kuules,
vie se keskellä yötä kuivumaan pyykkinarulle keskelle lamppua viiden kaksinkertaistetun leivän juurelle, siihen missä aurinko kasvaa ja tähdet paistuvat avaruuden tyhjästä kuumuudestä. ilma kasvaa ja raikkaasta pilvestä kaatuu keltaista pyykkinarua pidempi elämän filosofinen näätäeläin, tuo katosta roikkuva valesukka, valebanaanien ikiaikainen kummisetä. älä anna sen rukittaa suohon sitä tosiseikkaa, että vain viisi leijuvaa puhuvan puun oksaa voivat estää hiekkaa sammaloitumasta, poikaa eksymästä kahden neliömetrin metsään, nimimerkkiä rekisteröitymästä ilman omistajaa, vunkkeja riehumasta ainaisen tanssimisen sijaan, kettua huutamasta KERNOMAS! ilman mitään erityistä syytä!!
miksi täytyykin olla niin, kun kehruu-jennytkin pyörivät kilpaa niin kauniisti.. harmonisen yhteiselon julistus kaipaa julistajaa kun jennyt rukittavat suolaista säveltään ruskeassa historiankirjaidyllissä, kuitenkin tässä ja nyt.
niin kuin bambu kaipaa itselleen karhua, kaipaa ihminen itselleen bambua. mutta väliäkö hällä, kun pyörin tässä maassa, kameran kuvatessa kaiken, laittaen häpellisen hetken loputtomalle kierrokselle. mitä jos mittaisit prikulleen yhtä paljon suolaa ja sokeria lusikkaan ja maistaisit; olisiko se suolaista vai makeata?
vie se keskellä yötä kuivumaan pyykkinarulle keskelle lamppua viiden kaksinkertaistetun leivän juurelle, siihen missä aurinko kasvaa ja tähdet paistuvat avaruuden tyhjästä kuumuudestä. ilma kasvaa ja raikkaasta pilvestä kaatuu keltaista pyykkinarua pidempi elämän filosofinen näätäeläin, tuo katosta roikkuva valesukka, valebanaanien ikiaikainen kummisetä. älä anna sen rukittaa suohon sitä tosiseikkaa, että vain viisi leijuvaa puhuvan puun oksaa voivat estää hiekkaa sammaloitumasta, poikaa eksymästä kahden neliömetrin metsään, nimimerkkiä rekisteröitymästä ilman omistajaa, vunkkeja riehumasta ainaisen tanssimisen sijaan, kettua huutamasta KERNOMAS! ilman mitään erityistä syytä!!
miksi täytyykin olla niin, kun kehruu-jennytkin pyörivät kilpaa niin kauniisti.. harmonisen yhteiselon julistus kaipaa julistajaa kun jennyt rukittavat suolaista säveltään ruskeassa historiankirjaidyllissä, kuitenkin tässä ja nyt.
niin kuin bambu kaipaa itselleen karhua, kaipaa ihminen itselleen bambua. mutta väliäkö hällä, kun pyörin tässä maassa, kameran kuvatessa kaiken, laittaen häpellisen hetken loputtomalle kierrokselle. mitä jos mittaisit prikulleen yhtä paljon suolaa ja sokeria lusikkaan ja maistaisit; olisiko se suolaista vai makeata?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.