ihanaa osallistua jumalanpalvelukseen. Ihanaa on nähdä toisia kristittyjä, monista vuosien varrella tuleekin hyviä ystäviä, joihin voi luottaa. Kaikkiin tuuliviireihin, jotka ovat kaikenmaailman tuulien vietävissä. On siis ainakin yksi paikka, mikä pysyy ja se on kirkko. Kiitos Herralle, että voimme ylistää Jeesusta yhdessä. Mm. eri kirkoissa pidettävät Tuomasmessut ovat hyvin suosittuja. Esim. www.tuomasmessu.fi
Olipa
jälleen
6257
0Äänestä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kiva jos ihminen on löytänyt harrastuksen ja elämälleen sisältöä. Mutta yksi ongelma tässä on: miksi minun pitää maksaa sinun harrastuksesi?
laitoit kolehtihaaviin?
Ettekä pitäisi kekkereitänne pystyssä yhteisöveron siivullanne, minkä me rehelliset ateistiyrittäjät teille maksamme. Mitä annoit kolehtiin, vissii alle 2 e ja sillä kuvittelette pitävänne kirkon pystyssä. Maksa oma uskosi kiitos.
Nappasin kirjoituksestasi sen, mikä minusta on kaikkein oleellisinta: "monista vuosien varrella tuleekin hyviä ystäviä, joihin voi luottaa."
Ystävyys on eräs maailman arvokkaimmista asioista, ja hyvät, luotettavat ystävät ovat paljon enemmän kuin painonsa veroiset kultaa. Ja onneksi ystävyys ei katso uskonnollista vakaumusta. Pidetään huolta niistä luottoystävistä, koska oikeassa olet, kaikenmaailman tuuliviirejäkin maailmassa riittää. Onneksi on niitä, jotka pysyvät. 'Sääli noita puita, jotka heikossa tuulessa kaatuvat...'
Tänne tuntuu kirjoittavan kirkkoon kielteisesti suhtautuvia ihmisiä (kuten minä) ja kirkon puolustajia, jotka eivät kuitenkaan osallistu arkipäivän hartauselämään. Hienoa, että joku nauttii kirkon palveluista.
"Mm. eri kirkoissa pidettävät Tuomasmessut ovat hyvin suosittuja..."
Kristus ei ollut aikanaan suosiossa, hän ei luvannut seuraajilleen hyvää osaa. Jotenkin minusta on ikävää, että suosio katsotaan nyt merkiksi onnistumisesta.
Alakouluikäisenä kävin mummuni kanssa silloin tällöin kirkossa. En tietenkään paljon papin puheista ymmärtänyt, mutta oli juhlavaa ja kaunista musiikkia.
Sen sijaan iäksi on syöpynyt mieleeni, kun tulimme kirkosta ja tuskin olimme portaille päässeet, kun alkoi jo toisista pahan puhuminen ja mustamaalaaminen. Juoruilevat kanssasisaret iloisesti jakelivat tuomioitaan ja nauroivat toisten onnettomuuksille. Se siitä rakastavasta, armeliaasta seurakuntayhteisöstä.
Ei auttanut uskovaisten ystävyys, jos satuit joutumaan juorumyllyn syövereihin, siinä soppaa ilolla hämmensivät muiden mukana.
Raadollista?
Omat ystäväni olen valinnut ihan muiden arvojen perusteella.