Kun puhutaan Venäjän suurista kansallisen idean kehittäjistä, tulee aina muistaa mainita Pjotr Tšaadajev, yksi merkittävimmistä 1800-luvun alun sikäläisistä filosofeista.
Tšaadajev oli jopa vuosisatoja aikaansa edellä, nähdessään Venäjän jälkeenjääneisyyden verrattuna länsimaihin ja muihin suuriin kulttuurin kehittäjiin. Hän oli tsaarien politiikan vankkumaton vastustaja, joka havaitsi että Venäjän on purettava tunkkaiset instituutiot jotka tekevät siitä alttiin mitä epäilyttävimmille ideoille. Slavofiilit kuvittelivat aluksi hänen olevan heikäläisiä, mutta huomasivat pian olevansa väärässä. Tšaadajevin kaltainen sivistynyt mies ei missään nimessä kannattanut ortodoksis-kansalliskiihkoisia isovenäläisiä suuntauksia ja viittasi usein "fanaattisiin slaaveihin" nimenomaan Venäjän sivistystä rajoittavana voimana.
Nykyään venäläismielisyys tekee taas nousuaan naapurissa ja uhkaa sysätä sen putinistis-panslavistiseen suonsilmään. Pjotr Tšaadajevin kaltaisille kriittisille älyköille ei ole koskaan ollut Venäjällä suurempaa tarvetta.
"Vuosisatojen kokemusta ei meillä ole olemassa. Kun katsoo meidän tilaamme, voisi ajatella että ihmiskunnan yhteinen laki ei koske meitä. Olemme maailmassa erakkoja, emme ole antaneet sille mitään emmekä ottaneet siltä mitään, emme ole liittäneet yhtäkään aatetta ihmiskunnan suurien aatteiden joukkoon, emme ole mitenkään edistäneet inhimillisen ymmärryksen kehitystä ja olemme vääristäneet kaiken, mitä tuo kehitys on meille antanut."
-Pjotr Tšaadajev
Tšaadajev oli jopa vuosisatoja aikaansa edellä, nähdessään Venäjän jälkeenjääneisyyden verrattuna länsimaihin ja muihin suuriin kulttuurin kehittäjiin. Hän oli tsaarien politiikan vankkumaton vastustaja, joka havaitsi että Venäjän on purettava tunkkaiset instituutiot jotka tekevät siitä alttiin mitä epäilyttävimmille ideoille. Slavofiilit kuvittelivat aluksi hänen olevan heikäläisiä, mutta huomasivat pian olevansa väärässä. Tšaadajevin kaltainen sivistynyt mies ei missään nimessä kannattanut ortodoksis-kansalliskiihkoisia isovenäläisiä suuntauksia ja viittasi usein "fanaattisiin slaaveihin" nimenomaan Venäjän sivistystä rajoittavana voimana.
Nykyään venäläismielisyys tekee taas nousuaan naapurissa ja uhkaa sysätä sen putinistis-panslavistiseen suonsilmään. Pjotr Tšaadajevin kaltaisille kriittisille älyköille ei ole koskaan ollut Venäjällä suurempaa tarvetta.
"Vuosisatojen kokemusta ei meillä ole olemassa. Kun katsoo meidän tilaamme, voisi ajatella että ihmiskunnan yhteinen laki ei koske meitä. Olemme maailmassa erakkoja, emme ole antaneet sille mitään emmekä ottaneet siltä mitään, emme ole liittäneet yhtäkään aatetta ihmiskunnan suurien aatteiden joukkoon, emme ole mitenkään edistäneet inhimillisen ymmärryksen kehitystä ja olemme vääristäneet kaiken, mitä tuo kehitys on meille antanut."
-Pjotr Tšaadajev
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pjotr puhukoon vain itsestään, ja niin luultavasti on puhunutkin.
Mitä ovat venäläiset, mitä ovat suomalaiset?
Suomalaisena en olisi sitä mikä olen, ellen aika ajoin ottaisi käteeni Dostojevskia, Tolstoita ym...
Syrjäyttääkö kapitalismi Venäjällä rakkauden omaan klassiseen kirjallisuuteen?
Kyllä se sen tekee, jollei jää aikaa mietiskelyyn uunin pankolla...
Varsin nasevaa juttua tuli Pjotrilta, suosittelen varsinkin "Hullun puolustuspuhetta". Samaten suosittelen Venäjän historian merkittävintä filosofia Vladimir Solovjovia, varsinkin hänen analyysiään Puolan kysymyksestä.
Dostojevskillä oli hetkensä, mutta myös paljon isovenäläisiä ajatuksia taakkanaan. Tämä ei vähennä hänen kirjallisia ansioitaan, mutta Venäjän kansallisen idean kehittäjänä hänen positiivinen vaikutuksensa näin reunavaltioiden kannalta pitää kyseenalaistaa.
Kapitalistinen vapaa markkinatalous ei syrjäytä mitään mille on kysyntää. Ja tuskin Tolstoi&kumppanit sentään niin kehnoja olivat, että sitä kysyntää ei olisi.