kapitalismi kaatuu
alkaa uusi huomen ihmiskunnan historiassa
Hesari jo siitä eilen kertoi
ja tämä mies tiesi sen jo kauan sitten
http://www.helsinki.fi/~eisaksso/einsteinsos.html
alkaa uusi huomen ihmiskunnan historiassa
Hesari jo siitä eilen kertoi
ja tämä mies tiesi sen jo kauan sitten
http://www.helsinki.fi/~eisaksso/einsteinsos.html
Vastaukset 7
Vanhimmat
ainakaan sosialismi...
ja sehän se onkin suurin "suositus" kun hesari siitä kirjottaa...heh!
Sillä alle 1% yksikön kannatuksella stalinistit ei onneksi pysty mitään puolue järjestelmää kaatamaan.
JA TÄMÄ TARINA ON TOTTA!!!!!!!!!!!!
... joka kirjoitat vuoden 1949 oppeja yhteiskunnasta ja soasialismista. Ne eivät toimineet silloin eivätkä tänäpäivänäkään.
Sosialismi sen kommunistisessa muodossaan oli suurin onnettomuus maailmalle 1900-luvulla. Vielä nytkin itäisen Euroopan kansat kärsivät sen seurauksista, mutta ovat jo pääsemässä eroon siitä paholaisesta. Kiinaan ei sosialismista jäänyt muuta kuin puolueen diktatuuri, mutta puolue on luopunut sosialismista. Maa kehittyy nopeasti kapitalismin avulla, mutta kehitys olisi vielä nopeampaa demokraattisissa oloissa.
Ainoat maat maailmassa, missä vielä sosilismia noudatetaan, ovat Pohjois-Korea ja Kuuba, jotka ovat maailman surkeimpaan ja köyhimpään asemaan joutuneita maita. Kummassakaan maassa ei ole edes ruokaa riittävästi kansalle.
Sosiologi Immanuel Wallerstein
ennustaa globaalia murrosta:
Kapitalismi on lopullisen
kriisinsä kynnyksellä
Resurssien hupeneminen ja kustannusten nousu uhkaavat kapitalismin perusteita, väittää kuuluisa yhdysvaltalainen sosiologi Immanuel Wallerstein. Kehittymässä oleva kriisi voi tuoda mukanaan maailmanlaajuisen kaaoksen monine ikävyyksineen. Se voi kuitenkin myös tarjota muutosvoimille entistä parempia vaikutusmahdollisuuksia.
ELIAS KROHN
Neljäkymmentä vuotta sitten varsinkin opiskelijat heräsivät radikaaliin liikehdintään eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Osoitettiin mieltä muun muassa Vietnamin sotaa vastaan, ja monin paikoin työläisetkin aktivoituivat taistelemaan oikeuksiensa puolesta. Yhdysvaltalainen sosiologi Immanuel Wallerstein on nimittänyt vuotta 1968 maailmanvallankumouksen vuodeksi.
Suomessakin kapinoitiin. Näkyvin aktio oli Helsingin Vanhan ylioppilastalon valtaus, jossa ylioppilaskunnan vasemmisto-oppositio vaati muun muassa lisää opiskelijademokratiaa.
Noin 40 vuotta myöhemmin Vanhan ylioppilastalon juhlasalissa on jälleen tungosta. Radikaalit nuoret ja opiskelijat, joukossa myös vanhempaa väkeä, ovat taas vallanneet Vanhan, tosin tällä kertaa täysin luvallisesti.
Kokoontumisen aiheena on kapitalismi ja pääpuhujana Immanuel Wallerstein, joka on erikoistunut talouden ja yhteiskunnan pitkien kaarien analyysiin. Kapitalismin ohella puheena on tietysti siihen kohdistuva vastarinta, joka vuonna 1968 löi itseään läpi.
Wallerstein myöntää, että 40 vuoden takainen kapinointi ei johtanut sellaisiin suuriin poliittisiin muutoksiin, joita silloiset aktivistit tavoittelivat.
Suoria tuloksia olennaisempaa olikin silloin vallinnut henki: haluttiin tosissaan muuttaa maailmaa ja uskottiin parempaan huomiseen.
Vastaavaa henkeä on Wallersteinin mukaan ollut viime aikojen globalisaatiokriittisessä liikehdinnässä.
Kapitalisteilta
loppuvat resurssit
Vuoden 1968 protestit olivat osa niin sanottua uusvasemmistolaista aaltoa, jossa työväenliikkeen perinteisten teemojen rinnalle tulivat entistä vahvemmin muun muassa feminismi, globaali solidaarisuus ja vähemmistökysymykset.
Wallerstein muistuttaa, että tuolloin koko yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttui - jopa maailmanlaajuisesti. Myös oikeiston piirissä alkoi syntyä uudenlaisia virtauksia. Esimerkiksi ääriliberalistisen taloustieteilijän Milton Friedmanin opit alettiin ottaa vakavasti. Aiemmin niille oli vain naurettu.
Uusliberalismin voittoisuuden taustalla olivat Wallersteinin mukaan kylläkin ennen kaikkea taloudelliset tekijät: yritysten voitot eivät enää kasvaneet. Kävi jopa päinvastoin työvoiman ja raaka-aineiden hintojen noustessa. Pelastukseksi tarjottiin friedmanilaista keinovalikoimaa: pääomien mahdollisimman vapaata liikkumista, valtion omistuksen yksityistämistä ja verotuksen keventämistä.
Tämäkään politiikka ei Wallersteinin mukaan kuitenkaan ole ollut menestyksellistä edes yritysten voittojen näkökulmasta, puhumattakaan sen sosiaalista oikeudenmukaisuutta murentavista vaikutuksista.
Wallerstein näkeekin kapitalismin monisatavuotisessa historiassa pitkänä linjana juuri sen kallistumisen kapitalistien itsensä näkökulmasta. Kapitalistien on saatava käyttöönsä koko ajan enemmän luonnonvaroja ja valtioille aiemmin kuuluneita resursseja, jotta riittävät voitot voitaisiin turvata. Kovin pitkään nämäkään resurssit eivät kuitenkaan riitä.
Tuotantoa voidaan siirtää matalan palkkatason maihin, mutta Wallerstein arvioi, että niissäkin palkkakustannukset tulevat nousemaan.
Kaikki tämä johtaa kapitalismin kriisiin. Wallerstein ennustaa, että se on tällä kertaa lopullinen kriisi, josta kapitalismi ei enää selviä.
- Mikään järjestelmä ei ole ikuinen, hän muistuttaa.
Esimerkiksi USA:n nykyinen pankkikriisi voi Wallersteinin mukaan ennakoida vakavampaa maailmanlaajuista talouskriisiä.
Tänä päivänä globaalin kapitalismin johtava valtio on juuri Yhdysvallat.
- Sillä on valta kontrolloida lähes kaikkea, Wallerstein toteaa.
Nyt USA:n taloudella ei kuitenkaan mene hyvin. Holtittomasta luotonannosta pankeille aiheutuneiden vaikeuksien lisäksi tätä kuvastaa muun muassa liittovaltion velkaantuminen sekä dollarin heikko kurssi.
Maailman merkittävimpänä sotilasmahtinakaan USA ei pysty mihin tahansa.
- Irak on osoittanut, että sodassa ei voi vain pommittaa ja sitten lähteä pois. Tarvitaan myös maajoukkoja.
Kynnys maajoukkojen lähettämiseen uusiin kohteisiin on kuitenkin korkealla sisäpoliittisten syiden eli viime kädessä kansalaisten vastustuksen vuoksi.
Wallerstein arvioikin, että yksinapainen maailmanjärjestys on pian historiaa.
- Merkittäviä valtioita on tulevaisuudessa 8-10. Mikään maa ei pysty enää kontrolloimaan koko maailmaa.
Kriisi avaa uusia
mahdollisuuksia
Politiikan suuntaan vaikuttaa tietysti ainakin jossain määrin myös kansalaisten tahto.
- Ihmiset kokevat tärkeäksi kolme asiaa: koulutuksen, terveydenhuollon ja riittävän toimeentulon myös työttömäksi jäämisen, sairastumisen tai muun vastaavan tilanteen yhteydessä. Kaikissa näissä verotuksella on keskeinen rooli, Wallerstein sanoo.
Tämäkin asettaa rajoja uusliberalistisille pyrkimyksille kasvattaa yritysten voittoja valtion roolia supistamalla.
Wallerstein pitää tärkeänä sitä, että kansalaiset ovat esimerkiksi Maailman sosiaalifoorumien kautta ryhmittyneet kamppailuun globaalia kapitalismia vastaan ja nostaneet esille sen epäoikeudenmukaisuuksia osoittamalla mieltä maailman talousjohtajien tapaamisten yhteydessä.
Kapitalistisen maailmantalouden kriisi ei hänen mukaansa kuitenkaan johdu tästä vastarinnasta.
Pikemminkin vastarinta on seurausta kriisistä, jonka taustalla on pitkälti kapitalismin oma logiikka.
Wallerstein kuitenkin uskoo, että globaalin kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuudet voivat parantua sitä mukaa, kun kriisi syvenee. Hän muistuttaa kaaosteorioista, joiden mukaan jopa perhosen siivenisku voi johtaa hirmumyrskyyn toisella puolen maapalloa.
- Kun yhteiskuntajärjestelmä on murrosvaiheessa, pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia. Emme kuitenkaan välttämättä tiedä, millaisiin tuloksiin tekomme johtavat. Kapitalismin jälkeinen järjestelmä voi olla parempi, mutta voi olla myös huonompi kuin nykyinen, Wallerstein varoittaa.
Siksi olisikin tärkeää, että toiminta toisenlaisen yhteiskunnan puolesta olisi suunnitelmallista ja päämäärätietoista.
- On kysyttävä, mitä me todella haluamme saavuttaa.
Vanhat kansalais-
liikkeet ovat tärkeitä
Vaikka Wallerstein itse tutkii suuria kehityslinjoja, hän muistuttaa myös, että muutosliikkeiden on toimittava ihmisten tämänhetkisten ongelmien parissa.
- Jokaisen täytyy saada leipänsä tänään. Ihmisillä on vähän mahdollisuuksia ajatella tulevaisuutta. Mikään poliittinen liike, joka suuntautuu vain hypoteettiseen tulevaisuuteen, ei voi saada merkittävää kannatusta.
Radikaaleja yhteiskunnallisia muutoksia aktiivisesti haluavien ihmisten osuudeksi Wallerstein arvioi 1-10 prosenttia väestöstä. Avainkysymys onkin, miten saada liikkeisiin mukaan arkisten ongelmiensa kimpussa painivia tavallisia ihmisiä.
Suoria neuvoja Wallersteinilla ei ole antaa, mutta hän painottaa taktiikoiden ja strategioiden hiomisen tärkeyttä.
Esimerkiksi vaaleissa pienemmän pahan valitseminen voi joissakin tilanteissa olla perusteltua. USA:ssa Barack Obaman mahdollinen presidenttiehdokkuus herättää Wallersteinissa varauksellista toiveikkuutta.
- Obama on parempi kuin muut, mutta ei hänkään voi yksin muuttaa maailmaa.
Mikäli Obama valitaan ehdokkaaksi tai lopulta presidentiksi, olennaista on Wallersteinin mukaan luoda poliittista painetta häntä kohtaan, jotta hän todella ajaisi esimerkiksi sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa politiikkaa.
- Obamalla voi olla merkitystä, jos taustalla on vahvoja kansalaisliikkeitä, jotka painavat päälle, Wallerstein summaa.
kommunismista joka on vähän eri asia kuin sosialismi, hyvä luuseri Oiva !
Kuubassa ei kukaan näe nälkää eikä kukaan riistä toista eikä rikastu nukkuessaan
edessä
näin on