Mene tässä voimassa
Kun Gideon näki, että se oli Herran enkeli, sanoi Gideon: "Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!" Mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole." Tuom.6: 22-23
Gideon on yksi mielenkiintoisia henkilöitä Raamatussa. Kuten me monet tänään, hän ei ole millään tavalla erinomainen Jumalan palvelijana. Myöskään sen ajan seurakuntaa ei voida pitää mitenkään esimerkillisenä. Mutta siitä huolimatta Gideon saa kokea erityistä Jumalan armoa ja voimaa. Mitä voimme oppia hänen elämästään tänään?
Rauha sinulle
Mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha sinulle!” Herra itse toivotti Gideonille rauhaa. Rauha on se tila, jossa Jumala aina toimii. Ennen kuin hän tekee mitään muuta, hän antaa rauhan. Rauha on alkutekstissä shalom, joka tarkoittaa eheyttä, hyvinvointia ja viittaa ihmisen ja Jumalan väliseen harmoniaan. Se tarkoittaa sekä sisäistä että ulkoista rauhaa.
Kun Jumala ilmestyi Gideonille Rauhan Ruhtinaana, Gideon ja koko Israel oli suuressa kriisissä. Kriisit ovat olleet aina osa ihmisen elämää. Usein Jumala sallii omansa joutua umpikujaan, jonka keskellä ihminen joutuu huutamaan Jumalaa tosissaan avuksi. Juuri sitä Jumala odottaakin, sillä hän on suunnitellut ilmestyvänsä palvelijalleen. Jos sinä olet tänään suuressa kriisissä, älä säikähdä sitä. Ehkä Jumalalla on sinullekin jotain asiaa. Millainen oli Gideonin ja Israelin kriisi, siitä kertoo karulla tavalla Tuomarien kirja:
Ja Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin. Ja hän sanoi: "Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka minä valalla vannoen olin luvannut teidän isillenne, ja sanoin: ”Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä. Te taas älkää tehkö liittoa tämän maan asukasten kanssa, vaan kukistakaa heidän alttarinsa.” Mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Mitä olettekaan tehneet!
Niinpä minä nyt sanon teille: ”Minä en karkota heitä teidän tieltänne, vaan heistä tulee teille ahdistajat, ja heidän jumalansa tulevat teille ansaksi." Tuom.2: 1-3
Maailma on hyvin samanlainen tänäänkin. Mutta myös Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Meitäkin Jumala on kehottanut erottautumaan tästä maailmasta, sen himoista ja syntisestä elämästä. Hän on kehottanut meitä pysymään erossa kaikesta, mikä tekee meidät heikoiksi vihollisemme edessä. Mutta meillekin se on usein kovin vaikeata. Ihmiselle on aina ollut vaikeata vihkiytyä Jumalalle kokosydämisesti tämän epäuskoisen maailman puristuksessa.
Kyyneleet eivät puhdista
Ja kun Herran enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille israelilaisille, korotti kansa äänensä ja itki. Tuom.2: 4
Israel tunnusti syntinsä Jumalalle ja itki katkerasti. Mutta vaikka se itki, ei sen sydän kuitenkaan muuttunut. Israel ei uudistunut sisäisesti. Jumala toivoo meiltä murtuneisuutta, mutta se on eri asia kuin itku. Ihminen voi itkeä ja murehtia syntejään, mutta ei silti ole tosissaan. Kyyneleet eivät puhdista, vaikka moni niin kuvitteleekin.
Olin kerran todistamassa surullista näytelmää, kun eräs pastori oli menossa elämässään vakavasti harhaan. Useiden ihmisten kanssa yritimme häntä neuvoa, mutta hän ei ottanut sanojamme todesta. Lopulta hän purskahti itkuun ja sanoi kyyneltensä lomasta: ”Miksi kaikki ihmiset ovat minua vastaan?” Silloin ystävät ryntäsivät häntä lohduttamaan ja koko tilanne raukesi tyhjiin. Tämä mies ei muuttunut sisäisesti. Pian tämän jälkeen hän menetti virkansa, perheensä ja kotinsa ja hänen koko elämänsä romahti dramaattisella tavalla. Kyyneleet eivät puhdistaneet ja muuttaneet häntä.
Sellaista oli elämä myös Gideonin aikana.
Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein. Tuom. 21:25
Se oli surullinen jakso Israelin historiassa. Israel ei kuullut Jumalaansa eikä Jumalakaan voinut sitä auttaa. Lopulta jokainen teki sitä mitä itse piti oikeana. Se muistutti monella tavalla meidän aikaamme ja tämän aikakauden ajattelua.
Vihollinen ryösti sadon
Ja joka kerta kun israelilaiset olivat kylväneet, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa. He leiriytyivät heitä vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gassaa myöten eivätkä jättäneet mitään elintarpeita Israeliin, eivät myöskään lampaita, nautakarjaa eivätkä aaseja. Niin Israel joutui suureen kurjuuteen midianilaisten tähden; ja israelilaiset huusivat Herraa. Tuom.6: 3-6
Vihollinen antoi Israelin rauhassa kylvää ja kun oli leikkuun aika ja karja oli vasikoimassa, se hyökkäsi ja ryösti kaiken. He eivät jättäneet mitään elintarpeita Israeliin.
Tämä on tuttua myös tämän päivän seurakunnan keskellä. Kaikki muu sujuu, mutta kun on aika leikata, vihollinen tulee paikalle ja ryöstää sadon. Ei se meidän hyviä aikomuksiamme pelkää. Se lähtee liikkeelle, kun me olemme tositoimessa ja ryöstää sadon.
Kaikkien noiden vuosien ajan Gideonin isä piti Baalin alttaria takapihallaan. Miksi hän niin toimi? Hän ajatteli, että midianilaisten Jumala on vahvempi kuin heidän, ja varmuuden vuoksi hän palvoi myös toista Jumalaa. Hän ei uskonut, että Herra Sebaot riittää ja yksin Herraa seuraten hän saa voiton.
Meilläkin on suuri kiusaus ajatella, että Jeesus yksin ei riitä. Tämän maailman ruhtinaan tarjoukset täytyy myös ottaa vastaan. Se, mitä ”takapihaltamme” löytyy, saattaakin ratkaista voitot ja tappiot.
Jumala ilmestyi köyhyyden keskellä
Gideon oli köyhä mies. Hän elätti perheensä keräämällä puimahuoneen lattialta sinne jääneen viljan. Kun hän oli eräänä päivänä taas keräämässä viljaa, Jumala ilmestyi hänelle.
Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa korjatakseen ne talteen midianilaisilta.
Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!"
Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin." Tuom.6: 11-13
Gideon oli epäonnistunut Israelin sotilaana. Hän ei ollut kyennyt puolustamaan kansaansa vihollisen hyökätessä. Hän oli epäonnistunut myös hengellisesti. Hän ei ollut kyennyt johtamaan kansaa parannukseen. Hän ei ollut puuttunut edes oman isänsä pakanallisiin tapoihin ja epäjumalanpalvelukseen. Hän oli ollut kiinni monin köysin tappiossa, ei voitossa. Mutta juuri tuolla kriittisellä hetkellä Jumala ilmestyi Gideonille. Silloin tapahtui jotain, mikä muutti hänen kohtalonsa.
Herra kääntyi häneen
Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.” Tuom.6: 14
Mitä Gideonille tapahtui? Mistä voimasta Herra puhui? Mikä muutti yhtäkkiä hänen tilanteensa?
Raamattu sanoo että ”Herra kääntyi häneen.” David Wilkerson on eräässä kirjassaan oivaltanut hyvin erään seikan. Tässä jakeessa käytetään samaa alkutekstin verbiä kuin 1. Moos.32:30. Silloin Jaakob paini Herran kanssa. Silloinkin oli käsillä hyvin kriittiset hetket. Silloinkin ihminen tarvitsi kipeästi Jumalansa apua. Tuosta tilanteesta Raamattu sanoo: Jaakob antoi sille paikalle nimeksi Penuel, sillä sanoi hän, minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin…
Jeesus kohtasi molemmissa tilanteissa ihmisen tavalla, joka muutti hänet. Molemmissa tilanteissa ihminen kohtasi Jumalan kasvoista kasvoihin. Se on asia, joka jättää ihmiseen sellaisen jäljen, että hän on kuin toinen ihminen. Paavali kirjoittaa samasta asiasta vuosisatoja myöhemmin:
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2 Kor.3: 18.
Me muutumme
Kun katselet Jeesusta, sinä muutut. Et voi katsella häntä ja jatkaa elämääsi niin, että se ei jättäisi sinuun jotain jälkeä. Mutta jos katselet tämän maailman ruhtinasta ja hänen tekojaan, sekin jättää sinuun oman jälkensä. Sekin muuttaa sinua. Sinä muutut hänen kaltaisekseen. Se tekee sinusta heikon ja voimattoman kilvoittelemaan Jumalan tahdossa.
Lastenlaulussa sanotaankin, että silmän ei pitäisi katsoa mitä vain. Väitetään, että noin 90 % miehistä katselee tänään internetistä pornoa. Se on monien uskovienkin ongelma. Jos katseemme on kiinnitetty siihen, mitä vihollinen tarjoaa, ei ihme että seurakunta on heikko ja elämämme on tappiollista.
Kaikki Jumalan miehet ovat läpi historian olleet kasvotusten välimiehen, Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja muuttuneet Hänen läsnäolossaan hiekoista väkeviksi, pelokkaista rohkeiksi, sidotuista vapaiksi, voitetuista voittajiksi. Heidän on vain pitänyt kääntää katseensa pois itsestään, omista virheistään ja kelvottomuudestaan sekä tämän maailman saastasta ja katsoa elävään Jeesukseen, ja he ovat saaneet kokea ihmeen. ”Mene tässä voimassa”, sanoi Jeesus Gideonille. Ei ole muuta voimaa, jolla me kykenemme voittamaan pahan.
Kukaan ei ole toivoton
Kun Lauri Jakkila tuli aikanaan Perjantai-kodille hoitoon, hän oli yksi toivottomimmista rappioalkoholisteista, joita olimme kohdanneet. Kun hän riisui kengät ja sukat jalastaan, osa lihasta lähti mukana, koska jalat märkivät niin pahasti. Hän ei ollut riisunut sukkiaan moneen kuukauteen. Hänen piti kontata käymälään, koska jalat eivät kestäneet kävellä. Hän oli täydellinen ihmisraunio.
Mutta samana viikonloppuna hän kohtasi Jeesuksen kasvoista kasvoihin ja se muutti hänen elämänsä. Jo samana viikonloppuna hän voitti ensimmäisen sielun Kristukselle ja muutaman kuukauden kuluttua hän oli evankelistana pelastamassa muita. Hän muuttui, kun hän kiinnitti katseensa Kristukseen.
Kristuksen kohtaamisessa kasvoista kasvoihin on valtava voima. Se muuttaa tänäänkin ihmiskohtaloita.
Gideon ei jaksanut uskoa
Kun Herra oli kohdannut Gideonin ja puhunut hänelle, Gideon vastasi:
"Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä." Herra sanoi hänelle: "Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niin kuin yhden ainoan miehen." Tuom.6: 16.
Gideonin oli vaikeata uskoa Jumalan sanoja. Se on vaikeata meille tänäänkin. Me kysymme, millä ihmeellä me voisimme saada aikaan herätyksen, auttaa kodittomia, tehdä lähetystyötä jne. Mehän olemme niin pieniä, heikkoja ja voimattomia. Me katsomme vain itseemme. Niin Gideonkin teki, sillä hän ei jaksanut uskoa, että hänelle puhui elävä Jumala:
Mutta hän sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin osoita minulle tunnusteolla, että sinä itse puhut minun kanssani. Älä poistu täältä, ennen kuin minä tulen takaisin sinun luoksesi ja tuon uhrilahjani ja panen sen eteesi." Hän sanoi: "Minä jään, kunnes sinä tulet takaisin".
Gideon meni ja valmisti vohlan, ja eefa-mitan jauhoja happamattomiksi leiviksi, pani lihan koriin ja liemen pataan ja vei ne hänen luoksensa tammen alle ja pani ne tarjolle. Mutta Jumalan enkeli sanoi hänelle: "Ota liha ja happamattomat leivät ja pane ne tälle kalliolle ja vuodata liemi." Ja hän teki niin.
Ja Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä; niin kalliosta nousi tuli, ja se kulutti lihan ja happamattomat leivät. Ja Herran enkeli katosi hänen silmistänsä. Kun Gideon näki, että se oli Herran enkeli, sanoi Gideon: "Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!" Mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole." Tuom.6: 17-23
Gideon säikähti, kun hän lopulta ymmärsi, että hän oli tekemisissä elävän Jumalan kanssa. Mutta mitä hän todellisuudessa säikähti? Ei hän Jumalaa säikähtänyt vaan omaa tilaansa. Kasvotusten Jumalan kanssa hän näki itsensä pyhän ja vanhurskaan Jumalan valossa. Hän näki omat virheensä, oman kevytmielisyytensä ja välinpitämättömyytensä. Hän kohtasi totuuden itsestään ja peljästyi niin, että luuli kuolevansa. Mutta juuri tuossa hetkessä Jumala puhui hänelle rauhasta: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole."
Tämän päivän Gideonit
Jumala tuli armossaan Gideonin elämään kaiken epäuskon, luopumuksen ja epäonnistumisen keskelle ja antoi uuden suunnan, uuden voiman ja uuden tien voittoon ja menestykseen. Hän antoi rauhan ja sanoi: ”Mene tässä voimassa!”
Me olemme tämän päivän Gideoneja, Herran sotilaita. Samalla tavalla Herra kohtaa meidät tänään. Hän sanoo meillekin: ”Minä lähetän sinut sotaan vihollista vastaan. Mutta älä pelkää, minä lähetän sinut minun voimassani ja minun rauhani sydämessäsi. Siinä voimassa sinä voitat.”
Ensin kohtaamme itsemme ja omat virheemme. Sitten kiinnitämme katseemme yksin Kristukseen ja saamme uuden voiman. Sen jälkeen astumme eteenpäin hänen rauhastaan käsin ja hänen voimassaan. ”Mene tässä voimassa”, sanoo Pyhä Henki. Me astumme eteenpäin uskollisesti päivän kerrallaan ja saamme nähdä, kuinka pellot tuottavat viljaa, jota vihollinen ei voi meiltä ryöstää!
Kun Gideon näki, että se oli Herran enkeli, sanoi Gideon: "Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!" Mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole." Tuom.6: 22-23
Gideon on yksi mielenkiintoisia henkilöitä Raamatussa. Kuten me monet tänään, hän ei ole millään tavalla erinomainen Jumalan palvelijana. Myöskään sen ajan seurakuntaa ei voida pitää mitenkään esimerkillisenä. Mutta siitä huolimatta Gideon saa kokea erityistä Jumalan armoa ja voimaa. Mitä voimme oppia hänen elämästään tänään?
Rauha sinulle
Mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha sinulle!” Herra itse toivotti Gideonille rauhaa. Rauha on se tila, jossa Jumala aina toimii. Ennen kuin hän tekee mitään muuta, hän antaa rauhan. Rauha on alkutekstissä shalom, joka tarkoittaa eheyttä, hyvinvointia ja viittaa ihmisen ja Jumalan väliseen harmoniaan. Se tarkoittaa sekä sisäistä että ulkoista rauhaa.
Kun Jumala ilmestyi Gideonille Rauhan Ruhtinaana, Gideon ja koko Israel oli suuressa kriisissä. Kriisit ovat olleet aina osa ihmisen elämää. Usein Jumala sallii omansa joutua umpikujaan, jonka keskellä ihminen joutuu huutamaan Jumalaa tosissaan avuksi. Juuri sitä Jumala odottaakin, sillä hän on suunnitellut ilmestyvänsä palvelijalleen. Jos sinä olet tänään suuressa kriisissä, älä säikähdä sitä. Ehkä Jumalalla on sinullekin jotain asiaa. Millainen oli Gideonin ja Israelin kriisi, siitä kertoo karulla tavalla Tuomarien kirja:
Ja Herran enkeli tuli Gilgalista ylös Bookimiin. Ja hän sanoi: "Minä johdatin teidät Egyptistä ja toin teidät maahan, jonka minä valalla vannoen olin luvannut teidän isillenne, ja sanoin: ”Minä en riko liittoani teidän kanssanne ikinä. Te taas älkää tehkö liittoa tämän maan asukasten kanssa, vaan kukistakaa heidän alttarinsa.” Mutta te ette ole kuulleet minun ääntäni. Mitä olettekaan tehneet!
Niinpä minä nyt sanon teille: ”Minä en karkota heitä teidän tieltänne, vaan heistä tulee teille ahdistajat, ja heidän jumalansa tulevat teille ansaksi." Tuom.2: 1-3
Maailma on hyvin samanlainen tänäänkin. Mutta myös Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Meitäkin Jumala on kehottanut erottautumaan tästä maailmasta, sen himoista ja syntisestä elämästä. Hän on kehottanut meitä pysymään erossa kaikesta, mikä tekee meidät heikoiksi vihollisemme edessä. Mutta meillekin se on usein kovin vaikeata. Ihmiselle on aina ollut vaikeata vihkiytyä Jumalalle kokosydämisesti tämän epäuskoisen maailman puristuksessa.
Kyyneleet eivät puhdista
Ja kun Herran enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille israelilaisille, korotti kansa äänensä ja itki. Tuom.2: 4
Israel tunnusti syntinsä Jumalalle ja itki katkerasti. Mutta vaikka se itki, ei sen sydän kuitenkaan muuttunut. Israel ei uudistunut sisäisesti. Jumala toivoo meiltä murtuneisuutta, mutta se on eri asia kuin itku. Ihminen voi itkeä ja murehtia syntejään, mutta ei silti ole tosissaan. Kyyneleet eivät puhdista, vaikka moni niin kuvitteleekin.
Olin kerran todistamassa surullista näytelmää, kun eräs pastori oli menossa elämässään vakavasti harhaan. Useiden ihmisten kanssa yritimme häntä neuvoa, mutta hän ei ottanut sanojamme todesta. Lopulta hän purskahti itkuun ja sanoi kyyneltensä lomasta: ”Miksi kaikki ihmiset ovat minua vastaan?” Silloin ystävät ryntäsivät häntä lohduttamaan ja koko tilanne raukesi tyhjiin. Tämä mies ei muuttunut sisäisesti. Pian tämän jälkeen hän menetti virkansa, perheensä ja kotinsa ja hänen koko elämänsä romahti dramaattisella tavalla. Kyyneleet eivät puhdistaneet ja muuttaneet häntä.
Sellaista oli elämä myös Gideonin aikana.
Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein. Tuom. 21:25
Se oli surullinen jakso Israelin historiassa. Israel ei kuullut Jumalaansa eikä Jumalakaan voinut sitä auttaa. Lopulta jokainen teki sitä mitä itse piti oikeana. Se muistutti monella tavalla meidän aikaamme ja tämän aikakauden ajattelua.
Vihollinen ryösti sadon
Ja joka kerta kun israelilaiset olivat kylväneet, tulivat midianilaiset, amalekilaiset ja Idän miehet ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa. He leiriytyivät heitä vastaan ja hävittivät maan sadon aina Gassaa myöten eivätkä jättäneet mitään elintarpeita Israeliin, eivät myöskään lampaita, nautakarjaa eivätkä aaseja. Niin Israel joutui suureen kurjuuteen midianilaisten tähden; ja israelilaiset huusivat Herraa. Tuom.6: 3-6
Vihollinen antoi Israelin rauhassa kylvää ja kun oli leikkuun aika ja karja oli vasikoimassa, se hyökkäsi ja ryösti kaiken. He eivät jättäneet mitään elintarpeita Israeliin.
Tämä on tuttua myös tämän päivän seurakunnan keskellä. Kaikki muu sujuu, mutta kun on aika leikata, vihollinen tulee paikalle ja ryöstää sadon. Ei se meidän hyviä aikomuksiamme pelkää. Se lähtee liikkeelle, kun me olemme tositoimessa ja ryöstää sadon.
Kaikkien noiden vuosien ajan Gideonin isä piti Baalin alttaria takapihallaan. Miksi hän niin toimi? Hän ajatteli, että midianilaisten Jumala on vahvempi kuin heidän, ja varmuuden vuoksi hän palvoi myös toista Jumalaa. Hän ei uskonut, että Herra Sebaot riittää ja yksin Herraa seuraten hän saa voiton.
Meilläkin on suuri kiusaus ajatella, että Jeesus yksin ei riitä. Tämän maailman ruhtinaan tarjoukset täytyy myös ottaa vastaan. Se, mitä ”takapihaltamme” löytyy, saattaakin ratkaista voitot ja tappiot.
Jumala ilmestyi köyhyyden keskellä
Gideon oli köyhä mies. Hän elätti perheensä keräämällä puimahuoneen lattialta sinne jääneen viljan. Kun hän oli eräänä päivänä taas keräämässä viljaa, Jumala ilmestyi hänelle.
Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa korjatakseen ne talteen midianilaisilta.
Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!"
Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin." Tuom.6: 11-13
Gideon oli epäonnistunut Israelin sotilaana. Hän ei ollut kyennyt puolustamaan kansaansa vihollisen hyökätessä. Hän oli epäonnistunut myös hengellisesti. Hän ei ollut kyennyt johtamaan kansaa parannukseen. Hän ei ollut puuttunut edes oman isänsä pakanallisiin tapoihin ja epäjumalanpalvelukseen. Hän oli ollut kiinni monin köysin tappiossa, ei voitossa. Mutta juuri tuolla kriittisellä hetkellä Jumala ilmestyi Gideonille. Silloin tapahtui jotain, mikä muutti hänen kohtalonsa.
Herra kääntyi häneen
Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: ”Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.” Tuom.6: 14
Mitä Gideonille tapahtui? Mistä voimasta Herra puhui? Mikä muutti yhtäkkiä hänen tilanteensa?
Raamattu sanoo että ”Herra kääntyi häneen.” David Wilkerson on eräässä kirjassaan oivaltanut hyvin erään seikan. Tässä jakeessa käytetään samaa alkutekstin verbiä kuin 1. Moos.32:30. Silloin Jaakob paini Herran kanssa. Silloinkin oli käsillä hyvin kriittiset hetket. Silloinkin ihminen tarvitsi kipeästi Jumalansa apua. Tuosta tilanteesta Raamattu sanoo: Jaakob antoi sille paikalle nimeksi Penuel, sillä sanoi hän, minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin…
Jeesus kohtasi molemmissa tilanteissa ihmisen tavalla, joka muutti hänet. Molemmissa tilanteissa ihminen kohtasi Jumalan kasvoista kasvoihin. Se on asia, joka jättää ihmiseen sellaisen jäljen, että hän on kuin toinen ihminen. Paavali kirjoittaa samasta asiasta vuosisatoja myöhemmin:
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2 Kor.3: 18.
Me muutumme
Kun katselet Jeesusta, sinä muutut. Et voi katsella häntä ja jatkaa elämääsi niin, että se ei jättäisi sinuun jotain jälkeä. Mutta jos katselet tämän maailman ruhtinasta ja hänen tekojaan, sekin jättää sinuun oman jälkensä. Sekin muuttaa sinua. Sinä muutut hänen kaltaisekseen. Se tekee sinusta heikon ja voimattoman kilvoittelemaan Jumalan tahdossa.
Lastenlaulussa sanotaankin, että silmän ei pitäisi katsoa mitä vain. Väitetään, että noin 90 % miehistä katselee tänään internetistä pornoa. Se on monien uskovienkin ongelma. Jos katseemme on kiinnitetty siihen, mitä vihollinen tarjoaa, ei ihme että seurakunta on heikko ja elämämme on tappiollista.
Kaikki Jumalan miehet ovat läpi historian olleet kasvotusten välimiehen, Jeesuksen Kristuksen kanssa, ja muuttuneet Hänen läsnäolossaan hiekoista väkeviksi, pelokkaista rohkeiksi, sidotuista vapaiksi, voitetuista voittajiksi. Heidän on vain pitänyt kääntää katseensa pois itsestään, omista virheistään ja kelvottomuudestaan sekä tämän maailman saastasta ja katsoa elävään Jeesukseen, ja he ovat saaneet kokea ihmeen. ”Mene tässä voimassa”, sanoi Jeesus Gideonille. Ei ole muuta voimaa, jolla me kykenemme voittamaan pahan.
Kukaan ei ole toivoton
Kun Lauri Jakkila tuli aikanaan Perjantai-kodille hoitoon, hän oli yksi toivottomimmista rappioalkoholisteista, joita olimme kohdanneet. Kun hän riisui kengät ja sukat jalastaan, osa lihasta lähti mukana, koska jalat märkivät niin pahasti. Hän ei ollut riisunut sukkiaan moneen kuukauteen. Hänen piti kontata käymälään, koska jalat eivät kestäneet kävellä. Hän oli täydellinen ihmisraunio.
Mutta samana viikonloppuna hän kohtasi Jeesuksen kasvoista kasvoihin ja se muutti hänen elämänsä. Jo samana viikonloppuna hän voitti ensimmäisen sielun Kristukselle ja muutaman kuukauden kuluttua hän oli evankelistana pelastamassa muita. Hän muuttui, kun hän kiinnitti katseensa Kristukseen.
Kristuksen kohtaamisessa kasvoista kasvoihin on valtava voima. Se muuttaa tänäänkin ihmiskohtaloita.
Gideon ei jaksanut uskoa
Kun Herra oli kohdannut Gideonin ja puhunut hänelle, Gideon vastasi:
"Oi, Herra, millä minä vapautan Israelin? Minun sukunihan on heikoin Manassessa, ja minä itse olen kaikkein vähäisin isäni perheessä." Herra sanoi hänelle: "Minä olen sinun kanssasi, ja sinä voitat midianilaiset niin kuin yhden ainoan miehen." Tuom.6: 16.
Gideonin oli vaikeata uskoa Jumalan sanoja. Se on vaikeata meille tänäänkin. Me kysymme, millä ihmeellä me voisimme saada aikaan herätyksen, auttaa kodittomia, tehdä lähetystyötä jne. Mehän olemme niin pieniä, heikkoja ja voimattomia. Me katsomme vain itseemme. Niin Gideonkin teki, sillä hän ei jaksanut uskoa, että hänelle puhui elävä Jumala:
Mutta hän sanoi hänelle: "Jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin osoita minulle tunnusteolla, että sinä itse puhut minun kanssani. Älä poistu täältä, ennen kuin minä tulen takaisin sinun luoksesi ja tuon uhrilahjani ja panen sen eteesi." Hän sanoi: "Minä jään, kunnes sinä tulet takaisin".
Gideon meni ja valmisti vohlan, ja eefa-mitan jauhoja happamattomiksi leiviksi, pani lihan koriin ja liemen pataan ja vei ne hänen luoksensa tammen alle ja pani ne tarjolle. Mutta Jumalan enkeli sanoi hänelle: "Ota liha ja happamattomat leivät ja pane ne tälle kalliolle ja vuodata liemi." Ja hän teki niin.
Ja Herran enkeli ojensi sauvan, joka hänellä oli kädessään, ja kosketti sen kärjellä lihaa ja happamattomia leipiä; niin kalliosta nousi tuli, ja se kulutti lihan ja happamattomat leivät. Ja Herran enkeli katosi hänen silmistänsä. Kun Gideon näki, että se oli Herran enkeli, sanoi Gideon: "Voi minua, Herra, Herra, kun olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin!" Mutta Herra sanoi hänelle: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole." Tuom.6: 17-23
Gideon säikähti, kun hän lopulta ymmärsi, että hän oli tekemisissä elävän Jumalan kanssa. Mutta mitä hän todellisuudessa säikähti? Ei hän Jumalaa säikähtänyt vaan omaa tilaansa. Kasvotusten Jumalan kanssa hän näki itsensä pyhän ja vanhurskaan Jumalan valossa. Hän näki omat virheensä, oman kevytmielisyytensä ja välinpitämättömyytensä. Hän kohtasi totuuden itsestään ja peljästyi niin, että luuli kuolevansa. Mutta juuri tuossa hetkessä Jumala puhui hänelle rauhasta: "Rauha sinulle! Älä pelkää, sinä et kuole."
Tämän päivän Gideonit
Jumala tuli armossaan Gideonin elämään kaiken epäuskon, luopumuksen ja epäonnistumisen keskelle ja antoi uuden suunnan, uuden voiman ja uuden tien voittoon ja menestykseen. Hän antoi rauhan ja sanoi: ”Mene tässä voimassa!”
Me olemme tämän päivän Gideoneja, Herran sotilaita. Samalla tavalla Herra kohtaa meidät tänään. Hän sanoo meillekin: ”Minä lähetän sinut sotaan vihollista vastaan. Mutta älä pelkää, minä lähetän sinut minun voimassani ja minun rauhani sydämessäsi. Siinä voimassa sinä voitat.”
Ensin kohtaamme itsemme ja omat virheemme. Sitten kiinnitämme katseemme yksin Kristukseen ja saamme uuden voiman. Sen jälkeen astumme eteenpäin hänen rauhastaan käsin ja hänen voimassaan. ”Mene tässä voimassa”, sanoo Pyhä Henki. Me astumme eteenpäin uskollisesti päivän kerrallaan ja saamme nähdä, kuinka pellot tuottavat viljaa, jota vihollinen ei voi meiltä ryöstää!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.