Aloi tuossa pohtia noita Laasasen teesejä. Kerrataan vielä, ja sitten pohdiskellaan, mitä asioista seuraa.
a) Nainen istuu pankkinsa päällä - ts. käyttää seksuaalista törhöilyvoimaa hyväkseen. Tämähän on kiistatta osittain totta, kun vähänkään katsoo ympärilleen. Toisaalta kaikki naiset eivät suinkaan näin tee, mikä on yhtä kiistatonta, joten tämä kuuluu niin, että osa naisista käyttää.
b) Mies tarvitsee seksiä ollakseen onnellisempi -ja on valmis "maksamaan" asiasta. Tämäkinhän toimii osaan miehiä.
c) Nainen ei niinkään tarvitse seksiä, mutta arvostaa sitäkin korkeammalle usein taloudellisen ja sosiaalisen statuksen. Tämäkin on kiistatta osatotuus, joskin sitten kaikki meistä tietävät vaikkapa pitkähiuksisiin rokkiluusereihin, jotka vieläpä köyhyyden keskellä tinttaavat turpaankin, ihastuneita naisihmisiä, jotka eivät edes pihtaa.
Tiettyjen tutkimusten mukaan toki nämä ilmiöt näyttäisivät olevan keskimääräistä usemmin näiden sukupuolten käyttäytymismalleja, joka tekee aiheesta enemmistöilmiön.
Ongelmahan tässä syntyy vasta, kun b-tyypin mies lähestyy a- ja c-negatiivista naistyyppiä, tai semmoista a- ja c-positiivista naistyyppiä, jolla on pihtaus-statusfrekvenssi balanssissa jo ennestään. Ongelma lienee siinäkin, että a- ja c-positiivista naistyyppiä, joka olisi vapaalla ottamaan uuden asiakkaan, ei tunnista a- ja c-negatiivisesta naistyypistä silkan ulkonäön perusteella. Tästä sitten seuraa kaikenlaisia tekstiviestikohuja tms.
Osittain ongelma johtunee siitäkin, että b-positiivinen miestyyppi ei aina tajua, että on olemassa a- ja c-negatiivisia naistyyppejä, sekä naistyyppejä, jotka a- ja c-positiivisinakin ovat saavuttaneet optimitilanteen, ainakin suhteessa kandidaattiin. Tästä seuraa parisuhteen muodostuksessa seuraavia tilanteita.
Ensin ideaalit:
b-negatiivimies kohtaa ac-negatiivisen vapaan naisen -> homma toimii. (myös kielteisessä tapauksessa, koska mies ei ole seksin persolla liikkeellä, vaan tiedustelee yleensä henkisen suhteen mahdollisuutta)
b-negatiivimies kohtaa ac-positiivisen vapaan naisen -> b-negatiivisella miehellä käy flaksi, koska ac-positiivinen erehtyy antamaan, mutta mies ei jääkään pompoteltavaksi, tai sitten homma toimii muuten vain b-negatiivisen miehen saadessa pakit, joka ei häntä hirveästi kolauta.
b-positiivimies kohtaa ac-negatiivisen naisen. Homma voi toimia ihan hyvin, jos nainen on vapaa ja suostuvainen. Jos nainen ei ole suostuvainen, on tässä suhteessa mahdollisuus tapahtua ns. Eija-Riitta Korhola -tapaus, jossa b-positiivimies tulee torjutuksi ja hänestä kirjoitetaan sitten blogiin (tosin nimettömästi). Pahimmassa tapauksessa b-positiivimies voi häiriköidä, jolloin hänestä kirjoitellaan nimen kera.
b-positiivimies kohtaa ac-positiivisen naisen. Homma toimii siihen asti, kunnes joko ac-positiivinen saa paremman asiakkaan, jolloin b-positiivinen voi jäädä häiriköimään. Jos taas b-positiivinen löytää paremman asiakkaan omasta näkökulmastaan, voi tulla ns. kirjanjulkaisu, kähmintätapaus tai tekstiviestihäiriköinti tms. tapaus, jossa ac-positiivisen naisen henkilöllisyys voi olla selvä tai ei.
Tässä tapauksessa ongelmien alkujuuri on siis b-positiivinen mies, joka tykkää seksistä ja käyttää valtaansa ja statustaan osittain hyväkseen hankkiakseen sitä. Vaikka ac-positiivinen nainen voi hyvin sopia tuohon kuvioon, niin ac-positiiviselle naiselle sopii myös b-negatiivinen mies, etenkin, jos hän ei ole valveutunut vaikkapa solmimaan avioehtoa.
Tästä johtuen on siis täysin loogista, ja linjassa Laasasenkin yleisteesin kanssa, että feminismi pyrkii vastustamaan b-positiivisia miehiä ja karsimaan heitä keskuudestamme... eri asteisin kannanotoin riippuen suunnan radikaalisuudesta.
Feminismi voinee tosin aiheuttaa haittaa myös ac-positiivisille naisille, sikäli kun he eivät pysty hyödyntämään b-negatiivisia miehiä - elleivät nämä satu olemaan täysin tyhmiä erehtyen pitämään ac-positiivista naistyyppia vaikkapa intellektuellisesti stimulanttina kumppanina. Siinä mielessä ac-positiivinen naistyyppi on se ailahtelevin, joka markkinatalouden lakien mukaan etsii jatkuvasti optimaalista asiakassuhdetta.
Konkreettisena ratkaisuna voisi olla tietynlainen lukiokurssi (tai ammattikoulukurssi), jossa käytäisiin läpi persoonallisuustestit, joidne perusteella kaikki saisivat hihamerkin sopivasta luonnetyypistään ja ideaalipariskunnat ja -asiakkaat löytäisivät toisensa ilman tekstiviesti-, kirja- ja Helsingin Sanomat -kähmintäskandaaleja.
Eli suomeksi sanottuna naistenkin pitää oppia sanomaan b-miehille suoraan, milloin he ovat alttiita ja milloin eivät. Ehkä-sana pitää jättää pois.
a) Nainen istuu pankkinsa päällä - ts. käyttää seksuaalista törhöilyvoimaa hyväkseen. Tämähän on kiistatta osittain totta, kun vähänkään katsoo ympärilleen. Toisaalta kaikki naiset eivät suinkaan näin tee, mikä on yhtä kiistatonta, joten tämä kuuluu niin, että osa naisista käyttää.
b) Mies tarvitsee seksiä ollakseen onnellisempi -ja on valmis "maksamaan" asiasta. Tämäkinhän toimii osaan miehiä.
c) Nainen ei niinkään tarvitse seksiä, mutta arvostaa sitäkin korkeammalle usein taloudellisen ja sosiaalisen statuksen. Tämäkin on kiistatta osatotuus, joskin sitten kaikki meistä tietävät vaikkapa pitkähiuksisiin rokkiluusereihin, jotka vieläpä köyhyyden keskellä tinttaavat turpaankin, ihastuneita naisihmisiä, jotka eivät edes pihtaa.
Tiettyjen tutkimusten mukaan toki nämä ilmiöt näyttäisivät olevan keskimääräistä usemmin näiden sukupuolten käyttäytymismalleja, joka tekee aiheesta enemmistöilmiön.
Ongelmahan tässä syntyy vasta, kun b-tyypin mies lähestyy a- ja c-negatiivista naistyyppiä, tai semmoista a- ja c-positiivista naistyyppiä, jolla on pihtaus-statusfrekvenssi balanssissa jo ennestään. Ongelma lienee siinäkin, että a- ja c-positiivista naistyyppiä, joka olisi vapaalla ottamaan uuden asiakkaan, ei tunnista a- ja c-negatiivisesta naistyypistä silkan ulkonäön perusteella. Tästä sitten seuraa kaikenlaisia tekstiviestikohuja tms.
Osittain ongelma johtunee siitäkin, että b-positiivinen miestyyppi ei aina tajua, että on olemassa a- ja c-negatiivisia naistyyppejä, sekä naistyyppejä, jotka a- ja c-positiivisinakin ovat saavuttaneet optimitilanteen, ainakin suhteessa kandidaattiin. Tästä seuraa parisuhteen muodostuksessa seuraavia tilanteita.
Ensin ideaalit:
b-negatiivimies kohtaa ac-negatiivisen vapaan naisen -> homma toimii. (myös kielteisessä tapauksessa, koska mies ei ole seksin persolla liikkeellä, vaan tiedustelee yleensä henkisen suhteen mahdollisuutta)
b-negatiivimies kohtaa ac-positiivisen vapaan naisen -> b-negatiivisella miehellä käy flaksi, koska ac-positiivinen erehtyy antamaan, mutta mies ei jääkään pompoteltavaksi, tai sitten homma toimii muuten vain b-negatiivisen miehen saadessa pakit, joka ei häntä hirveästi kolauta.
b-positiivimies kohtaa ac-negatiivisen naisen. Homma voi toimia ihan hyvin, jos nainen on vapaa ja suostuvainen. Jos nainen ei ole suostuvainen, on tässä suhteessa mahdollisuus tapahtua ns. Eija-Riitta Korhola -tapaus, jossa b-positiivimies tulee torjutuksi ja hänestä kirjoitetaan sitten blogiin (tosin nimettömästi). Pahimmassa tapauksessa b-positiivimies voi häiriköidä, jolloin hänestä kirjoitellaan nimen kera.
b-positiivimies kohtaa ac-positiivisen naisen. Homma toimii siihen asti, kunnes joko ac-positiivinen saa paremman asiakkaan, jolloin b-positiivinen voi jäädä häiriköimään. Jos taas b-positiivinen löytää paremman asiakkaan omasta näkökulmastaan, voi tulla ns. kirjanjulkaisu, kähmintätapaus tai tekstiviestihäiriköinti tms. tapaus, jossa ac-positiivisen naisen henkilöllisyys voi olla selvä tai ei.
Tässä tapauksessa ongelmien alkujuuri on siis b-positiivinen mies, joka tykkää seksistä ja käyttää valtaansa ja statustaan osittain hyväkseen hankkiakseen sitä. Vaikka ac-positiivinen nainen voi hyvin sopia tuohon kuvioon, niin ac-positiiviselle naiselle sopii myös b-negatiivinen mies, etenkin, jos hän ei ole valveutunut vaikkapa solmimaan avioehtoa.
Tästä johtuen on siis täysin loogista, ja linjassa Laasasenkin yleisteesin kanssa, että feminismi pyrkii vastustamaan b-positiivisia miehiä ja karsimaan heitä keskuudestamme... eri asteisin kannanotoin riippuen suunnan radikaalisuudesta.
Feminismi voinee tosin aiheuttaa haittaa myös ac-positiivisille naisille, sikäli kun he eivät pysty hyödyntämään b-negatiivisia miehiä - elleivät nämä satu olemaan täysin tyhmiä erehtyen pitämään ac-positiivista naistyyppia vaikkapa intellektuellisesti stimulanttina kumppanina. Siinä mielessä ac-positiivinen naistyyppi on se ailahtelevin, joka markkinatalouden lakien mukaan etsii jatkuvasti optimaalista asiakassuhdetta.
Konkreettisena ratkaisuna voisi olla tietynlainen lukiokurssi (tai ammattikoulukurssi), jossa käytäisiin läpi persoonallisuustestit, joidne perusteella kaikki saisivat hihamerkin sopivasta luonnetyypistään ja ideaalipariskunnat ja -asiakkaat löytäisivät toisensa ilman tekstiviesti-, kirja- ja Helsingin Sanomat -kähmintäskandaaleja.
Eli suomeksi sanottuna naistenkin pitää oppia sanomaan b-miehille suoraan, milloin he ovat alttiita ja milloin eivät. Ehkä-sana pitää jättää pois.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hitto, en tullut ottaneeksi kaikkia mahdollisuuksia huomioon!
Tämä johtuu siitä, että em. teoriassa on kahta miestyyppiä ja NELJÄÄ naistyyppiä -> josta seuraa kahdeksan vaihtoehtoa.
Miestyypit:
b- ei ole valmis "maksamaan" seksistä (ei joudu naisen pompoteltavaksi asian suhteen)
b tarvitsee seksiä niin paljon että on valmis "maksamaan" asiasta muiden etujen muodossa
Naistyypit:
a-c- Ei käytä seksuaalista viehätysvoimaa hyväkseen elämässä, ei pihtaa (tarvitsee seksiä).
a-c Ei käytä seksuaalista viehätysvoimaa hyväkseen, pihtaa (ei tarvitse seksiä)
a c- Käyttää seksuaalista viehätysvoimaa hyväkseen, tarvitsee seksiä.
a c Käyttää seksuaalista viehätysvoimaa hyväkseen, ei tarvitse seksiä.
b-a-b- Toimii aina, olettaen, että b- mies pystyy hälläväli-asenteellakin
b-a-c Toimii aina
b-a c- Toimii siihen asti, kunnes a c- kohtaa paremman JA/TAI yhtä hyvän ja seksuaalisesti viriilimmän miehen, ero ei aiheuta suurempia intohimoja (ts. a c- ei liene intellektuaalisesti niin järeä kumppani)
b-a c Toimii siihen asti, kunnes a c kohtaa paremman asiakkaan varoiltaan ja statukseltaan, ero ei aiheuta suurempaa härdeliä - vrt. yllä
b a-c- Voi hyvin toimia, jos a-c- on vapaa, muuten johtaa häiriköintiin
b a-c b-plussamies käy vieraissa jos suhteessa, muuten voi johtaa häiriköintiin
b a c- Toimii siihen asti, kun b-plussa toimii vielä viagrallakin. Voi johtaa häiriköintiin, jos b mies lähestyy a c- -naista, jolla on jo taloudellisesti JA seksuaalisesti parempistatuksinen suhde
b a c Toimii siihen asti, kun miehen rahat riittävät. Voi johtaa häiriköintiin jos b lähestyy sellaista a c :aa, jolla jo rikkaampi tai paremmassa asemassa oleva partneri.
Näistä näkyy siis selvästi, että kaikkien ongelmien alkujuuri on b -tyypin mies, joissakin tapauksisissa sitten a c- ja a c -tyypin naiset voivat kokea ongelmalliseksi b- suhteen, mutta se ei tyypillisesti johda seskuaaliseen häirintään b- miehen taholta.
Ongelma siis ratkeaa, kun kielletään b-plusmiehet.
"Ongelma siis ratkeaa, kun kielletään b-plusmiehet"
Mites kiellät vahvat seksihimot? Ei kai se sitä tarkoita että vaikka seksin himot ovat kovat ja on valmis maksamaankin seksistä niin on myös potentiaalinen häirikkö. Kyllähän monet yksinkertaisesti vaihtavat naista jos näinen ei ole hänestä kiinnostunut. Sanoisin että näitä häirikkötapauksia tulee enemmänkin silloin kun mies on luonut mielestään henkisen yhteiden jonkun naisen kanssa (miehen ei tarvitse olla seksuaalisesti erittäin aktiivinen, sanoisin ennemminkin että päinvastoin). Ei pelkkä kroppa varmasti saa miestä piinaamaan naista vuosikausia.
Tästä kaavasta puuttuu myös täysin ne naiset jotka ovat valmiit maksamaan seksistä ja ne miehet jotka käyttävät seksuaalista viehätysvoimaansa hyväkseen ym.
...eli hieman kieli poskessahan tämän tähän turautin.
Itse asiassa tämä laajennettu teoriani alkoi mennä kohti feminististä ajattelutapaa, jossa hekin ikään kuin tunnustavat a -naistyypin olemassaolon ja naisten "pimppipankki"-periaatteen, mutta selittävät sen johtuvan "patriarkaalisesta perinteestä", koska naisparoilla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa.
Koska tuon feministisen arkkityyppiperiaatteen mukaankin sitten useimmat miehet ovat b -kategoriaa ja muokkaavat sen perinteen ja a naiset ovat vain "uhreja", on tämä b -miehuuden kieltäminen luonnollinen looginen periaate.
Eli yllättävästi tämmöiset Laasanen-teesit ovatkin tavallaan "samalla tasolla" feminististen perusteesien kanssa. Mielestäni siis yhtä kaukana todellisuudesta. Lopulta.
Tosin, ihmeteltyäni näitä kuroskirja-kanervatekstiviesti-hesarieduskuntakähmintä -tapauksia näyttää kyllä siltä, että a -tyypin naiset ja mahdollisesti a-tyypinkin naiset osaavat käyttää mediaa hyväkseen saadakseen b -miehistä taloudellista etua tai kepittääkseen poliittisia vastustajiaan.
Feministin ja a -tipusen elo näyttäisi yhtä raadolliselta, lopulta.
"c-positiivista naistyyppiä, jolla on pihtaus-statusfrekvenssi balanssissa jo ennestään."
Tuossa lauseessa on kyllä jotain perinjuurin huvittavaa.
En ole perehtynyt siihen mitä laasanen on väittänyt, joten en oikein tiedä mikä on homman nimi, mutta sanoisin että tällainen pohtiminen on mielestäni aika turhaa, koska se ei ota ollenkaan huomioon sitä että ihmiset muuttuvat eivätkä aina toimi samalla tavoin. Esimerkiksi pihtaava nainen voi yhtäkkiä avautua pitkäksikin aikaa tai pysyvästi. Ei mielestäni mitenkään ihmeellistä tällainen vaihtelu ihmisissä. Kaikki asiat kuitenkin vaikuttavat ihmisen ajatteluun ja sitä kautta moraaliin, joka ei sekään ole mitenkään pysyvä.
...tästä on sentään jo tehty gradu ja väitöskirjaakin pukkaa. Kansanomainen kirjakin on julkaistu.
Tuli vain tuosta kanervasta mieleen, että statuksen mittauttaminen tekstiviesteillä ilmeisesti tuotti ikävän tuloksen. Tällä mikälieiltatytöllähän tulee uutta hymykeikkaa taas kuukaudeksi ja todennäköisesti tarvittaessa ei ole partneristakaan pulaa... Kanerva kun ei ollut vapailla markkinoilla valmiiksi, joten hän oli sen taloudellisen statuksen pysyvyyden suhteen valmiiksi huono lähtöasetelma tuon teorian valossa.
Laasasen analyysi naisen motiiveista pariutumismarkkinoilla tuntuu aluksi tylyltä naisia kohtaan. Kärjistetyimmillään tämä tulee esille, kun naisten pyrkimys avioitua taloudellisesti menestyneiden miesten kanssa pistetään samaan luokkaan prostituution kanssa. Tätä rinnastusta ei voi kirjaa lukiessa välttää.
Mutta toisaalta Laasanen puhuu naisten feministisestä strategiasta, eli sellaisista naisista, jotka satsaavat itse työntekoon ja uraan, joka mahdollistaa heille hylätä täysin perinteinen miesten rahojen perässä juokseminen.
Laasasen kirja voi olla viimeinen naula niiden perinnenaisten arkkuun, jotka vielä haikailevat mennyttä kotirouva-aikaa ja jolloin naisen menestys ja elämä perustuivat oman aviomiehen kautta menestymiseen.
...tosiaan vähän samaa, kuin olin itsekin oivaltavinani.
Tosinhan "piparipöydän kattaminen" (käyttääkseni tuolta toisesta ketjusta saamaani metaforaa) tuskin häipyy ohjelmasta noin muutoinkaan, koska sitä ei nähdä niin ongelmalliseksi, kuin b -miesten häiriköintiä.
Feministinen kulttuuri johtaa vain siihen, että b -miesten tulee osata käyttäytyä varovaisemmin. Osahan osaa tehdä homman tyylilläkin - vrt. tämä Ranskan Sarkozy. Pointsina on varmistaa, että tarjonta riittää oikealle a -naipposelle, ennen kuin lähettää tekstarin.
Mahdollisesti a -emäntienkin laatuvaatimukset nousevat. Kaikista luuserein on tietysti b -tyypin öykkäri, joka on pudonnut taloudellisen ja sosiaalisen kilpailun kelkasta. Toki henkisesti tms. lahjattomammalla a -naistyypilläkin voi koittaa hankalampia aikoja, etenkin kun näistä kirjakohuista tms. kähminnöistä aletaan ottaa opiksi, koska ne tuskin nyt häipyvät palstoilta. Riskit ovat kasvaneet suuremmiksi, jos ei osaa hoitaa b-plussailua tyylillä.
Naisten kanssahan noin yleensä kannattaa käyttäytyä kuin kissojen. Kun katsoo muualle, ne hyppäävät yhtäkkiä syliin, jos ovat yleensäkään hypätäkseen. Ilmankin toki pärjää.
..kuten jossakin on jo taidettu todeta, ongelmaksi jää yhä niin sanotun liikkuvan äänestäjän ongelma, siis äänestäjän, joka on tänään jotakin mieltä ja huomenna jotakin toista..
..yleensäkin suhtaudun kaikkiin tyyppeihin vähintäänkin epäilevästi, kaikkihan tuntevat esimerkiksi entisiä kommunisteja, jotka tänä päivänä ovat maan eturivin liikemiehiä, päin vastaisista tapauksista ei tosin ole tietoa..
..sama pätee mielestäni myös psykoloogisiin tyypittelyihin, nekin ovat, mielestäni ainakin jonkin verran, muuttuvia, kerrankos sitä leptosoomi muuttuu pykniikoksi, kun pääsee ensin pullan makuun..
..pikemminkin nuo hahmotelmasi sopivat poliittisiksi strateegioiksi, eikö nyt tämä pääministeri- ja ulkoministeri-skandaali ole tästä oiva esimerkki puhumattakaan feministisestä retoriikasta, josta esimerkkisi oikeastaan kummunnevatkin..