä muuntelu. Paleontologi Colin Patterson puhui asiantuntijoille New Yorkissa ja Chicagossa 80-luvun alussa. Hän esitti seuraavan kysymyksen: "Voisitteko kertoa minulle jotain, mitä tiedätte evoluutiosta, minkä tahansa tosiasian?" Kummassakin paikassa hänen kysymystään tervehdittiin hiljaisuudella.

Koska fossiiliaineisto ei tue olettamusta vähittäisestä muutoksesta, niin jotkut evolutionistit arvelevat nykyään, että makroevoluution täytyy edetä hyppäyksittäin (punktualismi). Kun ei ole esimerkiksi liskojen ja lintujen välimuotoja, niin selitetään, että liskon munasta kuoriutui kerran lintu. Mitenkähän lintu lisääntyi, kun toista ei ollut?

4. Fysiikka
Miten energia syntyi? Ei luonto eikä ihminen pysty sitä synnyttämään. Sitä voi vaan muuttaa muodosta toiseen. Kokonaismäärä pysyy vakiona termodynamiikan ensimmäisen pääsäännön mukaan. Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan käyttökelpoisen energian määrä pienenee koko ajan. Samoin kaikki rakennelmat rappeutuvat eikä mikään kehity itsekseen. Rakennelmien korjaamiseen tarvitaan älyä ja energiaa ja sittenkin muutos on vain tilapäinen. Kaikki tuhoutuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Olemassa oleva käyttökelpoinen informaatio vähenee jatkuvasti termodynamiikan toisen pääsäännön mukaisesti. Ihmisen perimään on varastoitunut mutaatioiden vuoksi jo 4000 virheellistä, sairauksia aiheuttavaa geeniä. Sydney Harris (kirjassa "Second law of thermodynamics") sanoo: "En voi ymmärtää, kuinka biologinen kehitys ja kaiken rappeutuminen voivat toimia vastakkaisiin suuntiin. Pelkästään ongelman pintapuolinenkin pohdinta vaatisi enemmän ymmärrystä kuin minulla on. Voin vain esittää kysymyksen..." Evoluutiobiokemisti tohtori Harold Blum kirjoittaa: ”Vaikka elävien systeemien energiajärjestelmiä tutkitaan kuinka tarkasti tahansa, emme löydä todisteita termodynamiikan periaatteiden kumoutumisesta.” Koska energia ei voi luoda itseään, kaikkein tieteellisin ja loogisin johtopäätös on, että Jumala loi sen.

5. Matematiikka
Todennäköisyyslaskennan mukaan elämää ei voi syntyä sattumalta. Mukana olevien osien määrän lisääntyessä todennäköisyys niiden saamiseksi sattumalta tiettyyn järjestykseen pienenee eksponentiaalisesti. Jos yrittää saada 20 numeroitua korttia sattumalta numerojärjestykseen on todennäköisyys 1:2.432.902.008.176.640.000! Halutunlaisen 200-osaisen järjestelmän syntymiseen sattumalta on todennäköisyys 1:10375. Kuitenkin tämä on naurettavan alkukantainen verrattuna eläviin järjestelmiin. Viimeaikaiset NASA:n tutkimukset osoittavat, että kaikkein alkeellisin solu, joka voidaan luokitella eläväksi, koostuu vähintään 400:sta aminohappoketjusta. Marcel Golay on osoittanut, että kaikkein yksinkertaisimmankin kahdentuvan proteiinimolekyylin sattumalta muodostumisen todennäköisyys on 1:10450. R.L. Wysong on laskenut, että todennäköisyys pienimmänkin itsestään kahdentuvan proteiinin ja DNA:n muodostamalle kokonaisuudelle on 1:10167.626, vaikka lähtöaineiden ja käytettävissä olevan ajan määrä olisi tähtitieteellisen suuri! Osaatko kuvitella, millainen todennäköisyys vielä monimutkaisemmalla rakenteella tai elimellä, kuten esimerkiksi ihmisaivojen aivokuorella, olisi kehittyä sattumalta? Ihmisaivojen aivokuori käsittää yli 10 miljardia solua, jotka kaikki ovat järjestäytyneet tarkalleen tietyn mallin mukaan, ja joista jokainen jo itsessään on fantastisen monimutkainen! Jos oletetaan prosessin tapahtuneen hyvin hitaasti, todennäköisyys pienenee. Matemaatikot pitävät yleensä sellaisia tapahtumia, joiden todennäköisyys on vähemmän kuin 1:1050, samana kuin todennäköisyys nolla, eli mahdottomina.(1)

6. Biologia
Evoluutioteorialta puuttuu kokeellinen ja teoreettinen luonnontieteellinen perusta. Kehitysoppi väittää, että oli joku alkumeri, jossa oli erilaisia kemikaaleja, nykyistä voimakkaampi UV-säteily ja voimakkaita sähköpurkauksia. Tälläisissä olosuhteissa saadaan syntymään aminohappoja. Samalla syntyy myös elämälle myrkyllisiä aineksia. Proteiinin syntymiseksi aminohappojen pitäisi liittyä yhteen polypeptideiksi. Polypeptidisidoksen syntyessä syntyy myös yksi vesimolekyyli. Kemian lakien mukaan, kun vettä on tarpeeksi, reaktio kääntyy päinvastaiseksi, eli tapahtuu hydrolyysi. Jonkun täytyisi olla jatkuvasti poistamassa vettä, että proteiini pysyisi koossa. Jos vettä on liikaa proteiinien synteesiä ei tapahdu. Prof. Wilder Smith on sanonut: "Meri on siis käytännöllisesti katsoen viimeinen paikka, missä elämän proteiinit voisivat spontaanisti muodostua aminohapoista". Edellytyksenä on myös hapeton ilmakehä, muuten mahdollisesti syntyvät orgaaniset molekyylit olisivat tuhoutuneet hapettumalla. Kuitenkin monet prekambriset kivilajit sisältävät hapettuneita rautamineraaleja. Jos ei ollut happea ei ollut myöskään otsonia. Tällöin UV-säteily on ollut voimakasta. Se tuhoaa tehokkaasti orgaanisia molekyylejä (käytetään mm. leikkaussalien desinfiointiin). Tunnettu englantilainen tiedemies Sir Fred Hoyle on sanonut: "Väite, että maapallolla olisi muodostunut elävä solu sattumalta jostakin orgaanisesta alkuliemestä, on korkeimman luokan järjettömyyttä."

Ei voi syntyä ensin alkeellista solua, koska sellaista ei ole olemassa. Bakteerienkin solut ovat hyvin monimutkaisia. Erilaisia soluja pitäisi syntyä paljon, että edes muutama olisi sovelias kehittymään pidemmälle. Ei alkeellisinkaan eliö ole voinut kehittyä siten, että on vain tullut kasa erilaisia soluja, jotka ovat aloittaneet yhteistyön. Jokaisessa solussa on kaikkien solujen informaatio. Jokainen solu ottaa siitä vain itseään koskevan tiedon. Eli DNA:ssa on oltava koodattuna tarkat rakennepiirustukset, jolloin se voi ohjata soluja ("sinä olet luusolu ja sinun paikkasi on tässä ja sinä olet lihassolu ja kiinnityt luuhun tässä kohtaa", jne.). Solu on paljon monimutkaisempi kuin Nesteen öljynjalostamo. Siellä on miljardi työläistä - valkuaisaineet (proteiinit) - jotka tekevät kemiallisia tapahtumia. Siellä on kemiantehtaat, puolustuslaitokset, jätteenhoitolaitokset ja tavaran vastaanottolaiturit. Sen DNA:ssa täytyisi olla tiedon oikoluku- ja korjausohjelma, (kuten todellisuudessa onkin) muuten se menettäisi pian tietonsa näin ankarissa olosuhteissa. Miksi monimutkainen korjaussysteemi, jos DNA:n muuttuminen olisi eliölle edullista ja veisi kehitystä eteenpäin? Jos jostakin kummasta syystä elinkelpoinen solu syntyisi ja se osaisi jopa lisääntyä, niin siitä tulisi jonkinlaista mössöä alkumeren pinnalle, kunnes ravinto loppuisi. Mitähän energialähdettä se käyttäisi? Fotosynteesi on hyvin monimutkainen ja kemosynteesikin tarvitsee entsyymikoneiston. Jos solu olisi päässyt alkuun kemosynteesin avulla, joka muuttaa rikkivetyä sulfaatiksi, niin ei se rikkivedyn loputtua voi vaihtaa energianlähdettä.

Monet tutkijat eivät enää usko, että kaikki elämä on saanut alkunsa yhdestä solusta, vaan alkusoluja on ollut useampia. Tämä selitys on uskottava ainoastaan, jos oletetaan, että niiden takana on yhteinen suunnittelija. Kuinka solujen DNA:ssa voisi muutoin olla sama geneettinen koodi?

Jos kehitysoppi pitää paikkansa, niin miksei uusia lajeja enää synny? Banaanikärpäselle on synnytetty 30000 sukupolven aikana valtava määrä mutaatioita, eikä ole saatu aikaan muuta kuin siipien surkastumista tai vastaavaa. Miksei löydy lajien välimuotoja? Kaikki lajit ovat ilmestyneet täydellisinä ja runsaina yhtäaikaa ympäri maapalloa eivätkä ole senjälkeen muuttuneet. Kehitysopin mukaan matelijoista olisi pitänyt kehittyä nisäkkäitä. Mutta se vaatii aikamoisia muutoksia. Yksi on alaleuan ja korvan muutos. Matelijoilla ei ole varsinaista keskikorvaa kuuloluineen ja alaleuka taas muodostuu useammasta luusta. Muutos on selitetty niin, että leukaluut ovat vaeltaneet ylös ja muuttuneet kuuloluiksi. Nisäkäsmäisissä matelijoissa on haluttu nähdä muutosta tähän suuntaan. Niillä kuitenkin on matelijamainen leuka eikä kuuloluita. Myös lantion luiden pitäisi kasvaa yhteen. Aivojen koon täytyisi selvästi kasvaa. Poikastenhoitovaiston täytyisi ilmestyä samoin kuin maitorauhasten poikasten ruokkimiseen. Maitorauhasten sanotaan kehittyneen hikirauhasista, mutta kuvitelkaa, että aluksi poikasten olisi täytynyt elää melkein pelkästä hiestä, jos Darwinin vähittäisten muutosten teoria pitää paikkansa. Matelijoilla ei sitä paitsi ole hikirauhasia. Verenkiertojärjestelmän olisi pitänyt muuttua ja sydämen muuttua kolmilokeroisesta neljälokeroiseksi. = Lämmönsäätelymekanismin olisi pitänyt kehittyä, sillä matelijat ovat vaihtolämpöisiä. Sama muutos pitäisi tapahtua vähintään kahdessa eri sukupuolta olevalla eläimellä ja niiden pitäsi tehdä yhteisiä jälkeläisiä, muuten syntynyt ominaisuus katoaa sukupolvien aikana. Jos geeneissä on liian suuria eroja, jälkeläinen on lisääntymiskyvytön. Esim. muuli, joka on hevosen ja aasin risteytys, ei voi saada jälkeläisiä.

*) Teksitä muutettu!

Evoluutioteoria edellyttää silmän kehittyneen sattumanvaraisesti useita kertoja. Frank Salisbury kommentoi sellaisen mahdollisuutta näin: ”Viimeinen epäilykseni koskee niin kutsuttua paralleelievoluutiota (rinnakkaisevoluutiota)... Jokin niinkin monimutkainen elin kuin silmä olisi ilmaantunut monta kertaa; esimerkiksi mustekaloissa, selkärankaisissa ja niveljalkaisissa. On tarpeeksi hankalaa selittää sellaisen syntyminen kerran, mutta pelkkä ajatuskin niiden kehittymisestä useamman kerran saa pääni pyörälle”. Myös lepakoille ja delfiineille olisi pitänyt kehittyä tutkajärjestelmät kummallekin erikseen. Samoin äärettömän monimutkaisen siipimekanismin oletetaan kehittyneen toisistaan riippumatta neljä eri kertaa (hyönteiset, lepakot, lentoliskot ja linnut). Ei ole olemassa fossiilisia välimuotoja siitä, että lentokyky ylipäätään olisi kehittynyt.

Miten seuraavat eläimet ovat voineet kehittyä sattumalta? Merivuokoilla on lonkeroissaan tuhansittain pieniä polttiaissoluja, jotka laukeavat pienimmästäkin kosketuksesta ja ampuvat myrkkypiikkejä tunkeilijaan. Keihästetty tunkeilija lamaantuu, jolloin merivuokko syö sen. Vaikka tämä on tehokas puolustusjärjestelmä, hämmästyttävä merietana pystyy syömään verivuokkoja vahingoittumatta, laukaisematta polttiaissoluja ja sulattamatta niitä ruuansulatusjärjestelmässään. Sulamattomat polttiaissolut poistuvat merietanan ruuansulatuskanavasta värekarvojen peittämiä putkia pitkin selässä oleviin nystyihin. Polttiaissolut varastoituvat näihin nystyihin ja merietana käyttää niitä itsensä puolustamiseen!

Pommittajakuoriainen on pieni hyönteinen, joka on aseistettu tyrmäävän tehokkaalla puolustusjärjestelmällä. Vihollisen uhatessa tämä pippurinen pommittajakuoriainen pamauttaa kahdesta peräpäässään sijaitsevasta putkesta = ärsyttävää ja pahanhajuista, lämpötilaltaan sata-asteista kaasua suoraan epäonnisen päällekävijän naamalle. Tohtori Hermann Schildknecht on selvittänyt, että kuoriainen muodostaa räjähdysaineensa sekoittamalla yhteen kahta kemikaalia, vetyperoksidia ja hydrokinoneita, jotka yhdistyessään muodostavat erittäin vaarallisen kemikaaliseoksen. Näiden kemikaalien lisäksi tämä etevä pikku kuoriainen lisää seokseen kemikaalia, joka toimii inhibiittorina. Se estää kemikaaleja reagoimasta ja mahdollistaa niiden varastoinnin pitkiäkin aikoja. Aina kun jokin saaliseläin, esimerkiksi sammakko, lähestyy pommittajakuoriaista, se ruiskuttaa varastoimiaan kemikaaleja kahteen polttoputkeen ja lisää juuri oikealla hetkellä seokseen vielä yhtä kemikaalia (anti-inhibiittoria). Se poistaa inhibiittorin vaikutuksen ja aivan hyökkääjäparan nenän edessä tapahtuu voimakas räjähdys. Kuinkahan monta kovakuoriaista ehti lentää kappaleina taivaan tuuliin, ennenkuin sopivat kaasuseokset ja inhibiittori kehittyivät?(1)

Alkeellinen kolibakteerikin on ihmeellinen luomus. Sillä on kuusi sähkömoottoria, jotka pyörittävät värekarvoja joiden avulla bakteeri liikkuu. Moottorissa on mm. laakeri, runko ja roottori samaan tapaan kuin sähkömoottorissa yleensä. Käyttöjännite on 0,2 V ja pyörimisnopeus 100 kierrosta sekunnissa. Moottorit ovat niin pieniä, että yhden millimetrin matkalle niitä mahtuisi 30000 kappaletta. Lisäksi bakteerilla on hieno navigointijärjestelmä, joka ohjaa moottoreita.

Darwinismiin kuuluu olennaisena olemassaolon taistelu, jossa parhaat selviytyvät voittajina. Mitenkähän eläinten välinen yhteistyö sopii tähän teoriaan?

Luonnosta löytyy eräs hämmästyttävä puhdistussymbioosiksi kutsuttu eliösuhde, joka saattaa kehitysopillisen ajattelun naurunalaiseksi. Esimerkiksi kala uiskentelee ympäriinsä pyydystäen ravinnokseen itseään pienempiä kaloja ja äyriäisiä. Aikanaan sen suuhun kerääntyy ruuan tähteitä ja loiseläimiä. Monet kalalajit ratkaisevat tämän ongelman pistäytymällä paikallisella puhdistusasemalla. Puhdistusasemalla suurikokoinen kala aukaisee kitansa ja kiduksensa paljastaen ilkeännäköiset hampaansa ja kitaan uivat peloton pikku puhdistajakala ja katkarapu tekemään työtään. Tehtävänsä tehtyään ne uivat jälleen ulos isomman kalan kidasta täysin vahingoittumattomana ja iso kala ui pois. Tälläinen puhdistussymbioosi on monien petokalalajien, puhdistajakalalajien ja katkarapulajien välillä. Myös krokotiilinvartijaksi kutsuttu lintu on valmis kävelemään suoraan Niilin krokotiilin kitaan puhdistaakseen sen parasiiteista. Sekin palaa kidasta täysin vahingoittumattomana. Luomisopin kannattajien mielestä tälläinen eliösuhde ei ole mitenkään voinut syntyä vain sattumalta, yrityksen ja erehdyksen kautta etenevän evoluutioprosessin seurauksena. Eläinten itsesuojeluvaisto ylittäisi taatusti tämänkaltaisen luonnottoman itsemurhataipumuksen. (1)

Delfiinien on monesti tiedetty pelastaneen veden varaan joutuneita ihmisiä haiparvien kynsistä karkoittamalla hait tiehensä. Tämä on varsinaista altruistista käyttäytymistä, josta Darwin sanoi, että hänen teoriansa olemassaolon taistelusta kumoutuisi, jos voitaisiin todistaa jonkin toisen lajin asettaneen henkensä alttiiksi toisen lajin puolesta.

Darwin keksi teoriansa Galapagossaarilla tutkiessaan erilaisia peippoja. Niille oli kehittynyt erilaisia ominaisuuksia riippuen olosuhteista. Tästä Darwin kuvitteli, että oli tapahtunut evoluutiota. Tosiasiassa geenit sallivat suuren muuntelun. Siksi lajien sisällä syntyy erilaisia yksilöitä, joista luonnonvalinta valitsee parhaiten menestyvät. Darwin oli sekoittanut keskenään mikro- ja makroevoluution.

7. Antropologia
Ihmisen "esi-isät". Ramapithecus. Ramapithecus eli noin 12-8 miljoonaa vuotta sitten (jos ajoitussysteemit olisivat oikeassa). Siitä on löytynyt vain muutama hammas ja leukaluun kappale. Myöhemmin kävi ilmi, että ne muistuttivat kovasti nykyisin elävän paviaanilajin hampaistoa.

Australopithecus. Australopithecuset eli etelänapinat elivät Itä-Afrikassa noin 3,7-1 miljoonaa vuotta sitten. Niillä ei ole mitään tunnettua kantamuotoa. Ramapithecus oli hävinnyt jo 4 miljoonaa vuotta aikaisemmin. Etelänapinoiden kallon tilavuus oli noin 450 cm3, kun se simpanssilla on n. 400 cm3. Löydöt ovat kovin niukkoja. Parhaiten ovat säilyneet hampaat ja leukaluut, koska niiden luu on kovinta. Paras löytö lienee Etiopiasta v. 1974 löytynyt "Lucy", jonka luurangosta löytyi peräti 40 %! Se mitä etelänapinoiden kalloista on jäljellä, pystyy vuorenvarmasti osoittamaan, että ne ovat kuuluneet apinalle. Kallo on kaukana ihmisen kallosta. Australopithecuset elelivät Itä-Afrikassa melkein kolme miljoonaa vuotta. Tänä aikana ne eivät lainkaan kehittyneet ja sitten ne hävisivät yhtäkkiä ties minne muuttumatta miksikään toiseksi apinaksi.

Homo Habilis eli "taitava ihminen". Taitava ihminen eleli Afrikassa yhtäaikaa etelänapinoiden kanssa n. 2,2-1,6 miljoonaa vuotta sitten. Aivokopan tilavuudeksi on laskettu n. 750 cm3. Homo habiliksen jäänteitä on löytynyt niin vähän, että edes hänen kokoaan ei ole pystytty luotettavasti arvioimaan. Vuonna 1960 löytyi vain osia aivokopasta ja yläleuasta. Vuoden 1972 löytö Keniasta koostui sadoista luunsirpaleista. Niitä piti sovitella kuusi viikkoa yhteen, ennenkuin saatiin kipsiä ja mielikuvitusta apuna käyttäen jonkinlainen kallo, joka muistuttaa apinan kalloa. Se on nimeltään "kallo 1470". Homo habiliksen polveutumisesta ei ole mitään tietoja, eikä kukaan tiedä, minne ja miksi se katosi.

Homo Erectus eli pystyihminen. Homo erectus eleli melko laajoilla alueilla Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa noin 1.600.000-300.000 vuotta sitten. Sen aivokopan koon on laskettu olleen 900-1000 cm3 ja pituus 150-180 cm. Viimeisimmän tiedon mukaan kysymyksessä olisi sukupuuttoon kuollut ihmisrotu, jonka kallonmuoto on samantapainen kuin Australian alkuasukkailla. Osa löydöistä oli myös apinan luita. Pekingin- ihmisestä löydettiin pelkkiä kalloja, jotka muistuttivat kovasti apinaa ja ne olivat murskattu takaraivosta. Samasta paikasta löydettiin työkaluja ja muita merkkejä ihmisen toiminnasta. Kertomatta yleensä jätetään, että samasta paikasta löytyi myös kymmenen ihmisen luurankojen jäännökset. Ihmiset olivat siis syöneet apinoiden aivot. 1980-luvun puolivälissä löytyi Turkana-järveltä melko täydellinen erectus-pojan luuranko. Tämän löydöksen perusteella Homo erectuksen reisiluun ja nikamien rakenne oli selvästi erilainen kuin ihmisellä. Homo erectuksessa ei hänen 1.300.000 vuotta kestäneen olemassaolonsa aikana tapahtunut mitään kehitystä. Kuten aina ennenkin, kukaan ei tiedä mistä Homo erectus polveutui. Ei ole viitteitä siitä, että hän olisi kehittynyt Homo habiliksesta tai australopithekuksesta. Sitten se vain jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä yhtäkkiä hävisi.

Homo Neanderthalensis. Neandertalin ihminen ilmaantui myös yhtäkkiä kuin tyhjästä n. 100.000 vuotta sitten eli 200.000 vuotta erectuksen häviämisen jälkeen. Ei ole mitään selviä viitteitä siitä, että neandertalin ihminen olisi kehittynyt erectuksesta. Neandertaloidin keskipituus oli n. 167 cm ja aivot olivat hieman meidän omiamme isommat, noin 1450-1550 cm3. Meistä poiketen otsa oli taaksepäin luisu ja aivokoppa hieman pitkulainen, mikä antoi tietyn apinamaisen vaikutelman. Neandertaloidi hävisi yhtäkkiä noin 40.000 vuotta sitten. Viimeisimmän tiedon mukaan kysymyksessä olisi nykyihmisen luut. Ensimmäisen löydöksen ihmisellä oli ollut riisitauti ja kulumavikoja nivelissä. Nykyihmisenkin kallon muoto ja koko voi vaihdella paljon. Koko voi vaihdella 700 - 1500 cm2 vaikuttamatta älykkyyteen.

Homo Sapiens, nykyihminen. Nykyihminen siis ilmestyi noin 40-30.000 vuotta sitten äkisti laajalle alueelle eikä kukaan tiedä, mistä hän tuli. Jotkut väittävät, että olisimme kehittyneet neandertaloideista, mutta mitään selvää viitettä ei siitä siis ole. Cro-Magnonin ihmisen luut ovat myös nykyihmisen luita eikä mikään ihmisen ja apinan välimuotoja. Ihmisen kulttuurin tiedämme ulottuvan vain n. 6000 vuoden päähän. Sitä ennen löytyy vain joitakin luolamaalauksia jääkauden ajoilta. Raamatun ilmoittamat 6000 vuotta nykyihmisen iäksi ei tuntuisi loogisestikaan mahdottomalta, sillä kulttuurimme ja maanviljelyksemmehän alkoi vasta noihin aikoihin. Jos ihminen on niin vanha kuin kehitysoppi väittää, niin miksi se on kehittynyt merkittävästi vasta viimeisen 6000 vuoden aikana?

Suoranaiset väärennökset: Piltdownin ihminen. 50 vuotta vanhoja apinan luita, joita oli värjätty kemiallisesti. Jaavanihminen. Gibbonin kallonkappale ja ihmisen reisiluu, jotka löytyivät eri paikoista vuoden välein. Nebraskan ihminen. Sian hammas, jota viilaamalla yritettiin saada ihmismäisemmäksi ja taiteilija sitten piirsi millainen "alkuihminen" sitä on kantanut.

Vuonna 1987 antropologi Konrad Fialkowski yrittää Current Antropology-lehdessä selittää, että ihmisen älykkyys johtuu sattumasta. Ihmisen joutuessa ajamaan takaa saalistaan hänelle tuli hiki. Siksi karvapeite putosi, aivot lämpenivät ja tämä lämpeneminen aiheutti aivojen koon ja älykkyyden lisääntymisen (ovatko innokkaat saunojat muita älykkäämpiä tai vähemmän karvaisia)! Onko tämä tiedettä?

Tohtori Henry M. Morris on laskenut, että puolen prosentin keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu, joka on neljäsosa nykyisestä, synnyttäisi nykyisen populaation vain 4000 vuodessa. Tämä jättää täysin riittävästi aikaa ajanjaksoille, jolloin väestönkasvuvauhti on ollut paljon normaalin keskiverron alapuolella, sotien ja tautien vuoksi. Miljoonassa vuodessa ihmisiä olisi yli 102100! Vertailun vuoksi mainittakoon, että maailmankaikkeuteen mahtuu vain 1080 atomia!

Kehitysoppi on uskonto. Sen tunnustaa prof. Shapley: "Minulle koko luonnon maailma eikä ainoastaan elämän ihmeen tajuaminen merkitsee uskonnollista asennetta - miksei voisi kunnioittaa syvästi myös aminohappoja ja yksinkertaisia proteiineja, joista elämä syntyy?" Jesuiittapappi ja paleontologi Pierre Teilhard de Chardin on sanonut: "Evoluution edessä kaikkien teorioiden, kaikkien hypoteesien ja kaikkien järjestelmien täytyy täst'edes kumartua ja joka niiden täytyy tyydyttää ollakseen mahdollisia ja tosia. Evoluutio on valo, joka valaisee kaikkia tosiasioita, rata, jota kaikkien ajatusmallien täytyy seurata".Konrad Lorenz nimitti luonnonvalintaa ja mutaatioita "suuriksi suunnittelijoiksi". Evolutionistin uskontunnustus A. Lunn:in mukaan: ”Evoluutio on luja luottamus fossiileihin, joita toivotaan, ojentautuminen todisteiden mukaan, joita ei näy”.

Evoluutioteoriaa opetetaan luonnontieteellisenä totuutena kouluissa ja yliopistoissa, vaikka tuhannet luonnontieteilijät pitävät sitä aikamme suurena satuna. Kuitenkin evolutionistit väittävät, että luomisoppi perustuu vain uskontoon, kun taas evoluutio puolestaan on tiedettä. Todellisuudessahan asia on juuri päinvastoin. Luomista ei tietenkään voida todistaa tapahtuneeksi sillä perusteella, että tieteelliset tosiseikat eivät tue kehitysoppia. Toisaalta luomistapahtuma on ainoa kehitysopin vaihtoehto. Niinpä on järkevää uskoa luomiseen, sillä se ei ole ristiriidassa luonnossa tehtyjen havaintojen kanssa. 2 Tim 4:3-4: "Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin." 1 Tim 6:20: "...vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita..."

Jos jossakin puistossa on jotakin ihmistä esittävä patsas, niin ei kukaan usko, että eroosio olisi kuluttanut jonkun kiven ihmisen näköiseksi. Jokaiselle on aivan selvää, että joku on sen suunnitellut ja tehnyt. Mutta kun paljon monimutkaisempi luomus, ihminen, astelee paikalle, niin sanotaan: "Tuota ei ole kukaan suunnitellut eikä tehnyt, se on syntynyt itsekseen, sattumalta"! Edwyn Conklin, Princetonin biologian professori on sanonut: ”Elämän syntyminen sattumalta on yhtä todennäköistä kuin se, että kirjapainon räjähtäessä syntyisi täydellinen sanakirja”.

8. Informaatio
Informaatiotieteen mukaan on mahdotonta, että alkuliemi synnyttäisi biologista informaatiota. Informaation takana on aina äly. DNA-molekyyli sisältää eliön koko informaation. Se on koodattu neljän emäksen avulla, jotka esiintyvät kolmen ryhmissä. Se ei voi syntyä sattumalta, koska käytettävästä kielestä on sovittava niiden kanssa jotka sitä lukevat. Esim. proteiinisynteesissä RNA lukee DNA:sta sen kohdan (geenin), joka sen on käsketty lukea ja kuljettaa sen ribosomille, jossa proteiinin tuotanto tapahtuu. RNA:n täytyy myös kääntää DNA kieli RNA kielelle, jolloin yksi emäs vaihtuu toiseksi. Jos ribosomi ei ymmärtäisi saatua viestiä tai ymmärtäisi sen väärin, solun olemassaolo olisi uhattuna. Tietenkään solun toiminta ei pääsisi edes alkuun ellei tiedonvälitys toimi.

Valtava määrä tietoa mahtuu ihmisen DNA-molekyyliin. Pelkästään yhdessä ihmisen tuhannesta miljardista solusta on informaatiota 11720 MB:n verran ja ihmisen kehossa tapahtuu päivittäin 3x1024 bitin suuruinen informaatiovirta jo kehon automaattisten toimintojen tasolla. Kaikkien maailman kirjastojen kirjojen tekstit (1018 kirjainta) voitaisiin varastoida yhteen kuutiomillimetriin ihmisen perimämolekyyliä! Ihmisen elimistössä käsitellään miljoona kertaa enemmän tietoa päivässä. Jos ihmisen solujen kaikki DNA:t laitettaisiin peräkkäin, niin se ulottuisi 40 kertaa aurinkoon ja takaisin. Jos ihmisen hedelmöittyneen munasolun sisältämä informaatio kirjoitettaisiin paperille, siitä tulisi 1000 kpl 500 sivuista kirjaa.

Viiteluettelo:

Tohtori Scott M. Huse (1983, 1993): Evoluution romahdus
Lääkäri Pekka Reinikainen (1994): Unohdettu Genesis
Lääkäri Mikko Tuuliranta (1989): Evoluutio - tieteen harha-askel?
Prof. A.E. Wilder Smith (1981) : Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota.
Koonnut Toivo Väänänen

Tarkastanut lääkäri Mikko Tuuliranta

*) tekstiä muuttettu Darwin lausunnon osalta.